Hämeessä syntynyt, Satakunnassa varttunut ja nyt metsämökin asujana Pohjois-Karjalassa. Myös mielikuvapiirustelija ja monessa vanhaan pitäytyvä jäärä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oksat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oksat. Näytä kaikki tekstit
tiistai 13. maaliskuuta 2018
Keväänvihreää...
...kuvattuna kumminkin helmikuun puolivälissä. Kuvankäsittely tekee ihmeitä:) Vanhat pihlajanmarjatkin rupeaa näyttämään keväiseltä oksalta... Varsinkin kun antaa kuvan olla pienenä.
Vielä ei kyllä tuolla ulkona mitenkään keväiseltä näytä. Tänä aamunakin oli syytä auran käydä ja lunta sataa tälläkin hetkellä. Mutta kyllä se siitä kevääksi muuttuu... kunhan maltetaan odottaa:)
sunnuntai 18. helmikuuta 2018
"Happamia" sanoi kettu...
Mutta mitähän mieltä on näistä vaikkapa lintu nyt?
Minun mielestäni ne oli ainakin kivan näköisiä:) Yleensä suosin "luomukuvia", mutta nyt kokeilin kuviin nykytekniikan suomia mahdollisuuksia kuvanparannuksen ja suodattimien muodossa. Niin oli parempi. Kuvat tuntuivat "luomuna" jotenkin vaisuilta.
Minun mielestäni ne oli ainakin kivan näköisiä:) Yleensä suosin "luomukuvia", mutta nyt kokeilin kuviin nykytekniikan suomia mahdollisuuksia kuvanparannuksen ja suodattimien muodossa. Niin oli parempi. Kuvat tuntuivat "luomuna" jotenkin vaisuilta.
lauantai 2. syyskuuta 2017
Sateen jälkeen
Sadetta on tällä viikolla taas piisannut. Mutta jonain iltana, sateen jälkeen, lähdin kävelemään ja sain katsella vettä tippuvia näkymiä. Kaunista sekin oli, vaikka mieluusti sen auringon valitsisikin...
Ja onneksi se aurinko sateiden välillä pilkisteleekin!
"Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle."
Job 36:27-28
On hyvä pitää ne sateenvarjot käsillä:)
----
Sateenvarjoista puheenollen... ostin taas tänä syksynä Kontista pari sateenvarjoa. Edellisistä kun ei montaa ollut jäljellä ja piti täydentää sateenvarjovarastoa, että jokaiselle olisi yksi ainakin tarjolla. No, nyt on. Ja eilen kun pöyhin eteisessä yhtä sekalaista kasaa, löysin sieltäkin yhden varjon, jota en luullut enää olevankaan.
keskiviikko 24. toukokuuta 2017
Tämänaamullisia
Kun neitokaiset olivat hävinneet näkyvistäni taksiin, minä jatkoinkin ulkoiluani vähän pidempään. Ensin tein yhden uteliaisuuskierroksen metsässä. Naapurin toimesta oli ilmaantunut rajalle punaisia merkkinauhoja. Niitä kävin katsastamassa ja sitä myöten sitten päädyin kuljeskelemaan metsässä enemmänkin. Olinpa sentään kamerankin ottanut mukaani, vaikka en mitään kiinnostavaa arvellut löytävänikään. Runsas tunti minulla meni siellä ulkona. Ja nyt sitten kahvikuppi ja leipäkin on tässä pöydällä tietsikan kaverina kun tätä juttua pykään.
Ensin osui silmiini hämähäkin verkko vetisen kuopan yllä
Virkkuumallikos se siinä onkin?
Kirjamellisesti seitinohut...
Seuraavaksi osui silmiin
maassa lahoava runko
Lähemmin, ja paremmalla valaistuksella, tämännäköistä
Ja lähistöllä huomaisin yhdessä puussa naavaa,
joka auringon valaisemana hyvin erottui
Sitten oli tämä katkennut runko,
jossa kolo kyljessä
Keksin, että yritänpä kameralla päästä näkemään kolon sisälle, onko siellä mitään.
Osa puun rungosta makasi maatuneena maassa. Sen päällä seisoin ja nostin kameran niin ylös kuin käteni riittivät. Ja tyhjältä näytti kolo.
Tuon allaolevan puolestaan sain näkyviini kun seisoin yhden kiven päällä.
Jännän näköinen. Melkein kuin jokin härveli.
Allaolevaan, ojavedessä osittain piileksivään kiveen,
jos lisäisi silmät ja suun,
se voisi olla vaikka virtahevon pää...
Ja ojavedessä kuvastui ylösalaisin -metsä
Ja vielä vähän kuvia yhdestä kuusenraasusta,
joka yrittää hengissä sinnitellä isompien vieressä
Sitten pääsinkin jo pihaan asti,
mutta se onkin jo ihan eri asia:)
tiistai 25. huhtikuuta 2017
Kovin oksaista on
Kävelyretkien löytöjä nämä.
Pajunkissoja lie nähty kyllästymiseen asti pääsiäisen aikana, mutta nämä ovat kyllä aika pehmoisen näköisiä pörriäisiä.
Ja entäs nämä sitten... ei noissa oksissa mitään ihmeellistä nähtävää ole, mutta minusta oli hauska tuo valon ja varjon vaihtelu.
Pajunkissoja lie nähty kyllästymiseen asti pääsiäisen aikana, mutta nämä ovat kyllä aika pehmoisen näköisiä pörriäisiä.
Ja entäs nämä sitten... ei noissa oksissa mitään ihmeellistä nähtävää ole, mutta minusta oli hauska tuo valon ja varjon vaihtelu.
Ja näitä sain tutkailla kameran kanssa kun hankikantosilla olin...
Ja kaikenmaailman risujahan on jatkuvasti tienpielessä tarjolla.
On vissiin aika vähissä kivat kuvauskohteet nyt
kun täytyy risutkin tutkailla
sillä silmällä.
sillä silmällä.
"...kun ei jouvu kesä armas..."
Noin isännän isoisän isän runon sanoin
vuodelta 1909:)
maanantai 24. huhtikuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)