sunnuntai 29. marraskuuta 2015

60-luvun seinävaate

Adventin aikaan sopiva, sillä siinä ovat Maria ja Joosef  matkalla. Jeesus-vauva on tässä jo äitinsä sylissä, joten pakomatka Beetlehemistä Egyptiin on alkanut...



Seinävaate on kaksipuoleinen,  eli toisella puolella värit ovat vastakkaiset.  Sen korkeus, hapsut
mukaanluettuna, on 110 cm ja leveys 70 cm, eli ei ole ihan pienikokoinen. Tämä on minun lapsuudenkodistani kotoisin. Alla olevassa 60-luvun kuvassa sama seinävaate on seinällä ja minä sohvalla, helistin kädessä.


Kuva on liimattu vauvakirjani "Elämän aamun auetessa" -alkulehdelle. Tänään hain seinävaatteen pitkästä aikaa varastosta. Se on vuosien tauon jälkeen tarkoitus taas laittaa meillä esille. Jonakin vuonna se on täällä esillä ollutkin, mutta siitäkin on jo pitkä aika.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Paloasemalla

Viime viikonloppuna oli useilla paloasemilla avoimet ovet -tapahtuma, jonka nimenä oli Päivä paloasemalla. Mekin suunnistimme paloasemalle, mutta vähän kauemmas, eli Joensuuhun. Tapahtuma alkoi klo 10 ja suunnilleen niihin aikoihin mekin siellä jo olimme. Kun saavuimme niille tienoille, näkyi kadun varrella vaeltavan paljon lapsiperheitä samaan suuntaan. Tapahtuma lieneekin ollut oikea pikkupoikien toiveuni; päästä näkemään paloautoja:) Väkeä oli Joensuun paloasemalla todella paljon. Kovin hyviä kuvia ei ihan senkään vuoksi saanut, mutta tälläinen  hymyilevä nuorimies oli hommassa eräässä toimintapisteessä.


Ja otimmehan sentään muutaman paloautokuvankin ja jotain muutakin. Esittelyssä oli paloautoja, ambulansseja, sammutusnäytöksiä, pelastuskoira, lasten paloturvallisuuspelejä ja olihan siellä palolaitoksen ladyt järjestäneet arpajaiset, joissa joka arvalla sai jotain. Oli myös tarjolla kahvia ja ulkona makkaraa.




















Siinä on se pikareitti yläkerroksesa alakerrokseenkin...









Ja tätä palavaa taloa sammutettiin ihan onnistueesti... vaikka kuvassa kyllä vielä lieskat näkyy ikkunoista. Täytyy muuten sanoa näistä pojista, jotka tässä pisteessä auttoivat toisia lapsia palonsammutuksessa, että oli kyllä harvinaisen hyvin sopivat avustajat hommassaan. Tulevia palomiehiä ehkä... Niin luontevasti ja rempseästi kävi puhepuolikin:)


Lapsia kiinnosti tietysti myös pelastuskoira.


Paloaseman aula ja muita näkymiä. 





Oli mukava päästä käymään Joensuun paloasemalla, sillä emmehän olleet siellä aiemmin käyneetkään kuin vain piha-alueella.



tiistai 24. marraskuuta 2015

Vanhan laatikon sisältöä: kaulukset

Ennen oli leningeissä hienot kaulukset. Ja kun leninki jäi käytöstä, otettiin hieno kaulus talteen. Nuo kaksi ylintä on ommeltu käsin keskeltä yhteen.


Laatikossa oli myös pitsiä pahvin ympärille kerittynä.


Tuon ylläolevan kuvan isompi kaulus ei ole tästä laatikosta, vaan sen minä olen ostanut kirppikseltä tänä kesänä. Olisi kiva jos sille löytyi arvoisensa vaatekin.

Ja tässä  vielä tarkempia yksityiskohtia ylemmän kuvan pitsikauluksista.






perjantai 20. marraskuuta 2015

Hän syntyi vuonna 1907

Tänään on pappani syntymäpäivä. Hän syntyi vuonna 1907. Vuonna 1979 hän kuoli, syntymäpäivänään. Hän oli nuorin, ja viimeisin elossaoleva, isovanhemmistani.

Samana vuonna kuin pappani, syntyi vain parisen kuukautta aiemmin, Hilja Aaltonen. Hän sai paljon pidemmän elämän, sillä hän kuoli 105-vuotiaana vuonna 1913. Hänet tunnetaan evankelistana ja kirjoittajana ja hänestä pidettiin yli kirkkokuntarajojen. Mikä hänen suosionsa salaisuus sitten oli?

Ehkä jotain selittyy näillä pätkillä kirjasta Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa/Hilja Aaltosen elämää ja ajatuksia/Matti Niemelä/Päivä: 

"Yhä vieläkin halki elämäni olen ollut semmoinen ihminen, jota  ei saa väkisin työntää mihinkään suuntaan. Toisten käskystä en mene, vaikka tietäisin suunnan oikeaksi. Ihmisen täytyy saada itse päättää.

Sen olen halunnut muistaa myös julistuksessani. En halua ajaa ketään nurkkaukseen. Minulla on niin suuri Jumala, että hän antaa minulle luvan viedä toista ihmistä vain tarkasti määrätylle rajalle. Siitä ihmisen on jatkettava itse Jumalansa syliin omin jaloin ja omasta vapaasta tahdosta. 

Saan pyytää ihmisiä mukaani rajalle saakka. Siitä alkaa maa, jonka rajaa en saa ylittää. Minulla ei ole siihen oikeutta."

