Kauluspitsejä

Joskus olen kirpparilta ostanut satsin kauluspitsejä. Ensimmäisessä kuvassa ovat valkoiset.

Nämä ovat beigeä ja yksi vaaleanruskea.

Aina välillä ovat jääneet ihan unohduksiin. Olisi kiva, jos johonkin puseroon saisin  joskus ommeltua jonkun näistä. Joitakin kauluspitsejä oli siinä kirppissatsissa useitakin samanlaisia.

Tänään

Kun aamupäivällä pihasta lähdimme, napsaisin kuvan lehtien koristamasta pihasta.

Mutta ihan aamulla oli yhä harmitusta tunnuslukulaiteasiasta. Soitin pankin neuvontanumeroon. Soiton jälkeen olin vielä enemmän harmissani. Sillä neuvoja saimme sillä tyylillä, josta en pitänyt. On väliä sillä, mikä on tyyli, jolla se tehdään. Ja kaiken kukkuraksi, asia ei edennyt vielä yhtään. Mutta annetaan nyt olla jo tämän asian täällä puituna. Huonolle tuulelle vain tulee sitä miettiessä. Osittain siksi lähdimmekin ihan vain kirppisreissulle  tänään. Josta hiukan tuolla alemapana.

Meillä on ennestään tällaiset "vanhukset", joista toinen on minun kotoani, toinen isännän kotoa tai hänen tädiltään.

Tänään kävimme kirpparilla ja näin samanlaista. Samanlainen ja samanvärinenkin kermakko oli siellä tarjolla sokerikon kanssa. En muista, että olisin edes aiemmin nähnyt tähän kuuluvaa sokerikkoa. Oli kiva nyt nähdä. Noiden lapussa luki, että olivat Karhulan. Tuo punainen pieni kippo, jossa on pienelle kyntilälle jalka, on Arabian. Sen lapussa puolestaan luki, että on harvinainen. Sitä en tiedä, oliko vain väri sitä, vaiko ylipäänsä tuo tuollainen.

En sitten kuitenkaan kumpaakaan ostanut, vaikka kiinnostivat kyllä. Kermakko/sokerikko -setti oli 14 euroa. Kynttilänjalkakipponen 5 euroa.

"Naisluola"

Viime aikoina, aina silloin tällöin, on jossakin tullut esiin se sana "miesluola". Mutta nyt on minulla mielikuvissani oma  "naisluola". Sain idean siihen, kun katselin  käsityölehtipinojani. Ajattelin, että ollapa niille ihan joku oma tila. Sitten mieleeni tuli ystäväni lapsuudenkodin vintti. Se oli minusta kiehtova paikka, koska siellä oli säilytyksessä kaikenlaista tavaraa; lehtiä, vaatteita ja kenkiäkin muistan ihailleeni. Piirrokseni on osin siitä ideansa saanut, samoin joistain elokuvien vinteistä ja navettojen ylisistä.

Tämä minun "luolani" on selvästikin kesäluola. Sähköäkään tuolla tuskin on. Mutta lehtien lueskelu sujuisi ja käsin voisi ommella. Ja ainahan voisi yrittää hankkia toimivan polkukoneen, jos käsinompelu ei innostaisi. Tässä luolassa minua innostaisi vanha tunnelma ja ikkunasta siivilöityvä kesäinen valo. Ja se runsas tila!

Rörstrandin Fia

Rörstrandin Fia

Tämä on syksyllä tehty kirppisostos. Meillä piti ennestään  olla yksi tuollainen kuppi ilman aluslautasta ja ajattelin sitten saavani toisenkin. En tiedä onko kaappini niin sekaisin, vai olenko laittanut kupin pois, mutta tämän kuvassa olevan kupin ostamisen jälkeen etsin sitä entistä, enkä löytänyt:(   Vieläkin pieni toive kituu, että se jostain kumminkin tulisi esiin...

Ei tuollatavoin kuvitettu kuppi minusta mikään kaunotar ole, mutta se on kätevä malliltaan ja jollain kumman tavalla tykkään siitä välillä kahviakin hörpätä. Liekö tuo vihreä värikin osaltaan syynä siihen, että se jollakin tavoin viehättää.

