tiistai 26. elokuuta 2014

Päivä vain ja hetki kerrallansa...

Näin  siinä vanhassa laulussa. Ja miten vaikeaa se onkaan käytännössä. Varsinkin tälläiselle luonteelle, joka näkee uhkia ja vikaanmenemisen mahdollisuuksia joka asiassa. Joskus tuntuu, että se positiivinen puoli on jäänyt ihan lapsenkenkiin meikäläisellä.

Josta päästäänkin sitten erääseen tämän aamun huoleen - kenkiin. Mietin aamulla kovin, että kaksi nuorinta tarvitsisi lenkkarit ynnä monenmoista muuta koululaiselle tarpeellista. Ajattelin tehdä oikein listan kaikesta tarvittavasta. Mutten sitten tehnyt. Ajatella kyllä ehdin aika pitkällle - nimittäin talveen asti, kuinka taas tarvitaan luistimia ja suksia jne. Ehdin myös miettiä kuinka ankeaa on kun taas alkavat pussipimeät aamut, jolloin tarvitaan taskulamppuja. Tai talven pakkaset ja lumituiskut jolloin on oltava toppavaatteita ja talvikenkiä yms.

No, tänään sitten nuorimmat saivat lenkkarinsa. Ja kumisaappaansa. Olen siitä tosi iloinen, että saatoimme ne ostaa nyt. Lenkkareitten ostaminen sitten oli huvittavaa ja raivostuttavaa puuhaa samanaikaisesti. Nuorin ei meinannut kelpuuttaa mitään. Olin jo aivan varma ettei hänelle nyt tänään sitten kenkiä löydy. Olisi pitänyt laskea ne parit, joita hän kokeili. Isäntä arveli jossain vaiheessa niitä olleen jo parikymmentä, mutta sen jälkeenkin niitä vielä soviteltiin... Mikä oli pieni, mikä iso,  mikä painoi jne. Aloitimme halvoista ja kun ei mikään tuntunut hyvältä, kokeiltiin kalliimpiakin sitten, yhtä kehnolla tuloksella. Sitten löytyi eri hyllystä vielä lisää alekenkiä. Ja ihmeellistä - kun neiti oli saanut vielä eräät jalkaansa ja kävellyt hyllyn ympäri, hän oli löytänyt hyvältä tuntuvat kengät!  Olisi oikeastaan minulla oppia otettava hänestä. Oli malttia kokeilla monia, etsiä juuri ne jotka tuntui hyviltä. Mukavuus ennenkaikkea. Heillä on ylihuomenna koulussa urheilukisat, joten nyt neitokaiset sitten ovat ulkona testaamassa kenkiään. :)

---

Päivä vain, se mua lohduttaapi, Hetkinen, vain yksi kerrallaan...
Tänään minulla on soinut  päässäni  "versio"  siitä vanhasta laulusta, joka on varmasti sekoitus vanhasta ja uudemmasta sanoituksesta

Huolet ovat kuin auringon peittäviä pilviä. Joskus on koko taivas tasaisen pilvipeitteen takana. Joskus vain joku pikkupilvi purjehtii näkökentässä. Välillä kamalia myrskypilviä kiitää pitkin taivasta kovaa vauhtia ja uusia pukkaa. Oi, miten ihana on se rauhallinen hetki, kun ei huoli mieltä paina (ainakaan kovin). Se on kuin auringonpaiste pilvisen ja sateisen sään jälkeen.

Jeesus sanoi ettei meidän pitäisi murehtia huomisesta  päivästä, sillä riittää joka päivälle oma murheensa. Tuntuu, että nykyään pitää olla niin tehokas, että pitää suunnitella tarkkaan kaikki etukäteen. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole. Meidän ei vain tarvitse tänään yrittää tehdä kaikkea. Tekee sen, minkä aika tuntuu olevan tänään.


2 kommenttia:

  1. Tuo virsi on auttanut minua, elämäni neljän synkän hetken jälkeen jaksamaan. Minusta pimeässä kapea metsässä kiemurteleva tie on ihana, kun katsoo taivaalle näkee tien aukkona. Nokka pystyssä mä kuljin kouluun ;). Kauppareissut todella imee mehut. Neidin kanssa on monesti kiertetty kaupasta toiseen, sovitettu monta. Lopulta palattu siihen ekaan ja veljet hermostivat ja alkavat riiteleen. Siin mamman posket puutuu "hymyilystä".

    VastaaPoista
  2. Niin, moni asia muuttuu ainakin vähän mukavammaksi kun vain vaihtaa vähän näkökulmaa.

    VastaaPoista