Älä lähde pois...

Älä lähde pois, vaikka nyt näyttäisi siltä, että et saa vastausta, tai sinua ei otettaisi vastaan. Jeesus ottaa vastaan! Hän itse sanoi:

"... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

Kenenkään muun luona ei ole vapautusta synneistä. Hänen luonaan on. Hän kärsi jo rangaistuksen niistä, meidän puolestamme.

Jeesus kysyi: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Joh. 6:67

Hän sai vastauksen: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat" Joh. 6:68

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Joh. 3:16 KR-92

Jeesus tuli tänne ihan meitä varten!

Kun luulee jo aamusta päivän kulun tietävänsä...

Oli tämän viikon tiistai. Luulin jo aamusta tietäväni, että päivästä tulee tylsääkin tylsempi. Kirjoitin nimittäin vihkooni aamulla näin: 

"Uuvuttava arki... Tämä tuntuu nyt siltä, kuin rämpisi jossain pusikossa. Ei ole paljon näkymiä mihinkään suuntaan..."

Sitten olin jatkanut kirjoittamista näin, ikäänkuin itselleni:

ARVAAMATON ILO?

"Voisiko tämä päivä tuoda elämääsi arvaamatonta iloa? Pidät sitä kenties mahdottomana, koska sinä et näe sille mitään mahdollisuuksia. Mitä se muka voisi olla, sanot. Mutta tässä ei ole kyse sinun mahdollisuuksistasi - vaan minun, sanoo Jumala. Sinä et tiedä, mitä minä minäkin päivänä teen. Usko ja odota minua! Sinunkin kohdallesi tulee se päivä.
Kuinka usein olettekaan sanoneet: "Ei olisi voinut kuvitella..." ja ylistätte minua. Enkö ole sama Jumala edelleenkin? Onko voimani loppunut, tai armoni? Ei ole, sinä tiedät kyllä sen."

---

Ja mitä sitten kirjoitin eilen vihkooni siitä tiistaista, jonka olin olettanut päiväksi, jolloin ei ole odotettavissa mitään kiinnostavaa:

MITÄPÄ ENÄÄ SANOISIN?

"Luulin eilen aamulla tietäväni, miten päivä menee; toivottoman tylsästi ja mielenkiinnottomasti....
Kuinka väärässä olinkaan! Iltapäivällä alkoi isommasti tapahtua. Ensinnä eräs tuttu soitti, ...että voisimme hakea heiltä ruokaa, kun olivat saaneet  sitä jostakin niin paljon etteivät voineet sitä itse kaikkea käyttää. No, me menimme sinne ja saimme ruokien lisäksi heillä kahvitkin. Takaisin lähdimme mukanamme kylmälaukku täynnä sapuskaa: nakkistroganoffia, muusia, perunalaatikkoa ja täytettyjä paprikoita. Paluumatkalla soi puhelin. Tytär soitti, että eräs tuttu kävi ja tulee kohta uudestaan. Jonkin aikaa kotona oltuamme hän tulikin toisen miehen kanssa..." 

Tuo meille poikennut mies on sellainen, että olemme häntä erityisesti odottaneet  viime aikoina käymään. Rukoilleetkin sitä. Hän ei ole viime vuosina täällä aina poikennut, tai jos onkin, asia, josta olemme tahtoneet keskustella, ei ole noussut keskusteluissa esiin. Nyt hän sitten tuli. Keskustelimme myös asiasta, joka mielessämme oli. Hän toi selvästi esiin ajatuksensa siitä, ja jätti asian meille, että jos vain tietäisimme, mitä haluamme, asia voisi edeetä.

Niin. Joten saa tosiaan rukoilla! On muitakin aiheita siihen, on kiitosaihetta, mutta myös huolia. Kiitos jos jaksatte muistaa!

Ja vielä tämä: Eipä tarvinnut laittaa ruokaa eilen, kun syötiin sitä muusia ja nakkistroganoffia. Oli vieläpä parempaa kuin osasin uumoillakaan. Siitä  saadaan vielä tänäänkin iltaruoka:)

Tuleeko kuvasta pian vanha ja "kelpaamaton"?