Netistä näin, että tätä sarjaa on valmistettu sinisenäkin. Muuten oli vaikea löytää tietoa tästä.

---
Olin tehnyt tämän jutun luonnoksiin jo syyskuulla. En kai ollut oikein kuviin tyytäväinen, koska jutuntekele jäi silloin julkaisematta. Nyt on nuo kuvat kelvattava, kun uusia ei niin vain oteta - paitsi jos kinuaa tyttäriltä kännykkäkuvia.

Näköjään olen jo monesti aikonut tätä juttua laittaa esiin, sillä noilla ylläolevilla teksteillä ollut luonnos oli viimeksi tammikuun päiväyksellä... Minun oli ihan vaikea uskoa, etten tätä  olisi julkaissut aiemmin. Mutta nyt laitan. Ja jos sitten kumminkin joku toteaa mielessään, että onhan tuo jo nähty, niin ei voi mitään; "kertaus on opintojen äiti" :)

Meillä on muutakin Rörstrandia: Rörstrandin Ulla, Inga ja kolmaskin "sisar"

Vanhat tavarat: Liina ja vanhoja lautasia

Kuin samaa "seuruetta" olisi liina noiden norjalaisten Egersund-lautasten kanssa.

Lautaset ovat 60-lukua. Alla lautasen keskellä oleva kuviointi. Siinä näkyy myös se, kuinka lautasen pinta on kohoraitainen. Lautasen pohjassa oleva  merkintä on minun mielestäni kaunis. 

Lautaset olivat aikanaan appeni käytössä ja  samaa sarjaa muistan nähneeni  hänellä myös syvän lautasen. Pieni mahdollisuus on, että sekin vielä jossain tuolla varaston syövereissä on.

Liina  on tätini peruja. Liinassa on kiiltävällä langalla kirjailut ja reunan virkkuukin on kiiltävähköä lankaa.

Siitä minulla ei ole mitään  tietoa, kenen tekemä se on. En ole  tullut aiemmin edes ajatelleeksi sitä, että oliko tätini edes käsityöihminen. 

---

Olen vähän miettinyt, kuinka tämän blogini kanssa menettelisin jatkossa. Tämä on minusta nyt vähän "tynkätouhua".  Iso osa tätä blogitouhua on ollut se, että saa kuvia liitettyä juttuun. Nyt se "tynkä" tulee juuri siitä, että joudun pyytämään tyttäriä ottamaan ne kuvat kännyköillään. Vaikka he sen tekevät, on se kuitenkin ihan eri asia ottaa niitä itse, ja miettiä, miten mikäkin asia kuvaan asettuu. Puhumattakaan siitä, että kaikki ulkona nähty jää vallan kuvailematta. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Jutunaiheita yleensä riittäisi, mutta monikaan mielimäni jutunaihe ei pääse jutuksi asti, juuri sen hankalaksi käyneen kuvatouhun takia.

"Villahousupakko" - pieni elokuvavinkki 70-lukulaisille

Satuinpa eilen Yle Areenasta löytämään sellaisen puolen tunnin elokuvan nimeltä "Villahousupakko" vuodelta 1977. Se on hauska katsottava vaikkapa ruoan valmistumista odotellessa. Katselimme sen eilen tyttöjen kanssa.

Siinä sai nähdä miten lapset silloin pukeutuivat. Muistatko vielä vaikkapa ne häntälakit? Ja voi myös muistella miten sen ikäisten ajattelu toimii.  Ja näinpä myös tutunnäköistä kuviota ainekirjoitusvihon kannessa. Minulla oli  - ja on yhä - se sama kuvio nähtävissä 70-luvun lopun kotsanvihossani. Tästä pääsee halutessaan näkemään tomaattilihapiirakan ohjeen kyseisestä vihosta.

