torstai 23. maaliskuuta 2017

Kirkasta ja karua














Kuusenoksilla kirkkaat pisarat
 tai pelkästään karut oksat,
ei sitä välttämättä muuta tarvitse
 silmänilokseen.

---
Eilen illalla sen taas totesin, että pieni hetki tuolla ulkona, vaikka pilviä, pisaroita tai kuusenoksia katsellessa ja kuvaillessa on suuri ilo. Se on hetki, jolloin edes vähäksi aikaa yleensä unohtuu huolenaiheet, kun keskittyy vain siihen kauniiseen mitä näkee.

Nuo ylläolevat kuvat ovat jo vähän aiemmin otettuja, ne eiliset on vielä kamerassa.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kolin mutkaisilta teiltä kohti Joensuuta



Tämä juttu toimii jatkona edelliseen. Kun tulee talvella jäätietä pitkin Kolia kohti ja näkee sieltä käsin komeat vaarat ja rantautuu sitten jäältä, käykin niin, että komeat vaarat katoavat hetkeksi silmistä. Eipä kannata hätäillä, vaikka edessä onkin tovi ajoa tavallisen näköisillä maalaisteillä. Rannasta on näet muutama kilometri vaarojen rinteille ja Kolin kylälle.




 Nyt ollaan jo kylän keskustaan saapumassa.



Allaolevassa kuvassa näkyvä komea punainen talo on S-marketin rakennus. Vanhantyylinen, vaan ei kovin vanha. Hyvä, että Kolin kylälle  rakennettiin tyyliin sopiva rakennus.


Tästä kun kääntyy vasemmalle, pääsee Ukko-Kolille. Kuvan punainen rakennus on Kolin Ryynänen, jossa ainakin aiemmin oli kahvila ja taiteilijaresidenssi.


Me emme siis suunnistaneet nyt vaaroja katsomaan, vaan teimme ohiajon vain. Tiet ovat mutkaiset ja mäkiset, vai pitäisikö sanoakin vaara(ll)iset...  Ei kannata liikaa kiirettä pitää.






Kun olimme tämän tien mutkat ajelleet, käväisimme pikaisesti Kolinportissa. Sieltä ostettiin karkkia ja korttia:)   Sen jälkeen olikin vuorossa tylsän tuntuinen väli valtatietä Joensuuhun. Sihtailin auton ikkunasta kumminkin välillä pilkistävää aurinkoa. Koska kuvat on otettu liikkuvan auton sivuikkunasta, ovat epäselviä.



Kun oltiin jo Joensuun keskustan tuntumassa, sai tytär napattua lentokoneesta kuvan.


Paluumatkalle nuorison kämpältä lähdettyämme alkoi jo hieman hämärtää.



 Ja loppumatkasta olikin jo varsin paljon pimeämpää.



 "Semmoinen oli kertomuksemme"
- kuten meillä usein saatetaan
johonkin selontekoon sanoa:)

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Pielisen yli jäätietä pitkin

Meillä ipanat sai eilen iltapäivällä yht'äkkisen idean, että pitäis päästä Kolille... Tai ehkä se Kolinportti siinteli enemmän mielessä mukavine karkkeineen ja jopa itse jäätie. Kaverinsa ovat talven aikana usein Kolilla käyneet ja siten jäätiekin usein ollut esillä. Siellä on kuulemma luistinratakin. Meillä on jo mennyt monta vuotta siitä, kun viimeksi olemme jäätietä menneet ja ipanat veti tietysti esiin senkin pointin, etteivät ole koskaan jäätietä kulkeneet.  No... lähdettiinpä sitten, tarkan harkinnan jälkeen kylläkin. Siihen nimitttäin yhdistettiin sitten yhden neidon kuskaaminen Joensuuhun ja tavaraa kulki molempiin suuntiin samalla.

Kolin jäätien varresta 19.3.2017


Tästä se lähtee, virallinen jäätie Vuonislahden kylän rannasta. Vielä oli auki tie. Tuon kepin kohdalta kurvataan oikealle, eikä siis tuonne missä yksi auto  seisoo. Jos siitä ajaisi suoraan eteenpäin, voisi tipahtaa jäälle laiturin päästä...



Jäätiellä ajoon on omat sääntönsä. Vauhtia ei enempää kuin 50 km/tunnissa, mutta pysähtyäkään ei saa. Ja naapuriautoihin pidettävä etäisyyttä 50 metriä.  Ohittaakaan ei saa.  Nämä mm. ja tästä voit katsoa lisää jäätiestä: Kolin ja Vuonislahden välinen jäätie


Siinä yksi pyyhälsi ohitse ennenkuin me ehdimme ajaa sinne. Vaihdoimme rannassa kuskia koska tytärkin oli halukas ajamaan. Niinpä sitten isäntä siirtyi takapenkille ja tytär kuskin paikalle. Minä istuin kuin tatti paikallani kamera kädessä. Harmi ettei voitu jäällä pysähdellä kuvia napsimaan... joten kuvat on mitä on.



Siitä sitten nokka kohti Kolia ja semmoinen noin 7 km:n ajo järven yli. Reitti ei tosiaan mene viivasuoraan, vaan mutkittelee hieman.



Välillä näkymää vähän sivummallekin tiestä.


Tiellä oli jo sulahtaneita paikkoja.


Osa niistä oli keskemmällä tietä ja merkitty punaisilla kepeillä.







Tässä näkymää vähän tieltä sivuunpäinkin taas.




Joku vastaantulijakin oli.


Tien sivussa näkyi aurattuna tien suuntainen toinen väylä. Olisikohan se nyt sitten ollut se lasten mainitsema luistinrata?


Siellä niitä Kolin vaaroja on.





Vastaranta alkaa olla jo melko lähellä.


 Nyt kierrä vasemmalta, ettet sulaan juutu... 



Ja taas ollaan niin kuin auto kuivalla maalla...



Otin tällä  -kotoa järven yli Kolille ja siitä Joensuuhun Pielisen länsipuolella ja Joensuusta taas kotiin Pielisen itäpuolta -reissulla muitakin kuvia, mutta nämä taitaa riittää tänään ainakin. Mainittakoon, että varsinaisesti Kolilla emme käyneet nyt lainkaan. Se oli semmoinen ohiajo, koska aikaa olisi pitänyt olla sellaiseen käyntiin paljon enemmän.

---

21.3. kirjoitettuna: Tuossa vähän ylempänä kuvassa on kyltti, jossa lukee Eukontyönnön kisat.  Tänään luin Lieksan lehdestä, että ne oli ekaa kertaa nyt! Siinä siis ukko työntää eukkoa potkukelkassa 14 km, eli edestakaisin järven yli! Siinä saa ukolla olla hyvä kunto, varsinkin kun tie oli vähän pehminnyt jo, kuten kisan voittaja Suomi 100-vuotta henkisessä asussaan lehtijutussa tuumi.