Kuusenkerkkiä ja "kerkkähattuja"

Ylläolevat on vielä "hattupäisiä".  Alla on pelkkiä hattuja. Keräsin tieltä niitä, kun olivat niin hauskan näköisiä.

Nuo hatut oli niin kevyitä, etteivät meinanneet pysyä paikallaan edes sitä aikaa, että olisi rauhassa saanut kuvata. Osa lensikin jo aiemmin tuulen mukana ties minne.

"Sitä kuusta kuuleminen, minkä juurella asunto."

Tämä "vetistelevä" on meidän pihassa, varaston nurkalla. Oli kostea päivä kun sitäkin kuvasin.  Kerkkiä kuvasin oman tien varrella.

Pihatien kulkija

Siinä se noin tunti sitten tepasteli.  Kuvat on ikkunan läpi otettuja.  Alla  versioita samoista kuvista.

Kun ihan pihassa on suo...

Kun ihan pihassa on suo, ei se välttämättä ole mikään suuri ilon aihe... Mutta voi siitäkin löytää jotain ilon aihetta, kun pihaa kierrellessä löytyy näitä:

Hyvää tiistaipäivää!

"Naisluola"

Viime aikoina, aina silloin tällöin, on jossakin tullut esiin se sana "miesluola". Mutta nyt on minulla mielikuvissani oma  "naisluola". Sain idean siihen, kun katselin  käsityölehtipinojani. Ajattelin, että ollapa niille ihan joku oma tila. Sitten mieleeni tuli ystäväni lapsuudenkodin vintti. Se oli minusta kiehtova paikka, koska siellä oli säilytyksessä kaikenlaista tavaraa; lehtiä, vaatteita ja kenkiäkin muistan ihailleeni. Piirrokseni on osin siitä ideansa saanut, samoin joistain elokuvien vinteistä ja navettojen ylisistä.

Tämä minun "luolani" on selvästikin kesäluola. Sähköäkään tuolla tuskin on. Mutta lehtien lueskelu sujuisi ja käsin voisi ommella. Ja ainahan voisi yrittää hankkia toimivan polkukoneen, jos käsinompelu ei innostaisi. Tässä luolassa minua innostaisi vanha tunnelma ja ikkunasta siivilöityvä kesäinen valo. Ja se runsas tila!

Barbielle pikamuotia

Minulle ehdottettiin nuoremman väen toimesta barbien vaatteiden tekoa. Eilen olinkin sillä tuulella. Usein en ole, sillä ajatukseni niiden teosta ovat monesti olleet liian "pikamuotia" väheksyviä; ikäänkuin nekin pitäisi tehdä ainaisesti kestäviksi.  Olen ottanut mallia nuoremmista, sillä heillä on ollut kekseliäitä luomuksia nopeasti tehtyinä vaikkapa sukanvarsista tai sukkahousujen punteista. Nyt  tein minäkin helpolla ja nopsaan useamman vaatteen. Muutoin koko homma olisi kenties jäänyt vallan.

Barbie sai ensiksi sukanpohjasta lyhythihaisen tunikan, joka on tuossa neuletakin alla. Tunikan helma on takaa pidempi; se pidennys oli sukan kantapäässä jo valmiina. Sitten löysän mallinen tunika sai  vyön.  Se tuli yhden sukansuun resorista, jonka pienensin puoleen pituuteen. Etuosaan löytyi koristeeksi rusetti. Barbien pitkä, kapea hame, on ihan suoran mallinen. Ja joustava kun on, niin sen saattoi ommella niin tiukaksi, ettei tarvinnut mitään muotoiluja tms. Ja lasten sukansuun resorista tuli  tuo kaulalla oleva tuubihuivikin. Sille ei tarvinnut tehdä mitään, sen kun kietaisi pari kertaa kaulan ympäri.

Näppeihini osui myös paksumpien "nailonien" jämät. Tein ensin leggingsit. Kun niistä tuli käytettävät, päätin tehdä tälle sukkahousutkin. Molemmat tein samalla systeeemillä.