Löysin tänä aamuna viimevuotisia ottamiani kuvia. Ajattelin, että laitan tänne, kun kerran samoja asioita   tien pielissä ihastelen kävellessäni. Uusia kuviahan en ole voinut ottaa. Mutta tuli mieleen tämä nykyaika.  Nykyäänhän kaikenlaiset asiat on heti saatavilla ja nähtävillä, "tuoreesti". Tuleeko kuvasta nykyään ikäänkuin vanha ja "kelpaamaton", jos se ei ole tältä päivältä, tai mikä vielä kummallisempaa samalta vuodelta edes?  Kuitenkin kauniita kuvia ihastelemme vaikkapa lehdissä, joihin ne on saatu ties mistä kuvapankista, ties milloin alunperin kuvattuna. Tämä blogimaailma, ynnä muut sen tapaiset jutut, on tuonut tämmöisetkin mietinnät esiin. Ennen ei olisi tullut mieleen edes miettiä moista asiaa.

Mutta tässä näitä nyt on, sekalainen kokoelma. Joukossa joku oma suosikkini myös.

Kiitos kun jaksoit silmäillä loppuun asti!

"Voimamies" ja yhden asian nainen

Koen olevani sellainen yhden asian nainen, enkä hyvässä mielessä. Tarkoitan sitä, että toimeliailla ihmisillä on monta lankaa hyppysissään yhtä aikaa ja  he onnistuvat siinä vielä oikein hyvin. Sitten on niitä toimeliaita, jotka ovat omistautuneet täysin jollekin yhdelle asialle ja toimivat sitten koko voimillaan sen eteen. Mutta minä en ole näitä. Olen sellainen yhden asian ihminen siinä mielessä, että jos minulla on vain muutamakin ihan tavallinen arkinen asia samaan aikaan pähkäiltävänä, onnistun stressaamaan niistäkin. Yksi kerrallaan on parempi.

Entä sitten tuo otsikon "voimamies"? Ajattelen apostoli Paavalia sellaisena. Voiko yhden asian naista ja sellaista voimamiestä yhdistää mikään? Ensimmäinen ajatus on, että ollaan kyllä tosi etäällä toisistaan! Mutta yksi yhdistävä tekijä kyllä on: molemmilla on katse käännetty Jeesukseen Kristukseen päin. Ja tulipa mieleen, että se vahva Paavalikin oli kyllä ihan inhimillinen ihminen silti. Jossain kohtaa hän sanoo, että rasitukset olivat "yli voimiemme". Ja sanoihan hän eräässä kohdin olleensa joskus ystäviensä luona "heikkouden vallassa", jolloin hänen puheensa "ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista". Silloinkin hän siis katsoi Kristukseen, joka oli hänen voimansa. Siihen tämä yhden asian nainenkin tahtoo katsoa. Ja siihen on lupakin katsoa, jokaisen heikon.

2. Kor. 1:8:  "...yli voimiemme..."
1. Kor. 2:3-4:  "...heikkouden vallassa..."  "ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista.

Olin kirjoittanut tämän jo kesäkuussa.
Linkit  Koivuniemen Raamattuhakuun, jossa Raamatunkäännös -33/-38.

Levollista lepopäivää!

Oli joskus rehevämpääkin...

Vähän huvittavaa. Etsin tänä aamuna toiseen blogiini kuvaa. Löysin sopivan vuodelta 2017 ja siitä huomasin, että oli ollut vähän paremmman "puutarhan" vuosi. Krassejakin vähän toisin kuin nyt. Ja kaikenlaista muutakin näkyi olleen.  Nythän ne, jotka kukkii, taitaa voida lähes yhden käden sormilla laskea... Ja luulin, että mustasilmäsusannaa ei ole saatu ennen kukkimaan. No, olipas. Löytyi kuvia siitäkin. Vaikka ei takapihasta otettu yleiskuva silloinkaan kovin häävi ollut, on siitä silloisesta kukkarunsaudesta (nykyiseen verraten) kuitenkin otettu silloin ilo irti  runsaan kuvamäärän muodossa ja maljakkoonkin siitä oli otettu.  Riittääpä siitä kuvitukseksi tähänkin nyt.

"Puutarha"unelmia... ja pyykkärin silmänilo

Tänä kesänä ei oikein tullut mistään mitään... ainakin niin luultiin siinä vaiheessa, kun oli vaihtelevan sateisia ja kylmiä säitä. Hoidotta jäivät ne, mitä maahan oli laitettu, muutamaa kastelukertaa lukuunottamatta silloin alkuun. Hoito tarkoittaa meillä lähinnä kastelua, jota tekee kuka viitsii, ja joka into sekin yleensä meiltä hiipuu, jos alku näytää surkealta.

