Perintöpeitto "Juustovormu"

Tämä pitsipeitto on äitini lapsuuskodista kotoisin. Löysin muistikirjastani tekstiäkin tästä,  kun olen äidiltä kaikenlaista hänen lapsuuskodistaan kysellyt ja muistiin merkinnyt.

"Pitsipeittoja oli kaksi valkoinen ja keltainen.  Valkoista ei käytetty, keltainen oli paljon käytössä. Toisen oli tehnyt Bertta (sukunimi puuttui muistiinpanoistani, mutta kysyin nyt ja oli kuulemma enon vaimo).  Hän oli joku tuttava tai sukulainen (eli sukulainen oli). Valkoinen peitto on nyt meillä ja mummulla se oli jo naimisiinmennessä.  Myöhemmin Kertun (tätini) aikuistuessa hän sai sen. Kerttu jatkoi peittoa. Sitten hän jossain vaiheessa antoi sen meille ja meillä se oli käytössä kunnes meni rikki."  Mummu meni naimisiin 30-luvun puolivälissä, joten ikää tällä peitolla on jo paljon!

Minä sitten nuoruuden innossani joskus  70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa, aloin puuhastella siihen uusia paloja. Eihän tuo projekti olekaan kestänyt kuin vain jotain 40 vuotta... Ostin silloin siihen Porista  lankaa. Peitto ei ollut enää aivan puhtaan valkoinen ja lankakaupassa pähkäiltiin, kumpaa minun siihen kannattaisi ottaa, valkoista vai luonnonvalkoista kalalankaa. Valkoinen oli liiankin valkoista ja päädyin luonnonvalkoiseen, mutta ei sekään ihan hyvältä näytä. Jos nyt ostaisin, saattaisin ostaa sitä valkoista tai en tiedä...

Käsittelin joitakin kuvia, jotta värierot paremmin erottuisivat. Alla olevassa kuvassa näkyykin ylimmällä rivillä osittain korjattu pala, jonka keskusta on vanhaa kantaa ja sen ympärillä uudempaa tekoa. Alkuun tein vain kokonaan uusia paloja.

Tässäkin näkyy saumakohdassa osittain korjattua kohtaa.

Peiton kuvion nimi on Juustovormu. Melkein samanlainen peitto on Mary Oljen kirjassa Virkattuja vuodepeitteitä (WSOY/1975), jonka myös silloin nuorena ostin.  Siitähän ne ohjeetkin sain uusien palojen tekoon ja olihan minulla mallina tietysti niitä vanhoja palojakin. Kirjan ohjeista oli kyllä hyötyä, kun piti  tehdä nuo kohoraidat ja tietenkin muutenkin.

Malli Juustovormu. Vasemmalla vanhasta peitosta palat, oikealla "uustuotantoa" oleva korjauspala,
joka kuvassa näkyy melkein samanvärisenä, vaikka on oikeasti selvästi tummempi.

Alapuolella olevassa kuvassa on samaisesta kirjasta myös malli Komeetta, jota silloin myös aloittelin innolla keltaisesta kalalangasta. Mallista kai silloin tykkäsinkin, mutta suurempi valintaperuste oli muistaakseni se, että olisin päässyt vähemmilla palojen tekemisillä, koska nuo palat olivat hyvin suuria. Taisin niitä sitten vissiinkin kuusi tehdä ja yhdistellä... joten peittoa niistä ei koskaan tullut. eikä mitään muutakaan. Joskus olen jollain kirpparilla nähnyt tuollaisen valmiin peiton.

Mutta palataanpa nyt siihen Juustovormuun. Peitto on ollut alunperin hyvin kapea. Sitä onkin joskus vuosikymmeniä sitten levennetty kahdella rivillä ja sen työn teki  äidin vanhempi sisko, kuten muistikirjani tekstissä tuolla ylempänä lukikin. Aika onnistunut oli hänen työnsä, se ei juuri alkuperäisestä erotu.  Tädin tekemää jatkoa on allaolevan kuvan kaksi oikeanpuoleista  riviä. Jatkoskohta erottuu kuvan alareunan keskellä reunuksessa. Minun korjauspalojani näkyy kuvan vasemmassa yläkulmassa. Joten ainakin kolmen ihmisen näpit ovat tätä puuhastelleet. Alkuperäinen tekijähän on vähän arvoitus. Oliko se mainittu "Bertta" tämän valkoisen tehnyt vai joku muu...

Mutta nyt on minulla ongelma, mitä tämän kanssa teen. Paljon siitä ei enää puuttuisi, mutta peitossa on pitkän ulkovarastosäilyttelyn jälkeen jo vähän haiskahdusta homeen suuntaan. Ja muutenkin on tullut mietittyä viime aikoina kaiken säilyttelyn mielekkyyttä. Saattaahan se olla, että vielä laitankin tämän jonkinlaiseen pesuun. Vinkkejä siis otetaan mielellään vastaan!

Tulipahan ainakin kuvia peitosta otettua:)