Joskus tammikuun lopulla isäntä toi pyynnöstäni väliaikaisen pöydän sisälle. Se tuotiin palapelien kokoamista varten. Sen kätevin sijoituspaikka on juuri tuossa keskilattialla, jossa kuvassa seisoo laatikkotorni. Siitä lähtien pöydällä on ollut jatkuvasti joku palapeli. Nyt on kai neljäs tai viides menossa. Kahta ensimmäistä minäkin innolla kokosin, mutta lopulta tytär taisi viimeistellä kummatkin. Ainakin sen toisen, jota tahkosin hänen poissa ollessaan ainakin kaksi viikkoa. Nyt olisin jo ollut valmis siihen, että pöytä ja pelit joutaisivat varastoon, mutta vanhimmalla tyttärellä on riittänyt intoa hommaan, joten niinpä pöytä ja yksi keskeneräinen peli ovat nytkin siinä odottamassa kokoajia. Minä en viitsi. Ellen sitten myöhemmin innostu vielä siitä yhdestä, jossa on keväinen kuva narsisseineen...
Näissähän riitti valinnanvaraa. Näitä laatikoita on tuossa tornissa peräti 20. Useimmat ovat 1000 palan, ylinnä oleva 750, mutta tuolla melko alhaalla on yksi 3000 palan ja sitten vielä yksi laatikko 3x1000 palaa.
Tuo on kyllä mukavaa puuhaa - jonkin aikaa. Pitkin päivää voi käydä pöyhimässä paloja, että eikö nyt jotain sopivaa löytyisi johonkin. Joskus onnistaa ihan yllättäenkin. Mutta jos rupeaa homma venymään, niin intokin hiipuu.
Meillä on harrastettu tuota joskus myös. Ongelma vaan on, että ei ole oikein paikkaa missä tuollaista isoa keskeneräistä työtä voisi pitää. Mutta muuten palapelejä on kiva koota. :)
VastaaPoistaSe on tosiaan ongelma, se tilanpuute. Meilläkin se sisälle tuotu korkea pöytä nököttää huoneessa keskellä lattiaa. Se on siinä jonkinverran tiellä ja näyttää omituiselta, jos joku yllätten tulisi käymään:)
PoistaMinulla ei oikein kärsivällisyys riitä isojen palapelien kokoamiseen...eikä tosin olisi tilaakaan... Yhden tytön kokoaman ison palapelin päällystimme kirjanpäällis-muovilla tauluksi joskus...on se vieläkin jossain varastossa. Joskus meillä oli isolla leivinlaudalla sängyn alla palapeli, joka sitten vaan nostettiin esim, sängylle, kun haluttiin koota. Yksi tytöistä oli varsinkin niistä innostunut.
VastaaPoistaTilaavieviä ne palapelit tosiaan on. Mutta tuo leivinlauta, sehän on muuten ollut mainio siihen tarkoitukseen! Muistan kun asuimme aikanaan kerrostalossa, sellainen 70-luvun alkupuolen talo, oli sen asunnon keittiössä sellainen leivinlauta. Sellaista olen joskus ajatellut, että olisi kiva nytkin olemassa, kun meillä on keittiön pöydän pinta niin kehnossa kunnossa, ettei pelkästään sen päällä voi leipoa ilman vahakangasta.
PoistaVoi hurja mikä pino palapelejä! Kokosin joskus pari vuotta sitten lainatun palapelin, jostain syystä innostuin niistä silloin. Sitten ostin itselle joululahjaksi yhden, ja se osasi olla vaikea, Mauri Kunnaan koiramäki. Sitten myin senkin pois. Ei ole nyt tilaa, vaatii oman pöydän pitkäksi aikaa. Mutta kiva ois koota niitä.
VastaaPoistaOn niitä tosiaan paljon. Itseasiaassa enemmän kuin itsekään muistin. Minulla oli omalla puolellani varastoa tallessa osa, mutta isännällä oli sitten enemmän ja siinä satsissa paljon sellaisia, joita en lainkaan muistanut. Niitä on monien vuosien aikana osteltu kirppareilta, ja on joukossa ihan jokunen uutenakin ostettu. Se lisäpöytä tosiaan on tarpeen noita kootessa. Olisipa ihanaa, jos olisi runsaasti tilaa sellaisille. Mutta kun meilläkin on pienet tilat, niin pöytä nököttää keskellä olohuonetta.
PoistaSe on hauskaa ja koukuttavaa. Tekis mieli itsekin, muta nyt ei ole aikaa.
VastaaPoistaNiin, arvaan ihan. Ja ei noitakaan kovin montaa jaksa tehdä, vaikka kuinka haaveilis sellaisesta.
Poista