Eilisaamun sumut

Jos haluat katsoa kuvat siinä järjestyksessä kuin minä niitä otin, aloita pohjalta...

Minulla oli kamera valmiina jo hyvissä ajoin, sillä tiesin mitä voisi odottaa pian näkevänsä... Mukavaa kuvamatkaa sinullekin:)

Aamulla lammen rannalla

Tänä aamuna kahden tyttären kanssa. Tämä oli yhden toiveesta ihan. Ei tarvi metsän puolelle tieltä mennä kovinkaan montaa askelta, kun on jo kuin eri maailmassa. Tässäkin kuitenkin valtatie ihan vieressä, mutta mitäs se siellä toisella rannalla haittaa🌲

Tämän aamun ikkunanäkymästä

 

Toisenlaista uudistusta

Nyt vaateasioiden parissa. Olin joskus jostain alesta ostanut isännälle neulepaidan, joka oli muuten oikein hyvä, mutta jo ostaessani tiesin, että väri nyt ei oikein ole isännän makuun. Se kun oli vaalean oranssi, tai persikka, tai miksi sitä nyt sanoisikaan. Kyllä hän sitä neuletta käyttikin toisinaan... mutta aika harvoin muihin neuleisiin verraten:)  Mutta nytpä se neulepusero pyörii pesukoneessa muuttuakseen tummanruskeaksi. Sen kanssa koneessa on yksi minun pitkähihainen harmaa t-paitani. 

Olin vajaa vuosi sitten, marraskuussa, kirjoittanut juttuluonnoksiin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2021/09/yksi-toive-ollut-tamakin-tekstiilivareja.html

Julkaisin nyt senkin jutun siinä kohdalla, jossa se olisi alunalkaen julkaistuna ollut. Eli yllä olevasta linkistä siihen pääsee. Siinä näkyi olleen kuvassa juuri sellaiset ruskeat väripaketit, joista yhden tämänpäiväiseen hommaan käytin.

Olin silloin ostanut useampia värejä; tummanruskean lisäksi beigeä, tumnansinistä, vaaleansinistä ja olipa toffeenruskeakin. Kaksi tummaa ruskeaa käytin jo aikoja sitten, mutta se hommeli ei oikein onnistunut, sillä värjättävissäni oli jo valmiina jotain läiskiä, jotka jäivät rumasti näkyviin. Kyllä minun piti sekin jo tietää, ettei värit peitä mitään fläkkejä, mutta kun ei aina ohjeita ota tosissaan, vaan luulee omien touhujen riittävän. No, täytyy kehitellä niitten pieleen menneitten kanssa jotain... joskus ehkä.

---

Mutta nyt: Hyvin onnistui nyt isännän vaaleanoranssin neulepaidan värjäys; siitä tuli hyvän ruskea. Samoin minun harmaasta t-paidastani. 🙂

Mutta tässä on nyt suoraankin luettavissa  toinen tämänpäiväinen; aamullinen, toiseen blogiini kirjoittama, mutta tuosta linkistäkin pääsee sinne blogiin lukemaan halutessaan.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/09/iankaikkisuus-on-pantu-meihin.html

Iloa on tänä aamuna tuottanut ajatus, joka otsikossa on. Jeesus on ylipappimme ja vanhurskauttajamme. Ikuisen elämän aikaansaaja.

Usein emme tule lainkaan ajatelleeksi, että jokainen ihminen pitää sisällään ikuisuuden siementä. Jotkut - jotka uskovat Jeesukseen, saavat ikuisen elämän. Joillekin ikuisuuteen herääminen on toinen kuolema, eli kadotus, jossa ei olla tietämättömiä siitä missä ollaan, vaan ollaan ikuisesti erossa Jumalasta ja seurana kärsimys. (Senhän takia juuri uskovat näitä asioita tahtoo esillä pitää, että on se parempikin vaihtoehto, koska Jeesus sen meille hankki! Sen saa vastaanottaja lahjana! Ei omin aikaansaannoksin.)

