Laukun vuorin pesuhomma

Oli aikomus seuraavana päivänä käyttää yhtä laukkua, mutta sitä tutkiessani huomasin laukun vuorin likaiseksi. Pesua se kaipasi ennen käyttöä. Koneeseen sitä ei voinut laittaa, laukku olisi ehkä tärveltynyt siitä. No kylppärin lavuaarin ääreen sitten. Käänsin mahdollisuuksien mukaan vuorin näkyviin ja käsin sitä peseskelin. Siinä sitä tehdessäni mielessäni jupisin, etten kyllä enää sitä lainaa (tyttärille:)  No hetikohtahan se ajatus vaihtui, että kyllä minä kuitenkin lainaan:) Mielelläänhän sitä omilleen❤️ Kun kerran on mistä antaa. 

Muutakin tuli mieleen siinä; Jeesuskin "lainasi" meille, antoi oman puhtautensa meidän hyväksemme! 😊

Ja mitä tulee laukun vuoriin; kun olin laittanut  laukun ulos kuivumaan ja jonkun tunnin päästä kävin vilkaisemassa, oli vuori omituisen läikikäs, ei puhdas. No, uusi käsittely, ja nyt se vaikuttaisi olevan riittävän puhdas. Märkä se kyllä vielä on. Siitä on saanut vääntää välillä ihan vettä👜💧 Toivon että olisi huomenna kuiva. 

Häihin saatu kutsu!

Nyt olisi semmoiset häät kohta tiedossa, tuli kutsu. Näissä häissä ei tarvitse stressata yhtään vaatteista, että mitä sitä päällensä pistäisi. Sillä tapana on, että häävieraille isäntä järjestää vaatteet:) 

Maan Hallitsija järjesti pojalleen nämä häät. Sinne on kutsuttu kaikki; niin hyvät, kuin pahatkin. Kaikki on saanut kutsun; koko valtakunnan väki! Monet tosin ei vähääkään välitä saamastaan kutsusta.

Jotkut taas miettii, ettei ole mahdollisuuksia mennä häihin, kun ei ole rahaa matkustamiseen, lahjaan, vaatteisiin ja muuhun laittautumiseen. Mutta niistähän ei todella tarvitsisi huolehtia ollenkaan, kenenkään; koska näissä juhlissa IHAN KAIKKI on järjestetty juhliin kutsuttujen puolesta! 

Se on ällistyttävää ja meille aivan outoa, kun emme ole sellaiseen tottuneet. Ja senkin takia emme oikein osaa ottaa itseämme kutsun arvoisina, ja kutsua todesta, koska olemme olleet niin kaukaisia juhlien isännälle, emme ole välittäneet pitää yhteyttä tähän etäiseksi kokemaamme sukulaiseen.

Sukua hän todella on, eikä hän ole vieronut meitä - vaikka onkin suuri herra - mutta me olemme halunneet olla erillämme hänestä, koska hän on rikas - ja me köyhiä... Mutta olemme nyt saaneet todella kuulla, että hän on kovasti kaivannut meitäkin lähelleen, ja yhteyttä välillemme! Kyllä me nyt sitten sinne häihin tahdomme mennä!

Ihanaa odotettavaa se kaikki, että millaista siellä sitten kaikki on, ja keitä siellä tapaa! Ja varsinkin se juhlien isäntä itse. Ja hääpari...❤️

---

Aamulukemisissani oli Kuninkaan Pojan häistä: Matt. 22:1-14 KR-92.  Siitä aiheen saanut tuo teksti. 

Mielessäni alkoi sen Raamatun kertomuksen lukemisen jälkeen soida laulun sanoja: "... sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen, sen kutsun sain Herraltani... Nyt armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..."

Muistelin myös, että kaikkiallahan ei hääjuhlia järjestetä samalla tavalla, kuin miten täällä on ollut tapana hääjärjestelyjä tehdä.

---

Koskettava juttu Seurakuntalaisessa:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/isan-hylkaama-mutta-jumalan-rakastama/

Välttämätön leipä..., ym.

Oli ryhdyttävä välttämättömän leivän tekoon tänä aamuna, kun leipä oli loppu. En kyllä tykkää yhtään leipomisesta... Mutta tuo menee kohta uuniin. Toivottavasti siitä tulee ihan ok.

