Aina tökkii joku

Kun yksi ongelma saadaan jotenkin ratkottua, niin varmaan on joku toinen odottamassa... Pätee moneen asiaan, mutta nyt juuri tarkoitan tätä härveliä. Tytär auttoi edellisen tietokoneongelman kanssa ja nyt kun sen puolesta homma toimii, onkin yhteydet taas surkeat.  Kyllästyttää.

Ja yhteyksistä kun puhutaan, niin olipa muuten perjantai-aamuna liikenneyhteydetkin sitä samaa. Oli yöllä tullut lunta niin paljon, ettei ollut puhettakaan autolla lähdöstä minnekään ennen auran käyntiä. Ja muksut eivät päässeet kouluun, kun taksikin oli juuttunut jonnekin lumeen. Kun aura sitten aamupäivän aikana kävi, lähdimme kauppareissuun. Napsin kuvia mennen tullen. Yritänpä laittaa niitä tähän - jos nyt nekään suostuu latautumaan...

No, latautuihan ne. Eikä siinä mennytkään "kuin" noin puoli tuntia...  Sorry, tämä oli nyt tämmöistä valitusta, mutta ilahduttakoon kuvat:)

Pientä puuhastelua

Joko mielenvirkeydeksi tai pakosta... Mielenvirkeys ensin:) Värkkäsin pienen huivin muutama päivä sitten  kirppikseltä löytämästäni kangaspalasta ja pitsinauhasta. Nauhaa jäi vielä muuhunkin.

"Puolipakko" oli sitten tämä neidin laukku. Olinhan jo aikoja sitten tehnyt toiselle omansa.  Tässä nyt sitten toisen kaipaama laukku ja siinä neidin haluama väri.

"Pakko tehdä" -tyyppinen homma oli tämä takin hihojen parannus. Takki oli uusi. Kumpikin nuorempi sai taannoin uudet takit, mutta toisen takin hihat olisivat saaneet olla "inan" verran pidemmät, tai ainakin niissä olisi voinut olla sisäresori. Mietin resorin tekemistä ja ostin lankaakin sitä varten. Olin kuitenkin löytänyt kirpparilta mielenkiintoisen karvapalan ja päädyinkin tekemään siitä lisukkeet hihansuihin. Lämmintä ja mukavaa - ja toivottavasti riittävän kaunistakin.

Tekovaiheessa sovittelin karvareunusta oman neuletakkini hihoihin. Jos en olisi päättänyt tehdä näistä korjausta neidin takkkiin, olisin laittanutkin ne kenties omaan neuletakkiini:)

Hommasta jäi yksi pieni pala ja se päätyi barbien hartioille...

Melkein kuin tähtiä taivaalla

No, niin. Nyt onnistui, mutta kovan vaivan takana se oli.  Enkä ole lainkaan varmalla pohjalla taitoni kanssa, mutta se hyöty oli eilisestä omatoimisesta opettelun vaivasta, että sain näkyviin nyt tämän aiemmin aikomani kuvan. Jos hommani sujuisi sujuvasti, olisin laittanut yksityiskohdistakin kuvia...

Siinä pienet pitsiliinat, joista useimmat on virkattuja, vaan eivät kaikki. Keskimmäisen rivin keskimmäinen on nyplättty. Sen alla oleva, seitsemästä pyörylästä koostuva, on tehty tekniikalla, jonka nimeä en tunne. Kukin pyörylä on tehty varmaankin ensin kieputtelemalla lankaa tappeihin. Kyseisen liinan oikealla puolella on liina, joka on kyllä virkattu, mutta hyvin pienistä osista ja se on jäykän tuntuinen muihin verraten. Sen liinan yläpuolella on liina, joka on myös virkattu erikoisesti: liinaa kiertävä paksumpi osuus on pitkä pylväsketju ja sitten on tehty nuo ketjun kieputukset ja täytetty välit... kenties näin. Ylimmän rivin vasemmalla oleva on myös virkattu ehkä osina; lehtiä ja pyörylöitä. Vai onnistuisikohan tuo samalla kertaa kaikki... En ole varma.

