tiistai 5. heinäkuuta 2016

Leikittiin heinäntekoa

Tämä oli tämmöinen yllättävä tempaus. Tytär meni pihalle aluksi vain ruusupuskia pelastamaan rikkaruohojen vallasta.  Hän sitten sirpillä siisti ruusupuskien aluset ja ruohoa tulikin melkoisen paljon jo niistä.




Hän oli  lastannut ne kottikärryyn valmiiksi poiskärräämistä varten. Siinä sitten tuli heinähommat mieleen, kun tytär sen kottikärryn ja "heinäkuorman" kanssa hääräsi. Eihän meillä mitään heinäseipäitä valmiina ollut, mutta isäntä teki meille sellaisen. Onneksi oli  kaadettuja puita pihassa.  Eihän me tietenkään niin tarkalleen muistettu seipään yksityiskohtia, eli millaisia tappeja tarkalleen ja kuinka tiheässä niitä  siinä on. Sen olin tässä taannoin huomioinut yhdellä kirpparilla, että onpa se seiväs yllättävän pitkä.


Vanahanaikaisin työvälinein käsiporalla...


  ... ja sirpillä.


Kun oli saatu seiväs, ruvettiin siihen tyttären kanssa "heinää" laittamaan.  Eihän me saatu sitä pysymään siinä... ja mietittiin, missä vika. Sitten keksin, että että tappeja tarvitsisikin varmaan olla enemmän. No, isäntä laittoi. Vieläkään ei tuntunut heinät pysyvän. Uusi mietintä, mikä mättää... No, nyt syttyi lamppu! Laitetaankin ensin vain ne alimmat tapit ja niihin "heinää" ja sitten lisää tappeja ja taas "heinää" ja nostetellaan ne "heinät" sen seipään terävän huipun kautta eikä yritetä niitä vain asetella siitä sivusta tappien päälle... No, nyt saatiin aikaiseksi jotain heinäseipään näköistä.

KORJAUS JUTTUUN 6.7.16:  Heiniä ei saa laittaa kuivattamatta, kosteana seipäälle. Siinä on syttymisvaara! Onneksi kotonaan heinäntekoon tottunut ystäväni oli tarkkana ja neuvoi. Hän ohjeisti, että ensin heiniä pitää kuivattaa maassa, ohuena kerroksena, kuin niiton jäljiltä, ainakin päivä. Ja niitä tulee käännellä välillä ainakin kerran. Jos heinät laitetaan seipäälle tai pakataan kosteina latoon, ne voivat siis syttyä itsestään. En osaa ilmiötä selittää, mutta ohjeistus kannattaa ottaa tosissaan. Jälkeenpäin mekin muistimme, että olipa eräässä elokuvassakin kohtaus, jossa sateessa kostuneet ja sitten sisälle viedyt heinät sytyttivät tulipalon... Minä siis purin eilen oman seipääni ja levittelin ruohot ohuelti maahan.


 Eikös vain olekin kiva:) Ja siitä lähtee kiva tuoksukin.


PS: Vaikka sitä joskus lapsena sai tilaisuuden olla heinäpellolla, niin kotona meillä ei heinähommia ollut. Joten ei se niin tuttua hommaa ollut, että olisi jäänyt niin hyvin mieleen kaikki yksityiskohdat. Ja onhan siitä kaikesta jo aikaakin kovin paljon...

Ja tässä vielä
heinäntekijän kahvitauko...


...onkin nykyään
kylmää colaa pahvimukista:)




ÄLÄ LAITA HEINIÄ KOSTEINA, KUIVATTAMATTA SEIPÄÄLLE!  Katso tarkemmin korjattua tekstiä ylempänä.

21 kommenttia:

  1. Silloin kun meillä oli mökki (ennen tätä taloa) niin siellä laitettiin ainakin kerran "heinät seipäälle". Täällä ei ole tullut sitä tehtyä, vaikka olen aina välillä viikatetta heiluttanutkin. Ja vaikka autotallin vintissä taitaa olla yksi heinäseiväskin :) Joskus lapsena/nuorena olen ollut varsinaisissa heinätöissä mukana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä meni homma vähän mönkään, ei olisi saanut laittaa heiniä seipäälle kosteana (syttymisvaara) joten laitoin juttuun tärkeän korjauksen! Meilläkin on viikatteen ostosta ollut puhetta, mutta sirppi se edelleen käytössä on.

      Poista
  2. Olin ihan pikkuisena vanhempien mukana heinäpellolla. Muistan kun setä pyydysti minulle sammakon ojasta leikkikaveriksi. Heinän raikkaasta tuoksusta tulee yhä lapsuuden kesät mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaise sinäkin juttuun laittamani tärkeä korjaus. Kosteina seipäälle laitetut heinät voi kuulemma syttyä palamaan. Meillä välillä näkyy sammakoita pihassa ja joskus on otettu kuvakin jostain.