Mutta meillä on vielä mahdollisuus, meillä on Jeesus:

"mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa." Hebr. 7:24-25

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." Saarn. 3:11

Pöydän ja sängyn uudistamista

Kun isäntä oli hionut ruokapöydästä kuluneen lakan pois, sai emäntä ilokseen kokeilla ihan uutta hommaa, eli vahan levittämistä. 

Vahan väriksi katselimme kaupassa konjakiksi nimettyä sävyä, ja sopivalta tuo näyttääkin.

Haaveilimme remonttitouhun lomassa enempikin huonekalujen uusimisesta.  Mutta useat otetaan kiltisti uudestaan käyttöön fixsattuina. Isäntä korjaa parhaillaan, minun tätä kirjoittaessani, sänkyämme. Se saa uudet pohjasäleet. Uudistamista nekin kaipasivat.

Tuon puunatun keittönpöydän pintakin  oli jo  niin kulunut, ettei pöydällä voinut leipoa ilman vahakangasta alustana, koska lakka hilseili paikoin. Mutta kaikkihan tarvii korjaamista joskus. Niin pöytä kuin sänkykin ovat kulkeneet matkassamne vähän vajaat kolmekymmentä vuotta.

Sisustuspiirustuksia

Näissä on piirrettynä niitä asioita, joita joskus on ollut. Ja toiset on kuvitelmia, mitä olisi voinut olla.

Tiilinen takka oli pitkään. 

Tummanruskean, 80-luvulta peräisin olevan  keittiön olen nähnyt aikanaan, mutta pesukone oli silloin jo eri paikassa.

 

Alla kuvitelmani uudesta keittiöstä, johon mietittiin vihreitäkin kaakeleita, mutta päädyimme kuitenkin toisenlaisiin.

Vähän huvittavaa keittiöpiirroksissani on se, etten ollut kumpaankaan  piirtänyt hanoja ollenkaan. Minulla on selvästi ollut mielessä enemmän värit ja muu sellainen. Puunvärisiin seiniin kuvittelee  erilaista kuin valkoisiin.

Vessaankin kuvittelin vihreitä laattoja. Ja mustan pytyn.  

Ja sitten olkkarin olleita ja kuviteltua. Nyt noissa kahdessa alla olevassa kuvassa olevat lamppu ja huonekalut olisivat taas ihan tätä päivää.

Vihreän kuvitellun sohvan sijaan tulee harmaa sohva. 

Kun keskustelu kulki moottoripyörästä hameverkkkoon...

Olin parin tyttären kanssa liikkeellä. Ohitsemme ajoi muutama moottoripyörä, joista yhdellä oli "tarakallaan" matkustajakin. Siitä minä sitten muistelemaan, kuinka lapsena minua polkupyörän (tai mopon) takana kuljetettaessa varoiteltiin, ettei vain koivet jää pyörän pinnoihin. No, siitä sitten rupesin hameverkosta puhumaan, että kuinka ennen sellaisia pyörissä oli estämässä hameenhelmojen pinnoihin menemistä. Muisteltiin sitten leveitä housunlahkeitakin, joita välillä irroiteltiin ketjun välistä. Sen juuttumisen estämiseksi joskus puntit nipistettiin kapeammaksi pyykkipojilla. Mutta hameverkkoon palatakseni, minulta kysyttiin, miten se hameverkko oli kiinni... Jota minä sitten selitin. No, siitä seurasi ihmetys: sekö ei ollutkaan hameessa kiinni oleva asia. Minua vähän huvitti moinen luulo. Mutta siinä sen huomaa, että helposti asioita, jotka itse tietää, luulee toistenkin tietävän samalla tavoin. Eiväthän puhekaverini  olleet koskaan hameverkkoja nähneet. Eihän minullakaan  niistä ole omakohtaista kokemusta, mutta joskus nuorena siitä olisi kyllä ollut hyötyä, kun hame päälläkin tuli pyöräiltyä. Millainen mielikuva minulla sitten tuli siitä tyttöjen hameverkkokuvitelmasta: ikäänkuin sipulipussi. 

---

Katselin julkaisematta jääneitä juttujani. Tämä tässä oli vuodentakainen. 

