Rannekkeissa perhoset - tilkussa kettu

 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/02/perhosrannekkeisiin-ohje-ja-pieni.html

Puseroprojekti vaateblogini puolella

Tänään puikoilla: Neulepusero, jonka ohje on peräisin v. 1988  käsityölehdestä. Homma loppusuoralla, toinen hiha puikoilla. Tyttären ja minun yhteisprojekti. 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/01/puseroprojekti-v-1988-suuri.html

Kun kissa tai koira muuttui lampaaksi tai joksikin - virkkausvärkkäys

Piti kokeilla yhtä juttua. Tehdessäni mietin, että millä minä sen edes täyttäisin. Sitten muistin, että jossain taisi olla joku pieni rippu jotain täytettä - ja niin olikin. Riitti ja jäikin vielä pikkuisen.

Selvityshomma

Sain eilen hommakseni yhden lankasekasotkun selvityksen. Jollain kumman tavalla se on minusta kivakin homma. Palkitsevampaa kuin vaikkapa jonkun helpon sudokun teko, jotka eivät minulle ole helppoja😅 Tänä aamuna selvitin lankasotkun.  Eilen illalla en "kerinnyt" - (ehtinyt),  kun aloimme katsella Narniaa DVD:ltä.😉

Sitä selvityshommaa nyt aamulla tehdessäni mietin, että jotkut on hyviä selvittämään ihmismielen tai ihmissuhteiden solmuja. Minä en sellaiseen kykenisi. Mutta kun noita lankoja aloin selvittää, ensin löysyttelin sitä epämääräistä kasaa, että mitä tässä on; ja katselin josko löytyisi joku sopivannäköinen kohta, jota voisi alkaa pujotella sinne, mistä se oli tullut. Ja niin vähitellen kasasta alkaa vapautua pieniä keriä, tai jotain muuta sinne sotkeutunutta; ja lopulta ne isot kerät. Ja jopa ne aloitetut työt saa vierelleen ihan omat lankansa. Jotenkin niin niitä muitakin sotkuja kukaties jotkut siihen armoitetut selvittää🤔🧶 

Sitten se on selvät langat🙂

"Kevät"sukat olikin syyssukat... Melkein talviset.

Kun keväällä rupesin sukkia tekemään, oli alkuun kova into saada ne valmiiksikin ja käyttöön. Jostain syystä homma lopahti ja kesällä ei yhtään innostanut hommaa jatkaa. Syksyllä sitten keltainen väri alkoi taas vetää puoleensa ja kaivoin tekeleet esiin. Tuli valmiiksikin nyt sukkapari, mutta jotenkin enempi oli nyt tahimista se tekeminen.

 Mutta nyt saa kuitenkin valmiista olla iloinen😊

Joululahjalangoista myssy "Tähkäpäälle", jolle oli ohje kirjassa "Kauneimmat luontoneuleet"

Aion kyllä itse olla se "Tähkäpää", joka tuota käyttää. Olin ihaillut ohjetta jo muutaman vuoden, mutta kun sain joululahjaksi sopivanväristä lankaa niin siitä se haave muuttui todeksi. Mutta ajattelin kyllä samalla, että ei tuollainen malli varmaan minulle sovi. Mutta nyt kun sitä on päässyt käytännössä sovittamaan, niin sopiihan se. Ehdinpä ennen kevättä ja kesää😌

Päähineen tekeminen alkoi myssyn palmikkoisesta reunuskaitaleesta. Kun se oli tehty, sen päät ommeltiin yhteen ja sen reunasta lähdettiin myssyn pääliosaa tekemään. Sitten oli vuorossa korvaläpät ja niiden jatkoksi suoraan nuo palmikot, jotka olisi kuuluneet olla peräti 35 cm pitkät (jonka päälle vielä hapsut), mutta omani jätin vähän päälle 20 sentin mittaan ja siihen sitten hapsut jatkoksi. Tupsun kehittelin itse.

