Josko jotain tapettia..

Nyt on seinät valjenneet ja on mietitty, että johonkin kohtaan voisi laittaa tapettiakin. Mitään huonetta ei tapetoitaisi kokonaan.  Otin eilen parista ehdokkaasta kuvat. 

Kauniita kummatkin. Mutta nytpä sitten pohditaan mikä seinäpätkä se olisi, jonne jotain kenties lätkäistäisiin. Ja vaikka isännän ja mun mielestä molemmat tapetit on kivoja, niin tietysti kummallakin on eri ykkössuosikki. Joten... Koko remontti onkin kompromisseja erilaisten toiveiden, suosikkien, tarpeiden, varojen, jaksamisten välillä. Nyt vaan odotetaan, että voitaisiin jo palata kotiin. Koko kesä mennyt tässä touhussa. 

Leipähyllyllä

On ilta-aika. Kaupan leipähyllylle tulee nainen. Hän hypistelee  siinä erilaisia leipäpusseja, mutta ei ota kuitenkaan mitään niistä. Hän siirtyy siinä lähellä olevan ale-korin ääreen. Siinä olisi muutama leipäpussi. Mutta sen korin ääressä on naisen harmiksi joku nuori mies. Nainen sanoo nuorelle miehelle, vain jotakin sanoakseen, että "Leivät on niin kalliita." Nainen ei odota mitään vastausta sanomiseensa, mutta saa kuulla nuoren miehen sanovan hänelle: "Minä voin antaa sinulle leipää, josta sinun ei tarvitse maksaa mitään." "Mitä?!", Nainen hämmästyneenä sanoo. Ja jatkaa sitten: "Onko sinulla muka leipää, kun itsekin seisot tässä ale-leipien ääressä?" "Minulla on leipää, josta sinä et tiedä mitään", saa nainen kuulla vastaukseksi. Naista alkaa kiinnostaa; mikä tyyppi tämä oikein on? Häntä vähän huvittaakin, ja hän kysyy: "Oletko sitten leipuri?" Mies katsoo naista hetken aivan hiljaisena. Nainen häkeltyy moisesta katseesta. 

Nyt nuori mies sanoo, että hän haluaisi tavata myös naisen ulkona odottavan miehen. "Mitä!?", nainen ajattelee. Ääneen hän sanoo, ettei hänellä ole miestä. Hänen edessään seisova nuori mies on hänelle tuntematon, mutta nyt tuo mies sanoo  hänelle, että siinä hän puhuu nyt totta. Ja jatkaa vielä, että todella nykyinen ei olekaan hänen omansa. Nainen ihmettelee, kuka tälle on kertonut hänestä jotain?

---

Kenenkään ei tarvinnut kertoa mitään. Kuvittelin vähän. Kuvittelin millainen voisi olla se hetki nykyään, jollainen Jeesuksella oli Sykarin kaivolla erään naisen kanssa. Silloin puhuttiin vedestä. Joskus Jeesus puhui itsestään  leipänä.

Kohtaamisen kaivolla voi lukea Johanneksen evankeliumin luvusta 4.

https://raamattu.fi/raamattu/KR92/JHN.4/Johannes-4

 

Tästä voisi kehitellä vaikka vyön

Virkkasin joitakin aikoja sitten yksinkertaista ruudukkonauhaa. Kun olin sitä jo isohkon pätkän tehnyt, mietin, että mitä siitä voisi tehdä. Mallailin vyötäröllekin, ja kun vähän puuttui siitä pituudesta, virkkasin vähän lisää. No, nytpä siitä voisi tehdä vyötärölle jotain. Vielä vähän kukkaköynnöstä siihen värkkäsin koristukseksi. Vyö siitä voisi tulla. Mutta se vaatisi alle vaikka mustan pohjakankaan ja kiinityssysteemit. Ne täytyy jättää nyt odottamaan, mutta on kivempi säilöä tuota, kun tietää siitä jotain voivan tehdäkin.

Ehkä se vyöidea tuli yllä olleesta mustapohjaisesta ruusuhameesta ja samoista väreistä muutenkin.

Kurkkuja "päivän pelastajista"

Heräteostoksena eilen tuli ostettua pieni pussi avomaankurkkuja. Pussin hinta oli 0,63 euroa. Muutaman satsista hylkäsin, mutta lopuista sopi hyvin tehdä hölskytyskurkkuja. 

