Iloa päivääsi näistä

Muutama minusta kivannäköinen yksityiskohta tuolta ulkoa ilahduttamaan silmiäsi:)

 

Ja ilahduttakoon sydäntäsi tämä teksti:

 

"... Koko syntivelkamme laskettiin Jeesuksen harteille. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit; kaikki pienet ja suuret synnit; kaikki mieltämme vaivaavat ja unohdetut synnit; kaikki tahallisesti tehdyt ja tahattomat; niin mustat ja raskaat  kuin valkoiset ja hienovaraisetkin. Kaikkien kaikki synnit

on kokonaan kannettu ristille ja sovitettu. Jumala ei enää vaadi meitä tilille synneistämme,

 vaan epäuskostamme..."

  Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä lupaus kantaa/Perusanoma Oy

Sunnuntaikertomus

Tietä pitkin kulki vaeltaja. Hän oli vaatimattoman näköisesti varustautunut. Ei ollut hänellä hienoja vaatteita ja hänen matkavarusteensakin olivat kovin kehnon näköiset.  Mikä lie köyhä, ajatteli hänen ohitseen hienoissa varustuksissaan porhaltanut toinen matkalainen.
Tämä toinen oli matkalla kauas. Hän oli tälle matkalleen hankkinut kalliit varustukset, koska hän tavoitteli pääsyä kuninkaan puheille. Tai no, jos nyt edes pääsisi  esittämään asiansa jollekin hänen palvelijalleen ensin. Se häntä hieman huolettikin, kuinka se mahtaisi onnistua. Eihän hän tuntenut sieltä ketään. Olihan hän tosin varannut mukaansa  arvokkaita lahjoja, ne varmaan avittaisivat hänen asiaansa, hän itsekseen myhäili, vaunujen vieriessä eteenpäin. Kyllä se sisäänpääsy varmaankin hänen lahjojensa myötä onnistuisi.
Ensimmäinen vaeltaja oli jo hieman väsynyt. Hänen jalkojaan särki ja hänestä olisi tuntunut hyvälle päästä edes vähäksi aikaa vaunujen kyytiin. No, hän istahti kivelle lepäämään. Siinä hän mietti matkaansa, samalla katsellen äsken ohiajaneiden vaunujen lennättämiä pölypilviä kaukana edessään. Tämähän oli hänen tapansa matkustaa; raikkaissa tuulissa, hitaasti kiiruhtaen. Välillä hän tapasi ihmisiä, joiden kanssa kulki hetken matkaa. Ja joiden kanssa hän jutteli matkasta; kysyi minne vierustoveri oli matkalla ja kertoi myös omastaan. Eipä hänellä montaa vierustoveria ollut kertynyt, jolle olisi omasta määränpäästään voinut kertoa. Jokunen kuitenkin. Näille muutamille hän oli kertonut, sen mitä hänen ystävänsä oli käskenyt, että tuon ystävän luokse voisi halukas matkalainen ohjata askeleensa. Jotkut kiinnostuivatkin asiasta ja kysyivät lisää tästä asiasta.
Ja matkalainen kertoi. Hän kertoi, että tuo ystävä oli hyvin varakas ja ystävällinen luokseen tuleville. Kuka vain oli hädässä, tai vaikka ei mitään hätää olisi matkalaisella ollutkaan, niin hän saattoi tulla tämän ystävän linnaan. Sillä linnassa tämä asui...
 - Ai, linnassa... kuului usein kanssamatkaajan suusta. He  saattoivat sanoa: - Eihän sitä tämmöinen vaatimaton matkailija voi sinne mennä... mihinkään linnaan. - Joku halpa matkustajakoti tässä pitää etsiä. Mutta kun vaeltaja kertoi lisää, löytyi aina silloin tällöin joku, joka uskoi. Ja teki vaeltajan ohjeen mukaan.
Mutta sitten oli niitäkin, jotka eivät ottaneet hänen sanojaan todesta. Ja niitä, jotka porhalsivat polleana hienoissa, omissa varustuksissaan portille - eivätkä päässeet sisään... Ja minkätähden? He eivät olleet kuulleet terveisiä vaeltajalta, joka oli kuninkaan ystävä. Vaatimaton matkalainen.

---

Tähän ei nyt löytynyt mitään sopivaa kuvaa. Kuvitelkaa itse.
 

