Elämän puolesta -marssi

 Bongasin tämän Seurakuntalainen -sivustolta:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/helsingissa-marssitaan-elaman-puolesta-ensimmaista-kertaa/

Iloa valosta

Meillähän suurennettiin remontissa paria keittiön ikkunaa, ja se muutos on ollut erityisen mieluinen. Olen saanut uuden lempipaikan aamuisin.  Istun aurinkoisina aamuina keittiössä mielelläni siinä kohtaa, jossa istuen voin ihailla aamun aurinkoa metsän puiden välissä. Tänä aamuna ihailin sitä niin paljon, että otin esiin värit ja paperia. Kun työ oli "valmis", siirsin sen pois sylistäni. Mutta siihenkin, mihin kuvan laskin, tuli ne samat auringonsäteet.

Mieleeni tuli myös joku sentapainen kohta Raamatusta, että "minun valossani te näette valon". Jeesus sanoi olevansa maailman valo. 

---

Alla olevasta linkistä näkee toisen blogini valosta kertovia juttuja. Nuo yllämainitut Raamatun valosta kertovat kohdat tulivat niissä esiin.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/search?q=Valo 

Vau! Mikä kampanja!

Bongasin eilen Seurakuntalainen -sivustolta uutisen Turun seudulla meneillään olevasta kampanjasta, (joka valitettavasti jo kohta päättyykin käsittääkseni), jossa Jeesuksen toivoa ja  rohkaisua tuovat sanat näkyvät katukuvassa mainosten tavoin. Mieluummin niitä katselisi kuin esim. lehtien ainaista ikävien asioiden vyörytystä. Ollapa joka kaupungissa ja kylässä tuollainen kampanja!

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/jeesuksen-sanat-nakyvat-katukuvassa-ja-tuovat-toivoa-turussa/

https://www.merkitys.info/

Runo: "Sielun hyvä vieras"

Hän astuu mielellään sisään köyhään kotiin

Siellä jossa häntä ei kehdattaisi laskea sisään

Eihän talossa ole mitään tarjottavaakaan

Mutta tämä vieras astuu sisään

Tarjottavatkin on mukanaan

Kaapit täyttää hyvyyksillään

Pöydän raivaa

Oikean juhlapöydän kattaa

Ilon ja juhlamielen antaa

Mitä Hänen käynnistään jää?

Tuntu siitä

ettei olla yksin

Nyt on ystävä.

---

Tämä runontapainen syntyi vastapainona sielun kurjille vieraille, joita ovat kaikki ne ikävät ajatukset, jotka muka heti vaatisivat huomiota. Mutta parempi olisi päästää ensin se sielun hyvä vieras sisään! En tiedä mistä olen mieleeni saanut nuo sanat "sielun hyvä vieras", ehkä jostain kirjasta ovat. Sanat sielun hyvästä vieraasta tulivat mieleeni jo eilen vastapainoksi.

---

Etsinkin sen, mistä ne ovat. Sanat ovat vanhasta rukouksesta, joka oli otsikoitu nimellä: Tule Pyhä Henki. Linkistä näkee muutamia vanhoja kirkon rukouksia, ja mainitsemani rukous oli lyhyen listan alimmaisena. Jos et muuta jaksa niistä lukea, niin lue se viimeinen, "Tule Pyhä Henki".  Siinä on lohdulliset sanat!

https://evl.fi/verkkokirkko/rukous/kirkon-vanhoja-rukouksia

Isännän Ilomantsista 80-luvulla ostama penkki

Tämä penkki on katsottava talon alkuperäiseksi huonekaluksi, sillä isäntä on sen tänne ostanut Ilomantsista 80-luvulla. 

Tämä on meillä ollut ruokapöydän yhdellä sivulla istuimena. Kesän se oli yhtenä istuimena mökissä, joka teki työmaakopin virkaa. Nyt penkki on taas keittiössä. Odottelee tosin vielä ruokapöytää kaverikseen, ja muita tuoleja myös. 

---

Tällaisia ajatuksia penkillä istuessa tuli mieleen parisen päivää sitten:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/08/penkilla-kuin-odotustilassa.html

Takapihan kaunistuksia

 

Kirjavinkki päivän sanasta noukittuna

"Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." 

