lauantai 29. huhtikuuta 2017

Simat on pullotettu... myöhässä tosin

Parempihan  se on myöhään, kuin ei milloinkaan... Eilen aamupäivällä kauppareissuun lähtiessä olin kyllä laittanut simatarvikkeet kauppalappuun, mutta en vain ollut varma ostanko niitä kumminkaan, kun myöhässä olisi simanteko. Päädyin sitten simatarvikkeet ostamaan, mutta munkkitouhuun jätin  öljyn ostamatta, kun olin aikani kaupassa öljyputelien äärellä seisoskellut ja miettinyt. Jätskiä on pakastimessa herkutteluun. Ja jos vaikka joku (= toivottavasti vaikka nuorimmaiset) innostuisi jotain leipomaan:)



Mutta aika hauskalta näytti vasta pullotetut simat auringonsäteen niitä valaistessa. Ja samasta auringonsäteestä pääsi osalliseksi vieressä lojunut sipulipussikin:)

Kovin arkista kuvattavaa...
 ...mutta kullanhohtoista:)

Mukavaa lauantaita!



tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kovin oksaista on

Kävelyretkien löytöjä nämä.


Pajunkissoja lie nähty kyllästymiseen asti pääsiäisen aikana, mutta nämä ovat kyllä aika pehmoisen näköisiä pörriäisiä.



Ja entäs nämä sitten... ei noissa oksissa mitään ihmeellistä nähtävää ole, mutta minusta oli hauska tuo valon ja varjon vaihtelu.




Ja näitä sain tutkailla kameran kanssa kun hankikantosilla olin...



Ja kaikenmaailman risujahan on jatkuvasti tienpielessä tarjolla.
On vissiin aika vähissä kivat kuvauskohteet nyt
kun täytyy risutkin tutkailla
sillä silmällä.




"...kun ei jouvu kesä armas..."

Noin isännän isoisän isän  runon sanoin
vuodelta 1909:)

Bloggarin ystäväkirja

Lapsuudessani minulla ei ollut ystäväkirjaa, mutta nytpä nappasin  Sessen blogista idean bloggarin ystäväkirjasta :)  Hänen blogissaan olleet kysymykset tuntuivat sopivan helpoilta vastailtavaksi. Niin - ensinäkemältä... mutta ei noistakaan jokainen ihan helppo ollut.

Nimeni on: Tuula

(Viereisen kuvan näet isokokoisena ja selityksin varustettuna halutessasi tästä: Lelukoira kainalossa)

Jotkut kutsuvat minua: Lapsena sanottiin Tupuksi, kalkkilaivan kapteeniksi, koulussa jotkut pojat peikkotädiksi ja  lautaseläksikin:(  Joskus olen kuullut minua nimitettävän Kultapupuksikin. Tällä hetkellä ei taidakaan olla mikään erityinen nimitys menossa.

Olen syntynyt: Yli 50 vuotta sitten (kamalalta tuntui noin isot numerot, kun se rajapyykki ylittyi, mutta tottuihan noihin) ja syntymäkotikuntani oli Kangasala. Silmiäni olen aukonut ensi kerran Tampereella, jossa kävin syntymässä.

Pienenä olin varma, että minusta tulee: Ei minusta tullut sirkusnäyttelijää eikä karjanhoitajaa, ei tullut haitarinsoittajaa eikä opettajaa, ei myöskään linja-auton rahastajaa eikä  kampaajaa... Jotka kaikki mainitut olivat  lapsuuteni haaveita. Minusta tuli vain ensiksi  muistiinmerkitty; eli vauvojen äiti...:)
  



Ylläolevat kuvat vauvakirjastani.

Mutta minusta tuli: Kotiäiti. Ja  sitä ennen olin kenkiä tekemässä ja toimistotöissä.

Kolme parasta piirrettä minussa: En tiedä, mitä lie, pitäis kysyy joltakin muulta...

Kaupunki: Kyllä kai se nykyään on Lieksa. Jos isompi kaupunki pitäisi nimetä, niin sitten se olisi  Joensuu ja ennen se olisi ollut ehdottomasti Pori.

Biisi: Kumma kyllä, ei tule nyt mitään mieleen, vaikka muutoin välillä laulut päässä soi.

Juoma: Kahvi. Ja jos ei sitä, niin vesi.