Yksikään näistä ei ole minun tekemäni. Useimmat isännän tädiltä, yksi ehkä isotätini ja yksi kai kirppikseltä. Nyt halusin esitellä näitä, kun osa näistä on ollut nyt käytössä lipaston päällä. Vuosia meni että nämä vain säilytysarkussa olivat. Ehkäpä myöhemmin lisää ihan muuntyyppisiä liinoja:)

"Suma seisoo" - eli blogissa saattaa olla tauko

On nyt kamerassa se seisova suma. Tänäänkin otin erästä juttua varten kuvia, mutta niitä ei nyt teknisistä ongelmista johtuen saa tänne. Joten, odotellaan koska tämä emäntä jaksaa ruveta opettelemaan tarvittavaa uutta asiaa... Tosin, on vielä juttujentekoon se "varaventtiili", että otan "vanhoista varastoista", sillä jonkin verran on tullut otettua kuvia, joista onkin sitten jäänyt juttu pykäämättä.

Otetaan tähänkin siis kuva vanhoista varastoista. Uusi juttuni olisi liittynyt tähän taannoin setvimääni pöytäliinapinoon, jota kuvan arkussa säilytän.

Hyvää päivänjatkoa kuitenkin itse kullekin!

Yksi liinalöytö taannoin,
juuri meille sopiva aihe

Lipaston päällä

Joulukoristeet on viety varastoon, mutta jotain siltä ajalta jäikin: lyhdyt,  nuo lipaston päällä olevat pienet patsaat, sekä vanha metallirasia.

Nämä "tyttöset" olivat esillä tässä lipaston päällä joulun aikaankin. Tänä jouluaikana jäi laittamatta esille useita sellaisia koristeita, joita yleensä on ollut esillä. Ja toisaalta, esillä oli jotain erilaista, kuten nämä.

Tässä on pyörinyt pöytien päällä myös tuo kouluaiheinen, vanha metallirasia.  Ettei vain koulu pääse unohtumaan lomalla... :) Purkki lienee melko vanha, koska tuo koulukuvakin on noin vanhanaikainen. Mikäli oikein muistan, niin tämä lienee isännän tädin peruja. Hän oli opettaja itsekin.

Rasian sisällä on muutamia nappeja ja vanhoja neppareita.

Nepparit vanhoissa pahveissa merkkiä Roswita.

"Särjettyjen sydänten seurue"

Joskus tapaa sellaista luuloa, että kristityt luulevat olevansa jotenkin parempia kuin toiset. Kuinka asia sitten on:

"Kristittyjen matkaseurue on särjettyjen sydänten seurue. Maailman murjomia... eri tavoin rikkinäisiä ja hylättyjä on matkaseurueeemme täynnä... kaikkia ... yhdistää se, että on jouduttu painiin oudon muukalaisen kanssa ja on tultu hänen kanssaan tutuiksi."  Lainaus kirjasta Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja/ Perussanoma Oy


Raamatunkohtana oli 1 Moos. 32: 24-26. Voit katsoa halutessasi tästä koko luvun: Koivuniemen raamattuhaku/1 Moos. 32. Siinä Jaakob* painii erään tuntemattoman kanssa ja hänen lonkkansa vioittuu. Kohtaamisen seurauksena tapahtuu muutakin kuin raajarikoksi tuleminen. Jaakob vaistoaa painivansa jonkun sellaisen kanssa, joka voi siunata häntä... Ja siunausta pyytäessään, hänelle annnettiin uusi nimikin.

*Jaakob oli petoksella saanut veljelleen kuuluvan esikoisaseman. Hänen piti lähteä vihastunutta veljeään pakoon ja jo pakomatkalla petturi Jaakob sai huomata Jumalan valvovan hänen matkaansa. Jaakob näki unta enkeleistä, jotka kulkivat tikapuita ylös ja alas ja Jumalan lupaukset tulivat hänen osakseen. Pakopaikassaan sukulaisensa luona, hän rikastui ja sai perheen. Rikkaana miehenä hän palasi kotikonnuilleen, mutta pelkäsi kohdata veljeään Eesauta. Jumala kuitenkin valmisteli senkin kohtaamisen...

Tältä on toinen siipi irti

Meistä rikkonaisista, jotka olemme saaneet kohdata Jeesuksen, on tullut kristityn nimen saaneita. Meistä ei tullut sen seurauksena enkeleitä, ei pyhimyksiä. Olemme rikkonaisia edelleenkin ja sellaisena armahdettuja* syntisiä, jotka vielä kerran tehdään ehjiksi jälleen. Sen  alkuperäisen tekijän toimesta.

*Armahdustahan kaipaavat vain syylliset, rangaistuksen alaiset.