---

Aamulukemisten tuomia ajatuksia kirjoittelin ennen tuota pellillä olevaa leipää: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/08/valttamaton-elaman-leipa-ja-opettaja.html

---

Arkea nyt tälläkin tavalla meillä:  pesä tyhjenee "poikasista" tällä viikolla... Kämppä on sen takia nyt kuin "muuttoa tehtäisiin",  niinkuin tosiaan onkin kaksi muuttoa on ohjelmassa.🗃️🚙🗃️🚙

Ja vielä uunista tuli leipä:)

Valo! Se osaa ilmestyä odottamattomiinkin paikkoihin...

Ehkä hassua kirjoittaa valosta... keskellä kesää. Mutta en voi sille mitään, että minua ihastuttaa usein se, kun joku valonsäde ilmaantuu yllättäen ja varsinkin paikkaan, johon sitä ei osaa odottaa. Tänä aamuna taas ihastelin ja ihmettelin sitä. Olin noussut ylös, ja sängyn laidalla istuessani näin sen  ikkunan alla seinässä, pieni "pläntti" johon valo osui. Ihmettelin, miten se saattoi olla siinä? Mistä se siihen pääsee? Tiesin missäpäin taloa aurinko juuri on, ihan toisaalla, talon toisessa päädyssä. Kumarsin hieman päätäni ja kurkistin keittiöön päin (meillä näkee talon sisällä päästä päähän). Ja sieltä se tuli taas, talon toisen päädyn ikkunasta, keittiön ja olohuoneen välillä olevan esteen, eli seinän, se ohitti siinä väliseinässä olevan ikkuna-aukon kautta. Ja niin se osui - "oikeaan aikaan" - minun nähtäväkseni. Sellainen hetkihän on yleensä hyvin pian ohi menevä, kun auringon valo siirtyy muille kohdin.

Miten pienet jutut voi ihmistä joskus ilahduttaa ja virkistää. Minä jokatapauksessa olisin tykännyt siitä. Mutta samalla ajattelin siinä Jumalan valoa... Sekin, ja varsinkin se, pääsee kyllä minne vaan, mihin Jumala näkee hyväksi sen oikealla hetkellä lähettää. 

---

Vihkoon asiasta kirjoittaessani halusin vielä hahmotella tilanteen sinnekin jonkinlaisena kuvana, koska ei ollut ihan itsestäänselvyys, että se valo pääsee sieltä kaikkien esteiden ohi. Mutta löysipä vaan reitin oikealla hetkellä:)

Missä on ne iloiset aamut...? - "auringonkukkien maalaamiset"

Olin ennen ylösnousua saanut mieleeni jostakin vanhan, auringonkukista tekemäni taulun. Aurinko paistoi... (ja niin tekee yhä tätä naputellessa) mutta olin väsynyt vielä, ja minun mieleni oli alakuloinen. Kysyin mielessäni, että "missä on ne iloiset aamut "auringonkukkien maalaamiseen"? Ihmettelin kai sitä, että joskus olin jaksanut sellaistakin, vaivalloisempaakin piirustusta. Pöydän ääreen päästyäni mieleeni tuli joku ajatuksenhäivä jostain jakeesta: ... mutta taivaista me odotamme... Ryhdyin etsintäpuuhiin. Ja löysin:

"Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu." 2. Piet. 3:13

"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi." Fil. 3:20-21

Ja luvun Fil. 3, alusta: "Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa..." Fil. 3:1

Minusta oli mainiota, että niihin aamun ilon kaipaamisiin, löytyi luettavistakin se ajatus ilosta myöskin:) Kirjoitin suurin kirjaimin vihkooni näin: Siellä ne on, taivaassa, missä vanhurskaus asuu, missä itse Jumala ja Jeesus on. Sinne Jeesus itse osti meille pääsyn, saamme pukeutua hänen vanhurskauteensa vaikka emme koe itseämme kelvollisiksi siihen. Mutta kelvottomille se onkin tarkoitettu. He siitä juuri osaavatkin iloita.

🌻

Mutta  sitten jatkoin lukemisia Päivän Tunnussanan merkkaamilla jakeilla. Niistä pieni poiminta:

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa." Fil. 4:4  (Ja kas vain! Sielläkinhän oli sitä...:)

Sitten oli myös miehestä, joka sai ilon, "vähän" erikoisemmalla tavalla kylläkin se tuli, kun:

"Yhtäkkiä tuli raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet lennähtivät auki, ja kaikkien kahleet irtosivat.

