Nämä ikivanhat maat yhä kartalla ja uutisotsikoissa

Tässä juttu, jonka olin vuosi sitten tammikuussa kirjoittanut, mutta jättänyt sen silloin luonnoksiin. 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/mesopotamiasta-irakista-ja-vahan.html

---

Kuva sensijaan täältä lumisesta maasta ihan tältä aamupäivältä; ihana aurinko:)

Eilisillan elokuva oli mielessä heti aamulla...

Siinä elokuvassa: "The Guard of Auschwitz", vuodelta 2018, jonka katsoimme jostain suoratoistopalvelusta; pahan koneiston töissä toimiva osoitti inhimillisyyttä yhdelle, tai oikeastaan kahdelle muulle sen lisäksi. Hän otti yhden naisen suojelukseensa.  Ja toimi siten, että tuo nainen sai elää vähän pidempään. Nainen sai tavata miehensä juuri ennenkuin miehen tiedettiin kuolevan. Ja nainen sai myös synnyttää lapsensa, jota oli alkanut odottaa jo ennen leirille tuloa. Ja nyt, kun tätä aamulla ensin vihkooni kirjoitin, sain mieleeni sen asian, että alkukohtauksissa tuo juutalainen pariskunta on pöydän ääressä ja puhuvat. Nainen puhuu siinä heillä olleesta vauvahaaveesta. Mies siihen vastaa jotain sellaista, ettei se nyt käy, kun aika on sellainen kuin se on. Ja nainen ei kerro, tai tiesikö itsekään vielä. Ehkä tiesi, kun otti puheeksi. Mies lupasi naiselleen, että suojelee peloissaan olevaa vaimoaan.

Mutta sitten oli tämä saksalainen, jonka intohimona oli jo lapsena piirtäminen. Kun toiset lapset olivat Hitlerjugendin nuorissa, hän piirteli pellon laidalla. Mutta liittyi lopulta itsekin, kun ystävällisen oloinen saksalainen, joka sitä touhua lasten kanssa piti, houkutteli hänetkin mukaan. Hänestä, pojasta, tuli  arkkitehti. Hän päätyi lopulta keskitysleirille suunnittelemaan rakennuksia. Ja tämän oli saanut aikaan hänen isänsä, vaikutusvaltainen siinä organisaatiossa. Siellä leirillä oli myös pomo, joka oli säälimätön. Ja se säälimättömyys vaivasi tätä arkkitehtia. Sen vuoksi hän järjesti, erään tapauksen jälkeen, kun tuo pomo oli lyönyt erästä naista; naisen avuksi itselleen luetteloimaan, tms. Vaivoin onnistui yksi nainen saada miesten lisäksi töihin epäluuloisen pomon seulan läpi. Mutta hyvät perustelut auttoivat. Arkkitehdin ja naisen välille syntyi luottamus, ja he puhuivat tilanteesta. Nainen sanoi arkkitehdille jossain kohtaa, että tämän täytyi muistaa, ja miettiä tekemiään valintoja. Mies ei asettunut järjestelmää vastaan. Hän toimi siinä, vaikka ei pitänyt siitä, mitä tapahtui. Elokuvan lopussa hän on vankilassa, tekemiään piirustuksia sellin seinillä. Siitä mitä oli nähnyt. Millaisia kasvoja. Sen naisenkin.

Elokuva oli tosiaan vaikuttava. Mietin illalla että saankohan unta sen katsomisen jälkeen. Mietittiin jonkin kevyemmän katsomista sen jälkeen vielä, mutta se hanke jäi sitten kuitenkin. Vaikka elokuva väistämättä oli mielessä nukkumaan mennessä, olin kai niin väsynyt, että uni pian tuli. Mutta aamulla se oli kyllä taas mielessä. Jotain untakin näin, joka saattoi liittyä siihen, tai sitten ei. Jotain kurjia rakennuksia siinä kyllä oli.