Rukouksen salaisuus

Masentunutta aamuani lohdutti tämä Juha Vähäsarjan teksti kirjasta Joka päivä lupaus kantaa:

"Mikään ei ole niin kuin ennen, kun on rukoiltu, vaikka mikään ei näytä muuttuneen. Tässä on rukouksen salaisuus. Tässä on rukouksen merkitys. Tässä on rukouksen loukkaus. Me lähetämme rukouksen matkaan Jeesuksen nimessä ja odotamme. Hiljaisuus laskeutuu maan päälle. Odotamme kärsimättömästi, mutta hiljaisuus vain syvenee. Lopulta voisimme kuulla neulan putoamisen taivaan salien lattioilla, niin syvä on yön pimeys ja äänettömyys. Missä olet Jumala? Miksi et jo kuule, miksi et vastaa? Kuitenkin Jumalan myllyt jauhavat, hitaasti, mutta varmasti. Jo sinä hetkenä, kun rukous on lausuttu tai kun sitä ei ole edes vielä sanoiksi ehditty pukea, on asiamme laitettu vireille. Enkeliruhtinas Gabriel ilmoitti Danielille: "Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua..." (Dan. 9:23) Heti kun rukoilet, asiasi alkaa edetä."  

Ilahduttakoon tämä sinuakin!

Ylläolevaan Vähäsarjan tekstiin liittyi vielä raamatunkohta Luuk. 11:5-8. Siinä perheenisä nousee antamaan leipää ystävälleen, joka sinnikkäästi pyytää...

Omatekoinen peli - Elian matkassa

Monta vuotta sitten tein lapsille pelin nimeltä Elian matkassa. Pelin tapahtumat ovat siis Raamatun kertomuksesta Eliasta. Kuvat piirrettyäni väritin  vesiväreillä "pelilaudan", joka on paksua vesiväri"paperia".  Ja että vesivärein olevat kuvat pysyisivät paremmin kunnossa, hieroin vanhaa kynttilää paperin pintaan suojakerrokseksi. Ja hyvin on siinä tarkoituksessa toiminut.

Tähän kuuluu kaksisivuinen, koneella kirjoitettu ohjelehdykkä myös. Siinä on sitten kaikki se, mitä noihin numeroituihin, punaisiin palloihin joutuminen teettää - tai antaa. Kohtia on 26; alkaen siitä kun numero 1 ilmoittaa näin:

"Lähde Elian kanssa Ahabin luo. Siellä Elia ilmoittaa, ettei tule kastetta eikä sadetta, ennenkuin hän sanoo. Siirry 3 askelta taaksepäin."  Kohta 5: "Leskivaimo leipoo kaltiaisen. Odottamista yksi heittokierros."  Eihän ne leivät tietysti hetkessä valmiita ole...  Kohta 8: "Elia rukoilee ja poika herää henkiin. Saat ylimääräisen heiton."  Kohta 18: "Elia nukkuu uupuneena. Odota yksi heittokierros."

Ja niin edelleen... Ohjeita korjattiin, kun peliä ensimäisiä kertoja aikanaan pelattiin. Perille pääsyyn tarvitaan tasaluku. Pelissä olisivat saaneet nuo pienet kuljettavat pyörylät  myös olla harvemmassa joissakin kohdin. Olisi mahtunut pelinappulat paremmin. Joskushan saattaa olla useampi pelaaja samoilla kohdin.

Mitä nuo kirjat tuossa pelin kulmissa  sitten tekee? No sitä, että ne pitää rullalla säilytetyn pelin suorassa, jotta sitä voi pelata... Lapset pelasivat tätä ajankulukseen joitakin päiviä sitten, kun löysivät sen jostain kirjahyllyn kätköistä.

---

Jos kiinnostaa Elian vaiheista lukea, niin Raamatussa 1 Kuningasten kirjassa luvussa 17 ja siitä eteenpäin löytyy pelissäkin olevia tapahtumia. Myös tästä linkistä pääset lukemaan: Koivuniemen raamattuhaku/1 Kun. 17

Kylmä Loppiainen - auringonlasku Pielisellä

Eilen oli lähdettävä liikkeelle kylmästä huolimatta. Nuoriso sai kyydin kämpilleen. Matkalla oli kylmää - ja kaunista. Onneksi oli kamera mukana ja tytär napsi sillä muutaman kuvan matkalta. Ensimmäiset kuvat ovat Uimaharjusta. Uimaharjun tehdasalueella olisi myös ollut aika vaikuttavat näkymät. Siinä kohdalla oli nimittäin tehtaan savut jääneet oikein pilvivuoriksi tehtaan alueelle. Emme kuitenkaan ruvenneet autoa pysäyttämään siinä kohdalla kuvien takia.

Ja sitten ollaankin jo Enon sillalla.

Ja tähän vielä loppiaista edeltävän illan pari kuvaa Vuonislahden asemalta. Oli kiva nähdä asemarakennus valaistuna.