Vartija havahtui unestaan, ja kun hän näki vankilan ovet selkoselällään, hän luuli vankien karanneen ja tempasi miekan surmatakseen itsensä.

Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään! Me kaikki olemme täällä." Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen.

Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?"

He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi."

 Apt. 16:26-31 KR-92

 ---

Mietin lukuhetkeni jälkeen, että se on minulle ehdottoman tärkeää. Se antaa minulle virkistystä ja voimaa aloittaa uutta päivää. Antaa iloa Jumalan töistä. Ja muistuttaa, että omissakin asioissani Hän on voimallinen tekemään asioita. Ja jos ei teekään, niin voi antaa voimia joka päivälle kuitenkin, että saa taas mentyä palan matkaa eteenpäin.

Siunausta sinulle tähän päivään! 🌻🌻🌻🌻🌻🌻

Olikohan hän urheilumiehiä, siitä kiinnostunut?

Kun kerran urheilusta otti näkymiä kirjoituksiinsa... Nimittäin sellainen mielikuva minulle tulee siitä Paavalista. Hänen on täytynyt olla kiihkeä mies; asialleen omistautunut. Sillä entisessä elämässään hän kiihkeästi otti asiakseen vainota niitä, jopa hakea kauempaakin, oikein lupakirjeiden kanssa mennäkseen vangitsemaan niitä, jotka tunnustautuivat Jeesukseen uskoviksi.

Mutta ei minun nyt tästä hänen vanhasta elämästään pitänyt puhua, vaan siitä uudesta; siitä, jossa urheilu vilahtaa näkyviin joissain kohdin. Hänen on täytynyt varmaankin nähdä urheilukisoja, juoksua🏃 varsinkin. Nimittäin siitä hän on ottanut mielikuvia teksteihinsä. 

Täytyypä tässä välissä sanoa, että itseäni ei voisi urheilu ns. vähempää kiinnostaa... Se on sääli isännän kannalta, sillä hän tykkää urheilua seurata. Olisihan se hänelle kivempaa, jos olisi toinen innostuneena voittonäkymiä jakamassa. Olen joskus sanonut hänelle, että se on mulle jotain samaa - yhtä vähän kiinnostavaa - kuin että jos hänen pitäisi kiinnostua jostain pitsinvirkkuusta😅

Eri ihmisillä eri mielenkiinnon aiheet, ja niin saa ollakin.

Mutta nyt minua pisti silmään tänä aamuna luettavissani urheilun sanakäänteet. Paavali kirjoitti kirjeessään filippiläisille mm. näin: 

(urheilulasit päähän näitä lukiessa😎:)

"... kun kerran Kristus on voittanut minut omakseen." (Jeesus juoksi  siis tuossa voiton!)

"Veljet, en vielä katso päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.

Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu (siinähän on kilpailukutsu) Kristuksen Jeesuksen omat." Fil. 3:12, 13-14  v. 1992 käännös

"...Kristus Jeesus on voittanut minut." (kilpailussa)

"Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni (vaikka vakaa aikomus onkin), mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, ja johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:12, 13-14  v. 1938 käännös

Voittaja voitti. Voittaja kutsuu toisetkin juoksuun. Siinä juoksussa ei kurkita takana tulevia, vaan kiritään eteenpäin. Ei myöskään juostessa todellakaan ole varaa vatvoa menneitä häviöitä.

Tää on niinkuin voittaneen urheiluidolin nuoremmille (vaikka lapsille/tai muuten ei millekään hyville urheilijoille välttämättä) järjestämä kisa, jossa kuitenkin jokaiselle maaliin tulleelle annetaan palkinto 🏆 

Tämmöisiä ajatuksia mm. tuli noista.

Mikä minua; minun mieltäni, tänä aamuna nosti - eli virkisti?

Nousin ylös rasittuneena kaikista huolista* ja kaipasin ensitöikseni jotain rohkaisevaa tekstiä. Otin poikkeuksellisesti eteeni kirjan: Hiljaisia hetkiä/H.E. Wislöff/Kirjapaja 1981. Ja siitä tämän päivän tekstin luin. Siinä oli fariseus ja publikaani aiheena. Fariseus ihaili ihaili itseään. "Mutta publikaani oli pieni seisoessaan taaempana, eikä hän edes uskaltanut nostaa katsettaan taivaaseen. Hän oli tuomittu ja avuton. Hänellä ei ollut mitään kerskumista. Hän nosti tyhjät kätensä taivasta kohden. (Sellaiseksi itsenikin koen.) "Mutta hän meni vanhurskautettuna kotiinsa." 