Palmikot on vähän sitä sun tätä, niinkuin koko myssykin, kun välillä aioin siitä jo ihan toisenlaistakin, mutta kun se ei onnistunut niin palasin tämän myssymallin pariin. Sainpa sen tehtyä, vaikka omaa sävellystä ja sähläystä siinä on paljon. Isännällekin joku päivä sanoin, että tulee mieleen kuin joku matikan koe, että tulos on suunnilleen oikein, mutta keinot jolla siihen on päästy, on vähän kysymyksen alaiset:😅

Uusi liina pöytään pikavauhtia

Tänään käytiin Joensuussa. Huomasin Kontin kangastarjonnassa kangaspalan joka miellytti minua. Tiesin heti mitä siitä haluaisin tehdä: liinan keittiön pöydälle. Kotiin tultua aika äkkiä pesin kankaan käsin. Kun se oli jonkin aikaa ollut  kuivaustelineellä, silittelin sitä kuumalla raudalla, jotta saisin sen kuivaksi. Niin kova hinku minulla oli päästä liinan tekoon käsiksi. Ennen pesua olin jo siksakannut reunat, ettei riisty. Nyt kun se oli jo suunnilleen kuiva, käänsin reunat silitysraudalla painellen, varsinkin kulmien takia; mutta helpottihan se muutenkin ompelua. 

Liina on kokoa 68 x 34. Nyt se olisi valmis pöytään. Mutta pöytä ei ole ihan vielä valmis liinaan.

Siinä on kaikenlaista sälää; ja entinen liina, jonka joskus vuosia sitten olen virkannut; joka ei  kovin onnistunut tekele ole, reunat vinkuraiset, mutta malli sinänsä on ihan kiva ruusukori. Saa olla nyt pöydällä ainakin tämän päivän, kun vasta muutama päivä sitten sen siihen laitoin. Virkattu liina on vaaleankeltainen, väri ei niin tuossa erotu.

Tämä virkattu liina on vain vähän isompi kuin ommeltu  uusi liina. Sopivan kokoisia kummatkin ruokapöytäämme.

Nyt tekeillä tällaiset sukat

Eilen piirsin vähän aikomusta. Sain yhdeltä tyttäreltä punaruskeaa lankaa, joka oli jäänyt hänen projektistaan. Oli sitten jo ennestään saatuna toiselta tyttäreltä vaaleansinistä lankaa, ja myös kolmannelta tyttäreltä joskus saatua tummempaa, kimaltelevaa sinistä lankaa, kuten myös itsellä vielä ennestään vähän tähän sopivaa. Näiden lankojen väreistä se lähti, ja ylläni olleiden vaatteiden väreistä☀️

Kevätsukat jämälangoista☀️

Vaikka kesä on tulossa (ja vaikka ei siltä nyt näytä, kun auton päälläkin on lunta melkein 20 cm) tarvitaan sukkia kylmille lattioille.  Innostuin aiemmin saaduista jämälangoista tekemään lyhytvartisia kevätsukkia. Ensin tein yksiväriset. Toiset tein moniväriset, ja ne ei tasaraitaisesti, koska en ollut tasavarma, että miten langat riittäisivät siihen, että sukat olisivat samanlaiset. Niinpä niistä tuli tehtyä tällaiset:

Aiemmin tehdyt yksiväriset ovat tuossa alla. 

Tuntuu siltä, että vieläkin olisi hieman innostusta tällaisten tekemiseen. Täytyy vielä tutkailla lankoja, millaiset kevät/kesäsukat olisi mahdollista jämälangoista tehdä. Tai sitten ostaa kivanvärisen lankakerän☀️

Tämä virkkuu... Muutama aalto lisää taas🌊

Virkkumallina kopio omasta piirustuksesta.

Tämä on jo niin kaukainen projektin aloitus, että mietin eilen, tuleekohan tämä koskaan valmiiksikaan...Vai käykö niin, että lapset joskus löytävät äitinsä tavaroista tämmöisenkin tekeleen, joka ei näköjään tullut valmiiksi😀 No tiedä sitä sitten, mutta nyt vaikuttaisi olevan taas vähän kiinnostusta tähän:) 

Samantapaisen työn sain joskus aiemmin valmiiksi: https://vaaranlaella.blogspot.com/2018/12/virkattu-kuva.html

Saksitaan vaatteisiin uutta ilmettä

Yleltä luin taannoin aiheeseen liittyvän Strömsö-jutun: https://e.fi/aihe/a/20-10005505. Mutta eilenpä touhusin itse senkaltaista hommaa, kun silppusin yhden lapsilta jääneen, kokoa 128/134 olevan topin itseäni varten "hihattimeksi". Kaipasin jotain sopivanväristä käsivarsien lämmikettä vaalean mekon ja viininpunaisten sukkahousujen  kanssa käytettäväksi. 