Arkiasun piristys: koriste-essu

Tein tämän koriste-esiliinan tunikasta, jonka kesällä ostin Pomarkusta kirpparilta. Tälläisellä voi piristää tylsää päivää (ihan sen tekemiselläkin jo) - tai saada asuun jotain uutta. En kyllä tätä ihan tähän asuun aikonut, mutta en ruvennut vaatteita tämän takia vaihtamaan johonkin muuhun.

Kuvittelin kyllä ostaessani käyttäväni vaatetta tunikana, mutta se ei tuntunutkaan hyvältä kotona, minulle sopimattomien mittasuhteiden takia.

Laitoin tunikan poikki kainaloiden alta. Alaosan takaosasta leikkasin keskeltä viipaleen pois, eli muotolaskosten välisen alueen. Siitä sain kangasta huolitella essun yläosan. Nauhoista tuli tuollaiset töpöt, koska tarkoitukseni oli laittaa tähän nappisysteemi. Mutta koska totesin pystyväni solmimaan nuo tyngät, niin jätin homman siihen, ainakin tällä kertaa. Kangas kyllä olisi riittänyt pitkiinkin solmintanauhoihin, mutta halusin hieman säästää sitä, jos vaikka siihen tunikan yläosaankin joskus sattuisin tarvitsemaan sitä:)

Minulla on jo pitkään ollut suunnitteilla erääseen mustaan mekkoon tehdä mustasta pitsistä koriste-esiliina. Saa nähdä tuleeko sitä joskus tehtyä. Luullakseni se lisäisi kyllä mekon käyttöä. Mutta täytyypä tätä oranssiakin sen kanssa joskus kokeilla.

Sisiliskoyhdyskunta

Sellainen meillä näyttäisi nyt olevan. Isäntä teki tässä taannoin pihalle matalaa kivimuuria ja nyt on käynyt ilmi, että se on oikein sisiliskojen suosikkipaikka. Tämä on siis aivan eri puolella pihaa, kuin missä otin aiemmat sisiliskokuvat. Nuorimmat varsinkin ovat noita otuksia nyt seurailleet, mutta huomasin, että kyllä siihen kyttäilyyn isompikin helposti jää koukkuun. Toissapäivänä siellä oli auringossa ainakin seitsemän pikkusisiliskoa samanaikaisesti ja usein ne oleskelevat pareittain, joskus kolmisin,  eri kohdissa kivimuuria.

Sisiliskojen perhepotretti

Tässä mennään  äitimuorin luokse.

Vieressä oikein pieni sisiliskotenava. Eipä ole paljon puolukanlehteä suurempi...

Ja tuossa alla yksi melko pieni oli lähtenyt vähän tutkismusmatkalle ja tässä sitten rämpii takaisin kotitanhuville.

Tätä kutsun perhepotretin isukiksi, vaikka en kyllä oikeasti tiedä, onko isukki vai äitiliini.

Jos tarkkaan katsoo sinne, mihin tytötkin, niin voi juuri ja juuri erottaa sisiliskoperheen kivillä.

Täytyy sitä välillä vähän käväistä käppäilemässä muuallakin, eikä vain aina makoilla auringossa.

Eipäs kannata tulla liian lähelle, tai mää suutun... 

Kyllä minä osaan kiipeillä ainakin

Mitäs täällä melskataan?

Mikään ei kyllä voita kunnon aurinkokylpyjä

Ja vielä näitä rääpäleitä

Vaikka näitä  paljon onkin, niin eipä niiden silti tarvitsisi sisälle tulla, kuten meillä oli toissapäivänä takaovesta tullut. Jo aiempana vuonna takaoven alla asusteli sisilisko, häntänsä menettänyt, ja nyt on sitten pienempi versio siitä. Tämä sisälle päässytkin oli tynkä. Kuin näin sen sisällä, mietin ensin hädissäni, että mitä sille teen...listinkö sen?  Pelkäsin, että se karkaa jonnekin näkymättömiin ja jää sisälle oleskelemaan... Sitten keksin kahden paperin avulla nostaa sen lattialta (se oli vikkelä ja oli jo vähällä mennä kylppäriin) ja heittää sen yhteen lattialla lojuneeseen muovilaatikkoon - ja sitten ulos. Myöhemmin päivällä vein pyykkiä ulos ja näin siellä toisenkin pienen, jolla vielä oli häntä tallella. Tosin suuri vaara on, että sekin menettää sen, jos ei muuta oleskelupaikkaansa. Näin nimittäin sisältä ikkunasta käsin,  kuinka se livahti oven ja kynnyksen väliin.

