"Puutarha"unelmia... ja pyykkärin silmänilo

Tänä kesänä ei oikein tullut mistään mitään... ainakin niin luultiin siinä vaiheessa, kun oli vaihtelevan sateisia ja kylmiä säitä. Hoidotta jäivät ne, mitä maahan oli laitettu, muutamaa kastelukertaa lukuunottamatta silloin alkuun. Hoito tarkoittaa meillä lähinnä kastelua, jota tekee kuka viitsii, ja joka into sekin yleensä meiltä hiipuu, jos alku näytää surkealta.

Mutta luonto voi yllättää. Tytär oli laittanut tomaattejakin. En uskonut että ne juuri taimia kunmoisimmaksi kasvaa... Mutta, mutta... varsistahan tuli yllättävän vahvan näköisiä. Sitten ne yllättivät sillä, että olihan niissä keltaisia kukkiakin. Ja eilen löytyi jopa yksi tomaatti!

Ei, kaksihan niitä vielä oli lisääkin, sellaisia peukalonpään kokoisia. Vaikka "saalis" on näin vaatimaton, tämä oli miellyttävä yllätys silti. Olin luullut, että tomaatti tarvitsee sen kasvihuoneen. Jos näitä olisi hoidettu kunnolla ja säät olisivat olleet suosiollisia, olisi tulos ollut vielä ilahduttavampi.

Yhtä epäuskoinen olin mustasilmäsusannoiden suhteen, samasta syystä kuin tomaattienkin kanssa. Mutta nekin yllättivät. Olemattoman lyhkäisiin varsiin tuli kuitenkin pieniä kukkia, kuin pieniä aurinkoja:)

Ja yksi niistä "susannoista" oli jäänyt silloin alkukesästä sisälle, maitopurkkiin laitettuna. Ja siihen se jäi kylppärin ikkunalle koko kesäksi. Vettä sai kun joku viitsi sitä sille antaa. Taannoin se venytti yllättäen vartensa pesukoneen vesiletkun ympärille. Ja sen kasvu oli todella nopeaa. Tänään siinä hehkui ihana kukka! Ja kaksi nuppuakin on.

Mitä näiden kasvien "päässä liikkuu"? Miksi ne kasvaa, silloin kun ei mitään odota? Ja kun odottaa jotain, ei tule tulosta... Herneet ja kehäkukat sentään kasvoi kuten kuuluikin. Mainittakoon vielä, että joistakin penkeistä ei tarvinnut  edes rikkaruohojakaan nyppiä...