Noin siis sain  virkistystä, ja jatkoin uusilla luettavilla Päivän Tunnussanan tarjoilemilla jakeilla, joissa myös oli samaa, kun oli yhden entisen fariseuksen elämää muuttuneena miehenä. Fariseuksesta oli tullut mies, joka tarvitsi itsekin armoa. Sitä mahdollisuutta hän julisti muillekin tarvitsevaisille.

Mietin sitten vielä ihan vain mielenkiinnosta ja mielikuvituksella sitäkin, että entä jos Jeesus olisikin fariseuksesta ja publikaanista puhuessaan nähnyt edeltä, ja puhunut, tuosta tulevasta seuraajastaan: fariseus Saulus Tarsolaisesta, joka vainosi Jeesukseen uskovia, mutta josta tuli myöhemmin apostoli Paavali! Ja jos toinen puheenaihe olisikin ollut se hänen opetuslapsensa; publikaani Matteus/Leevi, joka lähti heti Jeesuksen matkaan, kun tämä häntä kutsui... Tai se publikaanien (eli veronkerääjien)  päämies Sakkeus, jonka kotiin Jeesus itse itsensä kutsui...😀 Ja jossa vierailua ns. "paremmat ihmiset" sitten paheksuen katsoivat. Mutta publikaanin koti vieraineen riemuitsi😀

---

* Ai niin, ne huolet...🤔😊 Meillä on isot muutokset tulossa ihan juuri. Kohta on pesä tyhjä kun viimeisetkin poikaset lentää maailmalle. Kaksi muuttoa pitäisi ihan lähipäivinä järjestää. Joiden lisäksi on sitten muunlaisia arjen huolia. Saa muistaa rukouksin, jos  kuka tahtoo!

Kun etsin tähän kuvia, huomasin että oli tullut tuollainenkin keikallaan oleva otos. Yritin eilen ikkunassa sinisenä näkyviä vesipisaroita kuvata. Ne heijastuivat siihen talon vieressä olevasta sinisellä pressulla peitetystä kasasta. No olkoon tuo kuva, kuvatkoon muutosvaihetta joka on meneillään.

Heinät tuossa pääosassa. Rakastan lähtien varressa olevia pitkiä heiniä! Niitä haluaisin  omaankin pihaan enemmän kuin muutamia siellä täällä. Tienpielet on kuin minun puutarhani:)

Siunausta ja iloa päivääsi... viikkoosi, kuukauteesi ja siitä eteenpäinkin☀️

Pyykit kuivuu. Tai sitten ei...

Sama liehuvana versiona...

Viime päiviltä

Tässä noita toisen blogini viimeaikaisia, jos joku tahtoo vilkaista: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

---

Eilen oltiin Polvijärvellä. Toivoisin saavani aikaiseksi siitä jotain kirjoittaa, mutta katsotaan nyt, saanko aikaiseksi. Viime lauantaina lähdettiin etelä-Suomessa käymään ja tiistaina tultiin takaisin sieltä. Keskiviikkona oli sitten heti vuorossa se Polvijärven reissu. Yleensä ollaan vaan kotosalla, mutta nyt oli tämmöinen viikkonen.

"Voi kaamee miten pitkä tie..."

Niinpä niin. Se on yhtä pitkä, näkee sen tai ei, mutta nähtynä se vain enempi saattaa järkyttää, kuin että vain palan matkaa näkisi kerrallaan, niinkuin mutkasta seuraavaan mutkaan, tai mäestä seuraavaan mäkeen.

Ehkä se on uskonelämänkin kanssa samoin. Jos tietäisi miten pitkä tai vaikea, tai jopa molempia, matka olisi, voisi tuntua etteihän tuota voi jaksaa loppuun asti  (perille) mitenkään. Mutta kun ottaa palan matkaa, askeleen kerrallaan siirtää jalkaa, edistyy se matka, vaikka hitaastikin. Eikä sovi unohtaa lepotaukoja ja tankkausta välillä.