Ajankuvan lisäksi elokuvassa oli jotain niin muuttumatonta, kysymys siitä, että pukeeko ne mukulat tarpeeksi päälleen:)  Eilen juuri bongasin yhden meidän neitokaisista kuljeskelemassa paljain päin ja paljain käsin kaupungilla siirtyessään tunnilta toiselle.

Tänään on onneksi niin lämmintä, etteivät villahousut ole tarpeen. Tuulista tosin tuntuu olevan.

Mukavaa viikonloppua:)

Kuka vanhoja muistelee...

Ken vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään... kuuluu vanha sanonta. Mistähän lie moinen alkunsa saanut? Minua nyt ei pidä tikulla silti tökkiä, kun tässä kuvallisesti ja vähän muutenkin vanhoja muistelen. Kun ne uudet kuvat on ns. kiven alla. Toisen blogini juttuun kuvaa etsiessäni osui silmäni samalla näihin kuviin.

On neidolla melkein pystytukka, ken seisomaan käy... 

Omin käsin leikattu tukka. Sitä omin käsin leikkuuta olen harrastanut nuoresta lähtien. Se sai tietenkin alkunsa kotona jo siitä, kun isä pyysi lyhentelemään tukkaansa. Ja muutoinkin meillä paljon itse hiuksia leikattiin. Isä yleensä leikkasi äidin tukan. Sitten joskus varovaisesti uskaltauduin omaankin tukkaani koskemaan.

Viimeksi taisin käydä oikein parturissa silloin, kun nuorin, tai toiseksi nuorin, oli jotain vuoden tai kaksi vuotta vanha. Tukkani oli siinä vaiheessa niin harventunut, että toivoin silloin kampaajalta jotain "käänteentekevää" leikkausta päänuppiini. Ja mitä sain? Olin pettynyt, kun mitään "uutta" en saanut, vaan samat "klimpsimiset" olisin voinut itsekin kotona tehdä.

No niistä ajoista on tukan kunto kohentunut, mutta jos milloin tukkaani haluan leikattavan, pyydän joko isäntää tekemään sen, jos on kyse vain latvoista, mutta jos muualta haluan lyhennystä, teen sen itse. Joskus onnistuu, joskus ei. Mutta eipä minun tarvitse ollakaan mitenkään edustuskelpoinen, joten ei se sitten niin vakavaa ole, jos vähän menee vikaan. Jälkikäteen voi korjailla.

---

Nyt minulla on  jälleen ollut ylläni se hame, joka on melkoisen samankaltainen tuon kuvissa olevan hameen kanssa. Nuo kuvathan ovat 90-luvun alusta. Kuvassa oleva asunto ei ollut minun. Se oli hänen, jota meillä nykyisin isännäksi kutsutaan:)

Ja mitä kuvan tavaroihin tulee, tuo karttapallo löytyy nytkin kaapin päältä. Kattolamppu on meillä vielä, vaikkakaan ei käytössä nyt. Taulu on olemassa. Samoin tuo pöytälevy... Pöytään laitettiin aikanaan toisenlaiset jalat, sellaiset metalliset, paikoilleen kierrettävät. Pöytälevyä on pienennettykin, sillä siitä värkättiin eräässä länsirannikolla asumassamme talossa  aikanaan puuhellan päälle taso, jossa sopi vauvaa hoidella. Täällä nykyisessäkin pöytälevy on  tehnyt samaa virkaa, ilman sitä puuhellaa tosin... Ja palapeliä on sen päällä joskus kokoiltu. Tuotu pöytä vartavasten sitä touhua varten keskelle lattiaa. Ja kun palapeli on koottu, on pöytäkin taas joutanut varastoon. Nytkin itseasiassa mieluusti kyllä kokoilisin jotain isoa palapeliä.

Mitä tänne muuta kuuluu?  Sellaista flunssaista on porukka osittain nyt. Paljon on viime aikoina katseltu Yle Areenasta Isä Matteota. Siinä on sitten erikoinen ohjelma. Siinä on "komediallisia aineksia" kuten jostakin luin. Siinä on romantiikkaa. Siinä ratkotaan rikoksia. Ja siinä rikollinenkin saa kuulla armollisia sanoja, joskus suorastaan ihan evankeliumia. Yhtenä päähenkilönä on näyttelijä, jonka nimi tuo varmaan monille enemmänkin mieleen länkkärit: Terence Hill.

