torstai 4. elokuuta 2016

60-luvun nukenvaunut ja muita leluja

Tässä ovat minun nukenvaununi, jotka ovat peräisin 60-luvun alusta. Isä teki ne minulle ja alunperin niiden oli tarkoitus olla myös apuna kävelynopetteluun (nykyajan Taapero-vaunujen tapaan) mutta eivät kuulemma oikein toimineet siinä tarkoituksessa. Niissä olisi pitänyt olla jotain painavaa, etteivät olisi keikahtaneet tenavan tukeutuessa työntöaisaan.


Materiaali on jotain vaneria. Maalaus ei ole alkuperäinen, mutta aika samantapainen kuitenkin. Alunperin väri oli joku vaalean harmahtava ja vaunujen kapea yläreuna oli maalattu viininpunaiseksi, eli sama väri, joka "on" työntöaisassa ja vaunujen pyörissä. Yhdestä pyörästä on kuminen rengas kadonnut. Ja lapsuudestani muistan, että kun näillä leikittiin (muita nukenvaunuja minulla ei koskaan ollutkaan) pyörät löystyivät helposti ja niitä sitten yhtenään väänneltiin tiukempaan.


Ja sitten tämä nalleparka! Nenänpäätäkin kammattiin aikanaan niin ahkerasti, että on ihan kalju siitä. Siltä on myös kaikki raajat ommeltu kiinni moneen kertaan ja nytkin jouduin yhden irrallaan olevan jalan ompelemaan. En huomannut sitä jalkaa edes ommella aivan oikein päin, eli jalkaterä sojottaa mihin sattuu... mutta eihän tuo kuvassa niin erotu.



Tällä on kyllä molemmat silmät tallella, mutta alkuperäisiä ne eivät ole. Nuo silmät on nallelle laitettu joskus 70-luvulla ja ne on peräisin toisesta lelusta. Kyseinen lelu oli vähän "Hamahelmi" -systeemin mieleen tuova. Siinä oli sellainen valkoinen reikälevy, johon saattoi painella kuvioita "helmistä", joissa oli pieni "jalka". Ja tuon nallen silmät ovat siis niitä "jalallisia helmiä". Nallen sisus on jotain oljen tapaista... mitä se sitten lieneekin, mutta nalle ei siis ole pehmeä vaan kova tunnultaan. Tämän sisuksissa on joku äänisysteemi, joka näkyy nallen rinnassa koholla olevan kohtana nyt. Kun vanhoja nalleja näkyy kuvissa, olen usein katsonut niitä tarkalla silmällä löytääkseni samanlaisen kuin omani. Aivan samanlaista en ole vielä nähnyt, sillä tällä jalkaterät ovat melkein olemattomat muodoltaan. Siksihän en huomannut edes ommellessani ajatella koko asiaa, että kuinka päin se siihen kuuluu. Jalkaterissä ja tassuissa on jalkapohjana ja kämmenenä vaaleanpunainen kangas.


Tuossa kuvassa,  jossa nalle on vaunuissa oranssin pyyhkeen päällä (lapsuudestani 70-luvulta sekin), niin siinä nallen väri on lähinnä oikeaa. Ärsyttävän haljuja näistä kuvista tuli. Kenties oli joku väärä säätö... tai vain liikaa aurinkoa silloin.


Ja omasta nallestani innostuneena piirsin ja vesiväritin vuosia sitten oman nalletaulun...


Sitten on tämä nahkainen koiranreppana.  Ei silmiä enää lainkaan ja suuret alueet aivan kaljuja. En edes muista miksi se onkin näin kulunut.




















Vanhassa kuvassa minulla on tuo koira kainalossa. Kuva on otettu Lempäälässä ja kuvan takana lukee, että olen siinä viisivuotias.

Sain tähän juttuuni idean, kun näin Kuvittelun ilo -blogissa kuvan, jonka Ninnu oli tehnyt äitinsä vanhoista nukenvaunuista. Ne olivat melkein samanlaiset kuin nämä minun. Siitä jutusta sain pontta tehdä tämän oman juttuni nyt, eikä joskus hamassa tulevaisuudessa:)

Tuossa alla olevassa kuvassa korjaan tämän jutun nallea. Kuvassa on näkyvillä myös muita leluystäväväisiä, joista ensin aioin laittaa tekstiä tähän samaan juttuun. Muutinkin suunnitelmaa, ja teen niistä juttua toiste.

Nallen korjauspuuha meneillään.

8 kommenttia:

  1. Ihanat nukenvaunut, nalle ja koira. Lapsuuden leluissa on nostalgiaa. Minunkin pitäisi joskus äidin luona käydessä kuvata vanhoja lelujani, siinä on ideaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Teekin se tosiaan. Olisi kiva nähdä sinunkin lapsuutesi leluja.

      Poista
  2. Ihanat nukenvaunut. Minulla ei ollut koskaan nukenvaunuja, mutta pikkusiskolla oli isäpuoleni itse tekemät puiset nukenvaunut, jotka oli maalattu heleän vihreiksi. Tuollainen samantyyppinen nalle kyllä oli minullakin ja siitäkin kuului ääni. Sain sen nallen ja kiharatukkaisen nuken samana jouluna lahjaksi, kun olin viisi-vuotias, ja minusta se joulu tuntui erikoisen hienolta, kun sain yhtäaikaa sekä nallen että nuken :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin eilen vauvakirjastani, että olin saanut nuo vaunut toisena joulunani. Ja samana jouluna sain myös ensimäisen nukkeni ja se tuli kummeilta. Nallesta siinä kirjassa ei ollut mainintaa, joten en tiedä, olinko saanut sen jo aiemmin vaiko joskus myöhemmin. Vaikka siinä tuo äänisysteemi näyttää olevan, ei minulla ole mitään mielikuvaa sen ääntelystä. Lieneekö äänet menneet jo varhaisessa vaihessa...

      Poista
  3. Ja muistan muuten myös sen reikälevy-systeemin, mihin laitettiin niitä tappi-helmiä, siskolla oli sellainen.

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että ovat tallessa. Muistan vaunut ja nallen. Koiran olin unohtanut. Eikös sitten ollut apina? Mulla oli punainen apina ja minusta teillä oli punainen ja sininen apina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ehkä tuolla koiralla vähemmän leikittiin. Kyllä oikein muistat, apinat oli. Ja on mulla edelleenkin se oma, punainen apinani. Siitäkin on juttua jo luonnoksena:)

      Poista