      Poista
  3. Lapsena minäkin olin usein heinäpellolla, kun olin maanviljelijän tytär. Siellä oli aina tunnelmaa. Joten varmasti hauskaa oli teilläkin. Tosin vanhempani aina jälkeenpäin muistelivat vain heinänteon rasittavuutta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se kivaa, mutta meiltä jäi tärkeä vaihe tekemättä, eli heinien kuivatus maassa. Piti sitten tuota juttuani korjata, kun oli jopa vaarallinen se virhe. Minunkin äitini muisteli lapsuuden heinäpellolla olemisiaan rasittavana.

      Poista
    2. Tiesinkin että heinät kuivatetaan ensin, mutta en ollut ikinä kuullut, että kosteat heinät voivat syttyä itsestään. Aika erikoista.

      Poista
    3. On se tosiaan merkillinen ilmiö. Kiinnostaisi tietää enemmän, että miksi niin voi tapahtua.

      Poista
  4. Pääasia että on hauskaa ja tehdään yhdessä! Jos se ei mene ihan oppikirjojen mukaan niin mitäs se sitten haittaa?!

    Itse olen lapsena tehnyt vanhempieni kanssa kaneille heinää mökin pihasta. En muista onnistuiko heinät, mutta mieleen on jäänyt että mukavaa se oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa oli, mutta olisi meidän sitten kuulunut kuivattaa niitä heiniä ensin maassa. Korjasin juttua, koska se moka oli semmoinen, että siinä on vaaransa. Meilläkin oli kaneja kun olin lapsi. Täällä riittäisi kaneille hyvin sapuskaa.

      Poista
  5. Kivan näköistä puuhaa! Itse joskus yritin niittää heinää viikatteella Lintulan luostarissa talkoolaisena ollessani. Ei onnistunut, tekniikka oli ihan hukassa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se niittokin on taitolaji; näyttää helpommalta kuin onkaan. Kuten itseasiassa koko heinähomma. Meiltäkin jäi yksi tärkeä vaihe tekemättä, heinien kuivatus maassa, joten laitoin korjauksen juttuuni siitä. Lintulan luostarista tykkäsin enemmän kuin Valamosta, koska se oli pienempi ja kodikkaampi. Viime käynnistä on muutama vuosi.

      Poista
  6. Voi on teillä kiva kun saatte asua luonnon helmassa, puhtaassa ilmasossa ja marjojen ja sienien lähellä. Lapsena tuli oltua heinäpellolla ja polkemassa heiniä, nyt ihailen heinäseipäitä jos jossain niitä vielä on, tytöltä onnistui hyvin heinäseiväs.Kävimme Aira Samulinin myrskylän mutkassa, ei siellä ollut heinäseipäitä, oli kuitenkin se Woimasonni,laudoista tehty.
    (Äitini on edelleen vuodeosastolla)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan olleeni joskus heiniä polkemassa ja heinäseipäät, joita nykyään harvemmin näkee, ilahduttavat aina. Mutta meillä oli hommaamme aivan liian hatarat taidot, sillä heiniä ei olisi saanut kosteana laittaa seipäälle syttymisvaaran takia. Siitä laitoin korjauksen juttuuni tänään. Toivottavasti äitisi vointi kohentuu!

      Poista
  7. Kiitos neuvoista! Olen mielessäni pohtinut lähiniityn niittämistä ja heinäseivästä rusakoille. En varmasnkaan olisi tajunnut kuivattaa niitä ensin ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tajuttu mekään ja luulen, että moni muukin tekisi saman virheen.

      Poista
  8. En tiennytkään tuota syttymisjuttua. Minäkin tein viime kesänä yhden seipään maalaiskodin pihaan, siitä löytyy blogipostauskin nimellä Heinäpellolla... Lapsena oltiin joka kesä naapurissa heinäötöissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minuakin valistettiin siinä ja taitaa monelle olla uusi tieto tuo. Pitääkin katsoa tun sun heinäpeltojuttu:) Tänään näin muuten länsi-Suomesta tullessamme jossain Hankasalmella pellollisen seipäällä heinää! Ja siellä oli myös kaksi pientä seivästä, varmaan lasten tekemiä:) Se oli kyllä kiva näkymä. Ja sitten Varkaudessa "Severi Suhosessa" luin jostain lehdestä nuoresta kaverista joka teki parille lehmälle talven heinät ihan vanhanaikaiseen tapaan seipäälle. Ei siis ihan tyystin ole se homma loppunut tästä maasta.

      Poista
  9. Isäni neuvoi minua lapsena näin. Jos heinä on liian kosteaa, käynnistyy tiukassa kasassa ( seipäällä, ladossa) tai paalin sisällä mikroobien aikaansaama käymisprosessi, joka synnyttää paloherkkiä kaasuja. Kun heinien lämpötila nousee yli 70 asteen kaasut reagoitat ilman hapen kanssa ja heinä voi syttyä palamaan. Joskus olen kuullut, että on anturieita joita laitetaan paalikasaan, ne mittaavat kasan lämpötilaa ja näin päästään riittävän ajoissa purkamaan ylikuumenemis vaarassa oleva kasa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvä kun kerroit minulle ja meille muillekin tätä tietoa kaipaaville tämän. Kiitos Leena! Tuo oli mielenkiintoista.

      Poista