Topista tuli käytettyä helma ja selkäosa. Topin alaosa muuttui hihoiksi. Ja koska toppi oli niin pienikokoinen, oli minun käytettävä topin selkäosaakin hommaan. Siihen kiinnitin hihoiksi tulevat osat. Isommasta topista tehdessä olisi varmaankin riittänyt pelkkä hihakappaleiden toisiinsa kiinnittäminen.

Mutta alkuun pääsee tosiaan pelkillä saksillakin, ei ole pakko välttämättä ommella yhtään mitään. Olen itsekin jonkun verran harrastanut sellaista. Vuosi sitten olin pitkähihaisen t-paidan muuttanut hapsulliseksi trikoojakuksi: (sama mekkokin näkyy  olevan joissakin jutun kuvissa:)

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2022/10/silppusin-pitkahihaisen-puseron.html

Ja jos hiukan vielä ompelee lisäksi, niin voi tulla tämmöisiä kuin tämä aiemmin tehty, että sukkahousuista sain puseroon pitkät hihat:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2021/03/sukkahousuista-puseroon-hihat.html

Reissulaisena - ja pieni neuletyö, joka osoittautui luultua vaikeammaksi minun tehtäväkseni

Olen ollut kotoa poissa melkein viikon, mikä on sinänsä jo aika harvinaista. Ja se vasta erikoista onkin,  että me isännän kanssa oltaisiin eri paikoissa, koska yleensä olemme aina kaikkialla yhdessä. Nyt kuitenkin tulin tyttären perheen luo etelään pojan kyydissä ja isäntä jäi kotiin meidän nuorempien kanssa. Minunkin oli tarkoitus palata pojan kyydissä kotiin parin yön jälkeen, mutta täälläpä vielä olen. Olen saanut seurata vauva-arkea täällä. Joku päivä sitten kävimme tyttären kanssa kävelemässä läheisessä puistossa, toisena päivänä olimme koko perheen voimin kauppakierroksellakin.

Olin ottanut myös kotoa mukaani jo kotona aloitetun käsityön, jota olen sitten täälläkin tehnyt.  Kyseessä on pieni neuletakki noin 60 vuotta vanhasta kirjasta: Kodin neuvokki, neuleita nuorimmille. Olisi ollut kiva, jos olisin saanut sen täällä valmiiksikin, mutta kyllä siitä kotiinkin jää tehtävää. Eilen jouduin purkamaan toisesta etukappaleesta sen, mitä olin eilen saanut aikaiseksi. En ollut riittävästi tarkistanut, että kaikki olisi mennyt samaan malliin kuin toisessa kappaleessa oli.  No nyt onneksi on jo saavutettu se, mitä oli purettava eilen.

Mikä moka etukappaleissa...

Nyt näyttää paljon paremmalta:)

---

19.9.2023 Kotona kirjoitettua: Hohhoijaa... Huomasin joku päivä sitten, kun olin saanut tuon alemmassa kuvassa olevan keskeneräisen kappaleen valmiiksi, että pieleen meni taas! Silmukoita on ilmeisesti liikaa tuossa kuvion loputtua, eli ensimmäisen kuvan pieleen menneeksi luulemani, olikin ilmeisesti oikein... Nämä seikat selvisivät minulle, kun halusin kokeeksi harsia tehdyt kappaleet toisiinsa nähdäkseni miltä näyttää. No eipä näyttänyt hyvältä:(   Kaulaa varten ei olisi jäänyt juurikaan tilaa. Joudun siis nuo etukappaleet tekemään uudestaan tuosta kuvion viimeiseltä kierrokselta alkaen. 

No eipä olekaan hyvä noin...

Tämä vanhasta  kirjasta tekemäni pieni neuletakkiyritelmä ei mitenkään houkuttele uusiin kokeiluihin niin vanhoilla ohjeilla... koska näköjään tarvitsen nykyaikaisemmat neuleohjeet, jotta niistä tulee sitä mitä pitääkin🙄

Pelkkää aikomusta... vaan ei mitään toteutusta

Olin joskus aiemmin piirtänyt tälle tähdenmuotoiselle alustalle virkkuumallin virkaa tekemään jonkinlaista aikomusta. Tänään yritin sitä aloittaa virkkaamalla, ja hetken päästä jatkaa saamallani "tähtiajatuksella", että sakarat olisi muka helpompi muotoilla kudinpuikoilla kaventaen ja lisäillen. Vaan eihän siitä tullut yhtään mitään, ja into lopahti tyystin. Saa nyt sitten odottaa uutta innostuksen aikaa, jos sellainen joskus suvaitsisi tulla. 