Aamun jäiset maisemat

 

Muuttolinnut

Muuttolintujen ääni korvissani. Kohta näkyi  muuttajien joukko, kaukana lentävänä. Välillä  omaa paikkaa vaihdellen lensivät  muodostelmassa. Niiden töräyttelyjä kuunnellessa tuli jotenkin haikea mieli. Jotkut ensi kertaa innoissaan lähtevät, jotkut vanhoja konkareita ovat. Jotkut palaavat takaisin, jotkut jäävät matkalle.

Ne matkalle lähtevät tuntevat toisen kotimaansa; sen,  jonne suuntaavat. Kukaan ei ole niille tieteellistä tutkimusta näyttänyt sen maan olemassaolosta, mutta se on kirjoitettu niiden sydämiin. Mihin me ihmiset hukkasimne sen hiljaisen sydämen tiedon omasta toisesta kotimaastamne?  

Tästä näkee toisen blogini tämänpäiväisen:

Toivon varassa

Torstaiaamun kuvia

 

Poikkesin torstaina aamun kävelyllä myös heiniä kuvailemaan, sillä olin aiemmin huomioinut  hienot, pehmeän näköiset heinät. Jonkinlaisia heinäkuvia sain, mutta ylipäätään hennoista heinistä on vaikea saada kunnon kuvia. Mutta samalla sihtailin kameralla maan ja taivaan yhteisnäkymiä, jotka näyttivät yhdessä niin kivalta.

Näillä maisemilla...

 

Allaolevan kuvan maisemilla oli taas tänä aamuna tiellä muistutus siitä, missä oikein eletään. Viime viikolla tiellä vähän edempänä oli yksi linnun jalka. Tänä aamuna lintu, jolla kyllä oli kaksi jalkaa ja kroppaakin, mutta josta puuttuikin paljon. Joku on "metsästänyt", varmaankin syödäkseen siinä paikkeilla. Tytöt ihmetteli siitä viimeviikkoisesta jalasta kuvaa heille silloin näyttäessäni, ettei se aamulla sellainen ollut, vaan siinä oli silloin enemmän. Toinen oli meinannut jopa kompastua siihen. Minä näin sen koiven silloin päivällä, eli joku ehti syödä lisää päivän aikana. Tänä aamuna nähtiin ensin isonpuoleinen lintu lennähtävän ojasta tielle. Se lensi sitten pois, kun lähestyimme sitä kohtaa. Näin että siellä oli jotain vielä ja ajattelin, että joku pikkulintuko siellä vielä on. Mutta se oli joku kanalintu, kuten viimeviikkoinenkin löytö. Mikä lie sitten ollut se pois siitä lennähtänyt. (Löytöjen kuvia en tahdo tänne laittaa, koska en itsekään haluaisi moisia kuvia toisten blogeissa katsella.) 

Taivas laskeutuu keskeneräisyyteen

"Kunnia olkoon Jumalalle"

Niin se teki silloinkin, kun enkelit tulivat laulamaan kunniaa Jumalalle seimeen nukkumaan laitetun tähden.

Sellaista se meidän elämäkin usein on, monin  tavoin vajaata, jolloin kiitos ja kunnian osoittaminen kuivuu huulille tai hämärtyy jonnekin pilvien taa. Mutta Jumala pysyy silti. 

Minun piti piirtää ihan toisenlainen/toisenlaisia kuvia. Mutta tähän päädyin. Ajattelin kai tämän helpommin saavani tehtyä. Mutta päätinkin jättää sen tuollaiseksi, keskeneräiseksi, koska olisin luultavasti paranteluyrityksilläni tärvellyt sen kokonaan. Kerran se jo roikkui valumassa hanan päällä, kun olin siitä liikoja värejä "pessyt". 

---

Minulla on kai joku piirtelyvaihe nyt menossa, kun olen taas päässyt väreihin käsiksi...

Ja vielä tämä; jotain samaa keskeneräisyyden ja jumalallisen kohtaamista:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/09/siihen-tuli-jeesus-mukaan.html