Semmoiset sekalaiset sepustukset...

Sinivalkoista Suomea: Vallilan "Rajamailla" ja kotimainen Barker-pöytäliina

Kävimme tänään Joensuussa. Tein heräteostoksen kuljeskellessani siellä Vallilan tuotteiden keskellä. Olin ensin vain ihaillut kankaita. Ja itseasiassa, aivan ensiksi kassojen lähellä oli ostoskasseja myynnissä, joita saa vain Joensuun Prismasta. Niissä on kaupunkimaisemaa Joensuusta. Mutta minä siis ostin  taloustavaraosastolta pari astiaa: lautasen ja kulhon, koska minusta maisema niissä oli niin kotoinen.  Metsämaisema kun on. Olin noita ihastellut siellä joskus aiemminkin. Nyt oli kuitenkin hinta sitä luokkaa, että raskin ostaa. Se oli nimittäin nyt 5 e/kpl. Annoin nämä sille, joka meillä varsinkin metsästä tykkää, eli isännälle. Olivat hänelle  myöhästynyt synttärilahja:)

Sarjan nimi on Rajamailla ja suunnittelija Riina Kuikka. Astioiden pohjassa  on vuosiluku 2017, joten ovat Suomen 100-vuotisjuhlavuoden tuotantoa. Ei kylläkään Suomessa valmistettuja.

Astiat Vallilan "Rajamailla", Liina kotimainen Barker (kts. Valvilla Oy)

Liina pöydällä on Barker -merkkinen. Se on kotimaista valmistetta.

Ostin sen joskus kirpparilta ja olen luovuttanut sen tyttärelle. Hänellä oli se edellisessä asunnossaan käytössäkin. Nyt se on kuitenkin majaillut minun hoteissani, ja niinpä sitten laitoinkin tänä jouluaikana sen pöytään. Eikä kukaan valittanut, kun ei ollutkaan pöydässä ne yleensä käyttämäni valkoiset liinat. En tiedä tuon liinan aikakautta, mutta jossain 70- tai 80-luvun käsityölehdissä törmäsin joskus Barker-mainokseen. Saattoi olla jokin kangasmainos. Ja jopa isäntä teki huomion liinasta pöydässä istuessaan.  Ihan pelkästään värien perusteella. Hän tuumi, että lienee 70-luvulta, koska muisteli juuri samoja värejä katselleensa joskus kotonaan:)

---
 Barker: Katso Valvilla Oy.

Arabian Kataja -sarjaa

Arabian Kataja -sarjaa. Löysin joskus kirpparin ilmaislaatikosta kaksi kuppiparia tätä sarjaa. Kotona huomasin, että toisessa kuppiparissa oli korva liimattu. No, olisihan se pitänyt arvata.. ilmaiskorista.

Kuppi on kuitenkin ollut hyödyllinenkin käytössä, ollen välillä vesivärikuppina. Siinä tosin saa olla tarkkana, että kastaa sutinsa oikeaan kuppiin...:)

Olipa vaikea löytää tietoa tästä sarjasta. Löytyi sitten vihdoin Tori.fi:stä (kahvikuppeja) ja Huutonetistä (sokerikko) ilmoituksista mainintoja suunnittelijasta (Anja Jaatinen-Windquist) sekä sarjan tuotantovuosista (1974-1975). Kiva kun ilmoittajat olivat laittaneet ne tiedot!

Tekeillä: "Taas uusi hame..."

