"Entäs jos niitä ei kukaan ees kato?"

Meillä oli just sähkökatko. Lieksassa oli Katkot-palvelussa näkyvissä yksi alue, jossa oli sähköjä poikki ja se oli jossain rajalla päin. Talouksia oli ilman sähköjä n. 20. Mutta meidän alueelta ei pitänyt mitään katkoja olla. No, sinne saattoi ilmoittaa netissä, jos ei palvelussa omaa katkoa näkynyt. Minäpä sitten ilmoitin. Kun siitä meillä myöhemmin puhuttiin täällä, tuli mieleen tuo otsikon kysymys, että luetaanko niitä? Mitään tekstaria tai puhelua ei ollut meille tullut missään vaiheessa.

Luin sitten aikani kuluksi Emmi Polon runokirjaa "Muuttolintujen lähtö", ja siitä runoa "Kun olin sairas". Se oli runo, jossa oli siitä, että Taivaallisen ylilääkärin vastaanotto on... (*) : "sinulla on aina vastaanotto". (Ja tuossa kohdassa, jossa on tuo (*), kun vihkoon kirjoitin, tuli sähkö.)

No, niinpä oli nytkin. Tuli sähköt. Siitä saa olla kiitollinen. Olin vähää aiemmin tälle "sähköasentajalle" sanonut mielessäni, että tahtoisin sähköt... En tosin arvannut, ettän ne niin nopeaan nyt annettaisiin. Kiitos, kun annoit! Luit ja kuulit asian. Ja toimit avuksemme.

💡💡💡

Nyt ei tarvinnut olla kauaa sähköttä. Se oli vajaa kolme tuntia.

---

Nyt tänään ke 28.6. täydennän  tuota eilisen puolella kirjoitettua. Se olikin näköjään ollut isompi alue alunperin, jossa sähköt olivat pois. Siitä oli Ylellä uutinen, että salama oli iskenyt suurjännitejohtoon. Ehkä olikin parempi, ettei eilen tiedetty tuota, sillä olisimme varmaan ajatelleet, että nyt tulee tosi pitkä katkos... : 

https://yle.fi/a/74-20038727

Luontohavaintoja: mm. pöllö pihassa, ym.

 Lapinpöllöksi katsottiin tuo puuhun lehahtanut.

Alla olevassa videossa se hyökkää viereisen polun varteen, ja sai kaikesta päätellen saaliin... Tuo pöllö nähtiin eilen. Se viihtyi talon ympärillä pidempäänkin ja sai saalista enemmänkin. Mutta myös pöllön seuraajat viihtyivät ikkunoiden ääressä kurkkien, että "missä se nyt on?".

Tänään noukin kävelylläni lähitieltä alla näkyvän perhosen. Kannoin sen kotiin noiden lehtien välissä. Lehtien välissä sen takia, ettei tuuli olisi hajottanut perhosta. Alemmassa kuvassa perhosen toinen puoli, ja siinä näkyy siihen tarttuneita hiekanjyväsiä. Tiellä perhosen päälle oli ajautunut pieni kivi.

Pieni pesärakennelma osui silmiin samaisen lähtien varrelta, tien pielestä, muutama päivä sitten.

Nuo vaaleansiniset, pienipilkkuiset, kuorenpalaset huomasin jokin aika sitten oman tien varrelta.

Alla näkyvällä videolla on perhonen, jota tuijottelin kotien varressa taannoin, että puuttuuko siltä tosiaan osa siivestä...?

Sitten on vielä toissapäivänä ikkunaa vasten lentänyt lintu. Otin videosta kuvakaappauksen, kun video on liian surkea katsottava. 

Jeesus viihtyi syntisiksi tunnustautuvien seurassa

Kerran Jeesus veti yhtäkkiä mukaansa yhden tullimiehen. Tullimiehiä inhottiin, koska he vetivät välistä omiin liiveihinsä. Mutta nyt yksi heistä tuli vedetyksi Jeesuksen matkaan. Tämä kaveri on kirjoittanut itse siitä tapauksesta. Aika lyhyesti tosin, joten meidän mielikuvitustamne jää kutkuttamaan, mitä hänen mielessään liikkui, kun hän lähti, kun kutsuttiin. 

