sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Isoisän vanhasta kirjasta

"Kaikki tiedämme, että meidän on koko elämämme ajan käytävä taistelua saadaksemme ruumiimme tarpeet tyydytetyksi. Mutta useat ihmiset eivät ole selvillä siitä, että meillä on sielu, jonka ravinnon tarve on yhtä suuri. 

Niin on kuitenkin asian laita. Kun ihmiset täyttävät teatterit ja tanssipaikat tai kokoontuvat muihin joko huonompiin tai parempiin paikkoihin, emme uskalla väittää, että tämä aina johtuisi halusta tehdä syntiä. Pikemminkin voi ajatella, että syvimpänä syynä siihen on elämän kaipuu, sielun jano.
Huoruudessa elävän huuto, juomarin viinalasi ja saiturin yöt päivät kestävä kullan haaliminen puhuvat kaikki osaltaan samasta sielun janosta.

Jotkut koettavat sammuttaa janoaan hyvässä seurassa, lukemalla hyviä kirjoja ja kartuttamalla tietojaan. Tästä ei voi sanoa mitään pahaa, mutta sekään ei ole sielulle mitään virvoitusjuomaa. Hän, joka tuntee meidät sekä ulkoa että sisältä, sanoo: 'Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.' Siinä on virvoittavan veden lähde meille kaikille.

 Kaikki se, mitä ihminen etsii ulkopuolelta Kristuksen - sekä pahin että parhain - ei koskaan voi sammuttaa sielun janoa. Vain Jeesus voi sen tehdä. Häneltä saamme kaiken, mitä tarvitsemme, koska hän antaa meille sen, minkä olemme kadottaneet. Hän johdattaa meidät takaisin elämän lähteelle, sillä hän antaa meille yhteyden Jumalaan."


Kirja Sana tänään/Ludvig  Hope. Kirja on ollut mieheni isoisän. Hän asui aikanaan Nurmeksessa.

Kirjassa tuon tekstin liitteenä olevat Jeesuksen sanat (Joh. 7:37):  "...Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.",  ne sanat Jeesus suorastaan huusi... Niin sanotaan mainitun jakeen alkuosassa.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mulle tuli tuota kirjan tekstiä lukiessa mieleen sanat "elämän jano" ja se kai on sitä, että yritetään elämän aikana ehtiä kokemaan kaikkea täällä koettavaa mahdollisimman paljon. Ja kumminkaan se "jano" ei sillä lähde, vaan "myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä", joten siihen "janoon" tarvitaan jotain taivaallista...

      Poista
  2. Hyvä ja puhutteleva teksti! Itse usein sorrun lukemaan niin paljon ns. maallisia romaaneja, että unohdan Jumalan kokonaan. Eihän kirjoissa sinänsä mitään vikaa ole (tai riippuu kirjasta!!), mutta ei saisi jättää Raamatun lukemista ja muuta hengellistä elämää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kirjojen lukeminen viime vuosina ollut paljon vähäisempää kuin joskus aiemmin, mutta sen tilalle on tullut elokuvien katsominen, joita meillä on dvd:llä ja kirjastostakin niitä lainataan. Samoin netissä menee välillä aikaa. Joskus olen tullut miettineeksi kanssa tuota samaa, että ne ei saisi syrjäyttää tärkeäpää...

      Poista
  3. Hesarissa oli juttu vanhoista kirjoista ja miten niitä pystytään kierrättämään ja käyttämään esim. palvelutaloissa. Suurin osa kirjoista menee paperinkeräykseen tai roskiin. Siinä oli kuva laatikosta täynnä kirjoja ja kuvatekstinä "mitä tehdä uskonnollisille kirjoille?". Joillekin roskaa, toisille aarre! Toivottavasti mahdollisimman moni hyvä vanha hengellinen kirja löytää uuden lukijan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin toivon. Moni vanha ja vaatimattoman näköinen kirja voi ollakin tosiaan oikea aarre sisällöltään. Sellaisen ostaminen vaikka kirpparilta vaatii tietty jonkin verran viitseliäisyyttä ja aikaa, että tutkii vähän miltä kirja vaikuttaa. Minäkin välillä olen tuonut kotiin vaikka ilmaislaatikostakin jotain, joista joku jää kotiin, mutta toiset palaavat jonnekin kirpparille jälleen, kun totean ettei tule luettua niitä.

      Poista