Vanhin  tytär on tässä viime aikoina väittänyt, että aina kun hän tulee kotiin, on "taas uusi hame". Olenpa sitten selittänyt, että ei ne nyt ihan uusia ole, kun joskus viime talvena tai keväänä on tehty. Hänhän oli puoli vuotta muilla mailla. No, nyt saa aiheesta sanoa, että "taas on..." :)  Nyt on tekeillä, kun löysin kirpparilta kankaan, josta joku oli hametta aikonut. Oli nimittäin kaksi hamekappaletta jo valmiiksi leikattu ja mukana oli vielä leikkaamatontakin kangasta jonkin verran. Onneksi oli, sillä  yläosa minun piti tähän itse kehitellä, joten on siltä osin oma versio. Piirsin valmiiksi leikatuista kappaleista myös kaavan vastaisen varalle ja siihen touhuun käytin suurinta löytämääni  mainoslehdykkää.

Se mainittu pykäämäni yläosa tuli yllättäen tehtäväkseni. Sen kehittely ei oikein onnistunut. Muoto oli vääränlainen, tuo joka kuvissa näkyy.  En ole tehnyt sellaista ennen, enkä suosinut ylipäätään hameita, joissa on tuollainen yläosa. Ne ovat mielestäni siitä hankalia, että se pitää olla "just eikä melkein" kohdillaan se sauma, omalle kropalle sopivalla kohdalla.

No, ehkä tästä kumminkin kelvollinen hame saadaan, sillä muotoilin uudestaaan leikkaamalla tuota ylemmissä kuvissa näkyvää omituisen näköistä palaa. Suoristelin sen muotoa. Alunperin kuvittelin, että sen yläosan muodon saisi helposti vain tuon valmiiksi leikatun mukaan... mutta eihän se niin yksinkertaista ollutkaan. Allaolevan kuvan oloinen hameesta pitäisi tulla...

Hamehomma siis jatkuu vielä.  Kangas toi minulle ihan mieleen 70-luvun. Ei vaan ole tietoa, mitä aikakautta kangas oikeasti on.  Kankaassa on muuten myös keltainen raita, joka ei näissä kuvissa näy. Ja tummat osuudet on tummaa ruskeaa, eikä mustaa.

Neulotut pyyheliinapitsit

Saimme syksyllä erinäisiä taloustavaroita kodista, jossa ne olivat käyneet tarpeetomiksi.  Niiden joukossa oli myös pyyhkeitä. Muutamassa oli puikoilla kudotut (siis useimmille ne neulotut... Käytän itse mieluimmin lapsena oppimaani tapaa sen sanomiseen)  pitsit pyyhkeiden päissä. Näistä tykkään erityisesti tuosta sinisestä, vaikka samanlaisiahan kaikki muutoin ovat.

Nämä lienevät jostain 70- tai 80-luvulta. Eilen satuin muuta etsiessäni löytämään vanhasta Suuri Käsityökerho -lehdestä (nro 11/1982) samanlaisen pitsin ohjeen, mutta lehden ohjeessa oli tuossa suorassa, pyyhkeeseen ommeltavassa reunassa vielä kapea virkaten tehty reikäpitsinen osuus. Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun löydän noista vanhoista lehdistä jotain tutunnäköistä.

---
Myös tällaisia saimme siitä mainitusta taloudesta samalla kertaa:  Lasikulhoja
Iittalan Kuusi-sarjan lasit
Kaunis kahvikuppipari

Vielä olisi muitakin saatuja, jotka voisivat kenties joskus päätyä  jutun aiheeksi. Mutta nyt on kuvien ottaminen vähän arpapeliä. Kuvan joko saa tai ei... riippuen siitä suostuuko kamera toimimaan.

Pannumyssyjä

Tulipa siskon kanssa puhe pannumyssyistä. Sain häneltä sitten  kuvia anoppinsa aikanaan tekemistä pannumyssyistä, joilla on jo melko paljon ikää. Näistä kaksi ylintä ovat minun suosikkini, mutta kivoja on muutkin; kuten vaikkapa keltainen.

Noita katsellessa tulee ihan itsellekin halu tehdä pannumyssy!

Muistelimme sitten niitäkin pannumyssyjä, jotka äiti osti meille kummallekin lahjaksi ehkä 80-luvun alkupuolella. Minulle tuli tuo kuvan mukainen punainen ja siskolle samanlainen tummansininen. Siskolla siihen kuului myös samantyylinen koristetyynypäällinen.