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" - se on hebreaa ja merkitsee: opettajani." Joh. 20:15-16 KR-92

Tästä jakeesta oli Sro:n tämän päivän sanassa, (joka teksti  on päivittäin Juha Vähäsarjan kirjasta: Joka päivä lapsen lailla) siitä, että Maria meni haudalle kuollutta etsimään - ja löysi sieltä elävän Jeesuksen. Tekstissä oli myös lyhyt maininta Mika Waltarin kirjasta Muukalaislegioona* (runokirja); sentapainen ajatus, että Jeesus rakastaa meidän väsyneitä sydämiämme❤️

---

*Mainittu  vanha runokirja näkyy olevan käytetyksi kirjaksi harvinaisen kallis. Mutta onneksi on kirjastot! Itse ajattelin tavoitella kirjastosta tuota lukeakseni.

---

 https://sro.fi/paivan-sana 

Tämänaamullista

Kun kerran kotona taas ollaan, niin kävelläänkin entisissä maisemissa - niistä samoissa, joissa yli kaksikymmentä vuotta on oltu. Täällä on kovin karua niihin reheviin tienpielikasvustoihin verrattuna, joita kolmen kuukauden ajan sai Joensuussa ollessa,  ja siellä kävellessä, ihailla. Siellä oli jännä seurata, kun yksi sortti kuihtui, tai leikattiin tienpielestä, niin uutta rehevää oli silti jatkuvasti. Ei tarvinnut silmänruokaa etsiskellä. Täällä pitää huomata pienet kivat jutut ja vivahteet.

Mukavaa torstaita!

Ps. Meillä on nyt juuri sähkömies. Ja jääkaappi ja pesukone on tulossa tänään🙂

Ja vielä tämä, minulle tullut ajatus, kun tätä tämän blogin juttua tein - ja jonka ajatuksen toiseen blogiin laitoin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/08/yksittain-huomattavia.html

Löytyi kaupan pihasta...

Oltiin menossa takaisin autolle, kun huomasin tuon. Otin sen mukaani kotona sitä kuvatakseni. Sillä on niin kauniit  siivet ja yllättävän värikäs on muutoin. Jota kauneutta en tosin saanut haluamallani tavalla esiin kuvissa. Ja sitten kova tuuli heitti kuvattavan jonnekin, niin etten sitä enää löytänyt. 

Takaisin kotona

Nyt olen nukkunut kotona  4 yötä. Allaolevan kirjoitin ensimmäisen kotona nukkumani yön jälkeen.

---

Nyt sitten minulla ensimmäinen yö kolmeen kuukauteen, joka on nukuttu kotona. Nuorimmat tyttäret olivat talossa yötä jo yhtä yötä aiemmin. Kotoa käsin on kuitenkin helpompi kouluun lähteä. Aika yksinkertaiset olot on, kun mitään huonekaluja ei vielä ole tuotu. Mutta tarpeelliset vaatelaatikot on, suihkussa voi käydä, vessa toimii ja pyykkikonetta voi käyttää. Keittiössä ei toimi vielä hella ja muutenkin sähkötöitä ym. hommia talossa on. Ruokapuoli siis yhä pihamökissä remppatyyliin.

Keittiö oli ennen pimeä luola. Nyt on valoisaa!

Kuva yksinäisestä patjasta autiossa olohuoneessa toi mieleen jonkin jumppasalin.

"Sisustus" olkkarissa kokonaisuudessaan on nyt sitä, että tuohon lisää vielä patja, muutama vaatelaatikko ja pussukka.

---

Nyt on muutama pussukka ja laatikko tullut lisää olohuoneen lattialle. Keittiöön on tuotu penkki ja yksi pikkuruinen pöytä. Jääkaappi tulee kuulemma torstaina. Toivottavasti silloin on jo kaikki pistorasiatkin toiminnassa. Nyt ei vielä keittiössä toimi yksikään. Kahvia on voitu keittää käyttäen sitä yhtä toisaalla toimivaa pistorasiaa, joka pesukoneen pistorasian lisäksi toimii. Onneksi lattialämmitys sentään toimii kylppärissä, kun vielä melko tyhjä talo on yllättävän kylmä muuten.

Kun yksi ratas pyörähti

Luin tämän aamun päivän sanan Tv7:n sivulta. Siinä oli mm. siitä, mitä tapahtui, kun yksi Jumalan ratas pyörähti...

https://www.tv7.fi/daily_word/14-8-2020/

Sen voi lukea, tai kuunnella, jos enemmän siitä tavasta pitää.

Juhlakutsu itsensä kelpaamattomiksi tunteville!

https://sro.fi/paivan-sana

Tämänaamuinen päivän sana (teksti vaihtuu päivittäin) selvensi Jeesuksen juhlakutsukertomuksesta parikin asiaa. 