Neulelakkikokeilu

Muutama päivä sitten innostuin kokeilemaan neulelakin tekoa. Malli on kuin vauvanlakki... Olen kenties katsellut liikaa vanhanaikaisia elokuvia, sillä varmastikin jostain sellaisesta on joku idea päähäni jäänyt. Nyt homman kokeilu sai alkunsa siitä, kun kirjastosta lainasin kirjan, jossa oli päähineitä. Niissä ei kuitenkaan ollut sellaista, jonka olisin halunnut tehdä itse, mutta yksi vauvan kypärämyssyn mallinen sai minut innostumaan omaan kokeiluun. Ensimmäinen aloitus piti purkaa ja oliko se nyt sitten kolmas tai neljäs, joka tuotti tulosta.

Aloitin homman niskasta ja sitten aloin lisäillä silmukoita takana molemmille puolille. Ne lisäyskohdat ovat kuin jäniksenpolkua, eli vinksin vonksin, koska ei ollut oikein käsitystä missä kohdin niitä olisi pitänyt tehdä. En jumittunut niihin virheisiin, vaan jatkoin ajatuksella, että kokeiluhan tämä on. Työ kumminkin eteni ja kun totesin tekeleen sopivan korkuiseksi, aloin puolestaan vähennellä silmukoita nopeampaan tahtiin kuin olin niitä lisäillyt. Kun kaikki keskisilmukat olin kaventanut pois, ompelin sivujen silmukat yhteen. Se ei onnistunut hienosti silmukoita jäljitellen, kuten olin kuvitellut, joten tein päälaelle kunnon sauman.

Viimeinen kerros takaperin virkaten

Sitten vain reunoihin virkkuuta ja lopuksi kudotut nauhat. Tämä olisi toiminut ilman nauhojakin, mutta halusin varmistaa sen päässä pysymisen nauhojen avulla. Mukava tämä on päässä.

Lankana Novita Nalle. Tuon verran jäi kerästä jäljelle.

Saa nähdä sitten kuinka käytetty tai käyttämätön tästä lakista tulee... Tuon mustan takin kanssa se kyllä kävisi. Lisää kuvia löytyy tästä: Villalakki päähän ja nauhat solmuun. Muihin takkeihini se ei sitten sovikaan.

Sovittelin lakkiin tuollaista koruakin, mikä kyllä kuvassa ihan kivalta näyttää. Ei kuitenkaan ollut yhtä kiva minun päässäni... 

 Olen aiemminkin tehnyt yhden neulehupun ja se löytyy tästä: Huppu päässä Robin Hoodin tyyliin.

Rörstrandin Ulla, Inga ja kolmaskin "sisar"

Ensin meille tuli joltain sukulaiselta Rörstrandin Ulla-sarjaa. Siinä oli kahvikuppeja aluslautasineen ja pullalautasia myös, mutta epälukuinen määrä. Oli aikojen saatossa osa tietysti hajonnut. Minä tykkäsin näistä kupeista. Ne ovat hyvänmuotoiset ja sopivasti juhlavat, tai arkiset, ihan kuinka haluaa. Meillä nämä ovat niitä "parempia" kuppeja, jotka yleensä vieraiden eteen laitetaan. Meillä on pari mielestäni kauniimpaakin kuppisarjaa, sukulaisilta tulleita nekin, mutta eivät ole näin käytännöllisen mallisia, joten jäävät useimmiten sinne kaappiin.

Kahvikuppi ja pullalautanen Rörstrand Ulla, tassi Rörstrand Inga

Sitten näin Lieksassa Hengitysyhdistyksen kirpparilla tutun oloisia kuppeja ja lautasia. Sama väritys ja malli, mutta kuvio erilainen. Otin ne ajatuksella, että sopivat ehkä Ullan kanssa yhteen. Ja niin sopivatkin. Kyseessä oli sitten Inga-nimiset osat. Tuohon Inga-sarjaan olisi ollut tarjolla joitakin tarjoiluosiakin, mutta en ottanut niitä, koska olivat kolhuisia. Muutamia kuluneempia aluslautasia kelpuutin kukkapurkkien alusiksi.

Kahvikuppi ja pullalautanen Rörstrandin Ulla, tassi nimetön Rörstrand

Ja myöhemmin löysin vielä muutaman lautasen, jotka myös ovat Rörstrandin ja samaa mallia, mutta kuvio jälleen eri. Niiden pohjassa ei ole mallinimeä. Sopivat kuitenkin nekin toisten kanssa yhteen.

Liina on unkarilainen.