lauantai 22. heinäkuuta 2017

Merkillisiä sattumia

Tämän jutun lopusta löytyy jo aiemmin lupaamiani kuvia Pomarkun vanhan kirkon kattoremontista, mutta tekstissä ei puhuta siitä, vaan ihan jostain muusta.



Meillä oli tälläkin viikolla aihetta ajella poikki kotimaan. Takaisin tullessa päätimme Keuruun kohdalla poiketa Isossa Kirjassa katsomassa mitä kirjamyymälästä löytyisi. (Yksi elokuva Jaakobista ostettiin ja se olikin ihan hyvä.) Mutta siitä ei minun nyt tarkoitus ollut aihetta ottaa, vaan siitä, että kun menimme Isoon Kirjaan, oli tien ristetykssisä "lakanoita", joissa luki "opistoseurat". Ison Kirjan alueellakin oli niitä, kuten myös valmisteluja tekeillä. Me niitä ihmettelimme, ja tuumimme jossain vaiheessa niinkin, että nyt on sitten  "seura"-nimityskin tullut omassa helluntailiikkeessämme käyttöön... vaan eipä juttu ollutkaan niin. Se selvisi meille monta sataa kilometriä Keuruun jälkeen, melkein kotinurkilla vasta, ja aika jännällä tavalla.

Kun olimme jo Joensuusta ajelleet kotvan kohti kotia, isäntä rupesi radiosta etsimään jotain kuunneltavaa. Hän selasi kanavia ja aika äkkiä vaihtui kanavaa toisesta toiseen, kun tuntui tulevan sellaista, ettei olisi jaksanut niitä kuunnella. Sitten alkoi kuulua jotain virren tapaista. Kummallinen aika sille. Kanava ei ollut Ylen, vaan jotain ihan muuta. Virrenveisuun jälkeen alkoi jonkinlainen selostus, josta kävi ilmi, että lestadiolaiset olivat nyt Isossa Kirjassa pitämässä opistoseurojaan!  Ne oli ennen pidetty Jämsässä, mutta siellä oli tila käynyt ahtaaksi ja Keuruulla sitä oli enemmän ja muutenkin paikka sellaiseen tarkoitukseen tehty. Tämä oli ensimmäinen kesä kun järjestely oli tämä. Yhteistyöhön olivat järjestävät tahot tyytyväisiä puolin ja toisin, samoin haastatellut seuravieraat. Minua sykähdytti tämä uutinen kovasti. Olenhan tottunut ajattelemaan, että lestadiolaiset ja helluntailaiset ovat kovin kaukana toisistaan... mutta saman Isän lapsia ollaan:)  Kuuntelimme sitten loppumatkalla ihan hyvää seurapuhettakin ja kun se radion kuuluvuus lähempänä kotia alkoi hiipua kuulumattomiin, olimme harmissamme. Mutta kas, kotipihassa seuraradion kuuluvuus olikin oikein hyvä ja niinpä me jäimme isännän kanssa vielä autoon istumaan ja kuuntelemaan puheen loppuun. Ja saatiinhan se lähetys kotona sisälläkin sitten kuulumaan.

Tulipa kamalasti tekstiä jo, mutta jatkan vielä vähän. Eilen veimme vanhimman neidon Joensuuhun. Kävimme tietty kirppareillakin sitten, myös Fidassa. Näin kiinnostavia juttuja, mutta olin aika väsynyt, enkä ostanut mitään. Jossain vaiheessa kävimme syömässä ja join kahviakin virkistyksekseni. Minua oli jäänyt "närimään" ne Fidalta tekemättömät ostokset.... ja menimme sinne uudestaan. Ne eivät kuitenkaan ole pääasia nyt (ostin pientä ompelutarviketta, kuten nappeja, vinonauhoja, lankaa ja parit vanhat hameen kaavat), vaan se mitä Fidan vieruskaverina oli. Siihen oli muuttanut Joensuun kristillinen kirjakauppa Joelin kirja ja taide (kai se nimi noin oli) ja siihen viereen oli myös perustettu kohtaamispaikka, paikka, jossa voi käydä vaikka kahvilla. Kahviraha oli vapaaehtoinen.  Siinä oli lähellä myös hylly, johon saattoi ihmiset tuoda kirjoja ja ottaa niitä siitä itselleen ilmaiseksi  myös. Isännän  löytö oli siitä kolmiosainen Iso Raamatun tietosanakirja.  Hänellä oli ollut nuorena sellainen ja sitä on joskus kaipaillut.








No, niin... hyvää päivän jatkoa itsekullekin:)    


14 kommenttia:

  1. Olisiko tullut Radio Deistä...meillä on autossa ja kotona se kanava päällä... Mulla ollut vatsavaivoja koko viikon ja tänään tulee vielä vieraita, joten saa muistaa rukouksin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan rukouksin! Toivottavasti sulla on kuitenkin ihan kiva päivä:) Se kanava oli kaiketi oikein joku seurojen oma, niin luulen.