Tuntuu että ylipäätään ei ole kovin paljon innostusta ja jaksamusta mihinkään. Aurinkoakin kaipaisin enemmän. Tuntuu että se toisinaan virkistää, ja edes houkuttelee lähtemään ulos kävelylle. Nyt on tämä heinäkuu vain ollut kuin jonkinlaista syksyä.

Kun vanha myssy kaipasi jotain

Olin tehnyt tämän myssyn vuosia sitten, mutta käyttö on jäänyt tosi vähäiseksi. Osin ihan siitäkin syystä, ettei tämä ole lämmin, vuoriton kun on. Mutta yksi syy nihkeyteen on ollut sekin, ettei se muutenkaan ole miellyttänyt. Myssyn malli ei ole minun naamataululleni paras. Ja sitä epäsopivuutta on vielä oikein korostanut tuo leveä valkoinen raita, joka on ihan kiva pelkkää myssyä silmäillessä, mutta ei minun otsallani. Yritin siihen eilen jotain keksiä, ensin kirjomalla raidan päälle punaista ja sinistä. Ei ollut hyvä. Sittenpä vain solmin punaisen pienen nauhan, joka on ollut jonkun paperisen lahjakassin kantimena. Ja sen päälle sitten pistin  yhdestä rasiasta löytämäni vanhan Tukholma-rintaneulan. Jos se oli minun tätini peruja, niinkuin muistelen, niin ehkä se täti oli saanut sen  siskoltaan tuliaisena. Toisen tädin tytär kun kotiutui jo kauan sitten Ruotsiin. Ruotsissa tosin  on isännänkin sukua samaan tapaan. Ja niin varmaan on monellakin suomalaisella. Eipä yhden "korun" lisääminen myssyä juuri  muuttanut muuksi, mutta kului siinä mukavasti vähän aikaa asiaa pähkäillessä ja värkätessä:)  

Siinä vielä myssy Reettan päässä, niin näkyy siinä oleva tupsukin:) 

Iloa saadusta☀️

Sain ystävältä muutama päivä sitten pussillisen erilaisia lankakeriä, joita hän ei  tarvinnut.  Eilen siitä pussista valkkasin tällaiset kerät sukkien tekoa varten. Homman jo aloitintinkin eilen vaaleansinisellä. Tuossa on ikäänkuin ajateltuna langat sukkapariin ja siksi laitoin langat tuohon noin, jotta näen, että riittävät varmasti molempiin sukkiin. 

"Jumala on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo." Kirje kolossalaisille 1:27 KR-82

Tuo jae ihastutti tänä aamuna. Toisen blogini tämänaamuisen jutun pääsee halutessaan lukemaan tästä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/02/jumalan-ei-tarvitsisi-mutta-silti-han.html

Juustovormu-härpäkkeet Reettan harteilla

Olen nyt saanut tehtyä kaksi etukappaleiden yläosaa ja takakappaleen yläosan (jos tästä siis joku jakku joskus tulee). Ompelin tehdyt kappaleet olalta kiinni toisiinsa. Nyt ei tarvi enää kiehkuroita virkata, ja johan niihin ehdinkin kyllästyä. Mutta jos tästä jakkua aion, niin minun pitäisi tuolla raidoitusvirkkuulla tehdä muut puuttuvat osat. Hieman hirvittää, että kuinkahan onnistuu noihin tehtävien alaosien mitoitus, että ne saa sitten kohdistettua jo tehtyihin osiin siististi... Nimittäin jo noissa oli ongelmia, sillä virkkuukäsialani on niin epätasaista ja löysää; alkuun oli ollut kireämpää ja lopussa hyvinkin löysää. Kappaleet oli aika muotopuolia ja niiden raidoitukset piti kuitenkin sovittaa oikeisiin kohtiin. No, venytin ja tiivistin, niin sillä ne jotenkin saatiin paikalleen. Ei näyttäisi kovin haittaavan nyt. Mutta mitä tapahtuu, jos ja kun, joskus tuota pestään? No, se on sen ajan asia sitten.

Jos minua ei huvittaisikaan enempää tehdä tätä, niin tuota voisi käyttää vain tuollaisena hartiakoristeena, jos laittaisi eteen solmintanyörin. Tai voihan sen kiinnittää vaikka jollain soljellakin.

Sovitin minä sitä itsellenikin...