tiistai 22. elokuuta 2017

Perintöpeitto "Juustovormu"

Tämä pitsipeitto on äitini lapsuuskodista kotoisin. Löysin muistikirjastani tekstiäkin tästä,  kun olen äidiltä kaikenlaista hänen lapsuuskodistaan kysellyt ja muistiin merkinnyt.

"Pitsipeittoja oli kaksi valkoinen ja keltainen.  Valkoista ei käytetty, keltainen oli paljon käytössä. Toisen oli tehnyt Bertta (sukunimi puuttui muistiinpanoistani, mutta kysyin nyt ja oli kuulemma enon vaimo).  Hän oli joku tuttava tai sukulainen (eli sukulainen oli). Valkoinen peitto on nyt meillä ja mummulla se oli jo naimisiinmennessä.  Myöhemmin Kertun (tätini) aikuistuessa hän sai sen. Kerttu jatkoi peittoa. Sitten hän jossain vaiheessa antoi sen meille ja meillä se oli käytössä kunnes meni rikki."  Mummu meni naimisiin 30-luvun puolivälissä, joten ikää tällä peitolla on jo paljon!




Minä sitten nuoruuden innossani joskus  70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa, aloin puuhastella siihen uusia paloja. Eihän tuo projekti olekaan kestänyt kuin vain jotain 40 vuotta... Ostin silloin siihen Porista  lankaa. Peitto ei ollut enää aivan puhtaan valkoinen ja lankakaupassa pähkäiltiin, kumpaa minun siihen kannattaisi ottaa, valkoista vai luonnonvalkoista kalalankaa. Valkoinen oli liiankin valkoista ja päädyin luonnonvalkoiseen, mutta ei sekään ihan hyvältä näytä. Jos nyt ostaisin, saattaisin ostaa sitä valkoista tai en tiedä...




Käsittelin joitakin kuvia, jotta värierot paremmin erottuisivat. Alla olevassa kuvassa näkyykin ylimmällä rivillä osittain korjattu pala, jonka keskusta on vanhaa kantaa ja sen ympärillä uudempaa tekoa. Alkuun tein vain kokonaan uusia paloja.




Tässäkin näkyy saumakohdassa osittain korjattua kohtaa.






Peiton kuvion nimi on Juustovormu. Melkein samanlainen peitto on Mary Oljen kirjassa Virkattuja vuodepeitteitä (WSOY/1975), jonka myös silloin nuorena ostin.  Siitähän ne ohjeetkin sain uusien palojen tekoon ja olihan minulla mallina tietysti niitä vanhoja palojakin. Kirjan ohjeista oli kyllä hyötyä, kun piti  tehdä nuo kohoraidat ja tietenkin muutenkin.

Malli Juustovormu. Vasemmalla vanhasta peitosta palat, oikealla "uustuotantoa" oleva korjauspala,
joka kuvassa näkyy melkein samanvärisenä, vaikka on oikeasti selvästi tummempi.









Alapuolella olevassa kuvassa on samaisesta kirjasta myös malli Komeetta, jota silloin myös aloittelin innolla keltaisesta kalalangasta. Mallista kai silloin tykkäsinkin, mutta suurempi valintaperuste oli muistaakseni se, että olisin päässyt vähemmilla palojen tekemisillä, koska nuo palat olivat hyvin suuria. Taisin niitä sitten vissiinkin kuusi tehdä ja yhdistellä... joten peittoa niistä ei koskaan tullut. eikä mitään muutakaan. Joskus olen jollain kirpparilla nähnyt tuollaisen valmiin peiton.


Mutta palataanpa nyt siihen Juustovormuun. Peitto on ollut alunperin hyvin kapea. Sitä onkin joskus vuosikymmeniä sitten levennetty kahdella rivillä ja sen työn teki  äidin vanhempi sisko, kuten muistikirjani tekstissä tuolla ylempänä lukikin. Aika onnistunut oli hänen työnsä, se ei juuri alkuperäisestä erotu.  Tädin tekemää jatkoa on allaolevan kuvan kaksi oikeanpuoleista  riviä. Jatkoskohta erottuu kuvan alareunan keskellä reunuksessa. Minun korjauspalojani näkyy kuvan vasemmassa yläkulmassa. Joten ainakin kolmen ihmisen näpit ovat tätä puuhastelleet. Alkuperäinen tekijähän on vähän arvoitus. Oliko se mainittu "Bertta" tämän valkoisen tehnyt vai joku muu...