Nuo pienet kiiltävät pyörylät on pikkuruisia peilejä. Minusta pannumyssy oli niin hieno, etteihän sitä raskinut juurikaan käyttää.  Olisikohan kovin väärin, jos sanoisin, että kaiketi yhden käden sormilla voisi laskea käyttökerrat. Tietysti sekin vaikutti, että oli se kahvikeitin jo tullut kuvioihin mukaan, mutta toisinaan teepannu kaipasi lämmikettä. Tänään tuota kylläkin käytin, kun meillä on kahvinkeitin poissa pelistä ja on kahvia värkätty muilla systeemeillä.

Kirppisneuleelle löytyi nyt ohjekin - vuodelta 1978

Ostin muutama vuosi sitten neuleliiviksi nimittämäni vaatekappaleen kirppikseltä. Pähkäilin sitten myöhemmin kuinka se on mahdettu tehdä ja värkkäsin itseäni varten jotain ohjeen tapaistakin paperille. Sunnuntaina selailin vanhoja käsityölehtiäni ja näpeissäni oli v. 1978 Suuri Käsityö -kerho, nro 5. Siinähän se oli! Siinä se oli ajateltu kesäneuleeksi ja oli tehty puuvillalangasta. Tuo minun on jostain mohairlangasta kaiketi ja sopii talviseen käyttöön jonkin puseron päälle.

Neule  kirppikseltä.  Sama malli löytyi vuoden  1978  Suuri Käsityö kerho -lehdestä nro 5.

Suuri Käsityö -kerho 5/ 1978

Mutta olinpa iloissani huomatessani senkin, että pähkäilyni neuleen aloituskohdasta ainakin piti paikkansa: se oli aloitettu niskasta. Muuten en ole vielä ohjeeseen sen kummemmin ehtinyt perehtyä.

Omia pähkäilyjäni neuleen tekotavasta ennenkuin löysin lehdestä neuleen mallin.

Tässä vielä linkki juttuun, jossa neule on minulla yllä:

https://vaatekuvasto.blogspot.fi/2017/11/ruutuhame-neuleliivi-ja-kengat-marja.html

Enpä olisi osannut silloin ostaessani ajatella, että neuleen malli on niinkin monen vuoden takaa:)

Käsityölehden innoittamaa

Selasin tiistaina kirjastossa Suuri Käsityölehteä, sitä uusinta numeroa. Siinä oli mielestäni aivan ihana mekko! Piirsin sitten kotona siitä version, joka samalla yritti olla sitä, mitä lehdessä näin, mutta pienin muutoksin silti. Kauluksen tein erilaisen ja vyötäröllä ollut pieni rimpsu jäi omasta piirroksestani pois - ihan vain siitä syystä, etten saanut sitä haluamallani tavalla onnistumaan.

Siinä oli sitä jotain! Mikä siinä sitten niin viehätti? Se kokonaisuus kai. Siinä oli väriä, kangas oli syksyn mieleen tuova  ja runsaskuvioinen. Ja ne hihat! Ne oli mahtavan kauniit - ja tietysti myös todella epäkäytännölliset... Ja helma oli runsas. Muistan, että siihen oli käytetty nelisen metriä pitkä kangaskaistale.

Mekko toi mieleeni kovasti  70-luvun. Niinpä piirsin omaan versiooni vaihteeksi paksupohjaiset kengät. Lehden kuvassa  jalkineet olivat enemmän tuossa alla olevan kuvan kaltaiset vihreät nilkkurit, jotka näyttivät kivalta mekon kanssa.

Lehden mekon pohjaväri oli suunnilleen tuota, mitä piirroksessanikin. Lisäksi siinä oli päätoimittajan yllä mustakuvioinen versio. Lehden mekoissa oli paitakaulus, mutta minä halusin omaani erilaisen.

Tämmöistä väri-iloittelua tänään:)

---
Piirros tehty samana päivänä kuin kynänroskahelmainen mekko.