"Elian"* piti valmistaman tietä toiselle... Ja niin hän - Johannes Kastaja, teki. Valmisti tietä Jeesukselle.
*Enkeli Sakariaalle kohta hänelle tulevasta pojasta, Johanneksesta: "Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa..." Luuk. 1:17 KR-92
Seuraavassa luvussa onkin sitten jo se tuttu jouluevankeliumi...
Mietin eilen aamulla ennen ylösnousua sitä aikaa, kun kohtasit ihmisiä näkyvässä hahmossa täällä maan päällä. Jotkut yllätit täysin. Jotkut jo olivat Sinua varmaan kovasti odottaneetkin tapaavansa - kuten Sakkeus. Kiitos niistä kaikista kohtaamisista. Kohtaa tänäänkin meitä kaikenlaisia ihmisiä! Niitä, jotka kaipaavat kovasti. Ja niitä myös, jotka eivät Sinua vielä osaa kaivata ollenkaan, kun eivät sinua tunne. Jotkut eivät ole edes kuulleet Sinusta. Tule luo, ja kohtaa meitä!
Toisten luokse tulisit jo tuttuna. Toisilta kysyisit ehkä arvoituksen tavoin: - Kuka minä olen? Ja kun arvoitukseen ei ehkä osata vastata oikein, Sinä sanot kuka olet: "Minä olen Jeesus..." (jatko: ... jota sinä vainoat.") Sanoit Saulukselle niin. Hän ei tuntenut Sinua ennestään, mutta Sinä tunsit hänet oikein hyvin. Ja Sauluskin tuli tuntemaan Sinut. Tutut ja tuntemattomat saavat tulla tuntemaan Sinut - sellaisena kuin olet: Vapahtajana, syntien anteeksi antajana, ja paljon muunakin; Parantajana... ym.
Kutsuit aikoinaan kaikenlaisia ihmisiä; niin hyvä- kuin huonomaineisia. Niin teet yhä. Kutsut meitä kaikkia:)
Pari päivää sitten meillä kävi tuttu pariskunta. Monenlaista puhuttiin. Myös karhuista, koska niitä on niin heidän, kuin meidänkin, kotinurkilla nähty. No sitten he lähtivät kohti kotiansa ajelemaan. Ei mennyt kuin hetki, kun heiltä tuli tuosta lähistöllä vielä ollessaan, puhelu. Ja saatiin kuulla, että nyt oli villisika nähty täällä korvessa. Olivat ensin ajatelleet, että karhuko sieltä tulee... Mutta olikin ollut villisika. Sellainen meiltä on vielä näkemättä. Tässä taannoin kyllä tässä omalla tiellä ihmettelin jotain jälkiä, että mitä ne oli. Villisikaakin mietin, kun jotain jälkikuvia netistä etsin. En silloin kovin todesta silti ottanut omaa arveluani. Enkä varma voi olla vieläkään. Mutta näköjään sekin mahdollisuus ihan oikeasti on, että niitä täällä liikkuu - muutenkin kuin karkulaisena joltain tilalta - kuten jokunen vuosi sitten oli.
Laitoin tuohon vielä linkin bongaamaani uutiseen Maaseudun Tulevaisuudessa. Siinä maaseudun asukkaiden näkökulmaa petokeskusteluun, varsinkin susiin liittyen tällä hetkellä. Karhujahan meilläkin on tänä vuonna nähty enemmän kuin yhden kerran. Onneksi ei tarvitse enää aamu- eikä iltapimeissä kuljeskella täältä kenenkään kouluun.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/b1a9548e-62fc-4a69-97bc-1d6d281879f8
Alla olevat kuvat tämänpäiväiseltä kauppamatkalta. Oli sinnekin lähtö taas tänä aamuna yksi episodi. Oli tarkoitus tytär viedä aamulla linja-autopysäkille. Vaan eipä se onnistunutkaan. Auton lukko temppuili niin, että avain juuttui sinne kiinni. Meni muutama tunti, että saatiin se sieltä irti sitten, kun autoa oli lämmitetty tavallista enemmän. Oli siinä kyllä pyyntö tuonne "yläkertaankin" esitetty. Onneksi päästiin sitten lopulta kyyti - ja kauppa-asioille. Mutta ei sitä kyllä tuollaisia hermostuttavia yllätyksiä kaipaisi. Kuvat paluumatkalta.
He, ne vieraat Babyloniasta, olivat tulleet kuin itämaan tietäjät kultaa mukanaan. Jumala ilmoitti, että siitä Heldain, Tobian ja Jejadan tuomasta kullasta piti - sanan saaneen Sakarjan tehdä kruunu; joka tulisi sitten laittaa ylipappi Joosuan päähän. Sitten hänelle oli sanottava:
"...Näin sanoo Herra Sebaot: - Mies, jonka nimi on Uusi Verso, nousee tästä maasta ja rakentaa Herran temppelin..." Sakarja 5:12 KR-92
"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä." Johanneksen evankeliumi." 2:19 (ja muita vastaavia kohtia: Matt. 26:62, 27:30, Markus 14:58, 15:29, Joh. 2:20)
Mutta mitäpä vielä sanotaan niistä Heldaista, Tobiasta, Jejadasta, sekä heitä majoitttaneesta Josiasta, Sefanjan pojasta ja siitä kruunusta:
"Kruunu jääköön muistoksi minun temppeliini kertomaan Heldaista, Tobiasta ja Jejadasta sekä Sefanjan pojan anteliaisuudesta. Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia..." Sakarja 6:14-15 KR-92
Kaikella tällä viitattiin varmasti Jeesukseen. Samalla sillä viitattiin varnastikin myös rakennukseenkin. Mutta en malta olla vielä ihailematta Jumalan ihanaa huomionososoitusta näille pitkän matkan tehneille miehille, ja sille; joka otti osaa siihen anteliaisuuteen, ollen myös majoittajana vieraille. Ja ylipappina ollut Joosua sai puolestaan kunnian kantaa sitä merkittävää kruunua Jeesuksen esikuvana.👑
Rukous: Kiitos varjeluksesta - silloinkin kun emme itse sitä käsitä. Kiitos siitä, että herkeämättä seuraat koko ajan missä mennään, mitä tapahtuu - ja annat apuasi vaikeisiin paikkoihin! Kiitos kaikesta siitä armosta!
