Metsän puolelle...

Jos vain...

Jos vain saisin... vai, jos vain olisin...? Huomaan olevani tilanteessa ja olosuhteissa, jollaisia emme olisi halunneet. Rupean kyselemään, miksi on niin? Mentiinkö jossain kovasti harhaan, vai näinkö sen piti ollakin?

Voin päätyä jossittelemaan kahdella tavalla. Voin ruveta harmittelemaan menneitä valintojen paikkoja ja ajattelemaan, että "jos vain olisin tehnyt silloin niin... tai näin". Enkä pysty sillä pohdinnallani muuttamaan mitään.

Toinen, parempi "jossittelun" tapa on varmaankin tämä, jota  kauan sairastanut nainen käytti lähestyessään Jeesusta: "Sillä hän sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi."  Matteus 9:21. 

Ja terveeksi se nainen tosiaan tuli. Mekin voimme tulla paremmin autetuiksi lähestymällä  mieluummin Jeesusta, oli asiamme mikä hyvänsä, kuin jossittelemalla sitä, mikä on takanapäin.

Kivessä koristeena kuin pitsinen sydän

Hyvää... (ei sentään vielä lauantaita... niinkuin ensin mieleeni tuli)

  vaan perjantaita:)

Kiviä ja romua - Kuvakierroksen osa II

Olen joskus sanonutkin, ettei meillä ole puutarhaa - on vain piha. Tykkäisin kyllä ihan puutarhasta, mutta en ole viherpeukalo ja inhoan mullan kanssa touhuamista; kasvien istuttamista, jne.  Ja tätä kaikkea haluttomuutta ei suinkaan vähennä se ajatus, että punkkejakin on. Minä voisin muutoin "puutarhassani" tykätä silloin tällöin nyppiä vähän rikkaruohoja tai kuivia lehtiä. Mutta nyt esimerkiksi iltaisin sellainen hiljakseen käveleskely pihassa tai tiellä, puhumattakaan joku puuhastelu, on sietämätöntä kimpussa olevien hyttysten ja tai muiden itikoiden takia. Niinpä siis meille sopisikin sellainen puutarha, jossa on muutakin silmäniloa, tai silmänruokaa edes, kuin hoitoa vaativat kasvit.

Eilen yhden tyttären kanssa vähän romuja raahattiin pihan periltä näkösämmälle...

Maitotonka kavereineen laitettiin "häkkiin".

Nyt ei tarjoilla kahvia eikä kakkua:)

Tuossa sydänvuoassa meillä tehtiin aikanaan täytekakun pohjat:) Vuoan ulkopinta oli silloin punainen. Sain vuoan joskus eräältä ystävältäni. Sitten meillä ruvettiin tarvitsemaan uutta ja isompaa vuokaa. Tämä päätyi lasten leikkeihin. Ja nyt se saa olla vain.

Maitotonka ja kahvipannut on joskus jostain romunkeruupaikalta haalittuja. Tuo ruosteinen säilykepurkkikin löytyi jostain pihan periltä. Se oli kiinnitetty johonkin puiseen "varteen" nauloilla ja narulla... En vain yhtään muista, minkä vuoksi. Onkohan ollut jossain lasten hommissa joskus sekin. Nyhdin tarpeettomat lisukkeet siitä irti. Nyt siihen voisi istuttaa jonkin kukan.

Ei tarvi ruohoa leikata, kun maasto on tätä.

Isännän jo jokunen vuosi sitten laittamia isoja kiviä portaiksi. Ne vievät tuonne vähän taloa alempana olevalle maan osalle. Maalatut pikkukivet tyttöjen monen vuoden takaisia teoksia. Lieköhän siinä sukulaistyttöjenkin maalaamia joukossa.

Kiviä on joka paikassa ja monin tavoin. Itseasiassa tämä vaara, jolla asumme, on varmaan aikamoinen kivikasa, jos sen aivan ilman kasvillisuutta näkisi. Kun muutamia vuosia sitten metsää harvennettiin, niin hakkuukoneen jäljiltä maa oli jonkin verran tietysti kulunut, niin silloin havahtui vielä tavallistakin enemmän huomaamaan, kuinka kivistä täällä on.