Nämä oli matkamietteitä, kun kotiin oli vielä pitkä matka. Nämä matkamietteet syntyivät todellisella usean sadan kilometrin ajomatkalla kotia kohti, ja sillä nähdystä näkymästä tietä eteenpäin harvinaisen pitkälle - kun oli jo muutenkin väsyneenä kauhistellen ajatellut vielä edessä olevaa matkaa. Jutun kuva on otettu siinä vaiheessa, kun jo saattoi ajatella olevansa aika piakkoin kotona. 

--

Yhdenlaista matkamietettä tämäkin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/07/jeesus-lohdutti-rakkaitaan-meitakin.html

Samaa "kroppaa" kuitenkin koko sakki...!

- Jos kropassa kaikki ois samaa jäsentä vaa, ni mikä kroppa se sellanen sit ois...?

Mut ny kuitenki kropassa on monensorttista. 

Ei paljo hyödytä silmän höpistä kädelle ("käelle" - sanottais täälpäi:), etten minä sua tartte.

Tai jos päänuppi jaloista aattelis iha ääneen, että en minä niitä mihinkään tartte.

Mutta ny ne osat, jotka miälestämme heikompia on kun muut, onki välttämättömiä!

Ne vasta arvokkaat verhot yllensä saaki, jotka meiän miälestä ei o kovin arvokkaita. 

Ja paraiten pistämme peittoon ne, joita säädyllisyyden nimissä peittoon pistetään. 

Kaikki osathan ei sit sellasta peittoa tarviikkaan. 

Kun se Isä Jumala kokos nää osat yheks kropaks, annettiin joillekin vähempiarvosille suurempaa kunniaa. 

Niinku tasotukseks.

Ja jotta piettäis yhtä, huolehittais toisistais.

Luettavissa oli tänä aamuna mm. 1. Kor. 12:19-25 

Minä nyt pistin sen tämmösenä "käännöksenä". Mulla on puheessa varmaan sellanen sekoitus alueista, jois oon asunu. Ja täältäkin jotain tarttunu mieleen, vaik ei välttämäti iha omaa puheesee. Mut oli hauska kirjottaa toi asia ny toho noi. Seurakunnasta siin oli kyse. Ois tarkotus, että kaik kokee olevans osa siin, vaik ei ookkaa samaa ku kaveri viäres. 

---

Toisen blogini tämänaamuinen: (lohdullinen huomio)❤️:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/07/hanen-muotonsa-katselemisella-ei-omamme.html

Mitä jos oisi tuntematon perillinen?

Monille lie tuttu ohjelma, se  "Tuntematon perillinen". Siinä etsitään oikeasti niitä tuntemattomia perillisiä. Ja niille löydetyille se on sitten iso yllätys.

Illalla nukkumaan mennessä tuli mieleen ajatuksia, (vaikka en siis ole pitkään aikaan tullut katsoneeksi sitä ohjelmaa) kuinka me olemme myös perillisiä; ja monet meistä eivät ole vielä tietoisia, eivätkä käsitä, mikä asema meillä onkaan... 

No ajattelin, että aamulla en varmaan muista niitä aatoksia. Mutta kun aamulukemiset oli edessäni, niin siinä se aihe olikin näkyvissä! Kirjoittelin muutamia jakeita vihkoon ja toiseen blogiin. Ja niiden jakeiden alle ajatuksia aiheesta: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/07/perillinen-tuntematon.html

Pikku runonen: Reettan kesä

Paljain varpain, varvikossa?

Ei. Tuolissansa Reetta.

Uudet vaatteet yllä -

lainahöyhenissä.

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2025/07/mallinuket-sai-uudet-asut-ylleen.html

Tuosta hommasta mieleen tullut.

Aamun ajatuksiin tulleita kirjoittelin. Mitä mietin oman kotikaupungin asemasta...