Sarja: Vaikkapa Higway to Heaven (Enkeli maantiellä). Siitä tykkäsin nuorena, kun se tv:stä tuli. Nyt meillä ei ole tv:tä, mutta sarja on meillä dvd:llä (valitettavasti ei kylläkään ole suomenkielinen). Kerroin sarjasta joskus nuorisolle, ja innostuivat tilaamaan sen jostakin.

Kosmetiikkatuote: Shampoo

Mitä teet kotona kun kukaan ei näe: Luultavasti puuhastelen vaatteiden parissa. Kokeilen sopisiko yhteen tämä vai tuo:)

Viimeisin sisustusostoksesi: Mikähän lie ollut. En juuri sisustusostoksia tee. Kenties se oli kangas, josta tuli pääsiäisliina.

Paras tapa tuhlata 50 e: No, olisiko vaikka käydä koko perheen voimin syömässä jossain.

Ohjenuorani elämässä: Yllättävän vaikee tähän mitään laittaa... Voisinkohan sanoa näin, että olisi hyvä muistaa, että  se Jumalakin on olemasssa - ja hänen mahdollisuutensa!

¤¤¤¤¤¤¤¤

Hmmm... tuntui kivalta lukea toisen, eli Sessen, vastauksia, mutta miten se onkin niin, että omien vastausten lukeminen jotenkin tyhmältä ja  saa miettimään, että pistääkö tätä lainkaan näkyviin... No, laitan nyt kumminkin, kun kerran tämän tein.  Liekö huono itsetunto, joka ne tunnot tekee.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Vesipisaroita



Vasemmalla olevassa pisarassa kuvastuvat puunrungot!



Hyvää alkuviikkoa sinulle!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ottakoon kuka tahtoo

Tässä aamuna eräänä tuli yksi neito luokseni ja pyysi minua tekemään hänelle voileivän. Olisihan hän voinut sen itsekin tehdä, mutta tein kuitenkin. Toinenkin ilmoitti haluavansa. Kohta ne otettiin ja syötiin. Pian tuli toinen uudestaan pyytämään, jälleen nousin tämän puuhasteluni parista leipää voitelemaan. Nytpä päätin voidella samantien kaksi, sillä ajatuksella, että syököön kuka tahtoo. Ja niinhän ne siitä äkkiä hävisivät, valmiiksi tehdyt leivät.




"Ottakaa ja syökää..." Juokaa tästä kaikki..."  "tulkoon minun tyköni ja juokoon..."  Niin sanoi eräs kerran, joka teki meille valmiiksi jotain paljon parempaa kuin parit voileivät!  Vaikka paistoihan Hän erään kerran rannalla kalaakin ystävilleen...

"Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: 'Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon." Joh. 7:37

"Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: 'Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: 'Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi." Matt. 26:26-28 

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Jotain vihreää

Vähitellen alkaa lumen alta paljastua jotain vihreää.



Tuossa kiven päällä, auringossa nuo pienet olivat.


Nämä sammaleet puolestaan olivat kannon päässä kasvamassa.




Kivan kannen kanto saikin.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Yhtä varmasti kuin talven jälkeen tulee kesä

70-luvulla saattoi usein nähdä vaikkapa sähköpylvääseen kiinnitetyn julisteen, jossa luki: "Jeesus tulee, oletko valmis?" Nyt sellaisia ei juurikaan näe. Vaikka asia on nyt aivan yhtä ajankohtainen ja lähempänä kuin silloin. Ihmiset sanovat tänäänkin:  "Onhan noita maailmanlopun ennustajia ollut..." Eipä meidän käsketty mitään päivämääriä laskeskellakaan, mutta ajan merkkejä seurata kylläkin.




"Ja ennnen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: 'Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois,  kaikki pysynyt, niin kuin se on ollut luomakunnan alusta'.... Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä,  vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen." 2. Piet. 3:4,9


Jeesus itse sanoi tulevansa takaisin ja se asia tuodaan Raamatussa esiin monessa  muussakin kohtaa.

"Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh. 14:3

"Ja kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: 'Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." Apt. 1:10-11

"Mutta  me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 1 Tess. 4:13-18

"Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessaan. Totisesti, amen." Ilm. 1:7

"Minä olen A ja O', sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias." Ilm. 1:8

"Vihollisista viimeisenä
kukistetaan kuolema."
1 Kor. 15:26

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Merkillinen vastaus

Vuosia sitten, kun isäntä oli nuori mies, hän käveli Jyväskylässä mietteissään. Hänen askeleensa olivat suuntautuneet Harjun puistoon ja ajatuksensa Jumalan puoleen. Hän oli pettynyt ja mietti miksi asiat eivät olleet menneet  kuten hän oli toivonut?  "Miksi näin piti käydä?"  Hän ajatteli, ettei lähde puistosta ennen kuin saa Jumalalta vastauksen kysymykseensä. Siitä olisi voinut tulla  hyvinkin pitkä odotus... mutta niinpä ei käynytkään nyt!  Hänen luokseen tuli puistossa joku ihminen ja ojensi vaatimattoman näköisen kortin, itse askarrellun. Kortti oli sydämen muotoinen, kaiketi jostakin postikortista leikattu. Molemmin puolin korttia oli liimattu pienet tekstit, jostain leikatut nekin. Tuo vaatimaton kortti antoi enemmän, kuin mitä sen tekijä varmaan koskaan on osannut aavistaakaan.



Tuo  nuorimies sai kaipaamansa vastauksen - ja se oli Jobille annettu vastaus:


Montakohan korttia sen tekijä lie tehnyt ja jakanut... ja moniko niistä on tallessa. Tuo silloisen nuorenmiehen kortti on yhä tallessa, vuosikymmenten jälkeen.  Ja yhä se puhuu siihen liimatulla tekstillä sekä vaatimattomuudellaan. Jumala toimii monin tavoin... Me emme aina saa tietää, tämäkö vaikuttaa, vai tuo, mutta Jumala tietää mitä tekee.



Ja tänäänkin, vuosien jälkeen, voi vastauksen löytää myös tästä jakeesta: "Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat." Room. 8:28

Fredrik Wislöff Rukouskirjani: "Niinpä minun on pakko uskoa, että sillä, mitä minulle on tapahtunut, on tarkoituksensa... Se ei siis ole onnettomuus, ei onnettomien asianhaarojen yhteensattuma, vaan se on eräs vaihe suunnitelmassa, jonka Jumala viisaudessaan on laatinut elämälleni."

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Sinivalkoinen pääsiäisliina ja muita pääsiäisen ompeluksia

Olen jo monena vuonna ajatellut tekeväni jonkin pääsiäisliinan, mutta hidas hämäläinen kun olen, niin tänä vuonna se vasta toteutui.


Sekin vähän niinkuin "sattumankaupalla".  Puusta haaveilin pienen yksinkertaisen ristin tekeväni, mutta kankaaseen päädyin... Kun kävin eilen aamupäivällä ulkona, niin siinä kulkeissani kokosin tien varresta vähän tarviketta. Niistä sitten rupesin ensin värkkäämään ja löytämistäni ohuista koivunoksista kieputin piikkikruunun näköisen kiepin. Sitten piti se risti tehdä, mutta siitä ei tullut mitään. Oli huono se löytämäni oksa ja siitä murtui osia. Kävinpä sitten  kangassilppujakin jossain vaiheessa  katsomassa ja löysin sinisen kangaspalan, josta lapset oli harmillisesti jotain monesta sivusta leikanneet, joten se ei enää ollut hyvä neliönmuotoinen. Otin sen silti ja leikkasin pyöreäksi. Löysin siihen vähän pitsinauhaa reunaankin.




Tähän sitten ristin kirjailin ja koska se oli noin sinivalkoinen, niin pitihän vielä lakanakankaasta pieni liuska kirjailla nurjalle, että: Suomi 100 v.


Meillä oli lapsuudessani kotona pääsiäisen aikaan aina pieni puinen risti esillä ja se tulee aina pääsiäisenä mieleeni. Vielä haluaisin kyllä sen puisenkin toteuttaa.

No, sitten... taisi olla kiirastorstaina, etsin arkuistani pääsiäisliinoja. Sieltä satuinkin löytämään taannoin ostamani ja jo unohtamanikin kangaspalat, joista jo ostaessani olin ajatellut, että pääsiäiseksi jotain teen. Yksi niistä oli pitkä ja kapea pala, kuin kaitaliinaksi sopiva. Siinä piti vain pitkät sivut ommella ja se oli valmis.