Mutta sitten, mahtoiko Jeesus kutsua itse itsensä tämän tullimiehen kotiin syömäänkin, kuten joskus aiemmin oli tehnyt erään toisen* - itselleen myöskin rahaa virallisen rahankeruun lomassa kooonneen, kotiin. Oli miten oli, siellä Jeesus nyt jokatapauksessa oli. Ja isäntä oli varmasti täpinöissään, ja parasta pistetty pöytään. Sinne oli kutsuttu myös isännän ystäviä ja työkavereita. Yhdessä oltiin pöydässä: Jeesus, Jumalan Poika heidän kanssaan, omine kavereineen. 

Mutta se näky korpesi monia! Itsensä paremmiksi tuntevat, pitivät Jeesuksen toimintaa käsittämättömänä; mennä nyt tuollaiseen talouteen syömään. He jopa tulivat sanomaan mielipiteensä Jeesuksen kavereille. Mutta sen kuuli myös Jeesus, ja oletettavasti talon isäntä itsekin, koska oli kirjoittanut siitä muistiinpanoihinsa.  

Mutta mitä Jeesus sanoi niille ihmettelijöille, itsensä parempaan väkeen asemoiville? Hän käski heidän - joiden niin hyvin piti Jumala sana tuntea, mennä tutkimaan sitä, ja varsinkin sen merkitystä, kun hän sanoi: "Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Matteus 9:13

Sen tullimiehen nimi oli Matteus. Hänen omat muistiinpanonsa tuosta kaikesta löytyvät Raamatun kohdasta: Matteuksen evankeliumi 9:9-13.

Samasta tilanteesta kertoo myös Markus 2:13-17. Hän käyttää tullimiehestä toista nimeä: "Leevi". Hän on myös merkinnyt muistiin tämän sanan Jeesukselta: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat..." Markus 2:17

Myös lääkäri Luukas om merkinnut muistiin tuon tapauksen. Hänkin käyttää nimeä Leevi. Ja on ottanut talteen sanat: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." Luukas 5:32

Jeesuksen seurassa ilmapiiri on armollinen!

---

* Sakkeus. Hänetkin Jeesus kutsui. Epätavallisesta paikasta vieläpä; nimittäin puusta! Sinnehän Sakkeus lyhyenä miehenä oli kiivennyt, jotta kykenisi edes näkemään Jeesuksen kulkevan ohi. Mutta Jeesus luki Sakkeuksen sydämen toiveet, ja pysähtyi puun alle ja ilmoitti tulevansa ihan vieraaksi Sakkeuksen kotiin☀️ 

Tuli suuri ilo sotilaan kotiin🕊️

Cornelius oli sotilas, sadanpäällikkö italialaisessa kohortissa. Mutta hän oli muutakin: "hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä", ja niin oli hänen perheväkensäkin. Hän antoi myös "runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa." 

Mutta kaikesta tästä huolimatta, oliko hänen tilanteensa jotenkin toivoton? Hänhän ei kuulunut lupausten kansaan, juutalaisiin. Millaisessa toivossa Cornelius perheväkensä kanssa eli? Jokatapauksessa hänen uskonsa oli varmasti vahva. Hän varmastikin uskoi, että vaikka hän ei kuulunut lupausten kansaan, Jumala kuitenkin huomioi senkin, joka ei siihen kuulu, jos joku kuitenkin Jumalaa tahtoo palvella. Eikä Cornelius väärässä ollutkaan. Jumala osoitti sen hänelle eräässä hänen rukoushetkessään ja ilmoitti Corneliukselle, että hänen rukouksensa ja almunsa olivat tulleet huomioiduiksi Jumalan silmissä, ja että "hän on muistanut sinut". Mikä ihana sana Corneliukselle! 

Siitä sitten Jumala johdatti häntä eteenpäin; käskien noutaa apostoli Pietarin kotiinsa. Hänellä olikin sitten välitettävänään ihmeellinen lahja Corneliuksen perheelle ja hänen muille läheisilleen, jotka Cornelius oli kutsunut kotiinsa: "Te olette kuulleet Jeesuksesta... Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." 

Ja sitten: "Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta.

 Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi." 

Teksti perustuu: Apostolien teot, luku 10.

Se oli juhlakokous erämaassa!