Kurkkuja käytin ehkä n. 8 kpl. Liemeen tuli 4 rkl väkiviinaetikkaa, 2 rkl sokeria ja 1 tl suolaa. Ja sitten vain helskyteltiin sopivassa astiassa ja jääkaappiin maustumaan. Liemeen aineet ja määrät katsottiin netistä; taisi olla Yhteishyvän ohjeesta. Tilli olisi kuulunut mukaan, mutta sitä ei meillä ollut.

Vajaassa parissa tunnissa kurkut olivat saaneet jääkaapissa jo makua. Vaatimattoman näköistä on, mutta nämä oli näköään parempia, sitten kun ne illalla ruoan lisukkeena syötiin:)

---

"Päivän pelastajat" on S-ryhmän nimitys niille rehuille, joita myydään nimellisellä hinnalla etteivät päätyisi hävikkiin.

Juttuvinkki armosta

 https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/kuuluuko-evankeliumi-minulle/

Tuo on hyvä uutinen kaikille, jotka eivät täytä mittaa...

Sitä vastaanottoa me kaikki tarvitsemme...

"Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen työnsä kuulemaan häntä.

Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat:

"Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan". Luukas 15:1-2

Sellainen hän oli silloin. Sellainen on yhä. Kenestä siis oli - ja on, kysymys? Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, syntisten ystävästä; joka sanoi kerran: 

"... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Johannes 6:37

Joh. 3:16

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Johannes 3:16

Rannalla

Eräs ystävä ehdotti uimareissua. Hän tuli hakemaan meitä ja päätimme mennä Vuonislahden uimarannalle, jossa hän ei ollut ennen käynyt uimassa. Oli loistokeli: ei liian kuumaa, vesi ei liian kylmää, eikä aurinkokaan paistanut silmiin, koska se tuli siihen kellonaikaan selän takaa.

Oli kuitenkin yksi ongelma: En ollut löytänyt uimapukuani:(   Niinpä siis kahlasin vain ja kävelin rannalla. Ja mitä uutta sieltä löysin: riippumaton, johon oikein kehotettiin uskaltautumaan. Niinpä minä sitten menin... Mutta vähällä oli etten siihen itseäni ährästettyäni kellahtanut toiselta puolelta maahan:) Mutta en kuitenkaan, koska joskus "ikuisuuksia" sittten olin tutustunut siihen mahdollisuuteen riippumaton kanssa ja osasin olla varuillani.

Oli mukava livistää rempan keskeltä ja mennä edes vähän varpaita  kastelemaan rannalle. 🙂

"Retrot" ovat menneet...

Nämä ovat menneet. Kuvia remontin alusta vähän ennen purkamista. Keittiöstä häipyi 80- ja 90-luku. Nythän tosin nuo ruskeat olisi muotivärejä taas. Isoon remonttiin tosin oli muitakin syitä, kuin ulkonäköseikat.  Vihreä laatta ruskeiden joukossa oli kokeiltavana, mutta sitä ei ole keittiöön tulossa. 

Vessakin sai luopua retroistaan. Ja oli tuossa 2000-lukuakin, kun vaaleat laatat korvasivat vuosia sitten ruskeat. Ja silloin tuli  myös vaalea muovimatto  ruskeiden klinkkereiden tilalle. 

Toisaalta olisi ollut kivakin säilyttää nuo värikkäät kalusteet.  Kun uusia kalusteita etsittiin, kävi selväksi ettei paljon muuta ole tarjollakaan, kuin valkoista. Mustia pyttyjä olen nähnyt  mainostettavan. Ja yhden oranssin lavuaarin näin jossain liikkeessä.  Mutta toisaalta jotain muutakin haluttiin jo.

Alla keittiötä vähän myöhemmin, kun osa oli vielä purkamatta. Toisen ikkunan kohdalle oli tässä vaiheessa laitettu jo  remonttituuletin. Oikealla on näkyvissä vessan ovi.

Takka jätti ison reiän lattiaan.  Ja kattoon.

Sisätilat muuttuvat toisentyyliseksi enemmänkin,  kuin olisimme tahtoneet. Mutta käytännön syyt sanelevat monta asiaa. Montakohan kertaa sitä on tullut itse ihmeteltyä, kun jonkin "ihanan vanhan talon tyyli on menty pilaamaan, kun ei ole säilytetty alkuperäistä tyyliä".  Niinpä niin. Nyt on ymmärrystä tullut enempi siihenkin asiaan, kun ei omassakaan talossa säily alkuperäinen tyyli.

