sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kirjontaa

Tulipa joskus siskon kanssa puhe käsitöistä ja kirjonnasta. Tykkään itse tehdä kirjontaa aina silloin tällöin. Minun lisäkseni toiseksi nuorin tytär näyttää olevan innostunut siitä myös. Aiemmin keväällä hän pisteli omaa kirjomustaan innolla. Hän oli itse suunnitellut  oman työnsä. Hänellä oli pieni pala lakanakangasta ja tuollainen punainen kehys, johon hän työnsä viritteli. Ei hän piirtänyt mitään valmiiksi, vaan kirjoi kukkia suoraan kankaaseen.



Minun kirjomukseni ei ole mihinkään kehykseen viritettynä. Ei ole sellaista, eikä se tässä tarpeenkaan ole. Minä aloittelin tämän oman työni viime kesänä. Piirsin lyijykynällä kuvioita kankaaseen ihan vain tyylillä; mitä kankaan rypyistä mieleen tuli... No, aika sekalainen esitys, mutta väliäkös sillä. Tämä on ollut kuukausia ihan tekemätönnä, mutta nyt tuntuu, että voisi taas jatkaa sitä. Kait se innostus tuli tuostakin, kun katseli tytön touhuja ja olihan minulla taannoin täällä blogissa se äitini tekemä  pääsiäsliinakin. Kirjottuja kukkaliinoja meillä on enemmänkin. Niitä on useampienkin henkilöiden tekeminä. Eniten on äitini ja myös anoppini sekä mieheni tädin tekemiä. Omia tekosiani täällä blogissa oli äskettäin se koulussa tehty liina.


Eipä tästä juuri kuviot erotu, kun kuva on niin surkea. Kuten sanottu, sekalainen esitys on.

4 kommenttia:

  1. Hienot työt:) T: Villasukkavihulainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin niiden tekeminen on toisinaan kivaa:)

      Poista
  2. Vau! Taitavat naiset tytär ja äiti. Upeaa, että innostat, opetat ja annat lapsille mahdollisuuden tehdä ja käyttää luovuuttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti aikanaan antoi minun sählätä ompelukoneen kanssa ja minä olen antanut näitten sotkea lankapussejani ja ompelutarvikelaatikoitani... Tosin, jotain rajaa on tullut pidettyä siinä. Ei sentään ihan joka kerä ole vapaata riistaa... Metsäntyttö

      Poista