Aamun verkkotaidetta

Tulin äsken ulkoa ja toin näitä tullessani.  Verkonkutojien töitä oli taas runsaasti esillä. Nämä taideteokset eivät ole tässä missään paremmuusjärjestyksessä, joten lopustakin voi löytyä se suosikki.

 Alla malli "pyykkinaruripustus".  Jo vähän rispaantunutkin.

Samaa tyyliä, mutta erittäin tasaista työtä, oli tämä alla oleva malli.

Ja näitähän voidaan ripustella puuhun mihin korkeudelle tahansa. Kiinnityspaikkoja löytyy varmasti.

Tässä ihan toisenlainen malli, huomattavasti tylsemmän näköinen. Näissä se verkonkutoja itse kököttää usein tuolla verkon alapinnalla vaanimassa.

 Tässä onkin siimaa tosi paljon. Varmaan monen tekijän työtä tässä pienessä kuusessa.

Alla sellainen "sumuverkkomalli".  Näyttäähän se ihan siltä kuin olisi sumuverho laskeutunut maahan...  Aamulla muuten otin kameran mukaan sumukuvien toivossa, mutta näitä sain.

 Näillä tienoilla niitä verkkoja piisasi.

Tasainen tavallinen.

 Ja tässä sitten erittäin tiheä malli.

Melkein kuin pitsiä oli tuon reuna.

Kaunein työ oli minusta tämä viimeinen:
upea  "helmiverkkomalli".

Toivottavasti nautitte tästä "verkkotaidenäyttelystä".

Verkkojen tekijöinä hämähäkit:)

Pieni koruvärkkäys

Virkkasin eilen rintakorun. Sen keskellä on nappi.

Sen oli tarkoitus olla  yhdistävä tekijä vihreän neuletakin, kirjavan puseron ja viininpunaisten sukkahousujen välillä.  Ei se nyt siinä tarkoituksessa niin onnistunut ollut, koska sukkahousut oli niin .... allaolevasta kuvastahan tuo näkyy, mitä ne oli. Mutta muuten tekeleestä tuli mielestäni ihan onnistunut.

Eilinen sekalainen kotivaatetukseni: kukkakuvioinen vaalea pusero  ja  sininen hame (omatekoiset muutama  vuosi sitten),  sekä käsivarsien lämmikkeenä kirkaanvihreä neuletakki. Jaloissa viininpunaiset, kamalan isokuvioiset sukkahousut.  

Tänään onkin yllä farkut, musta t-paita ja tuo sama neuletakki lisukkeineen:)

Se oli silmänilo

Nuorimmaiset olivat viime viikolla keränneet ulkorapulle tällaisen somistuksen:) Siinä oli monenmoista.

Ohhoh! Kun olin tätä juttua tekemässä, olin vahingossa räppäissyt tuon ylläolevan kuvan jättikokoiseksi. Kun katselin esikatseluna tätä juttua, näin virheeni. Päätinpä antaakin sen olla:)

Ilahduttakoon sinunkin maanantaitasi nämä:)

Peili, sisiliskot ja vähän takapihaa

Olen näköjään viime aikoina useankin kerran suunnannut kamerani johonkin vanhaan tavaraan. Yhtenäkin aamuna hetken mielijohteesta tähän peiliin. Kiikutin sen takapihalle, koska siellä on samanvärisiä  kukkiakin.

Takaovesta kuljin ja takaisin sisälle tullessani oli sisilisko tulla sisään! Onneksi  sain hosaistua jalalla sitä toisiin ajatuksiin, joten se kääntyi takaisin kynnykseltä. Niitähän on asustanut tuossa oven alla taas oikein perhe: poikkihäntäinen iso ja ainakin kaksi ihan pientä. Välillä lehtiä tuolla ulkona laattojen raossa pöyhivät, välillä suunnisti joku lehtisalaattien juurelle ja toisinaan ulkorapun vihreän ruohomaton alle oli helppo sujahtaa.

Tänä kesänä on pyykin kuivattaminen ulkona jäänyt melko vähälle muihin kesiin verrattuna, jo säidenkin vuoksi, mutta myös tuon sisilisko-ongelman takia. Saisivat mieluusti muuttaa toiseen paikkaan. Takaovea ei juuri ilkeä avata.  Luulin, etteivät ne aamulla siinä ole (aamulla klo 7 aikoihin), mutta olipa vaan. Ei passaa luulotella, että ne vain aurinkoisella ja lämpimällä siinä on...

Mitä takapihaan muuten tulee, se on ihan kaamea ja piha noin ylipäänsä sellainen, ettei mitenkään esittelykelpoinen, mutta on takapihalla sentään jotain silmäniloa...

... ja se on nuo takapihan kukat. Tytär laittoi niitä:)

Ja tykkään noista takapihan sinisistä kalusteista myös. Vaikka keinussa olen tainnut vain kerran istua tänä kesänä... ja pikkutuolit tarvitsisivat jo isompaa kunnostusta.

Krassit on niin aurinkoisia.