Jännä juttu vielä elokuvasta: kun katsoin elokuvan jälkeen tietoja siitä netistä, oli elokuvan kahdella näyttelijällä sama sukunimi. Kyseessä oli nainen ja mies. Nainen näytteli sitä naisvangin osaa, mies sitä inhottavaa keskitysleiripäällikköä. Olivatkohan nämä aivan vastakkaisissa rooleissa olleet kenties sukua toisilleen, vaikkapa pariskunta...?!  Sain ongittua sen mieltä kutkuttavan tiedon: kyseessä on isä ja tytär, jotka niitä vastakkaisia rooleja esittivät!

 

Tämä piitämäni kuva on vuodelta 2019. Se oli silloin tässä jutussa: https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/02/aamuyon-unikuvan-tunnelmaa.html

---

Tämä aamuna yhtenä jakeena luettavissa oli mm. tämä: "Meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan." Hebr. 2:1  KR-92

Niinpä, "virran vieminä." Se virta on voimakas, tosi vuolas. Sitä on vaikea vastustaa. Varsinkin, jos "kaikki" muut ympärillä ajattelevat/tekevät toisin. Ja vielä, jos siitä aiheutuu itselle vahinkoa, tavalla tai toisella. Mutta kaikkina aikoina on kuitenkin ollut ihmisiä, jotka ovat käyneet vastavirtaan, sen mukaan, minkä ovat oikeaksi tienneet.  Jotkut heistä ovat toimineet "koneiston" sisällä, toiset sen ulkopuolella, mutta sama ajatus taustalla: tätä en voi hyväksyä, toimin sitä vastaan.

Kauan sitten kuningatar Ester oli yksi, joka toimi "koneiston" sisällä käsin, ja pelasti kansansa. Ja vielä näin vuosituhanten jälkeen hänen muistoaan kunnioitetaan ja juhlitaan. Paljon on nimettömiä miehiä ja naisia jotka ovat rohkeasti laittaneet itsensä likoon pahuuden edessä, tietäen vaaran, joka heitä uhkaa. Yksi tällainen rohkea, jonka nimenkin tiedämme, oli saksalainen pappi Dietrich Bonhoefffer. Hän kuoli vankilassa. Kätköpaikka -elokuva, tai kirjat, on tehneet monille tiettäväksi myös Corrie TenBoomin nimien. Tällaiset ovat valopilkkuja pimeässä ajassa.

Mutta miettiä sopii; entä jos itse eläisimme vastaavia aikoja, riittäisikö oma rohkeus yhtään mihinkään? Vai kävisikö rohkeuden olemassaolo yllättäen selväksi? Eikö ole hieman pelottava ajatus, että kuinka itse olisimme mahtaneet edes ymmärtää, saati uskaltaa; vastavirtaan olla - vaikka olisimmekin olleet eri  mieltä valtaa pitävien kanssa. Entä tämä nykyaika. Niinhän nytkin on helpointa olla yleisen mielipiteen kanssa samanmielinen. Jo pelkkä eriävän mielipiteen sanominen erilaisiin asioihin voi olla hyvin epämukavaa. Saati jos olisi jo muutakin luvassa, kuin vain pelkkiä epämukavia sanoja. Mutta kaikkina aikoina niitä rohkeita itsensä likoon laittavia löytyy. Omassakin ajassamme, jotka voivat olla vaikkapa poliitikkoja, ym. Ihan tavallisia ihmisiä.  Armahda meitä, Jumala!🙏

 

Iloitaan tänään vapaudesta, ja auringosta☀️ Täällä ainakin sitä aurinkoakin nyt on🙂

Aamutähdet loisti

Aamutähdet loisti pimeällä taivaalla. Siitä olikin pitkä aika, kun olin viimeksi tähtiä nähnyt. On tullut se aika vuodesta taas. Päättelin sitten sen, että varmaan ollut kylmä yö. Ja niin olikin: miinuksen puolella oli mittarin lukemat. Vaikka vain vähän, mutta kuitenkin.

