Kahteen kertaan aloitettu...

Meillä on kolmas palapeli meneillään. Mutta viimeisimmän kokoaminen on kestänyt kauan verrattuna edellisiin. Rupesin tätä viimeisintä innolla aluksi kokoamaan. Tämä oli helppo aloittaa isoimman rakennuksen katosta ja jatkaa sitten muuta tehden. Mutta  sitten tuli stoppi ja kyllästyminen. Kun pelissä oli jäljellä enää pelkkää vihreää, jotka alueet ovat pelistä ehkä jopa puolet, ei tämä huvittanut enää. Heivasin sen takaisin laatikkoonsa. Ajatus oli, että nyt saa riittää. Mutta sittten tytär kaupungista ilmoitti tulevansa. Tiesin hänenkin mielellään tällaista tekevän, joten otin pelin uudestaan laatikostaan pöydälle, jota ei vielä oltu ehditty viedä varastoon. Onneksi en ollut jokaista koottua kohtaa hajottanut, vaan siinä oli isohkojakin alueita kiinni toisissaan.

Mutta sitten. Taas oltiin muutaman päivän päästä samassa pattitilanteessa, vaikka tytärkin oli peliä koonnut. Aloin jälleen yhä useammin ajatella, että ihan älytöntä... Mutta en silti haluaisi jättää tätä enää keskenkään, vaan saada pelin kootuksi nyt. Sillä jos se nyt keskenjääneenä laatikkoon laitetaan, sitä tuskin enää koottavaksi otettaisiin liian vaikeana. Olin erästä vihreiden puunlatvojen aluetta yrittänyt jo pitkään saada edes vähän edistymään, mutta tuntui ettei mikään kokeilemani sovi mihinkään. Kun jälleen turhautuneena tätä ajattelin, niin siinä vähän niinkuin Jumalallekin niitä ajatuksiani mielessäni puhuin. Meni vähän aikaa, ja yllättäen löysin palan, joka sopi johonkin. Ja kohta jonkun lisää. Sitten saattoi jo yhden alueenkin yhdistää toiseen... Varmaan tämä on jonkun mielestä ihan hullua, mutta koin niin, että sain vastauksen siihen, mitä olin Jumalalle puhunut. Pelissä on vieläkin paljon ahkeroitavaa, mutta pääsin vähän eteenpäin kuitenkin.

Mitä rukous muuta on, kuin puhumista Jumalalle. Oli asia mikä tahansa. Hän sitten päättää, mitä millekin tehdään.

Voi ei! Sepä olikin reikäinen palapeli!

Meillä kannettiin pääsiäisen ajaksi ns. palapelipöytä sisälle. Meillä kun ei muutoinkaan ole mitenkään hienoa, eikä edes pääsiäskoristeluita juurikaan laitettu tänä vuonna, muuta kuin ne, jotka tytöt kaivoivat laatikosta esiin, niin ei sellainen ylimääräisen pöydän nökötys keskellä olkkarin lattiaakaan haittaa.

Meillähän on isot määrät palapelejä kertynyt vuosien varrella. Niitä vanhin tytär kävi varastosta hakemassa, ja saikin aika vaivan nähdä niitä sieltä saadakseen, sillä olivat jossain takaseinällä tavarapaljouden takana. Mulla oli mielessä eräs tietty palapeli, jossa muistin olevan narsissin kuviakin. Sehän olisi mitä sopivin pääsiäiseen. Tyttärellä oli toinen ehdotus, mutta hänelle kelpasi se minun ehdotuksenikin. Niinpä sitten otimme sen ensin (huvi)työn alle.

Palapelin mallikuva lipaston päällä

Mutta olipa kummaa, kun ei reunapaloja tuntunut kunnolla löytyvän... ja muutoinkin näytti kovin vaikealta löytää joihinkin kohtiin paloja. Lopulta kävi ilmi, että pelistähän puuttui aivan käsittämätön määrä paloja! Kun peli oli koottu, nuorimmainen laski, että niitä puuttui n. 250 palaa!

Oikean yläkulman hienot narsissitkaan ei erotu, kun nekin sekoittuu reikiin...

Sehän oli neljännes koko pelistä... En nyt muista, onko me koottu tätä peliä aiemmin. Yleensä merkkaamme pelin kanteen, onko palat tallella. Tai jos puuttuu, niin määrän ja paikatkin  toisinaan, mistä kohtaa ne puuttuu. Tässä ei ollut mitään viitettä etukäteen puuttteista. Sekin on mahdolista, että ne lojuu jossain varaston lattialla vaikkapa... Ehkä hullua vääntää tuollainen loppuun asti, mutta halusimme sitten jo nähdä senkin, että paljonko niitä paloja oikein puuttuukaan.