"Sielunhoitajana Hilja Aaltosella on armahtava sydän. Niin mustaa menneisyyttä ei ole, ei niin suurta syntiä eikä niin häpeällistä tekoa, että hän tuomitsisi. Hän uskoo siihen, että Jumala on ainoa, jolla on valta tuomita ihminen. Ehkä juuri siksi hänelle uskalletaan avautua ja purkaa taakat. 

Tuomion sanat on helppo pitää sisällään, mutta tuomion mieli tulee vaikka nahkan läpi. Sen omassatunnossaan jo tuomittu vaistoaa eikä uskalla avautua. "

"Sielunsa sisuksen purkaminen toiselle ihmiselle edellyttää luottamusta. Siksi on tärkeätä, että Hiljan saarnoissa tai kahvipöytäkeskusteluissa ei koskaan käsitellä ihmisten tunnustuksia. Asiat haudataan yhdessä ikuisiksi ajoiksi. Mikä Jumalan edessä on annettu anteeksi, sitä ei enää ole."

---

Tälläistä kirjaa nyt luen. Hilja Aaltosen elämää ja ajatuksia. Mielenkiintoisesti esitettynä hänen lapsuusvuosistaan lähtien.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Neuletakkiprojekti lähenee loppuaan - ja valmistuikin jo

Tähänhän olisi kuulunut helmapitsin kaltainen pitsi hihansuihinkin, jolloin hihansuusta olisi tullut kyllä hyvin kaunis, leveäsuinen hiha. Se olisi kuitenkin hankaloittanut takin käyttöä minulla, joten päätin tehdä pitkät hihansuuresorit. Sitten rupesin miettimään, että tavallinen resori ja helman pitsineule ovat vierekkäin, kun käsiä pitää alhaalla...että kuviot riitelee keskenään.


Ja niin päädyinkin tekemään suoran hihan. Johon en sitten ollut lainkaan tyytyväinen, koska se jäi liian leveäksi. Ja niin sitten tein toisen hihan pitkällä resorilla ja se passasi:) Olisinpa vain heti tehnyt niin kuin alunperin aioin. No, nyt on purettu kuvassa olevasta suorasta hihasta alaosa ja tehty siihenkin hihaan jo pitkälti resoria. Kun hihat ovat valmiit, on tietysti vielä nappilistan teko, jota tuskin teen ohjeen mukaan kutoen. En nimittäin koskaan saa silmukoita poimittua mistään reunasta niin, ettei siitä tulisi reikäinen. Eli siis, ajattelin virkaten tehdä sen sitten kun aika koittaa. Olenkin jo aika kyllästynyt tähän projektiin ja välillä jo suunnittelin koko hihojen purkua ja tämän jättämistä liiviasteeelle. Hyvä kuitenkin kun sain aloitettua uudelleen hihat ja  näyttäisi  tästä ihan neuletakki tulevan.

---

Ja niin tulikin, sillä nyt se on jo valmiskin. Kun tämä juttu nyt kuitenkin oli valmiiksi kirjoitettu ennen neuleen valmistumista laitan tämän katsottavaksi nyt noine hyvineen. Eipähän tarvi selitellä viime kiemuroita sitten enää.





Rouvashenkilö olisi voinut olla tarkempi napituspuuhissaan... sillä takin helmat eivät alakuvassa ole samalla korkeudella. Nappeja on takissa paljon ja ovat sitä mitä kotoa löytyi, eli paljon pieniä ja erilaisia. Kumma kyllä tällä kertaa nappien ompelu oli vaihteeksi kohtuullisen kivaakin, vaikka yleensä inhoan sitä. Ehkä laitan nappeja vielä lisää tuonne alas. Napituslistana on tosiaan vain yksi takaperoisesti virkattu kerros.





maanantai 16. marraskuuta 2015

Lunta maassa

Tässä niitä lumikuvia, jotka eivät kovin kummoisia ole ja jotka meinasin vallan unohtaakin:) Nämä ovat muutaman päivän takaa ja lunta on tällä hetkellä hieman enemmän. Näissä on kuvakokokin joissakin ihan outo, kun oli jäänyt kameraan sellaiset säädöt.










Ja lopuksi yksi tinttikuva. Olen yrittänyt kameran kanssa vaania näitä, kun ne pyörivät ikkunoiden ympärillä, mutta saalistukseni tulos on ollut aika heikko. Tässä nyt kuitenkin yksi otos, jossa ei lintu kerinnyt lehantaa pois juuri silloin kun saa kameran tarkennettua siihen...



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tyttären kannellinen rasia on valmis

Tälläinen se äskettäin höyläpenkin ääressä työstetty kannellinen rasia on valmiina. Pinta on käsitelty pellavansiemenöljyvernissalla ja nyt se soveltuu ruoka-aineillekin; vaikkapa sokerille.



Rasia kuvattiin tyttären huushollissa. Pöydällä pitsiliina, jonka äitini osti minulle kauan sitten kaupustelijalta Porista. Pöytä puolestaan hankittiin Raumalta siihen aikaan kun asuinpaikkamme oli sielläpäin. 









perjantai 13. marraskuuta 2015

Metsässä

Muutamia kuvia metsäkierroksiltä lähiajoilta. Nythän tänne ehti tulla jo lumetkin. Jospa tämä hidas hämäläinen laittaa niitä kuvia sitten joskus toiste.




Onkohan ne pörröisten mattojen tekijät saaneet vaikutteita metsästä... Jos minä olisin matontekijä, tiedän jo, mistä mallini ottaisin...





Taannoin myrsky kaatoi puita. Tässä yhden kaatuneen juurakko.


                                            Ja kauas vaaroille loistaa auringonsäde...