Mutta luonto voi yllättää. Tytär oli laittanut tomaattejakin. En uskonut että ne juuri taimia kunmoisimmaksi kasvaa... Mutta, mutta... varsistahan tuli yllättävän vahvan näköisiä. Sitten ne yllättivät sillä, että olihan niissä keltaisia kukkiakin. Ja eilen löytyi jopa yksi tomaatti!

Ei, kaksihan niitä vielä oli lisääkin, sellaisia peukalonpään kokoisia. Vaikka "saalis" on näin vaatimaton, tämä oli miellyttävä yllätys silti. Olin luullut, että tomaatti tarvitsee sen kasvihuoneen. Jos näitä olisi hoidettu kunnolla ja säät olisivat olleet suosiollisia, olisi tulos ollut vielä ilahduttavampi.

Yhtä epäuskoinen olin mustasilmäsusannoiden suhteen, samasta syystä kuin tomaattienkin kanssa. Mutta nekin yllättivät. Olemattoman lyhkäisiin varsiin tuli kuitenkin pieniä kukkia, kuin pieniä aurinkoja:)

Ja yksi niistä "susannoista" oli jäänyt silloin alkukesästä sisälle, maitopurkkiin laitettuna. Ja siihen se jäi kylppärin ikkunalle koko kesäksi. Vettä sai kun joku viitsi sitä sille antaa. Taannoin se venytti yllättäen vartensa pesukoneen vesiletkun ympärille. Ja sen kasvu oli todella nopeaa. Tänään siinä hehkui ihana kukka! Ja kaksi nuppuakin on.

Mitä näiden kasvien "päässä liikkuu"? Miksi ne kasvaa, silloin kun ei mitään odota? Ja kun odottaa jotain, ei tule tulosta... Herneet ja kehäkukat sentään kasvoi kuten kuuluikin. Mainittakoon vielä, että joistakin penkeistä ei tarvinnut  edes rikkaruohojakaan nyppiä...

Missä ystävyys alkoi 49 vuotta sitten...

Kävimme Pomarkussa heinä-elokuun vaihteessa. Tapasin myös ystävääni perheineen. He tulivat myös Pomarkkuun käymään. Teimme perheinemme yhteisen kävelyretken minun ja ystäväni entisen koulun pihapiiriin. Istahdimme hetkeksi kivelle, jolla olimme istuneet vuonna 1970 ja jossa ystävyytemme alkoi. Olimme näet siinä kivellä istuen sopineet, me ennen toisillemme tuntemattomat,  että olemme ystäviä sitten kun koulu syyskuussa alkaisi...

Ja niin me sitten ystäviä olimme! Voi sanoa vieläpä niin, että erottamattomat. Olin varmaan oikein "maanvaiva" kun olin varmaan lähes joka viikonloppu Marja-Leenan kotona. Äiti vähän yritti joskus topputellakin, ettei liian usein pitäisi... ettei minuun kyllästytä. Usein sitten syksy- ja talviaikaan kotiinlähtöni vielä viivästyi pimeälle, vaikka kuinka olin aikonut ajoissa lähteä kotiin. Mehän emme missään vaiheessa olleet todellakaan naapuruksia, vaan matkaa oli muutamia kilometrejä, jolloin toisen kotona ei voinut ihan noin vain piipahtaa.

Olisimme kyllä olleet lapsina pahoillamme siitä, jos olisimme tienneet, että sadat kilometrit meidät aikuisina kylläkin erottavat, emmekä voi kuin hyvin harvoin toisiamme tavata, mutta ystävykset olemme edelleen:)

Kerronpa vielä tämän: Kun kouluaikana oli valokuvauspäivät, sovimme usein mahdollisimman samanlaisen vaatetuksen kuvauspäiväksi. Joistakin luokkakuvistamme sen kyllä havaitsee, että yhtenäiseen vaatetukseen on pyritty:) Kun näin, että Marja-Leenalla oli tämän kuvan ottamisen päivänä mekko yllä, minua harmitti, ettei minullakin ollut. Vaan eipä tätä kuvaa etukäteen ollutkaan suunniteltu. Se tuli eteen yllättäen.

Sain luvan julkaista tämän ystäväni perheenjäsenen ottaman kuvan. Rajasin kuvaa ylä- ja alareunasta. Kiitos kuvasta:)!

