sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Jos ottaisikin sen seikkailuna ihan

Muutama päivä sitten oli koululla äitienpäivätapahtuma. Ja huomatkaa, että se ei ollutkaan nyt juhlan nimellä ja siihen oli selvä syykin. Nytkin kyllä laulettiin, kuten äitienpäivä- tai kevätjuhlissa konsanaan, mutta koristelut puuttuivat täysin. Ja juhlavaatteet, sillä väki tiesi jo tullessaan vähän siitä mitä tuleman pitää.



Oli nimitäin ilmoitettu, että on aluksi laulua, jonka jälkeen ohjelmassa on QR-koodisuunnistusta, sitten kahvit ja lopuksi vielä visailu, joka sekin nykytekniikalla. No, itse kun olen aina mieluummin "vanha konsti on parempi, kuin pussillinen uusia" -tyyppi, niin minua tympi etukäteen ajatus. Ja mietin vakavissani, että menenkö ollenkaan. No, menin kumminkin kun lapset sitä toivoivat. Ja ihan hyvä, että menin.


QR-koodisuunnistuksessa oltiin enimmäkseen perheittäin. Minä ja tytöt siis yksi ryhmä ja meille osui eka lähtövuoro. Rasteja oli kymmenen, joista kolme sisätiloissa ja muut koulun piha-alueella. Kaikille ryhmille jaettiin paperiset kartat sekä läppärit, joilla koodeista saatiin esiin tehtävät. Kukin ryhmä aloitti matkansa eri numerosta, me ykkösestä ja seuraavat kakkosesta jne. Jokainen ryhmä kävi kaikki kymmenen rastia läpi. Itse en etukäteen ajatellen tykkää yhtään mistään yllätyksistä ja tälläisessähän niitä juuri on. No, nuorimmaiset hoiti lähinnä sen homman (teknisen puolen ja tehtävätkin) ja minä kuljin siinä mukana.

Mitä tehtäviä siinä sitten oli: Jatkaa sisällä yhtä piirrosta,  jatkaa  ulkona luonnonmateriaaleista tehtyä maassa olevaa "taideteosta", ottaa kuvat kengänkärjistä, heittää pari palloa saaviin, laskea yhdet raput ja hyppiä yhtä monta kertaa haarahyppelyä, virkata paksusta langasta muutama ketjusilmukka (sen hoidin minä:), hakata muutamat naulat laudanpätkään, tehdä open kanssa "ylävitoset" (joka sana minulle toi mieleen lähinnä jääkiekon, enkä tiennyt sen tarkoittavan  tervehdystä), loikkia matalien esteiden yli. Tässä ne muistamani, eli joku puuttuu vielä tästä.



Tuollaisissa jutuissa pitäisi osata ottaa vähän lapsenmielisesti ja seikkailuhenkisesti ja sallia itselleen epäonnistuminen ja osaamattomuuskin... Taito  se seikkailuun heittäytyminenkin on ja sitä ei minulla kyllä ole. Jälkikäteen ajatellen, ihan kivahan  se tapahtuma loppujen lopuksi näinkin toteutettuna oli ja vaivaa oli vaatinut sen järjestäminen. Joten kiitoksethan siitä järjestäjille kuuluvat!


Kotona sitten  ajattelin, että miksi sitä ei ottaisi tätä elämääkin seikkailuna? Seikkailuna, joka on hyvin suunniteltu, mutta siinä on vaativiakin osuuksia. Kuitenkin sen suunnittelija valvoo koko ajan missä mennään ja auttaa missä pulaan joudutaan. Ja varmaahan on, että jokainenhan on jossain kohtaa pulassa kumminkin.


Ja vielä, eikö olekin ihan mielettömät värit näissä kuvissa! Isäntä otti muutama päivä sitten näitä myöhäisen illan auringonlaskukuvia....


Hyvää äitienpäivää itsekullekin!
  Jonkun äidin lapsiahan me kaikki ollaan:)  

16 kommenttia:

  1. Teillä onkin ollut mukava juhla koululla. Kiva kun tuollaisia tilaisuuksia järjestetään, vaatiihan se opettajiltakin aika paljon. Upeat kuvat. - Hyvää äitienpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle! Sitä ei usein tule edes ajatelleeksikaan, kun valmiiseen juhlaaan tai tilaisuuteen menee, että mitä kaikkea sen järjestäminen onkaan vaatinut. Aina joku kuitenkin sen kaiken vaivan näkee...

      Poista
  2. Niinhän se on, että asiat jatkuvasti muuttuvat ja kehittyvät uuteen suuntaan. Nykyajan lapset elävät aivan erilaisessa teknisessä maailmassa mitä itse lapsena. Ehkä juuri lasten kautta sitä pysyisi mukana kehityksessä. Mietin vaan, että millaista tuollaisessa tilaisuudessa on niillä lapsilla, joiden äidit eivät tule tapahtumaan mukaan tai ole ollenkaan äitiä, kun tehtävät tehdään yhdessä äidin kanssa.

