torstai 29. lokakuuta 2015

Höyläpenkin ääressä

Tuleva puualan artesaani esittelee vanhemmilleen ja sisaruksilleen työkaluja ja työskentelyään puupajalla.



Höyläpenkin ääressä tytär työstää omaa kannellista rasiaansa, joka heidän on opiskeluissaan määrä tehdä.


Hänellä oli viime talvena kotonakin höyläpenkki huoneessaan, mutta se oli pienempi. Ja ne pikkuruiset eläimet, jotka noin vuosi sitten olivat blogissakin (katso tästä), hän tietenkin veisti ihan näpeissään.

Isompi "pötikkä" on rasian kansiosa. Tuohon "kuutioon" tulee veistetty lintu.

             
Näitä ei tarvittu nyt

               Alkaa olla "päivä pulkassa". Höyläpenkki alkuasetelmiin ja työkalut paikoilleen.


Sitten kiinni harjanvarteen ja roskat pois lattialta.


                                      Ei sitten muuta kuin vaatteidenvaihtoon ja menoksi.

Kotiinlähdön aika

Viihtyisä on koulun alue

Opiskeluun kuuluu puun lisäksi myös metalli- ja kivitöihin tutustuminen. Kaksi sormusta on jo tehtynä ja minäkin lupailin tilata sellaisen itselleni.  Hän on saanut kokeilla myös hitsaamista ja se ei ollutkaan niin helppoa, kuin päältä katsoen luulisi. Ja ovathan ne kädet jo ehtineet joutua koville myös pajalla takoessa. Ja kiveäkin on jo veistetty - siis vuolukiveä ihan puukolla. Ja tykännyt on opiskelustaan:)



11 kommenttia:

  1. Oooi minun entinen kouluni ^^ Ehdin yhden vuoden olla metalli/kivi -puolella ennen kuin vaihdoin rättipuolelle. Puupuolikin siinä samalla tullut tutuksi :) Ihan paras koulu ja parhaat opettajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh ja ekan kerran ku ite taoin monta tuntia putkeen, jouduin pitämään rannetukea sen jälkeisen viikon ... :D

      Poista
    2. No, jopas kuinka hauskasti sattuikin:) Meidän neito on kanssa tykännyt niin opiskelukavereista, opettajista kuin itse touhusta pajallakin. Voisin itsekin kuvitella että tykkäisin, kun kuulostaa mukavan vaihtelevalta. Eikä lukemisestakaan vaivaa. Ja tuosta takomisesta, niin neito oli kysynyt, että olisiko kevyempää työkalua takomiseen, niin sai kuulla että hänellä oli jo se kevyin käytössä:) Ja vielä tämä, oli kiva tavata silloin yllättäen:)

      Poista
  2. Hienot eläimet oli neito tehnyt... kiva kun on löytänyt oman alansa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se oikea kiitosaihe, kun mieluinen ala on löytynyt. Se ei ole itsestäänselvyys.

      Poista
  3. Minunkin entinen kouluni tämä, mukava paikka. Itse siinä kuvallisen ilmaisun puolella pari vuotta pyörin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipa hauska tieto tuo:) Täytyypä kertoa tyttärelle, että toisetkin ovat tykänneet paikasta.

      Poista
  4. On ollut tosiaan kiva paikka! Takomisen jälkeen on välillä käsissä kyllä tuntunut. Ihan hyvää harjoitusta lihaksille, pitäisi kai treenata kahvakuulan kanssa sitten toista kättä että toinenkin käsi saa harjoitusta:)
    T: Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) On se kiva, kun löytyi mieluinen opiskelupaikka. Jos sitten aina takomispäivän jälkeen otatkin toiselle kädelle kahvakuulaharjoitukset... taitaisipa olla vähän liikaa yhdelle päivälle:)

      Poista
  5. Mielenkiintoista, tekis mieli itsekin oppilaaksi, mutta ei kyllä taidot riittäisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Siinä kun on sitten vielä lisänä ne kivi- ja metallityötkin.

      Poista