Jeesus kertoi, että niitä tienpielestä kutsuttuja juhlavieraita piti ihan pakottaa tulemaan. Miksi? Siksi, että he itsensä juhliin kelpaamattomaksi kokevana eivät olisi tohtineet muuten tulla. 

Toinen ihmetystä aiheuttanut on ollut se; kun häihin tulleiden  joukossa ollut, juhlapukuun pukeutumaton heivattiin ulos. Olisiko tienpielestä poimitulla pitänyt olla äkkiä jostain juhlavaatteet ottaa? No ei tosiaankaan! Juhlien isäntä järjesti puvun jokaiselle saapuvalle. Mutta jos se annettu puku ei kelvannut ryysyjen tilalle ylle vetää, niin se oli paha; loukkaus juhlien järjestäjää kohtaan.

Missä sen juhlakutsun nykyään voisi saada?  Ihan arkisissa oloissa. Ja arkisissa oloissa sen voi ottaa vastaankin.

Eri näkökulmasta katsoen

En ole kolmeen kuukauteen tehnyt juttuja "isolla" koneella, eli läppärillä. Nyt istun tässä pitkästä aikaa läppärillä kirjoittaen. Mutta sitten siihen, mitä aioin kirjoittaa. Katselin eilen pätkiä Alfa TV:llä pyörineestä ohjelmasta*, jossa oli heistä, jotka aikanaan kuussa kävivät. Ohjelmassa oli tietysti myös kuvia maasta, ihan toisesta näkökulmasta katsoen, josta niitä tavallisesti näkee. Jotenkin se jäi mieleen vaikuttamaan. Kuinka äärettömältä näyttää avaruus ja maa pieneltä siellä. Nykyään tuskin tehtäisiin niin, mutta joku niistä varhaisista avaruusmiehistä luki otteen Raamatusta, maan luomisesta, antaen niin kunnian tästä kaikesta Jumalalle. Sekin oli huomionarvoista. Luettu kohta oli ihan Raamatun alusta muutaman jakeen verran. Meren luominenkin oli siinä.

Tänä aamuna luin jakeen, joka puhuu siitä Luojasta myös:

"Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanyt henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siinä vaeltavat:" Jesaja 42:5

Ja toisen jakeen myös:

"Keneenkä te vertaatte minut, kenenkä rinnalle minut asetatte, kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte, että olisimme toistemme vertaiset?" Jesaja 46:5

Me katsomme kaikkea maasta olevan näkökulmasta. Jumalan näkökulma on aivan eri, niin eri kokoluokkaa oleva ettei järkemme voi sitä käsittää. Ja niinpä helposti sanomme, ettei mitään Jumalaa ole. 

Kuitenkin sanoo vanha Biblia v. 1776: "...ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa." Sananlaskut 8:31. Ja sama Biblia sanoo myös näin:  "Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan hän on ihmisten lapsille antanut." Psalmit 115:16. Vanhaa viisautta, joka ei ole muuksi muuttunut.

Käytin huhtikuista kuvaa, vaikka vähän oli aikomus ihan uuttakin kuvaa tehdä. No, saa nähdä vieläkö siihenkin rupean... 

---

*Ohjelma oli nimeltään: Tähtäimessä kuu. Dokumentissa seurattiin Nasan toteuttamien avaruuslentojen historiaa ensimmäisistä lennoista viimeisimpään toteuneeseen asti. (Ohjelma näyttäisi olevan  katsottavissa Alfa TV:llä myös tänään, elokuun 9. päivä, klo 18.  Linkki Alfa TV:n ohjelmaoppaaseen: https://alfatv.fi/tv-opas/#

Muisteltu taidenäyttely

Olen aina välillä saanut mieleeni taidenäyttelyn, jota kävimme katsomassa vuosia, vuosia sitten Porin Reposaaressa asuesamme. Se oli, ja on, sikäli jännä, että en muista yhtään yksittäistä teosta siitä, mutta itse näyttely jäi mieleen jotenkin innostavana; että itsekin voisi jotain tehdä.

Monesti sana taidenäyttely tuo mieleen jotain hyvin hienoa - tai jotain rumaa. Mutta jokaisen mieltymyksille varmaan on olemassa. Ja jos ei ole, voi tehdä itsekin jotain. Kannattaa jättää ne oman mielen kriteerit romukoppaan, ja tehdä niistä romuista vaikka jotain. Minua itseäni kiinnostaa piirtelyn lisäksi tosiaan sekin, mitä joistakin romuistakin voisi saada aikaan. 

