Maaseudun alasajoa...

Tänään otsikoissa on ollut apteekkien ahdingosta. Esimerkiksi entisen asuinpaikkamme, Porin Reposaaren,  apteekki lopettaa. Jutusta käy ilmi, että jotkut lääkkeet, esim. verenpainelääkkeitä mainitiin olevan tässä joukossa - maksavat nykyään niin vähän, ettei niistä juuri jää apteekille mitään. Olen todennut omakohtaisesti sen, että nyt ne ei paljoa maksa. Joskus vuosia sitten oli huomattavasti kalliimmat lääkkeet; tosin lääkekin oli eri. 

Mutta aika hurjaahan se on, jos apteekit siirtyy kymmenien kilometrien päähän kylistä, tai kaupunkien kaupunkimaisista sivukylistä, jollainen Reposaarikin on. Sieltä on Porin keskustaan n. 30 km. Ja 15-20 km Pihlavaan, jossa olisi Reposaaresta seuraava lähin apteekki. Näillä alueilla ollaan totuttu siihen, että jotain palveluja siellä on. Ja sen mukaan ihmiset ovat asuinpaikkojaan usein valinneet. On karua huomata, että yksi - ja kohta  toinen, palvelu katoaa läheltä, kävelymatkan päästä. Tämä koskettaa erityisesti niitä, joilla ei ole oman auton käyttöön mahdollisuutta. Ja julkinen liikennekin vähenee vähemmistään.

Meillä ovat myös palvelut n. 30 km:n päässä. Mutta tällä kulmalla niitä ei ole koskaan juuri olettanut  olevankaan - koulua lukuunottamatta. Ei olla sellaisilla palveluiden läsnäolokriteereillä asuinpaikkaa aikanaan valittu. Koulunkin lapsemme ehtivät käydä näillä kylillä ennen koulun lopetusta. Mutta tosiasiaan on, että pienet kaupungit myös menettävät palveluita. Ja väkiluku vähenee. Ja ihan itsenäisten kuntien kirkonkylien koulujen lopettamisista jo puhutaan, yhteistyöstä kuntien välillä. Ja osuipa vielä silmään tänään sekin, että ammattikoulutusta tarjoava Riveria aikoo vähentää opiskelupaikkoja. Joistakin kunnista se toiminta lakkaisi vallan. Lieksasta nipistettäisiin pois eli kaavailtiin jäävän ehkä sähkö- ja tekniikka-alaa. Monesti on niin, että kun nuoret lähtevät muualle opiskelemaan, he jäävätkin sille tielleen.

Isot kaupungit porskuttaa... Haluavatko päättäjät enää pitääkään koko maata asuttuna... ?