Kuinka muuta voisi sanoa lukiessaan vaikkapa Danielin lukuja 3 ja 4! Luvussa 3 kerrotaan kuningas Nebukadnessarin teettämästä valtavasta kuvapatsaasta, joka pystytettiin "Duuran lakeudelle", ja jonka vihkiäisiin kutsuttiin ns. koko valtavan maan kerma. Eli mukana oli esim. maaherrat, neuvonantajat, lainoppineet ja tuomarit, aarteistojen hoitajat, ym., ym.
Patsaan vihkiäisiin oli järjestetty myös paljon muusikoita. Voi ihan kuvitella kuinka paljon valitut olivatkaan harjoitelleet, ettei torvi tai muu soitin vaan päästä väärää ääntä. Heidän oli näet määrä soittaa siinä tilanteessa, kun kaikki vihkiäisiin osalliset ylimystön ja hallinnon jäsenet tulisivat kumartamaan ja rukoilemaan sitä uutta patsasta, joka oli komeasti kullasta tehty.
Niin oli siis määräys annettu, että kumarrettava jokaisen oli, tai jos ei sitä tehnyt, olisi hengen meno varma, sillä käskyä täyttämättömät kohtaisivat loppunsa tuleen heitettynä.
No niin. Nyt oli kaikki valmista; soittajat valmiina kuulemaan aloitusmerkin, väki valmiina kumartamaan, ja kuningas ottamaan tyytyväisyydellä vastaan kaiken tapahtuvan. Kuuluttaja vielä julisti käskyn, musiikki alkoi soida, ja kansa lakosi maahan lakeudella patsaan ympäristössä.
Kuningas katseli sitä kaikkea ensin suurella tyytyväisyydellä. Mutta sitten hänelle tultiinkin sanomaan, että kolme Baabelin maakunnan virkamiestä ei ollut totellut. He olivst Sadrak, Meesak ja Abednego. Heidät haettiin heti kuninkaan eteen ja kuningas vihaisena tiedusteli heiltä, että "aivan tahallanneko" te ette totelleet ja kumartaneet? Jos te nyt heti teette niin, niin asia on ok. Kuningas tietenkin odotti suostumusta. Mutta mitä tekivätkään nämä kolme! Nämä sanoivat: "Tiedä kuningas, että me emme palvele sinun Jumalaasi emmekä kumarra sinun kultaista kuvapatsastasi." Ennenkuulumatonta julkeutta kuninkaan, ja muidenkin läsnäolevien mielestä.
Kuningas suuttui ihan hirveästi. Hän käski kuumentaa jo ennestäänkin riittävän kuuman polttopaikan vielä moninkertaisesti kuumemmaksi ja heittää ne kolme uppiniskaista sinne. Nämä tuleen määrätyt olivat kehdanneet vielä mennä sanomaan, että heidän Jumalansa voisi pelastaa heidät vaikka tulestakin, mutta vaikka ei pelastaisikaan, he eivät kumartaisi.
Nyt oli tuli kuumennettu kuninkaan käskyn mukaan niin kuumaksi, että ne menehtyivät kuumuuteen, jotka joutuivat heittämään Sadrakin, Meesakin ja Abednegon tuleeen. Mutta kohta tapahtui varsin kummia: kuningashan koko ajan tilannetta katseli, riittävän etäisyyden päästä tietenkin, mutta hyvältä näköalapaikalta, ja hän rupesi ihmettelemään, että eikö tuleen heitetty kolme miestä, miten siellä nyt kuitenkin on heitä neljä? Ja neljäs oli näöltään kuin "Jumalan Poika".
Silloin Sadrak, Meesak ja Abednego kutsuttiin tulesta pois. Heidän sieltä pois astuttuaan, havaittiin, ettei heissä ollut edes tulen hajua, eivätkä heidän vaatteensakaan olleet edes kärsineet.
Nyt asia kääntyikin niin, että se olikin kuningas Nebukadnessar, joka antoi nyt kunnioitusta itseään korkeammalle Herralle, eli Jumalalle...
---
Mutta vielä oli ihmeellisiä asioita tapahtuva kuningas Nebukadnessarille, asioita, jotka Jumala etukäteen ilmoitti hänelle. Mutta ne olisivat jo toisen jutun aihe. Niistä voi lukea Danielin luvusta 4.