Aamuista vihkoon kirjoittaani tekstiä luen ulkona. 

https://youtu.be/BMbSWzaGV18

Kokeilin vaihteeksi jotain ihan uutta minulle. Luin ulkona istuen aamuisen vihkoon kirjoittamani tekstin kuunneltavaksi. Kun en kerran onnistunut  sitä n. 3,5 min. lukutuokiota suoraan videona saamaan tänne; päätin kokeilla, onnistunko laittamaan sen YouTubeen... Siellä se nyt on, ensimmäinen laittamani juttu sinne ikinä. Tykkään itse mieluummin lukea kuin kuunnella, mutta toisilla taas asia voi olla juuri päinvastoin. Sitä en tiedä, tuleeko tällaista lisää minulta.

---

Videolla lukemani teksti on myös kirjoitetussa muodossa toisen blogini puolella:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/06/se-oli-juhlakokous-eramaassa.html

Arkista

Tämän aamun ajatuksista toisen blogini puolella; eiköhän se ollut enempi rohkaisu, kuin vaatimus:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/06/onko-tama-tarkoitettu-rohkaisemaan-vai.html

Siinä jutussa on myös muutamia kuvia eiliseltä. Löysin taas varastosta pari pitkään tietämättömissä ollutta asiaakin. Mutta eilen on tehty tuo tieltä keräämistäni, tuulen pudottamista risuista oleva:

Keinu odottaa maalausta.

---

Ai niin, nyt meillä on saatu lainaksi auto vävyltä, josta suuret kiitokset hänelle! Auto  saatiin pihaan eilen.  Nyt meillä kauppamatkat, ym. helpottuu. 🙂 Ei tarvi kasseja linja-autolta kotiin kanniskella. Tosin sitä jo viime kerralla helpotti tämä "avomalli" nelipyöräinen, joka meillä tallessa oli entisiltä ajoilta:

 

Oman automme kohtalo on yhä auki. Periaatteessa sen voisi korjata, mutta kalliiksi tulee. 

Mitä ihmiset eivät olisi valinneet, sen Jumala valitsi!

Raamatussa on useita esimerkkejä siitä, että Jumala katsoo eri tavalla kuin me ihmiset. Hän valitsee sen, joka ei omasta mielestään ole mitään. Eikä ole sitä toistenkaan mielestä. Mutta Jumala näkee toisin.

Mooses oli tällaisesta hyvä esimerkki. Mutta ennenkuin Jumala otti Moosesta käyttöönsä, otettiin Moosekselta pois hänet omat luulonsa. Muistetaan, kuinka Mooses päätyi lähtemään pakomatkalleen. Hän oli kuvitellut, että hänen oma kansansa tajuaisi, että nyt tässä heidän edessään seisoo se mies, joka vapauttaisi kansan raskaasta orjuudesta Egyptissä. "Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet." Apt.7:25-29. Hänestähän voisi tulla vaikka faarao, jolle kaikki olisi mahdollista. Mutta Jumala näki toisin. 

Jumala antoi Mooseksen joutua tilanteeseen, jossa hän pikaistuksissaan tappoi miehen, egyptiläisen, ja luuli, ettei sitä kukaan ihminen nähnyt. Mutta nähty oli. Kun se asia valkeni Moosekselle, hän pakeni Egyptistä. Siinä meni hänen omat luulonsa suuruudestaan. Hänellä oli uudessa elämäntilanteessaan erämaassa runsaasti aikaa - 40 vuotta - katua tehtyä, jota ei enää saanut tekemättömäksi. Mutta Jumala näki senkin toisin. Nyt Mooseksella oli runsaasti aikaa, se sama 40 vuotta, oppia erinäisiä asioita; kuten vaikkapa sitä, että miten erämaassa selviydytään. Niitäkinhän taitoja Mooses tulisi hyvinkin tarvitsemaan, kun hänestä tulisi se - joksi Jumala hänet teki - ei Mooses itse. Kun Mooseksen pitkät erämaaopinnot olivat ohitse, alkoi se työ, johon hänet oli koulutettu. Kansan vapauttaminen ja johtaminen pois Egyptistä.

