Testamentti. Joko löytyi?

"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja." Kirje efesolaisille 2:8 KR-92 

Ketkä saavat testamentteja ja niillä jotain? Ne tietenkin, joita joku haluaa muistaa, ja antaa jotakin. 

Jumalakin muisti meitä ja antoi meille jotakin. Kirjeessä hebrealaisille verrataan armosta pelastumista testamenttiin. Siellä sanotaan:

"Testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua; tekijänsä eläessä sitä ei voida koskaan panna täytäntöön." Kirje hebrealaisille 9:17 KR-92 

"Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön." Kirje hebrealaisille 9:15 KR-92 

Jeesus syntyi - ja kuoli - niinkuin varmaan jokainen, joka hänestä mitään on kuullut, tietää. Testamentti on siten pätevä. Sen sisältö on juuri tämä, että  uskon kautta Jeesukseen ihminen pelastuu;  iankaikkisesta kadotuksesta, sillä jokaisen ihmisen synnit johtavat siihen, mutta joka ottaa sen saamansa ja hänelle ilmoitetun perinnön vastaan, saa kaikkien väärintekemistensä  palkan sijaan  osallisuuden taivaaseen, jonne kaikki on kutsuttu.

Siellä saa tavata myös Jeesuksen, sen perinnönjättäjän. Sillä Jeesushan myös  nousi  kuolleista, esikoisensa sille. Kaikki kuolleet tulevat  nousemaan ylös aikojen lopussa.

Meitä jokaista tahdottiin muistaa perinnöllä, keitä ikinä olemmekin. Joko löysit sen testamentin piironginlaatikosta? "Etsivä löytää", sanotaan. Raamatussa sekin. 

Olisin toivonut osaavani jotenkin vielä selvemmin asian tuoda esiin, koska se on niin tärkeä. Itseasiassa mitään sen tärkeämpää ei olekaan, koska se koskee ikuisuutta. Haluan vielä korostaa sitä, että jokainen ihminen saa tulla Jeesuksen luokse, on hän millainen tahansa. Vaikka kokisi itsensä millaiseksi syntisäkiksi tms. tahansa. Jeesus tahtoo ottaa vastaan jokaisen luokseen tulevan. Ei ole niin suurta syntistä, ettei Jeesus luokseen tulevaa huolisi omakseen! Myös itsensä hyväksi ihmiseksi kokeva on yhtälailla Jeesuksen tarpeessa. 

Jeesukselle voi ihan omin sanoin puhua, ja pyytää omia syntejä anteeksi ja Jeesusta elämäänsä. Joillakin voi olla siinä suuret tunteet mukana, mutta vaikka et tuntisi mitään siinä, Jeesus tulee elämääsi silti. Usko ei ole ensijaisesti tunteita. Se on sopimus kulkea yhdessä.

Kassi, jonka sain

 

Tytär, vanhin heistä, ryhtyi yhtenä iltana yllättäen ompelemaan. Oli ensin kysellyt, onko minulla mitään kangasta. Löysin sitten harmaan kankaan, joka itseasiassa oli hänen joskus ostamansa, mutta jäänyt käyttämättä. Koristeluihinkin onneksi löytyi materiaalia. Syntyi kassi, joka sitten annettiin minulle! Tykkään tuosta kovasti!❤️

Tuossahan on tuo jae, jonka joskus talvitakkiinikin paikkana kirjailin:

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi (siis joutuisi kadotukseen), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16

Jeesus on sanansa mittainen - Löytyikö se?

Sain aihetta huokaista - kun omat puutteeni mieleen tulivat, että 

"Jeesus, sinä olet sanasi mittainen."

Me emme aina kykene siihen, millaisia aioimme ja halusimme olla. Mutta Jeesus on aina sanansa mittainen mies! Se mitä Hän sanoo, se pitää, ei jää puolitiehen tai vajaaksi.

Jesushan usein sanoi jotenkin näin: "Minä olen sanonut sen teille..." ja sitten jatkoi, etteivät kuulijat olleet kuitenkaan uskoneet. Kunpa meillä olisi ymmärrystä ottaa hänen sanansa todesta. Ja että meillä olisi sitä uskoa. Usein siitä ei meistä kyllä varmasti löydy oikein mitään merkkiä, koska Jeesus opetuslapsistaankin sanoi joskus, että jos heillä olisi ollut uskoa sinapinsiemen verran, he olisivat voineet tehdä suuria asioita! Uskosta voi kaiketi sanoa, että se on eräänlaista heittäytymistä; uskallusta johinkin, vaikka mitään ei vielä näy. Usko tähyilee jotakin, minkä aavistaa ja uskoo olevan olemassa.