Romutaidetta minulla ei vielä ole, mutta paperisia kylläkin. Onhan niitä jo usein blogissani ollut. Nytkin olisin halunnut värien kanssa jotain tehdä, mutta oli aamulla liian pimeää, enkä voinut valoja sytyttää. Eikä minulla sen puoleen mitään ideaakaan ollut.

Mutta tuosta linkistä alla näkee näitä entisiä piirtelyjä, jos joku sellaista nyt sattuisi kaipaamaan... Hauskaa taidenäyttelyä:)

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/piirustukset

---

Ja tähän vielä jutun jälkeen tekemäni pikapiirros mielikuvitusmaisemasta. Pääasia oli  vain saada laittaa väriä paperille. Siinä touhussa on jotain rauhoittavaa; kunhan ei rupea liikaa miettimään millainen kuvasta tulee.

Uuvuksissa

Meillä alkaa olla tässä joku päivä aika siirtää kimpsumne ja kampsumne takaisin kotiin. Sitä on odotettu, mutta tunteet on aika jäässä. Kolmen kuukauden remonttivaihe (joka ei lopu vielä edes siihen, että takaisin kotiin voi muuttaa) on uuvuttanut meidät. 

Nyt pitäisi jaksaa parin kuukauden sisään tyhjentää vuokravarastossa olevat tavarat. Mutta kun ei jaksaisi, eikä oikeastaan haluaisi, tuoda taloon mitään tavaraa. Kotipihan varastojakin pitäisi jaksaa käydä läpi, että löytäisi edes kylmempien ilmojen koittaessa sopivia vaatteita niihin säihin, varsinkin koululaisille. Koulutkin kohta alkaa.

Olisi pitänyt jaksaa paneutua muihinkin asioihin,  kuin mitä tänään ostetaan remppapaikalle evääksi, tai tarviiko rautakaupasta tänään hakea jotain.

Vielä olisi vähän lattian laittoa, vielä vähän laatoitusta, vielä vähän maalausta, vielä vähän hiomista... 

Mutta se mikä on uudistunut, näyttää kyllä kivalle uupuneidenkin silmään:)  Ole lupaillut kuvia joillekin laittaa, ja blogiinkin olin aikonut, vaan kovin vähälle on jäänyt. On niitä kuvia sentään otettu... Jotta josko jonain hetkenä niitä saisi aikaiseksi laittaa näytillekin.

Sumuinen aamu

Jännästi sankan sumun lävitse loisti kirkas aurinko.☀️

Virkistystä sateisen pimeään aamuun

Nousin ylös klo 6 aikoihin kortteerissani. Olin jo ennen ylösnosua ajatellut, että toivoisin jotain virkistävää tälle päivälle. Olin ottanut keittiöön mennessäni mukaan tapani mukaan Raamatun ja kännykän, mutta nyt oli niin pimeää ettei Raamatusta voinut mitään lukea. Valoja kun ei voinut sytyttää, koska huoneessa nukkui muita. Kaihtimia sentään saattoi avata, mutta se ei riittänyt. Mutta olipa kännykkä, josta saattoi jotain saada luettavakseen. Luin ensin niistä tavanomaisista paikoistani:

https://sro.fi/paivan-sana

https://evl.fi/paivansana

ja sitten siirryin vähän edemmäs:

https://www.tv7.fi/daily_word/3-8-2020/

https://www.piplia.fi/arjen-voimasanoja-blogi/

Löytäisitköhän sinä noista jostakin itsellesi jotain? 

Tuo risti tervehti meitä muutama päivä sitten heti alkajaisiksi  Joensuun bunkkerinuseon alueelle saavuttuamme.

Siitähän tuli melkein kuumailmapallo

 

Tämä on tämänaamullinen. Just ehdin saada valmiiksi kun olisikin pitänyt lopettaa ja alkaa päivän tavan tekemisiin:)

"Mitähän sitä piirtäisi?"

Piirtelin aikani kuluksi. Itseasiassa vain puolikas paperia piirrokseen käytetty. Loppu on vain rypistynyttyä paperia, mutta tuntui sopivan kuvaan sekin.

Ensin minulla ei ollut minkäänlaista piirrosideaa. Yleensä sellainen aloitus ei toimi. Mutta mielessäni pyöri taannoin Radio Deiltä  kuultuja laulun sanoja: "Hämärän rajamailla..."  "...minä tahtoisin heittää huolet ja murheet ennen yötä ja iltaa..." Ilmeisesti samasta laulusta oli nuo sanat. Esittäjää en tiedä, mutta pidin laulusta kovasti. Ja tuommoisen piirroksen tein.