Mutta nyt on sitten jo toinen palapeli koottavana, se tyttären ehdotus. Siinä oli reunapalatkin kaikki tallella ja toivoa sopii, että kaikki muutkin palat on käytettävissä. Meillä saattaa toisinaan hääriä kolmekin siinä pöydän ääressä yht'aikaa. Ja kaikki talon neljä naisihmistä tähän touhuun on osallistunut. Isännälläkin oli jonain hetkenä laatikko näpeissään, kun etsi paloja meille:)

---

Palapelien paljoutta näkee tässä vuoden takaisessa jutusss:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/03/palapeleja-ajankuluksi.html

(Silloin jo näköjään olin haaveillut kyseisen narsissipalapelin kokoamisesta...)

Omatekoinen peli - Elian matkassa

Monta vuotta sitten tein lapsille pelin nimeltä Elian matkassa. Pelin tapahtumat ovat siis Raamatun kertomuksesta Eliasta. Kuvat piirrettyäni väritin  vesiväreillä "pelilaudan", joka on paksua vesiväri"paperia".  Ja että vesivärein olevat kuvat pysyisivät paremmin kunnossa, hieroin vanhaa kynttilää paperin pintaan suojakerrokseksi. Ja hyvin on siinä tarkoituksessa toiminut.

Tähän kuuluu kaksisivuinen, koneella kirjoitettu ohjelehdykkä myös. Siinä on sitten kaikki se, mitä noihin numeroituihin, punaisiin palloihin joutuminen teettää - tai antaa. Kohtia on 26; alkaen siitä kun numero 1 ilmoittaa näin:

"Lähde Elian kanssa Ahabin luo. Siellä Elia ilmoittaa, ettei tule kastetta eikä sadetta, ennenkuin hän sanoo. Siirry 3 askelta taaksepäin."  Kohta 5: "Leskivaimo leipoo kaltiaisen. Odottamista yksi heittokierros."  Eihän ne leivät tietysti hetkessä valmiita ole...  Kohta 8: "Elia rukoilee ja poika herää henkiin. Saat ylimääräisen heiton."  Kohta 18: "Elia nukkuu uupuneena. Odota yksi heittokierros."

Ja niin edelleen... Ohjeita korjattiin, kun peliä ensimäisiä kertoja aikanaan pelattiin. Perille pääsyyn tarvitaan tasaluku. Pelissä olisivat saaneet nuo pienet kuljettavat pyörylät  myös olla harvemmassa joissakin kohdin. Olisi mahtunut pelinappulat paremmin. Joskushan saattaa olla useampi pelaaja samoilla kohdin.

Mitä nuo kirjat tuossa pelin kulmissa  sitten tekee? No sitä, että ne pitää rullalla säilytetyn pelin suorassa, jotta sitä voi pelata... Lapset pelasivat tätä ajankulukseen joitakin päiviä sitten, kun löysivät sen jostain kirjahyllyn kätköistä.

---

Jos kiinnostaa Elian vaiheista lukea, niin Raamatussa 1 Kuningasten kirjassa luvussa 17 ja siitä eteenpäin löytyy pelissäkin olevia tapahtumia. Myös tästä linkistä pääset lukemaan: Koivuniemen raamattuhaku/1 Kun. 17

Luja luottamus

Isäntä näytti minulle tässä muutama päivä sitten eräästä lehdestä hyvän kirjoituksen. Kirjoittaja puolestaan oli löytänyt sen facebookista. Se meni jotensakin  tähän tapaan: Kaksi vauvaa keskusteli kohdussa. Toinen kysyi, että uskooko toinen syntymänjälkeiseen elämään? Ei uskonut. Kysyjä uskoi. Hän uskoi sellaiseenkin, että he voisivat joskus käyttää suuta syömiseen ja jalkoja liikkumiseen. Toinen piti moista ihan mahdottomana ajatuksena. Hänen mielestään ei mitään äitiä edes ollut olemassa. Toisen mielestä äiti oli kaikkialla ympärillä ja he olivat äidissä... ja saisivat hänet joskus jopa nähdä. Niinpä.

 "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan. Ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."  En nyt jaksa ruveta etsimään, mistä tuo tarkalleen oli, mutta jostain kohtaa Raamatusta se on. (Meillä on sellainen Salomo-peli. Siinä vaikeimpia kysymyksiä on "mille vuosisadalle sijoitat " tai "sijoita jae raamattuun..." . Muuten peli on kiva ja siitä tykkäävät pienemmätkin. Siinä kun on vaikeitten kysymysten vastapainoksi myös superhelppoja, lapsillekin sopivia kysymyksiä. Ja sääntöjähän voi aina hiukan rukata, kuten olemme tehneetkin.)

Kuva viime syksyltä

Tänä aamuna ei aurinko meitä ilahduttanut aamupimeässä. Siitä ei näkynyt piiruakaan. Sen sijaan oli pimeää ja märkää. Sateenvarjojen kanssa sai mennä. Ja syysloman jälkeen tarvitaankin sitten taskulamppua. Aina vain synkeämmäksi menee. Silti aurinko on. Kuten Jumalakin. Vaikka usein emme Häntä näe.