 Mutta nyt riittäköön sisiliskot!

 Olihan siellä kivimuurilla kauniimpikin otus:)

Maalaismuori kävi kaupassa

Autohan on siis edelleen poissa pelistä.  Perjantaina laskeskelimme isännän kanssa, että siitä onkin jo kaksi viikkoa kun kävin kylillä... Isäntä sitten kysyi, huvittaisiko minua lähteä nyt kauppakäynnille. No, olisi tavalliselle, tai vaikka linja-autollakin isännän kanssa, mutta ei sellaiselle mikä minulle oli tarjolla: Eli itsekseni linja-autolla. Kahdesta menee kahden maksu... joten tulisi ruoka-ostoksille aika paljon lisähintaa... Lähdin sitten kuitenkin, vaikka ei huvittanutkaan, sillä onhan isäntä jo useamman kerran asioinut tässä välillä.

Olin edellisenä iltana tullut katsoneeksi Ely-keskuksen sivulta niitä linja-autojen vyöhykerajoja.   Sieltä sivuilta löytyi koko itä-suomen alueen pysäkkikohtainen kartta ja se pikkutien risteys, josta me kyytiin noustaan,  jäi juuri sille paremmalle puolelle, eli minusta kahdella vyöhykkeellä selvittäisiin Lieksaan ja matkan hinta olisi 6 euroa.  No, kun pääsin autoon, sanoin kuljettajalle, että miten asia minun mielestäni on (isännältä välillä otettu 6 e, toisinaan 8e), mutta kuski oli eri mieltä. Hänellä oli kone käden ulottuvilla ja se näytti, että 8 e... Kun vähän intin ja selittelin asiaani, että vyöhykeraja on kyllä tuossa aivan lähellä Joensuuhun päin, otti hän sen maksun, joka oli mieleni mukainen.  Mutta sitten hän matkalla selitteli niitä vyökerajoja, kuinka ne menee ja missä auto näyttää niiden vaihtuvan... Takaisin tullessa puolentoista tunnin päästä, oli sama kuski. Sanoin, että ottaa nyt sitten sen minkä katsoo oikeaksi... Otti 8 e. Minä vain mietin, että mitä hyötyä moisista tarkoista vyökekartoista on, kun ne ei sitten pidä yhtä käytännön kanssa. Asiakas ei siis voi tietää tarkalleen hintaa, vaikka kuvittelee olevansa rajan sisällä...  Tytär tuli samoihin aikoihin Enon suunnasta ja samantapaiset selitykset oli hän niistä rajoista saanut. Hänellä meno- ja tulomatkoilla on ollut eri hinnat. Mietin ihan, että laittaisinko palautetta sinne Ely-keskuskeen (tai liikennöitsijälle) näistä monimutkaisuuksista. Sillä jos ne kuskit on oikeassa, niin monimutkainen se systeemi sitten on ymmärtää - näin maalaismuorille ainakin.

No, saatiin ruokaa kumminkin.  Mulla olisi siellä kaupungilla ollut vähän "löysää aikaa", mutta se  linja-automaksuhommeli vei jotenkin sen vähäisenkin innon mihinkään. Hiukan yritin mielenvirkistykseksekseni vaatteita Citymarketissa hypistellä, mutta eipä sekään kiinnostanut nyt. Kävin sentään kahvilassa ja sitten teinkin ne ruoka-ostokset: mahdollisimman "kevyttä"  - siis kannettavaksi. Mutta olihan minulla vastaanottajat ison tien varressa, jotta ei minun tarvinnut niitä itsekseni kaikkia kotiin laahata:)

Omassa autossa joku osa oli perjantaina Joensuussa katsottavana. Saa nähdä mitä siitä sitten kuuluu. Kovin korkealla toivo ei sen suhteen enää ole.

Melkein kuin savua...

Minulle tuli tästä ihan mieleen jotkut kaskisavut.  Sieltä sitä näkyi nousevan... mutta se oli vain sumua...

Luonto järjestää joskus ihmeellisiä taidenäyttelyitä....