Mutta nyt on minulla ongelma, mitä tämän kanssa teen. Paljon siitä ei enää puuttuisi, mutta peitossa on pitkän ulkovarastosäilyttelyn jälkeen jo vähän haiskahdusta homeen suuntaan. Ja muutenkin on tullut mietittyä viime aikoina kaiken säilyttelyn mielekkyyttä. Saattaahan se olla, että vielä laitankin tämän jonkinlaiseen pesuun. Vinkkejä siis otetaan mielellään vastaan!



Tulipahan ainakin kuvia peitosta otettua:)


12 kommenttia:

  1. Mitä jos tekisit siitä sohvatyynyn/tai useammankin, jos saa.Vaikka värillistä kangasta alle. Olen joskus kuullut että home lähtisi piimässä liottamalla, en ole kokeillut... Pelkkä homeen haju voisi lähteä ihan pesemälläkin, tai sitten tuolla liotus konstilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluusti pitäisin peiton kokonaisena, jos se on mahdollista. Hyvä idea tuo tyynyhommakin kyllä olisi:) Saattaa olla, että koitan pestä kumminkin ensin koko peiton, vaikka ihan kuumassakin vedessä. Joskus muistan lukeneeni jostain, että home kuuman käsittelyn jäkeen olisi "kuollutta". Ja tuo piimähomma vaikuttaa mielenkiintoiselta tiedolta myös.

      Poista
  2. Onpa upea peitto, todellinen sukukalleus. Olisi hienoa jos sen voisi säilyttää peittona. Kokeile ensin pesua ja katso lähteekö homeen haju pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se harmittaisi, jos sen joutuisi hävittämään, vaikka toisaalta olenkin työlääntynyt kaikkeen säilytettävään tavaraan. Tämä nyt on kumminkin erikoistapaus, kun on omalta suvulta peräisin. Varmaankin yritän sitä pesua ensin, jos se haju vaikka lähtisi.

      Poista
  3. Voi miten kaunis peitto..on kyllä kova työ tuollaisen tekemisessä♥ Sellainen aarre että pitäisi kyllä päästä näytille..saisiko tuosta mitään seinäraanua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosiaan kiva, jos se voisi olla esillä. Luulen, että olisin viime vuosina ollut innokkaampi sitä korjaamaankin, jos sillä olisi ollut joku sopiva paikka. Seinäpintaa meillä ei ole eikä oikein ole ollut sellaista sänkyäkään, mihin sen olisi voinut laittaa. Täytyy miettiä mahdollisuuksia.

      Poista
  4. Voi harmi, että peitossa on homeen tuntua. Teet niin arvokasta korjaustyötä, että toivon todella sinun onnistuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin tosiaan jo Citymarketin lankaosastolla katsomassa onko kalalankaa. Näkyi siellä olevan sekä valkoista kuin luonnonvalkoistakin. Ja oli kahta paksuuttakin, 6- ja 9-säikeistä. Saa nähdä jos vaikka vielä ostan siihen uutta lankaakin. On mulla kyllä yksi vanhakin, mutta voisi olla kivempi ihan uudesta ruveta virkkuupuuhiin.

      Poista
  5. Meillä oli äitini joskus kalalangasta virkkaama luonnonvaalea pitsipeitto joka oli myös jäänyt aikoinaan kesken ja sitten jatkettu väärän värisellä langalla. Tästä syystä peitto oli ollut kotonani pitkään komerossa käyttämättä. Otin peiton kerran kotoa matkaan (muuten olisi viety kirpparille) ja liotin ensin varovasti miedossa kloriitissa, että sain värit pois ja sitten värjäsin koko peiton pesukonevärillä vaalean liilaksi. Rohkea teko mutta muuten ei peittoa olisi kenties koskaan tullut käytettyä. Myöhemmin annoin peiton ystävälle koska kyllästyin siihen kun se oli niin raskas ja karkea iholle. -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo valkaisu voisikin olla mainio juttu, ainakin tulisi yhtenäisen värinen. Ja katsoin muutama päivä sitten netistä jotain kuvia, kun oli värjätty peittoja, niistä oli tullut kyllä tosi upeita. Peitto on kyllä tosiaan raskas, joten ihannetapaus tuollaiselle olisi varmaan sellainen "vierassänky", ettei jatkuvasti tarvitsisi peiton kanssa touhutakaan.

      Poista
  6. Kaunis peitto jolla on varmasti paljon tunnearvoa. Toivottavasti saat sen käyttökuntoon! Ja toivottavasti se kestää vielä käyttöäkin repeilemättä lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäisin tuosta varmasti muutenkin, mutta se siinä juuri parasta onkin, että on sitä tunnearvoa:) Katsotaan, kuinka sen kanssa asiat edistyy. Paras olisi jos sen saisi johonkin esille.

      Poista