Lammas, raha ja poika

Laumasta oli kadonnut lammas. Lauma oli iso. Mitä väliä siis yhdellä...? Mutta eikö vain paimen "...mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioilleen iloiten. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kotiin ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'." Luuk. 15:4-5

Naiselta oli hukassa tärkeä raha, hänelle muistorikas, yksi kymmenestä. Ja "eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'." Luuk. 15:8-9

Isä kaipasi muille maille mennyttä poikaansa. Poika tosin oli ottanut  kaiken omaisuutensa mukaansa, ja arvatenkin tuhlannut kaiken. Mutta mitä siitä. Hänhän oli silti hänen rakas poikansa! Tulisipa poika kotiin... Ja isäpä näki eräänä päivänä jo kaukaa pojan tulevan. Poika oli tullessaan niin häpeissään, ettei enää kokenut olevansa se arvoinen, että häntä isän pojaksi enää edes nimitettäisiin. Mutta - "Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun rakas poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleeen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään." Luuk. 15:22-24

Jeesus kertoi nämä tapaukset. Hän sanoi myös, että enemmän kuin nuo mainitut iloitsivat löytämistään, iloitaan taivaassa: "Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen..." ja "Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen." Luuk. 15:7,10

---
Parannuksen teko ei ole ainakaan sitä, että yritetään  ruveta paremmiksi ihmisiksi, jotta voitaisiin tulla Jeesuksen luo... Hänen luokseen saa tulla sellaisena kuin sillä hetkellä on.

En minä osaa selitellä näitä asioita, mutta olisiko tästä apua: "Parannuksen teko on löydetyksi tulemista ja suostumista...": https://yksinarmosta.fi/2018/03/23/mita-on-parannuksen-tekeminen/ 

Ja tässä selitetään myös samaa  asiaa; mitä uudestisyntyminen on: https://sessenkirppis.blogspot.com/2019/08/mita-on-uudestisyntyminen.html

Hyvää torstaita sinulle!

Kuinka Jumala lohduttaa ja rohkaisee

"Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta." Ps. 138:3 KR-92

"Jumala lohduttaa omiaan monin eri tavoin. Usein hän lähettää luoksemme oikean ihmisen oikeaan aikaan, silloin kun meillä on elämässä vaikeaa.  Herra Jeesus saattaa vastata meidän ahdinkoomme myös antamalla selkeän rukousvastauksen. Ehkä se ei ollut vastaus nimenomaiseen pyyntöömme, mutta se oli Jumalan vastaus siihen, onko hän lähellä ja tietoinen meidän ahdingostamme. Se on kuin vakuutus: "Minä olen tässä, älä pelkää." Tai sitten Jumala vahvistaa meitä suoraan sanansa kautta. Joku satoja kertoja lukemamme raamatunjae alkaa puhutella yllättäen aivan uudella tavalla. Kaiken lohdutuksen Jumala on aina perillä meidän elämämme vaiheista ja auttaa meitä oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Olemme turvassa tänäänkin."

Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki

Pilatuksen vaimon uni

"Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa  paljon kärsinyt hänen tähtensä." Matt. 27:19

Mitä sitten mahtoi tämä Pilatuksen vaimo yöllä unessaan nähdä? Näkikö hän kenties kaiken sen, mitä tulikin tapahtumaan...

Mitä tuon yllämainitun viestin jälkeen sitten seurasi? Ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta  surmauttamaan Jeesuksen. Seurasi seuraavanlainen sananvaihto:

• Pilatus: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?"
• Kansa: "Barabbaan".
• Pilatus: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" 
• He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!"
• Pilatus kysyy ihmetellen: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" 
• Mutta kansa vastasi, huudon vain kovetessa:  "Ristiinnaulittakoon!"
• Kun Pilatus  sitten näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne."
• Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle".
• 
  

Silloin Pilatus päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. 

(Mukailtu Matteuksen kertomasta. Jakeet näet tarkasti tästä: Matt. 27:19-26/
Koivuniemen Raamattuhaku)

Mitä mahtoi Pilatuksen mielessä liikkua kaiken tämän aikana? Mitä Pilatus tuumi vaimonsa lähettämästä viestistä? Kuittasiko hän sen sillä, että nuo nyt ovat niitä vaimon unia... ja mokomilla vielä häntä häiritään kesken työn?  Hänen vaimonsa oli varmaan sinä päivänä suuresti ahdistunut. Olihan hänen yönsä ollut kamala, sillä hänhän sanoi unessa suuresti kärsineensä sen tähden, mikä Jeesusta uhkasi. Mitä hän sitten mahtoi yöllä unessaan nähdä?  Näkikö hän senkin, että hänen miehellään olisi ollut mahdollisuus vapauttaa Jeesus?

