perjantai 24. maaliskuuta 2017

Aamun kahvinporot

Tänä aamuna ei sujunut kahvinkeitto tavanomaiseen tapaan. Koko kahvinkeittohässäkkä juontaa eiliseen päivään. Nuorimmat olivat eilen innostuneet leipomaan. No, leipomukset kaipaavat tietysti kahvia seurakseen. Nuorin oli ollut kahvinkeittopuuhissa ja oli hulauttanut ne kahvinporot vahingossa sinne vesisäiliöön... No, sitten oli puhe, ettei kahvia saa keittää ennenkuin ne putsataan sieltä... ja tietenkin koko asia unohtui aika äkkiä, eli illalla  sitä kahvia kumminkin keitettiin, eikä koko kahvinporoasia tullut lainkaan mieleen.

Aamu kun valkeni, niin asia muistui mieleen, viimeistään siinä vaiheessa kun avasin keittimen vesisäiliön ja näin kuinka omituiselta se näytti. Ei siis kahvia keittimellä aamutuimaan... Mutta kahvia oli saatava, tee ei innostanut nyt yhtään. Kahvipannuakaan ei enää ollut, kun ne luovutettiin muksujen leikkeihin. No, ainahan voi  kattilalla asian hoitaa. Tietysti pienin kattilakin oli just nyt poissa pelistä. Otinpa sitten keskikokoisen esiin. Sinne se tavanomainen "mikkimukillinen"  (siis iso,  varmaan puolilitrainen muovimuki, jossa Mikki Hiiren kuva kyljessä, ja jolla meillä kahvinkeittimeen vedet heitetään). Kun vesi rupesi olemaan kiehumapisteessä, laitoin sinne  sitten ne porot, vähän tavanomaista enemmän, kun ajattelin, että eikös "pannun" pidä saada oma lusikallinen... Ja sitten vähäksi aikaa seisotus, jotta selkiää. Ekan kupillisen kun join, olisi saanut olla ehkä enemmän seljennyttä, mutta toinen tuntui jo melko kelvolliselta.

Sittenpä oli jäljellä vielä se keittimen putsaus ja siinähän ei irrotettavaa vesisäiliötä ole. Olikin "kivaa" huuhdella ja pestä vesisäiliötä ja samalla varoa, ettei kaikki sähkövehkeet kastu samalla. Nyt homma kuitenkin on tehty ja keitin odottelee kahvinkeittoaikaa kuivatellen itseään kaikki paikat mahdollismman avoimena.  Sitten kun uskallan laittaa sen toimimaan, on vielä muutama huuhtelukerta vettä valutellen keittimen läpi... Täytyy kai mennä keittämään aamun (tai aamupäivähän nyt jo on) toiset kahvit sillä kattilalla taas.


Eihän tämmöiseen juttuun noin vain sopivaa kuvaa löydy. Kuvaa ei voinut ottaakaan, kun kamera on toisten reissussa juuri nyt. Arkiseen juttuun sopii kumminkin muu arkinen kuva. Joskus iltaisin meillä pelataan Herra Hakkaraisen muistipeliä. Sitä minäkin ihan mielelläni pelaan, kun on sopivan yksinkertainen pelattava, sen kun kortteja nostelee ja yrittää muistaa mistä se pari löytyykään... mitä minä en kylläkään kovin hyvin muista, mutta samapa tuo. Olen minäkin sentään joskus voittanut:)

10 kommenttia:

  1. Ymmärrän tuskan, kahvia on saatava, vaikka millä keinolla. Minäkin tykkään muistipeleistä, kun ei tarvitse opetella monimutkaisia ohjeita. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinne:) Se on jännä, että joskus saattaa aamulla muuten (harvoin kylläkin) valkata jotain muutakin kuin kahvia, kun on vapaa valinta, mutta jos olisi "pakko" olla ilman, niin silloinhan sitä juuri onkin saatava... Minullekin on kovin nihkeätä ruveta opettelemaan mitään uusien pelien sääntöjä. Muistipelit on niin helppoja ja Afrikan tähtikin on jo mukavan tutuksi tullut.

      Poista
  2. Muutama kuppi kahavia päiväsä pittää mielen virkiänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä:) Varsinkin kun siihen on tottunut. Viime aikoina olen kyllä ajatellut, että sen litkimistä voisi kyllä hiukan vähentääkin taas.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. On se:) Ei vaan passaa sitäkään liikaa juoda.

      Poista
  4. Kaikkia kommelluksia sitä arjessa sattuu :) Onneksi löytyi kattila kahvinkeittoon. Kahvin juominen on niin mukavaa, vähän liikaakin sitä usein tulee juotua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Niin tulee. Se on toisinaan ikäänkuin yksi ohjelmanumerokin päivään, jos ei oikein muuta keksi. Liikaa minunkin tulee sitä juotua ja vähentää saisi niitä kahvikeittokertoja.

      Poista
  5. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. :) Onneksi lapsena opittiin pannukahvin keitto. Vein joskus pannut varastoon, mutta toin aikapian takaisin. Meillä kun usein on sähköt pois, niin puuhella ja kahvipannu ovat ihanat olla olemassa. Kerran oli mitallinen sakkoja purkissa, eikä tietty yhtään pakettia kotona. Kutsuimme itsemme pappalle aamukaffeelle, väliin pappa kyselee, ettekö enään kaffeen ostoo unohda. Hänestä oli hauskaa saada aamutuimaan seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisten häviö oli toisen onni; pappa sai aamukahviseuraa, kun teiltä oli päässyt loppumaan:) Onneksi tuli opittua pannukahvia lapsena keittämään. Ja nuorena sekin, ettei siihen välttämättä pannuakaan tarvi...

      Poista