Muita esimerkkejä: Jaakob, pettäjä, ja hänen vaimonsa Raakel. Jaakob sai petoksella vanhemmalta veljeltään esikoisoikeudet. Ja Raakel oli nuorempi sisar, josta aikanaan syntyi Joosef. Joosef, hän, jonka veljet myivät Egyptiin. Jumalalla oli kauaskantoinen suunnitelma, jota mikään ei voinut sotkea. Kateellisten ja katkerien veljien takia, tämä nuorempi veli, Raakelista syntynyt, jota isä Jaakob kaavaili perinnön saajaksi, päätyikin katkeralla tavalla Egyptiin. Kaikki näytti olevan ohi, luultiinhan Joosefin kuolleen villieläimen raatelemana. Veljet kyllä tiesivät asioiden oikean laidan. Ja Jumala. Hän tiesi myös senkin, mikä Joosefista oli tuleva: Egyptin valtias. Mutta sekin tapahtui vaikean koulun kautta, johon kuului orjuus ja vankila. Mutta sitten tuli Jumalan aika toteuttaa omat suunnitelmansa: Joosef pelastaisi - Egyptin valtiaana - Jumalan kauaskantoisen suunnitelman mukaan - myös isänsä perhekunnan nälkäkuolemalta. Kateelliset veljetkin joutuivat nöyrtymään hänen edessään, vaikka aikanaan kiristelivät hampaitaan Joosefin kertomien unien takia, jotka näyttivät jo silloin asioiden tulevaa suuntaa.

Kauaskantoinen suunnitelma...: Neljäsataa vuotta myöhemmin tulisi sitten olemaan siitä kansasta se Mooses, joka aluksi oli Egyptin prinssi, mutta josta oli Jumalan suunnitelmien mukaan tuleva muuta: kansan vapauttaja siitä orjuudesta, johon Joosefin aikakauden jälkeen olivat joutuneet.

Mutta vielä paljon kauaskantoisempikin suunnitelma Jumalalla on: Hän lähetti oman Poikansa, Jeesuksen, pelastamaan ihmiset synnin vallasta, jonka valtaan kaikki ihmiset ovat orjiksi joutuneet. Mutta otettiinko tätä Taivaallista Prinssiä riemuiten vastaan? Häntä, joka tuli päästämään sidotut vapauteen ja johdattamaan kotiin? Ei otettu. Häntä hyljeksittiin, ja yhäkin tehdään niin. Hän ei näyttänyt ja kuulostanut siltä, jollainen hänen ihmisten mielestä olisi tullut olla. Kuitenkin Hän, Jeesus, on se, jonka Jumala valitsi, ja jonka kautta hän suunnitelmaansa toteuttaa siihen asti kun kaikki on valmiina: "Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: "Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti." Jeesuksen sanoin, Matteuksen evankeliumissaan muistiin merkitsemänä, Matt. 25:34. Matteus muuten on kirjoittanut muistiin evankeliuminsa luvuissa 34 ja 35, enemmänkin siitä, mitä Jeesus heille kertoi lopun ajoista. Jeesus puhui niistä, kun hänen seuraajansa olivat siitä asiasta häneltä kysyneet.

"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Apostolien teot 4:12.  

Se nimi on Jeesus. Jeesus itse sanoi, ettei hän heitä luotaan ketään, joka hänen tykönsä tulee: "...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Johanneksen evankeliumi 6:37. 

Sinä saat tulla! Sinua ei heitetä pois!

Jos vaatejuttuni kiinnostaa...

... niin tässä olisi tarjolla katsottavaksi kaksi tänään laittamaani juttua, jotka siis ovat eri blogeissa. Kun mullahan tosiaan on kaksikin  vaateblogia...🙄

Tässä ensin on se, jossa on tämänpäiväinen vaatetukseni sisällä. On vähän kuin joku "sunnuntaiasu", jossa ei pihalla puuhastella. Nyt ei tarvitse tänään  mennä kauppaankaan. Nyt kun tytöillä on loma, niin päivien tuntu saa helposti vaikka viikkovillin, että joutuu miettimään, että mikäs päivä nyt onkaan. Tänään olin kyllä hyvin perillä siitä:)

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2023/06/roosaa-ja-beigea.html

Tässä on sitten toisen vaateblogini juttu siitä, minkä ompeluprojektin toivoisin saavani kesän aikana alkuun. Kesällä on valoisaa, joten tekeminen olisi silloin kivempaa. Ja vaatekin olisi kesäiseen käyttöön aiottu:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2023/06/ompeluhaave-mekko.html

---

Ulos lähdin  tänä aamuna kävelemään näissä ulkovaatteissa, jotka voi näyttää pöhköltä valinnalta näille metsäisille teille...🙂 Mutta mitäs väliä sillä, jos itse tykkään välillä kulkea näin. Farkkuja käytettiin eilen, kun taas ruokia haettiin kaupasta.

