torstai 6. huhtikuuta 2017

Äitini kiiltokuvavihosta peräisin

Kun olin lapsi, äidilläni oli tallessa oma lapsuudenaikainen muistovihkonsa ja kiiltokuvat siinä. Ja mulla kai kiiltokuvien kiilto silmissä niitä katsellessa, sillä minä sitten nyhdin kiiltokuvia irti siitä ja käytin omiin vihkoihini,...  joita minulla oli kaksi. En tiedä miten se niin saattoikin mennä. Mahtoikohan äiti minulle lupaa kuvien otttamiseen antaa tai jos antoi, niin sääli kai sitten meitä, jos meillä oli vähän kiiltokuvia. Sen muistan, että saimme niitä sitten hänen ostamanaan kylläkin jossain vaiheessa. Mutta se äidin vihko oli joka tapauksessa mennyttä siinä touhussa.  Mutta kun omaa vihkoani katselen, tunnistan ne äidin kiiltokuvat, koska "nerokkaasti" olin merkinnyt ne kuulakärkikynällä tekemilläni  pyörylöillä... Arvostin siis niitä  jo silloin kai tavallista enemmän:)


Tuo enkelinkuva oli yksi komeimmista. Se on tuossa melkolailla oikessa koossaan.  Olinpa sitten koululaisena hieman ikävästi yllättynyt kun eräs luokkakaveri, ei mitenkään ystäviini kuuluva, oli kirjoittanut sen viereen (rajasin sen kuvasta pois) seuraavan vähemmän ihastuttavan sepustuksen: "Tuulalle! Tuula pieni pesusieni istuu puussa tutti suussa pottu päässä järki jäässä."  Tuntuu ihan pottuilulta... Se oli vuodelta 1973. En edelleenkään tykkää...

 Allaoleva kukkakori on myös äidin vihosta.


Ja aivan erityisesti tykkään tästä susi ja Punahilkka -kiiltokuvasta. Se satuhan oli lapsuudessa suosikkini ja sitä eräs setäni, Paavo, isäni veli, minulle kertoili, kun asuimme Lempäälässä.


Tämä enkelimallihan on sitten myöhemminkin ollut hyvin suosittu. Minä ja  siskonikin saimme kiiltokuva-arkkeja, joissa oli tällaisia enkeleitä kolmen värisenä.






Nämä olivat kaikki tosiaankin äidin vihosta kotoisin. Ja oli näitä äidin peruja vihoissani tallella vielä jokunen muukin, onneksi! Jospa saisin joskus toistekin aikaiseksi tehdä juttua kiiltokuvavihoista, niin voisin laittaaa muutamia muistovärssyjäkin näkyviin tuon edellä olevan kuvan tapaan.




16 kommenttia:

  1. Todella kauniita kiiltokuvia. Minullakin on noita vielä tallessa. Hyvä idea että noista kiiltokuvista ja värssyistä voisi tehdä joskus postauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva, jos tälläisia muistovihkoja yhä harrastettaisiin. Voisivathan vaikka nyt aikuiset naiset ottaa tavan uudelleen käyttöön. Yritän saada noista omista vihoistani juttua vielä aikaiseksi.

      Poista
  2. Arvokkaita muistoja. Minäkin odotan postausta kiiltokuvista ja värssyistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on noita kiiltokuvia ainakin tallessa. Olisi kyllä kiva, jos olisi niitä värssyjäkin vielä ollut. On kuitenkin omat vihkoni ja vielä muutama muiden sukulaisten myöskin. Yritän saada sitä juttua aikaiseksi jonain päivänä.

      Poista
  3. Vanhat kiiltokuvat ovat ihania ja värssykirjat yms. muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Ja jos haluaa vaikkapa ihan keräillä vanhoja kiiltokuvia, niin niillä saattaa olla jo jonkin verran hintaakin.

      Poista
  4. Minullakin on yksi edesmenneen Äitini kiiltokuva tallessa....omieni lisäksi ja tietysti omat muistokirjat..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiva kun sellaisia aarteita on tallessa. Niillä on iso tunnearvo ja muutenkin niiden arvo vain kasvaa aikojen saatossa, kun sellaista uutta ei enää tule.

      Poista
  5. Vanhat kiiltokuvat ja "muistokirjat" ovat kyllä ihania. Joskus teinkin postauksen äidin vanhasta "muistokirjasta", joka minulla on. Omakin on, mutta ajan saatossa varsin kärsineen näköinen, sivuja on lähtenyt ja olen tainnut antaa lasten sillä leikkiä, kun on sen näköinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kanssa omani melko kärsineen näköisiä, toisesta myös sivuja ruvennut irtoilemaan. Ja senkin vuoksi ne ei siistin näköisiä ole, kun silloin aikanaan niitä kiiltokuvia vaihdeltiin ja irroteltiin niistä vihoistakin.

      Poista
  6. Kiiltokuvat ovat ihania,minulla oli myös kiiltokuvia lapsuudessa,
    myös muistokirjat ovat ihania,minulla on myös yksi muistokirja,
    olen saanut lahjaksi yhdeltä sukulaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on mukavia muistoja. Vähän harmi, että tuo kiiltokuva- ja muistokirjatapa ei ole enää käytössä. Milloinkahan lienee loppunut. 70-luvulla oli vielä hyvinkin voimissaan.

      Poista
  7. Ihania nuo vanhat kiiltokuvat! Jotenkin niissä on vielä enemmän tunnelmaa kuin oman lapsuuden kiiltokuvissa. Itsekin aion edelleen tehdä sen postauksen vanhasta muistovihostani joskus. Ikävä sävy kyllä siinä luokkakaverisi sepustuksessa... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo vanhat onkin ihanimpia! Onhan niitä sitten tietty uusintapainoksia tai muuten samantyylisiäkin olemassa, mutta kyllä minunkin vihoissani on sellaisia, mitkä ei nyt mitenkään tunnelmallisia ole, vaikkakin ehkä hauskoja kumminkin; kuten vaikkapa jotkut vihanneksista tehdyt kiiltokuvat. Ei tosiaan ollut kiva löytää komeimman kiiltokuvan kohdalta moista tekstiä kuin se yksi oli.

      Poista
  8. Nuo kiiltokuvat ovat mukavia muistoja noin kierrätettyinäkin! Mihinköhän olen itse laittanut oman muistokirjani ja tädiltä perimäni kiiltokuvat? Toivottavasti jossakin yläkaapin takaseinustalla tallessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovatkin. Jospa ne sinunkin kiiltokuvakirjasi siellä hyvässä tallessa ovat.

      Poista