Mitä  mahtoi  Pilatuksen kotona tapahtua illalla? Millaiset olivat tunnelmat? Kukaties vaimo itkien vaati häneltä illalla selitystä, miksi hän antoi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi? Eihän tämä ollut kenellekään mitään pahaa tehnyt. Eikö Pilatus välittänyt vähääkään siitä viestistä, jonka vaimo hänelle lähetti? Vai välittikö Pilatus kenties sittenkin? Kukaties välittikin.  Ehkä hän jopa pelästyi, että mitä tämä on? Kenties Pilatuksella oli hermot kireällä. Tuskin hänen mielensä vähästä järkkyi, mutta tässä oli aihetta tavallista suurempaan mietintään jälkikäteenkin. Ennenpitkää hänenkin korviinsa varmaan täytyi tulla,  että ristiinnaulittu ei ollutkaan enää haudassa. Hänestä kerrottiin  juttua, että kuollut olisi noussut haudasta...  Jos niin oli, oliko se todellakin jotain jumalallista? Riittikö hänen käsienpesunsa vapauttamaan hänet omasta osuudestaan?  Voi vain arvailla millainen oli heillä siis se merkillepantava päivä ja ilta, ja seuraava yö... seuraava päivä... ja tulevat päivät. Miten se kaikki tuli vaikuttamaan heidän myöhempään elämäänsä? Sitä ei meille ole kerrottu.

Mutta toisaalta - näin piti tapahtua. Siinähän Jumala toteutti jo kauan sitten suunnittelemansa: meidän puolestamme uhrattiin viaton. Syntinen saa yhä syntinsä anteeksi, kun hyväksyy sen Jumalan uhrin hyväksemme: Jeesuksen; hänet, joka suostui kuolemaan meidän puolestamme, että meillä olisi rauha syyllisyydestä, ja myös iankaikkinen elämä Hänen kanssaan. Ei meillä itsellämme ole ikinä mahdollisuuksia omin voimin syntivelkaamme kuitata. Siksi siihen tarvittiin maksumieheksi jumalallinen ja synnitön, ihmisen osan tunteva. Sellainen on Jeesus Kristus, meidän edestämme ristiinnaulittu, kuollut ja ylösnoussut... Että mekin saisimme elää!


---
Löysin tämän tekstin toisen blogini luonnoksista. Olin kirjoittanut sen vuosi sitten syksyllä, mutta on ehkä jäänyt julkaisematta. Mutta jos kuitenkin onkin ollut tässä tai toisessa blogissani esillä ennenkin, niin olkoon. Saa olla nyt tässä.

Käytiin Pomarkussa

Niinpä käytiin. Ja Kankaanpäässä myös. Eilen "illalla" palasimme. Kello oli siinä vaiheessa jo 23... Saimme oikein ennätyspaljon kulumaan tuohon poikki kotomaan ajamiseen, sillä siihen meni aikaa peräti 14 tuntia. No, se johtui siitä, että poikettiin niin monesti kaupoissa. Itsekin sitä tahdoimme, mutta nuorimmat tahtoivat myös koulun alkua varten etsiä erinäisiä asioita. Joten niinhän sitä aikaa sitten meni. Taisimme pysähtyä jokaisessa kaupungissa välillä Pomarkku-Lieksa, paitsi Joensuussa, koska mihin kaupaan sitä enää siellä olisi edes ehtinytkään, saati jaksanut.

Matkalla tulin syöneeksi paljon salmiakkia. Aika vähän välitän enää muista makeisista. Pandan tehtaallekaan en Vaajakoskella mennyt, vaikka toiset menivät. Saan heiltä kyllä suklaata sen verran kuin sen makean hinkua tulee:)

Mutta koska minulla ei nyt ole omia kuvia otettuna reissulta, sopinee tähän tohtori "G. Tropin" minulle 80-luvulla määräämän "lääkepussin" kuva.  Kuuri näyttää kumma kyllä jääneen himpan verran kesken, sillä pussista pilkottaa yksi "pilleri". Samalla kertaa sain myös pullotettua troppia, mutta enpä vain nyt tiedä, missä pullo tällä hetkellä on.