---

Joko sinun postilaatikostasi on löytynyt tämä?

Meillä se oli eilen laatikossa. Minä vasta vähän vilkaisin, mutta isäntä ehti siitä lukea jo valtaosan ja tuumi jotenkin  niin siitä, että se oli hyvä. 🙂

---

Tässä vielä Uudesta testamentista löytyviä "minä olen sanonut" kohtia, joista valtaosa oli Jeesuksen sanomia sanoja. Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun ja kyseessä on v. -38 käännös.

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=Min%E4+olen+sanonut&jokin=&eiole=&kirjat=ut&kaannos=fi-38 

Arki

Kun arki on kuin

löyhästi toisiinsa kiinni harsitut

kangaspalat.

Kun niitä ei saisi juuri liikuttaa;

pienikin muutos

olkoon hyvä, tai huono,

saa ne irtoamaan toisistaan.

Kestää kauan harsia arki taas kiinni.

Ajatuksia siitä, kun pitäisi olla niin tasaista, jotta kokisi arjen pysyvän paremmin uomassaan.

Se oli ihan erilaista leipää

Vinkkinä vain tässä, että kirjoitin toiseen blogiini jutun, jossa on niin arkipäiväisestä asiasta kyse, kuin jokapäiväisestä leivästä. Kuinka paljon oli omer-mitallinen päivää kohden?

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/09/kuinka-paljon-oli-omer-mitallinen.html

Kuvitukseksi poimin tähän nämä kuvat yhdestä erilaisesta leivästä, joka meille  joitakin aikoja sitten tuli, kun ruokia saimme. Gluteeniton leipä, näytti ihan ruisleivältä, ja alkuun, jos ei olisi tiennyt, niin olisi sitä ruisleiväksi kyllä syödessäänkin luullut.  "Tumman leivän ikävään", sanotaankin tuossa pussin kyljessä.

William Cowperin runo: "Köyhälle"

 

KÖYHÄLLE 

Kun Hagar* tajusi (vesi)leilinsä tyhjäksi

ja itki jo Ismaelin loppua,

viesti Jumalalta lähetettiin,

opastamaan hänet lähteelle.

Eikö pitäisi Elian* leivän ja (öljy)astian

vakuuttaa meitäkin tänään;

armollinen Jumalako tahtoisi kieltää 

huolenpitonsa tiellä?

Hänen pyhänsä ja palvelijansa ruokitaan,

lupaus on varma.

"Leipää tullaan antamaan heille", kuten Hän sanoi.

"Heidän vetensä tulee varma olemaan."

Ateriat paljon rikkaammaksi osoittautuvat  heille,

kuin kaikki maan herkut ovat.

Tämä suloisuus tunnetaan Pelastajan rakkaudessa,

vaikka sen merkittävässä hinnassa.

Tuo siis Jeesukselle vaikeutesi,

eikä kuiskutella kohtalolle enää.

Vaikka sinä olet köyhä ja Hän on Kuningas, 

sinä et tule unohtumaan.

---

Tämä oli minun käännösversioni siitä. Alla runo englanniksi, niin näkee alkuperäiset sanat.

---

*Hagar oli Aabrahamin vaimon, Saaran, orjatar. Hagarilla oli poika, jota oli aiottu Saaran ottolapseksi. Saara ja Haagar eivät tulleet toimeen keskenään, varsinkaan sen jälkeen, kun Saara sai oman lapsen. Haagar lähetettiin lapsensa kanssa pois. He harhailivat autiomaassa ja Haagar luuli jo poikansa kuolevan veden puutteeseen. Mutta Jumala osoitti heille vesipaikan ja niin he pelastuivat. 

**Elia oli profeetta, jonka Jumala lähetti köyhän leskivaimon luo. Tämä leipoi viimeisistä jauhonrippeistä ensin "kaltaisen" Elialle, sitten vielä itselleen ja pojalleen... ja jauhot ja öljy eivät loppuneet koko sinä aikana, jona Elia heidän talossaan asui.

Yllä oleva kuva on pelistä, jonka vuosia sitten tein. Sopi kuvitukseksi nyt tähän, kun runossakin Eliasta puhutaan. Pelistä oli joskus blogissa oma juttunsa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/01/omatekoinen-peli-elian-matkassa.html

Uskalias pyyntö, jonka kuningas itse rohkaisi esittämään!

"... Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin hänelle viinimaljan, hän kysyi: "Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi." Minä pelästyin kovin, mutta sanoin sitten kuninkaalle..." (Ja niin Nehemia kertoo rehellisesti surunsa aiheen; joka oli tuhoutuneen Jerusalemin tähden). Kuningas kysyi: "Mitä siis toivot minulta?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa ja vastasin: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa esi-isieni haudat ovat." Neh. 2:1-2,4-5 KR-92 

Mikä pyyntö! Mikä suopeus! Sillä kuningas tosiaan päästi Nehemian, tutun juomanlaskijansa lähtemään ja antoi vielä mukaan käskykirjeitä, että hänen virkamiestensä oli autettava Nehemiaa. Kuningas olisi varmaan mieluusti pitänyt Nehemian luonaan, sillä he olivat selvästi tulleet hyvin tutuiksi ja läheisiksi vuosien aikana.

---

Tänään oli lukuvuorossa tuo Nehemian tapaus. Vaikka tämä kuninkaan juomanlaskija olikin kuninkaalle läheinen, häntä silti pelotti esittää niin uskaliasta pyyntöä. Olihan kyseessä kuitenkin mahtava kuningas Artakserkses. Mutta kuningas itse rohkaisi siihen ja niin Nehemia uskaltautui kertomaaan, mitä mielessään  oli.

Hiukset ja linnut...

 

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Luukas 12:6-7

"Kipujen mies ja sairauden tuttava" - ja syntisten ystävä...

Ja jae jatkuu: "... Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jesaja 53:5 

Kenestä tässä puhutaan, ketä tarkoitetaan? Jeesuksesta on kyse. Ei hän siellä ristillä omien juttujensa takia ollut, vaan meidän... Että me kaikin tavoin parannetuiksi tulisimme - paljon laajemmin kuin vain kroppamme kivuista. Hänessä on syntiemmekin anteeksianto. Sitä sairautta me kaikki ainakin sairastamme. 

Muistojen arkut ja arkistot - unesta alkunsa saaneita ajatuksia

Näin jotakin unta, jossa oli jokin vanha alue, kai jonkin koulun lähellä, tai peräti sen alueella. Kiinnostava, mutta se oli mielestäni myös vaarallinen lapsia ajatellen. Siinä oli ilmeisesti kulkenut joskus vettä, ollut varmaan siltakin, tms. Ja kaikki oli niin jännittävää, että totesin siinä jollekin, että kaikki pikkupojat on varmaankin käyneet tutkimassa sitä.

Kun sitten heräsin, mieleni siirtyi heti omien lapsuusmuistojeni paikkoihin, eli Pomarkkuun; sinne navetan, kirkon ja kuivurin tienoille tällä kertaa. Ja yhtä tiettyä vesiojaakin muistin. En viipynyt niillä seuduin nyt kauaa, mutta totesin mielessäni, että muistojen arkut on monesti niin  täynnä, että kun sen avaa ja jotain sieltä esiin ottaa, niin niitä on vaikea laittaa sinne enää takaisin. Ei meinaa mahtua. Olemmehan säilöneet niihin niin paljon kaikkea, osa sellaistakin, joita ei olisi tarvinnut. Ja toisinaan saatamme ottaa säilöttäväksemme sellaistakin, joka ei ole meidän, vaan säilömme vielä toistenkin muistoja. Kuten minä olen säilönyt esim. paljon erääseen arkkuun suvuilta jääneitä pöytäliinoja. Ja jokunen itse tehty ja ostettukin vielä lisäksi:)

Luin joskus Mobiilikirkon rukouksista sellaisenkin rukouksen, jossa pyydettiin Herraa tulemaan sisälle meidän muistojemme arkistoon, sen kaikkiin huoneisiin. Herran kanssa onkin hyvä käydä läpi elämämme arkistoja, sillä Hän on paras asiantuntija ja "historioitsija" siihen kaikkeen. Hänhän meidät täydellisesti tuntee. Hän tietää, mitä kannattaa säilytttää, mikä joutaa pois. Hän tuo valoa ja tilaa.

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jesaja 43:18-19

"...kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos jotakin kiitettävää sitä ajatelkaa;" Filippiläiskirje 4:8

Siinäkin yksi liina, josta tykkään. Se on minun lapsuuskodistani:)

---

Ja tässä vielä yritys kuvata unimaisemaa, edes  "vähän sinnepäin".