      Poista
  2. Meilläkin radiokanavat kuuluvat parhaiten autoradiosta tai sitten lankaliittymänetistä (jonka kaiuttimet ovat vanhassa lastenhuoneessa joten sitä pitää mennä sitten erikseen kuuntelemaan), kun asumme täällä kattilanpohjalla. Autolla matka sujuukin oikein rattoisasti hengellistä ohjelmaa kuunneltaessa 😊 Löysittepä oikein aarteen! Meillä on vain yksi osa Raamatun tietosanakirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin osaan autossa keskittyä kuuntelemaan puheita paremmin kuin kotona. Kotona on kuitenkin yleensä jotain puuhaa samalla ja kuljeskelee huoneesta toiseen, niin ei kaikkea kuule. Pitäisi sitten istua vartavasten kuuntelemaan. Tuota kirjasarjaa on joku uudempikin versio jossa on osia enemmän, mutta sitä isäntä ei ole omakseen halunnut, vaan juuri tuon mikä hänellä aikanaan oli:)

      Poista
  3. Mitenkähän minultakin on mennyt tuo seurauutinen ihan ohi silmien ja korvien. Hyvä, että yhteistyötä tehdään, sillä todella saman Isän lapsia ollaan.
    Siunausta viikonloppuunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Samoin sulle! En minäkään mitään tiennyt moisesta kuin vasta sitten näistä tapahtumista joita jutussa oli. Vähän huvittavaakin on se, että kun juhannuksena oli Isossa Kirjassa oman liikkeemme konferenssi, niin ei oltu lainkaan kuunneltu eikä nähty niistä mitään, mutta nyt sitten tästä kumminkin:)

      Poista
  4. Meillä ei sisällä meinaa kuulua mikään kanava. Närimään mulle uusi ja hauska sana. :) No siellähän niitä paanuja on katolla peitteiden painona, taitaa olla oikein kasanakin kellotorinin takan. Kattoa niiden säilytyspaikaksi epäilinki, vaikka ajattelin ettei olis kun ovat pudotessaan hengenvaaralliset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niihän se meilläkin monesti kehnoa on kuuluvuus. Tuo närimään -sana, taitaa olla jostain lastenohjelmasta mun mieleeni joskus tarttunut. Saattoi olla Ermot -ohjelmista, joita meillä on dvd:llä. Minä en nyt kierrellyt juuri tuosta kattohommasta johtuen tavanomaiseen tapaani vanhan kirkon vierustalla. Hautausmaallekin tulin pääportista, vaikka toinen olis ollutkin lähempänä. Napsin kuvatkin jostain sankarihautojen ääreltä käsin.

      Poista
  5. Onpas Pomarkussa hieno kirkko. Kuuntelin kerran radiota, en muista ohjelmaa, mutta joku esitti siinä mielenkiintoisen kysymyksen. En tiennyt vastausta ja odottelin innokkaana vastauksen tulemista. Kun siihen kohtaan päästiin, kanava alkoi rätistä, enkä kuullut vastausta, voi että se harmitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollainen varsinkin harmittaa, kun päästään jonkun jutun huippukohtaan ja juuri se jää kuulematta:( Meillä on isäntä monesti ollut harmissaan siitä, kun radiosta alkaa joku muu ohjelma silloin, kun vaikkapa jääkiekon ratkaisuhetket on käsillä. Tuosta kirkosta vielä, kun olin lapsi, tuo kirkko oli kovin huonokuntoinen, mutta sitten se remontoitiin sisältäkin. Siellä on yleensä kesällä ollut suvi-illan hartauksia, joissa aikanaan tykkäsin käydä. Pomarkussa onkin kaksi kirkkoa, toinen on harmaa jyhkeä kivikirkko, se oli aikanaan rippikirkkkoni.

      Poista
  6. Tosi kaunis kirkko. Varmasti tutustumisen arvoinen. Minäkin kävin viime viikolla Fidassa ja huomasin tuon Joelin kirjan muuttaneen siihen viereen. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Yleensä olemme kesäisin piipahtaneet kirkossa sisälläkin, sinne kun on vapaa pääsy kesäaikaan. Nyt se jäi väliin, kun en viitsinyt mennä norkoilemaan tuon työn keskelle. Varmaankin hyvä paikka siinä Fidan vieressä sille kirjamyymälälle ja kohtaamispaikalle. Kohtaamispaikka oli kait sellainen yhteiskristillinen. On hyvä kun voidaan eri suunnista tehdä noin yhdessä asioita. Mukavaa sunnuntaita teillekin! Omani on kulunut neulepuikkoja heilutellessa, kun ulkona sataa.

      Poista
  7. Sanoppa tarkemmin missä se kohtaamispaikka sijaitsee joensuussa, jos muistat kadun ? niin voisin siellä käydä myös joskus.puukirkot ovat kauniita, yleensäkkin kirkot, mutta ne ovat aika tyhjillään syrjäisissä paikoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiveltiin puhelinluettelon kartta esiin, kun ei ne kadut nimet muuten ole oikein hallussa:) Isäntä katsoi tuosta ja se on kuulemma Torikatu. Ja ihan torin lähellä se onkin. Se on aivan Fidan vieressä ja melkein vastapäätä Carlsonia (meniköhän tuon kirjoitus nyt oikein).

      Poista