 Männyn pitkä oksa siinä riippuu ihan nenän edessä...

Tuo metalliverkko on ilmeisesti jäänne siltä ajalta, kun taloa 90-luvulla jatkettiin. Sitä käytin joskus aitanakin "kasvimaalla" siihen tapaan, että laitoin oksia maahan aidan joka ruudun kohdalle, jotta jänikset edes pysyivät etäämmällä vaivaisista kasveistamme. Asettelin tyttären kanssa nyt tuon verkon niin, että  se on tuossa vähän kuin katiska. Tuonne voi kävellä sisään tuon pienen kuusen ja sen vieressä olevan koivun toiselle reunalle, mutta takaisin on tultava samaa tietä. Jotain olisi tarkoitus tuohon verkon kupeeseen vielä laittaa kasvamaankin.

Tähän tapaan...

Ja siinä menee verkon vierestä polku metsään. Meillä on talosta katsoen neljään suuntaan joku kulkureitti: tie tietysti, ja kolmeen suuntaan lähtee pihasta polku.

Jahaas! Joku päivä sitten huomasin, että vanha mattoviukakin on päätynyt nuoremman väen touhuihin pihalle... No, enpä minä ole sitä enää käyttänytkään.

Osa III kai juttuun myös tuloillaan. Se lähtee "ihan pihalta" vähän ulommas: Metsän puolelle.

Kivien kauneutta

Vanha juttu. Löytyi luonnoksista, kirjoitettuna 20.10.2016. Siis kolme vuotta sitten. Mutta kivet on silti samat.

Alunperin nämäkin kivet ovat olleet aivan toisen värisiä. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja nämä ovat saaneet väriä ja koristustakin pintaansa. Ylläoleva kivi näyttää minusta aina kauempaa katsottuna kuin paljetein koristellulta.

Yllä ja alla sama kivi eri puolilta.

Huomaathan  alla olevassa kuvassa pienet pyöreät sammalpalloset? Nuo,  jotka kulkevat jonona kiven poikki vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan? Miten säännölliset niiden välit ovatkaan...

Ja tuossa suikertelee kirjavan koristuksen lisäksi variksenmarjan varret. 

Tuo on kuin punaisen maalisatsin päälleen saanut.

 Tämä kivi on kohoraitojen lisäksi saanut kylkeensä tunnmanharmaan värin.

Aamullista tieltä noukittua

Hyvää alkanutta viikkoa!

Polku ja sen tekijä

Isäntä on tehnyt talomme ympärille polkuja. Niiden tekeminen on vaatinut paljon raatamista. Kuoppiin ja kosteisiin paikkoihin on kuljetettu kärrykaupalla kiviä ja hiekkaa... ja taas kiviä ja hiekkaa.

Jälleen  on kärry tyhjänä ja on haettava uusi lasti. Tällä kertaa tarvittiin paljon pieniä kiviä.

Niitä pieniä kiviä löytyy helpoiten ihan tiemme pielestä. Tiellä on jatkuvasti sellaista irtokiveä, jonka muutenkin mieluusti potkisi siitä ojan puolelle. Nyt tulee nekin hyötykäyttöön. Toisinaan kivien etsintä on paljon työläämpää; metsän puoleltahan niitä on tuotava. Niinpä metsässä saattaakin nähdä isohkoja kivenmurikoita, jotka merkillisesti näyttävät siltä, kuin joku olisi käännellyt niitä...:)

Näiden kuvien polku sai alkunsa jo muutama vuosi sitten, mutta nyt isäntä teki sille oikein perusparannuksen.

Tuossa yllä olevan kuvan alareunassa näkyy pieni pätkä vanhaa, kaikki muu onkin uutta.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen on työtä vieläkin polulla tehty. Tykkään itse kovasti alla olevasta kuvasta.

Hyvää torstaita ja muutenkin loppuviikkoa kaikille!