Leggingseistä tuli sopivan pituiset, mutta sukkahousuja olisi voinut vähän lyhentääkin. En viitsinyt. Nostin vain löysyyden pukiessa ylös.

Ja viimeiseksi tuli vielä lasten sukkahousujen puntista neuletakki. Oikeastaan tykkään enemmän tuosta nurjasta, pörröisestä puolesta. Se olikin välillä niin päin barbien yllä, näkyvistä saumoista huolimatta.

Kuvakierros

Napsin aluksi kuvia oman tiemme varrelta. Ihastuttaa aina tuo uusien lehtien tulo.

Sitten siirryin seuraavalle metsätielle.

Ojassa oleva vesi kuusten juurella näytti minusta hauskalta. Sinne tippui pisaroita, ikäänkuin olisi satanut.

Näitä "pörhöläisiä" kuvatessani osoittautui siellä olevan yksi kuviin halukas...

Myöhemmin päädyin vielä hieman isommalle tielle. Sen varrella kävellessäni tuumin mielessäni, ettei sen varrelta taatusti löytyisi mitään mielenkiintoista kuvattavaa, sillä molemmin puolin tien laidoilla on näkyvissä metsänhakkuun jäljet. Juuri kun olin niitä miettinyt, näin ojassa jotakin mielenkiintoista.

Siellähän oli korvasieni. Kun menin sitä katsomaan, näkyi muutakin...

Taisi olla etanan herkkuhetki.

Etanasta katseen siirtäessäni, siinä tylsännäkoisillä jalansijoilla seisoessani, näin  mielestäni jotain kaunista...

Alin kuva tuo minulle mieleen vanhan rakennuksen ja joulun... ja pidän sen tunnelmasta.

Ei mitään pelastumisen toivoa?

"...vartija sulki heidät sisimpään koppiin ja pani heidät jalkapuuhun.... Keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle. Vangit kuuntelivat heitä. Yhtäkkiä tapahtui raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtosivat." Apt. 16:24-26 JKPR*

Jumala puuttui asioihin ihmeellisellä tavalla, kun Paavali ja Silas oli pantu vankilaan. Heitä oli myös ruoskittu. Olisi ollut todennäköistä, että he olisivat sellissä olleet peloissaan, vaikeroineet ja valittaneet. Tilannehan oli varsin tukala. Mutta nämä kaksi veisasivat ylistystä Jumalalle. Ja rukoilivat. Mitä he rukoillessaan sanoivat, olisi mielenkiintoista tietää, mutta sitä ei ole ollut tarpeellista meille kertoa. Mutta kaikki vankilan vangit saivat kuulla Paavalin ja Silaan äänen. He tuskin tyytyivät silloin hiljaiseen rukoukseen. Varmaankin he tekivät senkin oikein suureen ääneen. Ei sillä ole Jumalan kannalta väliä, onko puheemme hänelle suuriäänistä vai hiljaista sydämen puhetta, mutta varmaankin tässä tapauksessa sillä oli vaikutusta niihin, jotka sen kuulivat, eli vangit ja vartija.

Kaiken tapahtuneen seuraushan nimittäin oli, että se heidät sisimpään vankikoppiin sulkenut vartija sai löytää Taivaan tien. Hän sai pelastua; löytää uuden elämän Kristuksen seurassa, vaikka hän oli jo vähällä joutua kuolemaan. Hänhän luuli vankien karanneen ja aikoi tappaa itsensä. Mutta sillä hetkellä "Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä." . Vartija pyysi valoa ja juoksi sisälle ja sai aiheen kysyä: "...mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" .  Hän sai vastauksen: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.".

*JKPR: Jumalan kansan Pyhä Raamattu, Uusi Tie, 2014. Sen pohjana -33/-38 suomennos, "käännös ja kieli korjattuna"
 Muut jakeet: -33/-38 Raamatusta: Apt. 16:28, Apt. 16:30, Apt. 16:31

Hyvää torstaipäivää sinulle!