    Mukavaa äitienpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) On se niin, että kaikki muuttuu, eikä pelkästään entiseen sopisi vain jäädä roikkumaan. Tuosta onko äiti juhlassa mukana vai ei, ja miten se mahdollinen puute mietityttää, saatiin meillä viime vuonna makua vähän siitäkin. En nimittäin silloisestakaan ohjelmasta ollut etukäteen innostunut, enkä sinne mennyt, vaikka muutoin ollaan pyritty aina näissä koulun juhlissa olemaan. No, sitten kävikin niin, että sain lapselta jälkikäteen valitusta siitä, että hän oli joutunut jonkun vieraan ihmisen vieresssä jossain ohjelman kohdassa olemaan, kun ei tämä äitee ollut paikalla... Käsittääkseni tämä järjestely ei kylläkään ollut opettajien keksintöä vaan jonkun vierailevan esiintyjän. Ja tämä viimevuotinen lapsen kokemus, ja heidän nyt esittämänsä toivekin, sai minut lähtemään mukaan nyt. Onneksi menin, sillä ihan kivahan sitä on ollut jälkikäteen muistella:)

      Poista
  3. Minäkin olen vähän huono tuossa nykytekniikasda. Kiva, kun lähdit rohkeasti mukaan. Elämä on seikkailu ja pitäisi osata nauttia jokaisesta pienestäkin ilon hetkistä. Upeat kuvat! Hyvää äitienpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Olen itsekin iloinen siitä, että kumminkin lähdin. Miten sitä vain onkin niin kiinni niissä omissa kaavoissaan... Jos vain useammin irrottaisi otteensa niistä, niin olisi montaa kokemusta, ja usein varmasti ihan kivaakin, rikkaampi.

      Poista
  4. Huomasin että olit tullut lukijaksi,KIITOS! en tosiaan ole käynyt blogissani välillä pitkään aikaan, enkä ole jaksanut keskittyä, eikä tarkoituskaan ole minulla että jatkuvasti laittaisin kuvia tms. ja seuraisin toisten blogeja, senkin ajan voin käyttää vaikka Raamatun lukemiseen tai hiljentymiseen.Netin kautta tosin löytyy paljon hyviä kokouksia ja heng.luettavaa, mutta se siitä, huomasin että nimipäiväsi on tänään, joten ONNEA nimpparien johdosta, ja Äitienpäivä ONNITTELUT myös! Minä jään nyt lomille ja sitä myöten eläkkeelle, äitini tuli takaisin kotiin, sen verran kuntoutui Hovissa, ja olen sunnitellut että menisin äidin omaishoitajaksi, niin että ei tarvitse enää kotiapu käydä, silloin mun pitää asua äidin luona, pitää nyt vain odottaa johdatusta asiassa, toisaalta tykkään olla aina lieksassakin välillä, uimarannat ja luonto lähellä, talvet siellä on talvia,pääsisi hiihtelemään, hieno iso uimahalli, jossa olen aina käynyt käydessäni ynm...Kevät on meilläkin päin myöhässä, tosin nyt kukkii valko ja sinivuokot, ja rentukat ojan varsilla, linnut tekee kovaa vauhtia pesiä, olen laittanut monta linnunpönttöä, kun oli tämä miljoonapönttö buumi.Niin hienoja kuvia täällä on, kun pitkästä aikaa katselin, muuten en pääse oman blogin kautta,pitää googlettaa jos käy sun blogissa.Hienot nuo kurki kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Olipa hieno asia, että äitisi kuntoutui niin, että saa omassa kodissaan asua avun turvin. Sulla onkin siinä isot asiat kyseessä, kun miettii miten pitäisi nyt menetellä! Keväästä puheenollen, kyllä toivoisi jo, että alkaisi vähitellen olla lämpimämpää. Vielä ihan talvitakissa ollaan kuljetu. Meilläkin on varastossa lasten koulussa tekemät linnunpöntöt, pitäisikin keksiä niille paikka ulkona.

      Poista
  5. Aika kiva ohjelma. Meillä oli päiväkotiaikaan vastaavia ja eskarissa oli ympäristötietoa vaativia kysymyksiä kun eskarit kilpailivat keskenään siitä kuka saa ympäristömaininnan.
    Todella kauniit kuvat. Oikein ihanaa äiteinpäivää sinulle ja perheelle. Joko vanhin neito on palannut Suomeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Neito palasi jo ja täällä vuorostaan olleet saksalaiset opiskelijat lähtivät kotimaahansa lauantaina. Heitä ei oikein sää suosinut, mutta olivat kai silti tykänneet reissustaan ja kiva porukka kuulemma olivat. Ja nyt tosiaan eilen katselimme ison määrän neidon reissukuvia ja osa jäi vielä myöhempään kertaankin.

      Poista
  6. Kyllä on upeat värit kuvissa! Itse olen samanlainen, etten tykkää "yllätyksistä" vaan minun pitäisi aina tietää mitä seuraavaksi tapahtuu...kai se jonkinlaista elämän pelkoa on sekin... ja myös siinä samanlainen että "vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa maata ollaan näköjään:) Muistan kun nuorenakin mun piti aina Poriin omalla autolla lähtiessäni tietää etukäteen kadut, joista aion ajaa. Olihan siinä sellaista opettelua tieysti muutenkin ja sekin ettei kaupunki ollut niin tuttu, kun ei siellä asunut, mutta olihan siellä useasti käyty kuitenkin.

      Poista
  7. Hienot kuvat! Onhan tämä elämä välillä aikamoista seikkailua .... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Seikkailua tosiaan on. Kunpa tälläinenkin kuin minä, joka mieluummin tasaisesta tykkää, kuin kovasta vaihtelusta, oppisi vähän nauttimaan seikkailustakin.

      Poista
  8. Voin niin samaistua kertomaasi :D Heittäytymiskyky ei ole vahvuuteni.
    Onpa tosiaan hehkuva taivas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Meitä tämmöisiä saattaa lopulta olla yllättävän paljonkin. Vaan eipä niistä tunnoista välttämättä tule usein puhuttua, kun pelin henki nykyään on enemmänkin se, että pitää olla rohkea ja kokeilla rajojaan...

      Poista