Kun ystävä kutsutaan...

Luin eilen "Kohtaa minut täällä" -jutun Brander-blogista: https://www.brander.name/?p=5025. Juttu kannattaa lukea tuolta blogista, mutta siinä oli pari esimerkkiä, jutun varsinaiseen aiheeseen. Toinen oli retkiaiheinen. Toisessa puolestaan kutsuttiin ystävä kotiin mukavaa iltaa viettämään.  Ystävä tuli, mutta kutsujan mielessä olleet odotukset olosuhteista, jotka hän oli ajatellut olevaksi, eivät täyttyneet. Miten suhtautuisin? Käyttäisinkö sen ajan sättimällä itseäni kaikesta siitä, mikä meni mönkään? Entäs jos olisimme kutsuneet Jumalan? 

Tänä aamuna mieleeni tuli tästä kohtaamisasiasta sekin, että jos Jumala on kutsunut meidät... Aika ja paikka ovat oikeat, olosuhteetkin ovat, mutta kutsuttu kaveri murheiden keskellä (me, minä). Kutsuja ottaa huomioon hänen saapuessaan kyllä kaverin huonon päivän, murhellisen mielen, kaverin tarpeen puhua ongelmastaan.  Kutsuja kenties juuri senkin takia kutsui hänet, että saisi ilahduttaa, lohduttaa, rohkaista - vakuuttaa voimakasta tukeaan ja apuaan kaverinsa tilanteeseen. Siltikin vaikka kaveri olisi ihan uusi, vastatullut. Ja huomioon osataan ottaa myös ne epäsosiaaliset,  vähäpuheiset tyypit... (kuten minä).

Ja entä se kaveri? Ehkä hänen tulisi uskoa ystäväänsä, luottaa tähän ystävään, ottaa täysin todesta, kun hän lupaa pitää huolta ja ottaa hoitaakseen asian? Voisimme hengähtää helpotuksesta ja keskittyä yhdessäolemiseen iloiten pöydän antimista, ym.

Vika on varmaankin siinä, että emme ole vielä tulleet tarpeeksi tuntemaan ystävämme luonteenlaatua, tulleet läheisiksi, käsittäneet  kaverimme pyyteetöntä rakkautta ja hänen hyviä  tekojaan  meidän hyväksemme, meidän puolestamme. Emme ehkä täysin osaa uskoa siihenkään, että tämä rikas, ylhäinen kaveri, oikeasti tahtoisi olla kaverimme; ja varsinkaan, että voisimme mennä hänen häihinsä - tällaisia kun me vain olemme...

2. Pietarin kirje 1:16  (v. -92 käännös)

Tämmöisiä kirjoitin vihkooni tänään. Alla oleva pieni piirustelu on vanha, en ole merkinnyt siihen mitään ajankohtaa. Löytyi laatikosta.

Keskeneräinen - mutta saa ollakin sitä

Olin joku päivä sitten katsellut kävellessäni yhtä tienkohtaa, että tuon minä haluaisin piirtää. Mutta jo heti ajattelin, että se on vaikea, kun en osaa puita piirtää. Tänä aamuna ajattelin hermojani sitten  rauhoittaa yrittämällä piirustella sitä. Kun olin sutinut kuvaan paljon enemmän väriä, kuin siinä nyt on, en ollut tyytyväinen. Pistin märän työn heti  vesihanan alle ja huuhtelin siitä pois kaiken mikä irtosi. Nämä sitten jäi. Ja tuntuu että siinä kuitenkin on edes hitunen siitä, mitä olin tavoitellut. Tekele ei ollut hanakylvyn jäljiltä vielä edes kuiva, kun otin kuvat siitä.

Mutta hermostunutta olotilaa ei piirustelu vienyt. Siihen tarvitaan jotain enemmän. Saa rukoilla🙏