tiistai 9. tammikuuta 2018

Haasteellinen "Huhtikuu"

No, onkos tullut kevät jo talven keskelle? No, ehkä ei sentään, mutta sain  Annelilta Pihakuiskaajan matkassa -blogista haasteen "Huhtikuu".


helmikuulta


En osannut ottaa aiheesta kiinni vielä silloin, enkä oikeastaan nytkään ihan kunnolla. Sen tarkoituksena on kuitenkin ilahduttaa pimeän keskellä. Valoisaa kohtihan ollaan menossa. Siitä saatiinkin iloita jo eilen, kun taivas oli sininen, oli aurinkoista:) Vaikka  kylmältä tuntui.

helmikuulta
Tällainen on haaste:  (Ohjeet Annelin blogista)

"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille. Haaste on yksinkertainen:

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait.
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiarvo.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia."


En haasta itse nyt ketään, mutta ota tuosta haaste vastaan jos tunnet, että innostut puuhaan:)

Maaliskuun kuva.


Itse yritän miettiä, mitä minun kevääni on. Monelle kevät on suosikkivuodenaika ja se on ihan ymmärrettävää. Minulle kuitenkin kevät ei sitä ole, sillä en malttaisi odottaa kesää, kevät tuntuu loputtoman pitkältä. Valon lisääntymisestä kyllä tykkään ja siitä kun vihreää alkaa puskea esiin. Kevät... milloin se alkaa? Mikä on kevätkuu? No, varmasti huhtikuu on sitä minulle, ehkä se juuri varmimmin. Maaliskuu on vielä talvea, kevättalvea tosin. Ja toukokuu ei vielä oikein kesää ole, joten kevättä sitten sekin, ainakin osin.


Huhtikuista hiekoitusta.

Ne viisi ilahduttavaa asiaa sitten. Valo lisääntyy, nähdään sinistä taivasta ja aurinkoa. Lumeen tulee pälvipaikkoja. Lämpimämpiä säitä. Maaliskuun tavallista minulle on ollut, että kaivan kesävaatteita kokeiltavaksi. Ja vihdoin jotain vihreää puskee maasta, aikaisin ehkä talon seinustan aurinkoisimmalla paikalla ja lopulta toukokuussa koivuihin lehdet. Mutta silloin onkin jo oikestaan kesä? Ilmankos kevätkausi pitkältä tuntuu... En nyt tämän kummemmin osaa kevättä ajatella. Se on joku sekoitus talvea... ja  kesän tuloa:)


Allaolevat molemmat kuvat toukokuulta. Toinen ensimmäiseltä päivältä, toinen viimeiseltä.





















Allaoleva kuva tammikuulta vuosi sitten.



Kiitos Anneli haasteesta:)


8 kommenttia:

  1. Kevät on ehdottomasti minunkin suosikkivuodenaikani. Rakastan valon lisääntymistä, lintujen laulua, hentoa vihreyttä.
    Ihana postaus ja heti tuli ikävä kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo nyt on tuntunut kivalta, kun valoa on ollut hieman enemmän jo. Seuraavaksi ruvetaan odottamaan lämpöä:)

      Poista
  2. Minun lempi vuodenaikani on ehdottomasti kevät, täällä etelässä se tulee vaan niin hujauksessa, ettei siitä ehdi nauttia....lapsena sentään kevät oli vielä kunnon kevät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan useimmilla on kevät juuri se suosikki. Minä kai olen niin malttamaton odottamaan kesää. Täällä se kevätpuoli kaikkineen on tuntuvinaan niin pitkältä.

      Poista
  3. Kivoja kuvia! Minusta kaikki vuodenajat on ihania, jokaisessa on jotakin mitä niin kovin odottaa:) Keväässä se ihana kevät aurinko ja luonnon herääminen talviunilta! Mukavaa viikon jatkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle:) Kivaa kun tänäänkin oli taivas selkeä ja iltaisin huomaa, ettei se pimeä tulekaan enää ihan yhtä aikaisin.

      Poista
  4. Minusta on tullut jo niin vanha, että tykkään kaikista vuodenajoista. Keväässä on se huonopuoli, että ensin se matelee hitaasti ja sitten humahtaen pyyhältää ohi. Jää nauttiminen kesken. Hienot kuvat jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mulla kai tämä ikääntyminen on vaikuttanut päinvastoin, että kesä on kyllä suosikki; on lämmintä ja voi mennä ulos tuosta vain, mutta nuo muut vuodenajat... Joskus talvikin oli ihan kohtuullisen kiva, ja syksy, mutta en tykkää niistäkään enää samalla tavoin.

      Poista