Piirtelyä tylsyyden torjuntaan

Ihan muuta piti piirtää, jotain kukkasia, mutta kun siihen  sopivat värit oli hukassa, piti ottaa toisenlaiset värit esiin. Ja toisenlainen aihe. Olipa  vaikea saada kännykällä haaleasta kuvasta hämärässä huoneessa minkäänlaista kunnon kuvaa. Tämä sai kelvata.

Muistelua piirustellen

Tässä jokin päivä sitten muistelin lapsuuteni ja nuoruuteni rukoushuonetta Pomarkussa.  Sen tilat ovat kokeneet useita muutoksia sen jälkeen, kun minä siellä ensi kertaa olen käynyt, eli 70-luvun alussa. Minulla olisi aihetta piirtää montakin muistelukuvaa sen tiloista, mutta aloitin nyt tästä.

 

Kuvassa pyrin saamaan esiin jotain siitä, jota muistikuvissani on. Muistan siniset verhot, valkoiset puupenkit, naksuttavan lämpöpatterin, ym... Ja mieleen jääneet ihmiset. Yksi heistä hoiteli tuota pyöreää tuuletusräppänää, joka on seinällä. Joillakin "veljillä" oli lempipaikkansa tuossa vasemmalla. Me istuimme usein keskivaiheilla, joskus ihan patterin lähellä. Joskus istuttiin ihan takanakin. Kuvan alareunassa, ovenpielessä,  sijaitsi oven vasemmalla puolella kamiina. Sitä en valitettavasti saanut sopimaan tähän kuvaan, kun oli muutenkin tarpeeksi hankala sovittaa monet jutut paperille:)

Kuva on tosiaan vain yritys kuvata jotain siitä, mitä muistaa tilasta. En ole edes varma oliko noita sinisiä muovipäällysteisiä tuoleja siellä, vai oliko sittenkin puisilla osilla olevat samantyyliset jo silloin, joita myöhemmin ainakin oli. Ja millainen oli matto? Oliko räsymatot, vai jostakin mieleeni tullut teollisesti tehty kalanruotokuvioitu, jollaisen jostakin mieleeni sain... En muista.

Tuo oli kokoushuone pitkään. Sittemmin se oli keittiö/ruokailutila. Ja omana lapsuusaikanani siinä pidettiin myös tyttökerhot, pyhäkoulut, ym. Tyttökerhon kokoontumista varten sinne laitettiin tarvittava määrä pöytiä, jotta sopi askarrellakin. 

Jumalanpalvelukset eli "kokoukset" pidetään nykyään  kuitenkin siinä tilassa, joka joskus kauan sitten oli juhlasali. Se oli lapsuudessani tila, jossa oli näyttämökin. Rakennushan on entinen työväentalo. Kun 70-luvulla lastenleirejä rukoushuoneella pidettiin, nukkumatilaa oli runsaasti.  Poikien nukkumapaikat oli siinä tyhjässä salissa. Tytöt nukkuivat tuossa tilassa, jonka piirsin. 

Nyt lopetan tämän muisteluksen tällä erää. Joku parempimuistinen voisi tehdä tämän huomattavasti paremmin.

 

Juttuvinkki

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/timo-soini-kansanlahetyspaivilla-on-jumala-on-taivas-on-lunastus/

(Siellä oli myös linkki siihen, jos mieluummin tykkää kuunnella, mitä puhuttiin.)

Ja minä se vaan pitsiä virkkailen...

Niinpä virkkailen. Kun kotona ei voi olla, eikä omalla autollakaan mihinkään pääse. Päädyimme kuitenkin automme korjauttamiseen. Se aika on ensi viikolla. Sen autoliikkeen pihalla, jonne automme jäi, kun oli näköjään korjaamokin. Eipä tarvitse miettiä, miten auto siirretään sieltä pois. Onneksi on tuota virkkauslankaa!

Mikä siitä tulee? Jotain nättiä yritän hartioille virkata. Varmaan oli vaikutusta silläkin, kun muutamina päivinä katseltiin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjaa dvd:ltä. Siinähän heillä on usein jotain kevyttä ja kaunista harteilla.

---

Pitsi valmiina asusteena vaateblogissani:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2021/07/pitsia-hartioille.html