Tuohon rukouksen aiheeseen on varmasti vaikuttanut myös katsotut "Rekkamiehet jäällä" - jaksot! Siellä todella on varjelluttu jopa kuolemalta (ettei ole pudottu jäiden läpi järveen, kun ovat olleet jo sulamisvaiheessa jäätiet.) Kaikki eivät ehkä osaa Sinua siitä kiittää... En tiedä, mitä mielessään ovat ajatelleet, mutta helpottuneita ovat olleet. Ja onhan siellä ohjelmassa ollut näkyvissä myös ihan sitäkin, että on rukoiltu varjelusta vaaralliseen ajoon lähtiessä. Ja tilanteita myös, että kun ollaan oltu jossain korvessa jumissa ilman odotettavissa olevaa apua siihen, on apu yllättäen tullut juuri oikeaan aikaan.
Näitä kaikkia, meille tuntemattomia ihmisiä - ja samalla niitä ihmisiä, jotka tunnemme - ajatellessa, tuli mieleen, että Sana eli Raamattu kehoittaa:
"... Rukoilkaa toistenne puolesta..."
Helposti sen voi ajatella, että pitäisi olla ihan itse paikalla ja jopa tuntea ihminen. Mutta Jumala kyllä kuulee ja näkee, ja toimii; silloinkin kun ollaan etäällä, eikä ehkä itse tunneta sitä, jonka puolesta rukoillaan. Jumala tuntee♥️ Meidätkin itsekunkin:)🫣☺️
Kirjoitin toiseen blogiini tänä aamuna jutun. Ja pelkästään sinne sen aioinkin ensin jättää. Mutta sitten, nyt jo vähän itseäkin huvittaa - ajattelin, ettei se tällä puolen kiinnosta - siis siinä taas pessimisti "äänessä"; siitä jutun otsikkokin:)
Kirjoitin siis ennen ylösnousua ja hiippailua tänne hämäränpuoleiseen keittiöön tuloa, mieleen tulleita ajatuksia ensin vihkoon ja sitten blogiin. Sen tekstin joissakin sanakäänteissä vilahtaa hitusen arkikin: netin pätkimiset ja elokuvien ja sarjojen katselu. Linnan juhliakin eilen katsottiin.
---
Jutun linkki tuossa, mutta sen nyt näkee lukea tästäkin ihan suoraan ilman linkkiä.
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/12/meidan-jumalamme-pappeja.html
Jutun nimi siis oli: Meidän Jumalamme pappeja...
"... vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." Ilm. 20:6 (v. -38 käännös)
"Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden." 1. Piet. 2:5 KR-92
"Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla." Room. 12:1 KR-92
Ennen ylösnousua tänä aamuna mieleeni tuli, että kunpa me Jumalan "pappeina" tai lähettiläinä kukin uskaltautuisimme omalta pieneltä osaltamme, vaikka hyvin vajavaisina toimimaan Jumalamme "pappeina" ja lähettiläinä. Me ehkä usein (minä ainakin) suljetuin suin olen, kun koen etten osaa puhua mitään. Tai koetaan, että mitä hyötyä jostain pienestä lausahduksesta siis edes olisi. Mitä se vaikuttaisi, vaikuttaisiko mitään esim. uskosta osattomalle sanottuna? Mutta: Meidän osaamme pienenä ja mitättömänä Jumalan työssä pitäville, nyt sanoisin tämän huomion, (tänä aamuna mieleen tulleen), että mehän emme tiedä, mitä esim. sanoja Jumala on jo aiemmin jollekin lähettänyt mietittäväksi... Tai kokemuksia, jotka ovat muokanneet maata. Kukaties se, jonka me nyt voisimme sanoa tai tehdä, olisikin se viimeinen lenkki, helmi tai pisara siinä aiemmin lähetettyjen Jumalan viestien pitkässä sarjassa, ja onkin nyt tullut päätösjaksoonsa... Me emme tiedä, missä vaiheessa ollaan. Mutta toivottavasti hoidamme sen viestin perille, vaikka se vaikuttaisi meidän mielestämme aika olemattomalta ja turhalta, (kenties jopa sopimattomalta). Se voi olla se tärkeä päätösjakso. Mutta vaikka ei olisikaan se, niin osanen omalla paikallaan. Toivottavasti meillä taivaallinen "netti" toimii ja viestit kulkee; vastaanottajat saa omansa. Itselleni ajattelemista tässä. Rohkaiskoon, auttakoon Jumala itse, vaikka tuupatkoon liikkeelle. Ei omalla pakolla eikä voimalla, "...vaan minun hengelläni..." sanoi Herra kerran Serubbaabelille. (Sak. 4:6).