"JOS HERRA EI KAUPUNKIA VARJELE..." v. -33 käännöksestä, Ps. 127:1

"Jos." Jostakin syystä ajatuksiin tuli tänä aamuna tämän oman kotikaupungin asema. Ihan siis siinä mielessä ensin, että mitä yritysmaailmalle nyt kuuluu, ja turismille. Paremminkin saisi olla. On lopettaneita yrityksiä, tyhjiä liiketiloja. Turisteja on kyllä nyt. Sen huomaa vilkaammassa keskustassa näin kesäaikaan:) Osa on tietenkin entisiä lieksalaisia kesäkäynnillään entisisillä kotikonnuillaan. Mutta onhan tietysti niitä turistejakin. Turisteja ajatellessa tuli mieleen ajatus, että joillekin tämä rajan läheisyys on kyllä varmaan estekin. Kenties joku ei tule juuri sen takia, että tuo naapurimaa on nyt tuolla tuulella, mitä se nyt on. Kyllähän se itseäkin välillä mietityttää. Mutta ei ihan samoin, kuin silloin kun tämä tilanne alkoi. Silloin oli sellaisia mietteitä, että ajatteli, että jos tästä pitää olla valmis hyvinkin äkkiä lähtemään vaikka kohti länttä.

Kun olin tähän pöydän ääreen tullut, olin jo sitä ennen miettinyt tuota turistien asiaa, ja yritysten menestymismahdollisuuksia. Kun rupesin lukemisiani etsimään, otin vielä unenpöpperöisenä väärältä viikolta lukemiseni. Ja sieltä sitten varsinaisen lisäksi vielä "eilisen", koska mietin, että oliko minulla jäänyt eilinen lukematta. Se väärän viikon valmiiksi painetut eiliset oli tällaiset:

"Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo." Ps. 127:1 KR-92

"Kehotan rukoilemaan kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta  saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti." Paavalin 1. kirjeestä Timoteukselle 2:2 KR-92 

Vastaavat "tämänviikkoiset eiliset" tässä: (Ensimmäisestä allaolevasta sanoisin, että niin on jo käynyt, varmaan useammankin kerran. Ja on istutettu uudelleen. Mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua, sen tietää Jumala...!)

"Aivan kuten olen pitänyt huolen siitä, että Israel ja Juuda revitään ja särjetään, tuhotaan ja hävitetään ja sille tuotetaan onnettomuutta, niin minä nyt huolehdin siitä, että se rakennetaan ja istutetaan uudelleen, sanoo Herra." Jeremia 31:28 KR-92

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa." Paavalin kirjeestä Titukselle 2:11-12 KR-92

---

Eilen alkoi soida mielessäni jostain vanhasta laulusta:

"...Hän mun syyni suuret

poisti verellään,

otti synnin orjan

armoon elämään..."

Syytökset voivat olla suuria tai pieniä. Jeesus otti meidän kaikkien syyt päällensä, kärsi rangaistuksen niistä. 

Se on lahja,

jonka saa ottaa vastaan kuka ikinä vain tahtoo. 

Mutta jos se lahja ei kiinnosta, 

jää ottamatta, avaamatta,

se jää hyödyntämättä,

avaamaton paketti...

Arvokas lahja!

Jos sinä, juuri sinä, kaipaisit sitä, nyt:

Sano Jeesukselle: 

 - Minä haluan sen, kaipaan saada sen... Ota sinä Jeesus, nämä minun syyni!

Ei ole niin suurta syyllistä; syntistä,  ettei Jeesus olisi hänen syntejään ristille ottanut mukaansa, ja maksanut niistä oman henkensä hinnalla. Hän ei tahtoisi kenenkään jäävän vaille hänelle osoitettua lahjaa...

Jos mietit mitä sitten jatkossa tapahtuisi, jos haluat ottaa sen lahjan vastaan: Hän näyttää sinulle tien, ehkä päivän, tai hetken, matkan kerrallaan❣️

Vaihteeksi, ja viihteeksi: autokuva

Innostuin eilen vaihteeksi, ja yllättäen sateisesta säästä innon saaneena - koska auton ympärillä oli mielenkiintoisesti vesilätätäköitäkin - piirustamaan autoa. Tuo on nyt kait merkkiä "Kiia", koska se on sekoitus kahdesta autosta. Väri ja "takaperä" on enempi Fiatista, vaikka vaaleampi Kia oli alunalkaen tarkoitus piirustaa, ja enempi sen "etunokka" kuvassa onkin. Olin jo automaalarin toimessani maalannut auton vaaleanruskealla, kun sitten vielä tuli uudelleenmaalaus tummanruskeaksi, tämä peltihevonen.