Sitten oli kaksi keltaista pyyheliinan kokoista palaa, joissa oli päät ompelematta. Ne kun ompelin, niin oli pyyhkeet vain ripustuslenkkiä vailla.

Olinpa ottanut taannoin talteen kaksi keltaista nauhanpätkää jotka sopivat ripustuslenkiksi juuri näihin. Nuo pikku nauhat oli äskettäin sellaisissa leivoslaatikon näköisissä hauskoissa rasioissa, joissa oli jotkut kakun näköiset, mutta pullaa kuitenkin enemmän muistuttavat syötävät.  Nauhat oli laatikoissa kantolenkkinä. Rasiatkin teki mieli säästää, sillä niistäkin olisi saanut vaikka lahjalaatikot, mutta enpä silti tallettanut niitä kumminkaan.

Nauhoista muoviosat pois ja  tuli ripustuslenkit pyyhkeisiin.

 Semmoiset pääsiäisompelut. 
Pientä mielenvirkistystä näitten tekeminen:)

Uudet, sileät pyyhkeet... eihän niihin meinannut ensin raskia käsiään edes kuivata...:)

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Mitä siinä oikein tapahtui?

Ne olivat ymmällä joiden olisi pitänyt tietää, sillä olihan siitä ollut puhetta aiemmin. Ne taas tajusivat jotain oleellista, joiden ei pitänyt siitä mitään tietää...

Niihin, jotka tajusivat jotain, kuului kuolemantuomion saanut pahantekijä! Hän kärsi rangaistusta, jonka myönsi syystä saaneensa. Silti hänellä oli silmää nähdä, kuka oli se, joka hänen vierellään kärsi: se oli Hän, joka ei omasta syystään kärsinyt ja jolla oli taivaallinen valta ja voima... siltikin vaikka he molemmat nyt riippuivat rinnakkain siinä omilla risteillään kärsimystensä keskellä. Hän uskalsi ja jaksoi pyytää:  "Jeesus, muista minua kun tulet valtakuntaasi!" Ja sen pyynnön tuo vierellä riippuva Jumalan Poika otti mielellään vastaan!

Toinen tarkkanäköinen oli roomalainen sotilas, sadanpäällikkö. Kun "Jeesus huusi kovalla äänellä ja sanoi: 'Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.' ja sitten kuoli, oli tuo sadanpäällikkö sen näkemässä. Hänestä sanotaan, että "kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: "Todellakin, tämä oli vanhurskas mies."

Näiden sijaan ne, jotka olivat kirjoituksia tutkineet, olivat oikein kirjoitusten asiantuntijoita, eivät Jeesusta tunnistaneet. He takertuivat mm.  siihen yksinkertaiseen asiaan, että Jeesuksen sanottiin olevan Galileasta kotoisin. Ja he tuumivat: "Tutki ja näe, ettei galileasta nouse profeettaa." Olisivat tutkineet itse enemmän... sillä he tiesivät, että sen tulevan piti tuleman Beetlehemistä ja siellä Jeesus juuri oli syntynyt, vaikka ei siellä enää aikuisena asunutkaan. Heille Jeesus ei ollut edes profeetta, saati sitten jotain paljon enemmän...

Jopa Jeesuksen opetuslapset, jotka olivat kulkeneet hänen kanssaan, kuulleet ja nähneet kaikenlaista ihmeellistä, ja joille Jeesus oli jopa ilmoittanut mitä tulee tapahtumaan, eivät käsittäneet asiaa, sen kohdatessaan. Kun kaksi heistä oli Jeesuksen kuoleman jälkeen matkalla Emmauksen kylään, he miettivät päänsä puhki kaikkea tapahtunutta. Heidän seuraansa ilmestyi kolmas mies, jolle he selittivät tapahtuneita ja sitten tuumasivat: "Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava..." He toivoivat, menneessä aikamuodossa! Heidän toivonsa lie mennyt, vaikka olivatkin hämmentyneitä kuulemistaan jutuista, että Jeesus ei enää ollutkaan haudassa. No, vieraan piti selittää heille kaikki mitä oli tästä asiasta ennustettu ja hän sanoi: "Oi, te ymmärtämättömät ja sydämeltänne hitaat uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet."  Ja nämä kaksi kulkijaa saivat aiheen vielä sinä iltana myöhemmin tuumia keskenään: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" Heidän silmänsä ja sydämensä avautui näkemään ja kuulemaan oikein vasta silloin, kun kolmas kulkija, Jeesus itse, tarjosi heille jälleen ehtoollista; leipää ja viiniä.