Ps. Täällä on kylläkin tänään paistanut aurinko, vaikka on tuollainen kuva. Tykkään vain itse tuon kuvan tunnelmasta. Silloinkaan ei satanut, kun tuon kuvan otin,  vaikka siltä näyttääkin. Ojaan tuleee  vettä tien alta putkesta. Vesi tippui joko puista, tai sitten se roiskui putkesta tullessaan.

Korjauspäivä!

Tästä näköjään muodostui eräänlainen korjauspäivä, vaikka ei mitään sellaista aikomusta alunalkaen ollut. Kaikki lähti liikkeelle värikkäiden sukkahousujen korjaamisesta. Halusin nimenomaan ne käyttööni, mutta kun pohjat olivat rikki, päätinkin laittaa paikat niihin. Tykkään näiden väristä, eikä tällaista väriä noin vain ruokakaupasta löydy, joten korjaamalla näitä saan ainakin itseäni miellyttävää  väriä yhdisteltäväksi muihin vaatteisiin - kuten nyt vaikka kuvan keltaiseen hameeseen:)  Eihän ne tietysti noin kauniilta näytä, mutta parempi kuitenkin kuin paljas kantapää. Ja sitäpaitsi, yleensähän jalkapohjat on lattiaa vasten...

Toisen homman aloitin  itseasiassa jo eilen, mutta silloin se jäi kesken. Ideana oli korjata  hiutuneen 80-luvun pussilakanan pääty liittämällä siihen 2000-luvun lasten tyynyliina. Väritkin sopivat yhteen, kun sattuivat olemaan saman firman tuotteita kumpainenkin. Sain nuorena tyttönä äidiltä lahjaksi pussilakanaparin. Säilöin niitä monta vuotta käyttämättä, koska ajattelin, että olisi kivempi ottaa ne käyttöön sitten vasta, kun talouteeni kuuluisi toinenkin ihminen. Siitä olisi tullut melkoisen pitkä odotus, joten otin ne käyttöön kuitenkin ihan yksistäni ensin. Mutta tänne asti ne ovat käytössä pysyneet - milloin enemmän, milloin vähemmän, ja nyt saivat taas himpun verran lisäaikaa. Toiselle olin tehnyt saman tempun jo aiemmin.

Kukkakuvioinen pussilakana ja lasten tyynyliina samaa väriä.

Yksi tyynyliina riitti yhteen pussilakanaan. Kun tyynyliinasta ratkoi nuo pitkät sivut auki (tai minä siis vain leikkasin, enkä ratkonut) oli se pitkittäin kahtia taitettuna sopiva ommeltavaksi pussilakanan päätyyn poisleikatun palan tilalle. Myös piti tyynyliinasta lyhyitä päätyjä vähän avata, jotta sai mitan riittämään pussilakanan leveyteen.

Kuvassa nurinpäin oleva tyynyliina on jo taitettuna pitkittäin malliksi  pussilakansasta leikattavalle osalle.

No, kun pussilakanahomma oli saatu päätökseen, katselin sitä pois leikattua jämäpalaa vielä "sillä silmällä".  Minulla oli talvisen toppatakin kauluksessa korjattavaa. Se oli mennyt  sisäpuolelta niskasta rikki niiltä kohdin, jossa ulkopuolella oli painonapit. Ripustuslenkkikin oli poikki. Niinpä sitten siitä vaaleanpunaisen pussilakanan jämästä leikkasin sopivankokoisen palasen ja ompelin sen paikalleen siihen takin kaulukseen ja samalla laitoin siihen ripustuslenkin, joka puolestaan oli jostakin vaatteesta jäänyt; sellainen tuotelapun yhteydessä ollut nauha nimeä varten.

Tämänsorttista intoa ei joka päivälle riitä. Täytyy "takoa kun rauta on kuuma". Saa nähdä miten pitkä aika menee seuraavaan kertaan, kunnes korjausintoa taas ilmaantuu. Toivottasti pian, sillä siitä saa hyvää mieltä, kun saa jotakin aikaiseksi!