Niitä on käytetty 

 kakun koristeenakin:)

Perintöpeitto "Juustovormu"

Tämä pitsipeitto on äitini lapsuuskodista kotoisin. Löysin muistikirjastani tekstiäkin tästä,  kun olen äidiltä kaikenlaista hänen lapsuuskodistaan kysellyt ja muistiin merkinnyt.

"Pitsipeittoja oli kaksi valkoinen ja keltainen.  Valkoista ei käytetty, keltainen oli paljon käytössä. Toisen oli tehnyt Bertta (sukunimi puuttui muistiinpanoistani, mutta kysyin nyt ja oli kuulemma enon vaimo).  Hän oli joku tuttava tai sukulainen (eli sukulainen oli). Valkoinen peitto on nyt meillä ja mummulla se oli jo naimisiinmennessä.  Myöhemmin Kertun (tätini) aikuistuessa hän sai sen. Kerttu jatkoi peittoa. Sitten hän jossain vaiheessa antoi sen meille ja meillä se oli käytössä kunnes meni rikki."  Mummu meni naimisiin 30-luvun puolivälissä, joten ikää tällä peitolla on jo paljon!

Minä sitten nuoruuden innossani joskus  70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa, aloin puuhastella siihen uusia paloja. Eihän tuo projekti olekaan kestänyt kuin vain jotain 40 vuotta... Ostin silloin siihen Porista  lankaa. Peitto ei ollut enää aivan puhtaan valkoinen ja lankakaupassa pähkäiltiin, kumpaa minun siihen kannattaisi ottaa, valkoista vai luonnonvalkoista kalalankaa. Valkoinen oli liiankin valkoista ja päädyin luonnonvalkoiseen, mutta ei sekään ihan hyvältä näytä. Jos nyt ostaisin, saattaisin ostaa sitä valkoista tai en tiedä...

Käsittelin joitakin kuvia, jotta värierot paremmin erottuisivat. Alla olevassa kuvassa näkyykin ylimmällä rivillä osittain korjattu pala, jonka keskusta on vanhaa kantaa ja sen ympärillä uudempaa tekoa. Alkuun tein vain kokonaan uusia paloja.

Tässäkin näkyy saumakohdassa osittain korjattua kohtaa.

Peiton kuvion nimi on Juustovormu. Melkein samanlainen peitto on Mary Oljen kirjassa Virkattuja vuodepeitteitä (WSOY/1975), jonka myös silloin nuorena ostin.  Siitähän ne ohjeetkin sain uusien palojen tekoon ja olihan minulla mallina tietysti niitä vanhoja palojakin. Kirjan ohjeista oli kyllä hyötyä, kun piti  tehdä nuo kohoraidat ja tietenkin muutenkin.

Malli Juustovormu. Vasemmalla vanhasta peitosta palat, oikealla "uustuotantoa" oleva korjauspala,
joka kuvassa näkyy melkein samanvärisenä, vaikka on oikeasti selvästi tummempi.

Alapuolella olevassa kuvassa on samaisesta kirjasta myös malli Komeetta, jota silloin myös aloittelin innolla keltaisesta kalalangasta. Mallista kai silloin tykkäsinkin, mutta suurempi valintaperuste oli muistaakseni se, että olisin päässyt vähemmilla palojen tekemisillä, koska nuo palat olivat hyvin suuria. Taisin niitä sitten vissiinkin kuusi tehdä ja yhdistellä... joten peittoa niistä ei koskaan tullut. eikä mitään muutakaan. Joskus olen jollain kirpparilla nähnyt tuollaisen valmiin peiton.

Mutta palataanpa nyt siihen Juustovormuun. Peitto on ollut alunperin hyvin kapea. Sitä onkin joskus vuosikymmeniä sitten levennetty kahdella rivillä ja sen työn teki  äidin vanhempi sisko, kuten muistikirjani tekstissä tuolla ylempänä lukikin. Aika onnistunut oli hänen työnsä, se ei juuri alkuperäisestä erotu.  Tädin tekemää jatkoa on allaolevan kuvan kaksi oikeanpuoleista  riviä. Jatkoskohta erottuu kuvan alareunan keskellä reunuksessa. Minun korjauspalojani näkyy kuvan vasemmassa yläkulmassa. Joten ainakin kolmen ihmisen näpit ovat tätä puuhastelleet. Alkuperäinen tekijähän on vähän arvoitus. Oliko se mainittu "Bertta" tämän valkoisen tehnyt vai joku muu...

Mutta nyt on minulla ongelma, mitä tämän kanssa teen. Paljon siitä ei enää puuttuisi, mutta peitossa on pitkän ulkovarastosäilyttelyn jälkeen jo vähän haiskahdusta homeen suuntaan. Ja muutenkin on tullut mietittyä viime aikoina kaiken säilyttelyn mielekkyyttä. Saattaahan se olla, että vielä laitankin tämän jonkinlaiseen pesuun. Vinkkejä siis otetaan mielellään vastaan!

Tulipahan ainakin kuvia peitosta otettua:)