lauantai 23. elokuuta 2014

Toteutunut toive


Päivä oli ollut erityisen uuvuttava. Kansaa oli koko ajan tunkeillut hänen luonaan viljaa ostamassa. Vaimo oli jo muutaman kerran lähettänyt sanan, että hän tulisi kotiin. Vain muutama ostaja ja sitten hän lähtisi.

Todellisuudessa ostajia tungeksi vielä ihan jonoksi asti. Koko ajan heitä tuli lisää. Hän piti välillä lepotaukoa ja orja toi juotavaa. Sitä siemaillessaan hän antoi katseensa vaeltaa kauas portin suuntaan. Tälläkin hetkellä sieltä vääntäytyi väkeä. Kas, nuo tuolla näyttivät olevan hebrealaisia. He kiinnostivat häntä erityisesti, olivathan he hänen entisestä kotimaastaan. Nyt nuo juuri tulleet asettuivat jonoon. Hän laski heidät huvikseen: 10 miestä. Sitä ajatellessaan hänelle häivähti mieleen isänsä koti. Olihan hänellä itsellään lähes yhtä monta veljeä; vain yksi enemmän. Hän kyseli aina ostajilta tarkasti, mistä he olivat tulossa. Hän toivoi tapaavansa jonkun, joka tuntisi hänen isänsä. Sellainen tosin oli aika epätodennäköistä.

No, nyt oli taas keskityttävä kaupantekoon! Ostajat olivat kurjan näköistä joukkoa. Ihmekös tuo, nälänhätä vallitsi kaikkialla. Yht´äkkiä hän hätkähti rajusti. Palvelijakin huomasi sen. Tuo yksi näytti aivan selvästi Danilta, yhdeltä hänen veljistään! Eihän se tietysti voinut olla... Hän katsoi muita hebrealaisia. Hekin alkoivat näyttää tutuilta. Todellakin! Nuo etummaisina olevathan olivat Ruuben ja Juuda! Hehän todella o l i v a t hänen veljiään!

Hän toimitti nyt pian pois ostajan, joka oli hänen luonaan. Sitten hän kiiruhti sisälle huoneeseen ja itki. Nyt oli toteutunut se, mitä hän oli kaun toivonut: saada nähdä joku omasta kodistaan. Pian hän hillitsi itsensä ja palasi tekemään kauppaa. Kohta veljet seisoisivat hänen edessään. Tuntisivatkohan he hänet? Eivät varmasti. Mitä hän heille sanoisi? Ehkäpä hän koettelisi heitä ja selvittäisi, katuvatko veljet sitä, että myivät hänet  Egyptiin. Niin juuri, sen hän tekisikin!

---

Tänä aamuna oli Suomen Raamattuopiston päivän sanassa Joosefista ja anteeksiannosta hyvä teksti. Siitä sain myös aiheen laittaa tänään tuon kertomuksen luettavaksi. Se on joskus ollut seurakuntamme lehdessä. Kertomus Joosefista löytyy Raamatusta kohdasta 1 Moos. 42.

2 kommenttia:

  1. Anteeksi anto on yhtä vapauttava tunne, kuin anteeksi saantikin. Pidän tästä paljon. Kiitos ystäväni.

    VastaaPoista
  2. Olet varmaan oikeassa. Katkeruus kuluttaa.

    VastaaPoista