Siunattua pitkäperjantaita sinulle!

---


Tämän tekstin raamattulainaukset: Luuk. 23:42, 46-47, Joh. 7:52, Luuk, 24:21, 25, 32

Nämä mainitut jakeet ovat  vaihteeksi vanhasta Raamatusta vuodelta 1927, jossa
"Vanha Testamentti vuonna 1861 asetetun raamatunkäännöskomitean suomennoksen perusteella kielellisesti muodostettuna" "Uusi Testamentti suomennoksena, jonka seitsemäs yleinen vuonna 1913 pidetty Kirkolliskokous on päättänyt ottaa toistaiseksi vanhan käännöksen ohella väliaikaisesti käyttöön."




keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Katos melkein valmis

Katoksentekijä lähti Saksaan muutamaksi viikoksi, mutta  ehti ennen matkalle lähtöään tehdä katoksen melkein valmiiksi. Kuten kuvassakin näkyy, kattopelti on vielä kiinnittämättä, sillä se kiinnitetään vasta maalauksen jälkeen.

Hieman keskeneräinen katos taotuin kiehkuroin

Neito valmisti katoksen siten, että osat ovat irrotettavia, jotta kuljettaminen käy helpommin. Noiden kiehkuroiden takominen oli kuulemma melkoisen työlästä, vaikka ei sitä välttämättä noita katsomalla arvaisi. Takominen kumminkin on aika haasteellista ja raskasta ja sellainen taito tietty vain tehdessä kehittyy, että osaa sopivasti rautaa iskeä oikean muodon saadakseen. Joskus hän laittoi viestiä, että oli ollut takomassa 6-7 tuntia... Arvelin, jotta olisi kädet aivan kipeät seuraavana päivänä, mutta eipä ne tainnut ihmeemmin olla. Oli jo sen verran tottumusta  tullut. Vielä paria päivää ennen matkalle lähtöään hän laittoi meille tekstaria, että menisimme häntä hakemaan metallipuolelta, sillä vielä piti yksi pala hitsata kehikkoon. Neidon poissaollessa katoksen osat kuulemma kiikutetaan johonkin maalattavaksi.

Neito itse vaikuttaa hyvin viihtyneen opintomatkallaan. Kaksi ensimmäistä viikkoa siellä  ovat olleet jossakin työssä ja ainakin jokin ovi oli työn alla jossain vaiheessa. Ohjaajien saksaksi antamat ohjeet hänen työparinaan oleva saksalainen tyttö kääntää hänelle englanniksi. Viikonloppuna olivat käyneet tutustumassa vuorovesialueeseen.  Eilen illalla puolestaan tuli viestiä, että tänään alkaa työt jo klo 6 ja hänen työparinsa hakee hänet jo 5.30. Herätyksen aikoi laittaa 4.30! Yleensä siellä on työt alkaneet klo 7, mutta tänään oli siis joku työtehtävä Hampurissa.  Mitä heillä mahtaa pääsiäisen aikaan olla ohjelmassa, ei vielä ole tiedossa.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Auringonlasku

Toissaviikolla satuin näkemään  auringonlaskun kamera kädessä. Kävimme yhtenä iltana hakemassa tyttären  Uimaharjusta ja kaikki kuvat ovat siltä reissulta. Auton ikkunasta kuvattuja enimmäkseen, paitsi aivan viimeiset. Olimme jo kotitiellä, kun käskin isännän pysäyttää auton, jotta saan hyvää kuvaa, vaan minunpa käskettiin nousta autosta... parempia kuvia saadakseni:)


Ja kannattihan se autosta nouseminen. Tuossa yllä yksi niistä viimeisistä kuvista. Muuten nämä kuvat ovat siinä järjestyksessä kuin matkakin eteni.





Tykkään erityisesti tästä kohdasta Joensuu - Lieksa välillä. Tämä näköalakohta menee vain niin nopeasti ohi, että pitää olla kamera valmiina näpeissä, jos aikoo kuvaa saada.


Nämä seuraavat ovatkin jo melkein kotinurkilta.



Kotimäestä. Kohta se aurinko tulee näkyviin...