Viime aikoina, aina silloin tällöin, on jossakin tullut esiin se sana "miesluola". Mutta nyt on minulla mielikuvissani oma "naisluola". Sain idean siihen, kun katselin käsityölehtipinojani. Ajattelin, että ollapa niille ihan joku oma tila. Sitten mieleeni tuli ystäväni lapsuudenkodin vintti. Se oli minusta kiehtova paikka, koska siellä oli säilytyksessä kaikenlaista tavaraa; lehtiä, vaatteita ja kenkiäkin muistan ihailleeni. Piirrokseni on osin siitä ideansa saanut, samoin joistain elokuvien vinteistä ja navettojen ylisistä.
Tämä minun "luolani" on selvästikin kesäluola. Sähköäkään tuolla tuskin on. Mutta lehtien lueskelu sujuisi ja käsin voisi ommella. Ja ainahan voisi yrittää hankkia toimivan polkukoneen, jos käsinompelu ei innostaisi. Tässä luolassa minua innostaisi vanha tunnelma ja ikkunasta siivilöityvä kesäinen valo. Ja se runsas tila!
Teillä ei tainnut olla itsellä vinttiä...muistelen sinun joskus kirjoittaneen niin... oliko näin ? Muuten sinun ehdottomasti pitäisi tehd itsellesi "naisluola". Meillä on vintti, mutta se on ihan liian täynnä tavaraa. Siellä on kyllä sänky ja hyllyä/kaappia, sohvapöytä ym, mutta kaikki on tavaroiden peitossa. Ensimmäisinä kesinä täällä mies nukkuikin välillä vintissä...ja varsinkin silloin kun yläkerran makuuhuone oli remontissa. Eikös teillä ollut leikkimökki, vieläkö tytöt leikkii siellä? Netissä on joskus kuvia kun vanhasta leikkimökistä on nainen tehnyt itselleen oman tilan.
VastaaPoistaOikein muistat, ei meillä ole vinttiä kun talo on matala lättänä. Tytöillä on kyllä mökki josta kesäisen luolan saisi, mutta he käyttävät sitä vielä itse. Tosin on meillä toinen, pienempikin leikkimökki, jospa sinne veisinkin edes kesän ajaksi nuo lehtipinkkani ja joku hyvästi istuttava tuoli...
PoistaTuollainen oma tila olisi kyllä ihana. Joku vintin nurkka tai mökki ... ja vaikka vain kesäaikana.
VastaaPoistaNiin olisi:)
PoistaVanhat vintit ovat kyllä kiehtovia paikkoja ja usein oikein aikakapseleita :) Sellainen olisi hieno naisluola!
VastaaPoistaSellainen olisi kyllä kiva:)
PoistaNäyttää tutulta. Kyllä siellä tuli kesäsin virkattuun ja kudottuun. Sateella tykkäsin löhötä sängyllä, lukea Aku Ankkaa ja kuunnella sateen ropinaa katolle. Joskus alle kouluikäisenä olen ollut yksin kotona ja oli kova ukonilma. Isä on tullut töistä kotiin ja etsinyt minua, vasta kun on huutanut nimeäni meidän koira on tullut vintistä alas. Isä tullut vinttiin ja löytänyt minut nukkumasta siitä sängystä, joka oli ihan piipun juuressa. On herättänyt minut ja alkanut selittään kuinka vaarallinen paikka se on nukkua kun on ukonilma. Minä naama leveessä virneessä, keskeyttänyt ja sanonut, tulin tänne, että Jumala näkee mun olevan kotona. Eipä isä siihen enään mitään.
VastaaPoistaKiva muisto! Minulle on jäänyt siitä vintistä mieleen juuri ne vanhat lehdet ja vaatteet. Se oli minun mielestäni niin kiinnostava paikka:)
Poista