Tuo musta mötikkä kuvan alalaidassa on pihalla lojuva kastelukannu... Piirustelin tätä vaihteeksi - ei tällä kertaa hellan ääressä. Tai no... Nyt oli selkä sinnepäin, kun istuin ja pidin katsetta ulospäin ja sudin kuvaa pyykkikorin päällä, joka meillä tekee kierrätyskorin virkaa. Eli kätkee kartongit ja muovit, kunnes ne saadaan kiikutettua kauppareissuilla kaupungille.

 

Rekkari: TN-25.  En ole paljon autoja "piirreskellyt". Nuorena paneuduin joskus  piirustamaan Volkswagen Passat Variant -autoa, kun minulla sellainen oli. Se oli toinen autoni. Sen piirustamiseen katsoin kylläkin mallia jostain automainosläpyskästä. Eka autoni oli Datsun 100. Ja vimppo oma  auto minulla oli Nissan Micra.  Eli 90-luvulla viimeksi ollut auto nimissäni. Ajomahdollisus silti ollut, kun auto kuitenkin taloudessa on tarpeen ollut.

Kun "sopimaton" henkilö tuli sinne "kuokkimaan"...

"Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.

Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. 

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen."  

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa."

"Puhu vain", opettaja fariseus vastasi.

"Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?"

Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi."

"Aivan oikein", sanoi Jeesus.

Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: 

"Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän katseli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut pääätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanon sinulle: hän sai paljon syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.

Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." 

Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."

Luukkaan evankeliumi  7:36-50 KR-92

Ehkä me kaikki voitaisiin ottaa tuosta jotain... 😊❤️✝️🌟😍🌿

"Sillä mitä Raamattu sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." Room. 4:3 

-----

Kerranhan oli sellainen tapaus, että yksi nainen lähestyi Jeesusta ajatellen: - Jos vain saan koskettaa hänen viittansa tupsua, niin paranen... Ja niin tapahtui.

Tähän aamuun jotain - ja aamun valoilmiö☀️

Tässä tämänpäiväinen Suomen Raamattuopiston säätiön päivän sana.  Joka päivä eri teksti, eli huomenna taas uusi teksti:

https://sro.fi/paivan-sana/

Ja vielä tämä: siellä suomenkielisen tekstin alla on englanninkielinen päivän sana. Ne ovat aina eri tekstit kuin suomenkieliset. Pääsee halutessaan nauttimaan vaikka kahdesta🌿🌿

https://finnishcourse.fi/daily-devotion/

Jeesuksen luokse saa tulla arkanakin.. ja puutteellisena...

"Minun Isäni tahtoo, että jokaisella,

joka näkee Pojan ja uskoo häneen,

on ikuinen elämä."  

Joh. 6:40 KR-92

"Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa,

tulevat minun omikseni, ja sitä,

joka luokseni tulee, minä en aja pois.

Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään

oman tahtoni mukaan, vaan

täyttämään lähettäjäni tahdon.

Ja lähettäjäni tahto on,

etten minä annan yhdenkään niistä,

jotka hän on uskonut haltuuni,

joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä

herätän heidät kaikki."

Joh. 6:37-39 KR-92

"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei

Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.

Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.

Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: 

'Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia.'

Jokainen, joka on kuunnellut Isää 

ja ottanut vastaan hänen opetuksensa,

tulee minun luokseni.

Isää tosin ei kukaan ole nähnyt; ainoastaan

hän, joka on tullut Jumalan luota, on

nähnnyt  Isän."

Joh. 6:44-46 KR-92

"Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on

ikuinen elämä." Joh. 6:47 KR-92 

"Sinä olet minun suojani ja kilpeni,

sinun sanaasi minä panen toivoni." 

Ps. 119:114

---

Toisessa blogissa muuten sama, mutta  vanhemman käännöksen sanoin asiat sanottuna:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/07/jeesuksen-oma-isan-oma.html

Oletko koskaan tutustunut tähän?

Kyseessä on Kirkkovuosikalenteri. Ev. Lut. kirkon ylläpitämä. Tuosta näkee halutessaan tämänpäiväisen kattauksen🌿:

https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/keskiviikko-2-7-2025/

Siinä on muuten murkinaa tarjolla aamusta iltamyöhäiseen✨

---

Tämänaanuinen toisen blogini puolella: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/07/ajassa.html

Kirjoitettua..

Ensin vihkoon aamulla, sitten tuonne.

Ja juttu jatkuu tuolla... 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/07/jatkona-aamun-mietteilleni-tuli-siihen.html