Tähdet toi mieleen aikojen alun; kun ne oli luotu, ja myös paratiisin ajan. Paratiisi oli täällä ajassa, jossa meidänkin kaikkien aivan ensimmäiset esivanhempamme olivat ja elivät aluksi. En ollut kai koskaan ennen tullut ajatelleeksi sitä, että paratiisissakin on täytynyt olla yö... Mutta se ei taatusti ollut mitään pelottavaa pimeyttä, vaan kiehtovaa sellaista! Adam ja Eeva saivat katsella tähtiä!  Jospa joskus  Jumalan kanssa  yhdessäkin niitä katselivat?*

Mutta siis, aivan alussa, maata ja maailmankaikkeutta luodessaan hän - Jumala, Luoja - käski jo valon tulla, sinä ensimmäisenä päivänä.  Mutta aurinko, kuu, ja ne tähdet - luotiin vasta neljäntenä päivänä. "Jumala sanoi: "Tulkoot valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia." 1. Moos. 1:14 KR-92

*Sillä Jumalahan myös "käyskenteli" siellä "illan viileydesssä", niinkuin sanotaan vanhemman käännöksen sanoin: "Ja he kuulivat, kuinka Herra käyskenteli paratiisissa illan viileydesssä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan." 1. Moos. 3:8 Kun oli tullut syntiinlankeemus rikkomaan rauhan paratiisin puutarhassa... Enää ei oltu rauhallisesti yhdessä ja avoimia Jumalaa kohtaan. Mutta epäilemättä he kertoivat myöhemmin lapsilleen kuitenkin kaikkea sitä, mitä Jumala oli kertonut heille silloin aiemmin, paratiisissa, ihan aikojen alustakin.

Apostoli Paavali - entinen Saul, joka siinä omassa entisessä elämässään vihasi Jeesukseen uskovia niin rankasti, että halusi tappaa heitä - ja tultuaan sitten kirkkaan Jumalan valon sokaisemaksi, ja saatuaan vielä näkönsä takaisinkin; kirjoitti vuosien jälkeen näin:

"Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan." 2. Kor. 4:5-6

Raamatun henkilöt, todellisia ihmisiä.

Raamatun tapahtumat, todellisia tapahtumia.

Lääkäri Luukas kertoi tämän

"Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä.

 Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi,  ja hän sanoi: "Älä itke." Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!" Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille. 

Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi." Tähän tapaan Jeesuksesta puhuttiin kohta joka puolella Juudeaa ja kaikkialla sen ympäristössä." 

Evankeliumi Luukkaan mukaan 7:11-17  KR-92

---

Tuota tapahtumaa kirjoittaessa tuli mieleen: nykyäänkin kukaties elää  ihmisiä, joiden esivanhemmille silloin Raamatun aikana, on tapahtunut Jeesuksen  tekemä ihmetyö. Joko parantaminen tai kuolleista herättäminen. Tai Jeesus on sanonut: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." 

Lieköhän jossain suvussa jotain jälkiä siitä, kun kohdattiin Jeesus silloin... Voipi olla vaikka niin, että uusia sukupolvia on voinut syntyä juuri sen tähden, kun Jeesus on parantanut, tai herättänyt kuolleista. Emme tiedä, kun emme Raamatun ajan sukujen ja ihmisten myöhempiä vaiheita tunne - he ovat meille Raamatun kertomana kuin valon välähdys hyvin kaukaa. Mutta Jeesus on jokatapauksessa yhtä elävä ja voimallinen nytkin, vaikka silmämme eivät häntä täällä kävelemässä nyt näekään. 

Euroopan ensimmäiseksi kristityksi sanotaan naista, joka myi kankaita. Hänen nimensä oli Lyydia.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/07/minne-lahetettiin-makedoniaan.html