Arkea: Vaihtoehtoisia piirustuspapereita

Olen viime aikoina käyttänyt niin paljon vesiväripaperia, että lehtiöiden loppu häämöttää. Olen ostanut niitä yleensä Joensuussa käydessä, koska sellaista  paksumpaa vesiväripaperia ei ruokakaupasta yleensä löydy. Isoista marketeista sitten löytyy. Niinpä olen nyt paperin loppumista ajatellessa miettinyt ratkaisuja siihen tilanteeseen, jolloin ei yhtään oikeaa vesiväripaperia ole, ja uusi lehtiö on vielä hakematta.  Kierrätyskonsteja siis. Olenkin jo hyödyntänyt sitä aiemmin, että tyystin pilalle menneitä tekeleitä on otettu uusiokäyttöön. Niistä voi toisen puolen hyödyntää. Olen leikannut niistä isoja arkkeja pienemmiksi. Niitä mulla onkin laatikossa joitakin.

Mutta eilen osui silmäni yhden lahjapaperirulllan ruskehtavaan sisuskartonkiin. Sehän on vähän tukevampaa. Siinähän toimisi vahavärit, joita on valkoisella paperilla ollut vaikea saada riittävän näkyväksi.  Leikkasin pienen palasen kokeeksi. 

Hyvin näkyy värit siinä. Minulle jäi nyt iso, kapea pala, johon ainakin haaveilen tekeväni ikäänkuin panoraamakuvan, eli jonkin vaaramaiseman. 

Mutta sitten keksin tänä aamuna kokeilla tyhjää kirjekuorta. Sehän on aika ohutta, mutta materiaalia saa runsaasti, kun laskujahan laatikkoon aina pukkaa. Ja metsäistä siihen sudittiin... 

Kokeilu on märkä tuossa ja märkänähän  rypistyvät, ja väritkin sitten valuvat ties minne. Mutta jos kastelisi ja antaisi kuivua ja tekisi valmiiksi leikattuja arkkeja etukäteen näistä. Voisi kokeilla.

No, tässäpä oli nyt tällaista arkihöpinää tänä aamuna. 

Jaksamusta itsekullekin tähän viikkoon!☀️🙏   

Jotain ukrainalaista

Ostinpa tässä joitakin päiviä sitten ketsuppia. Ja otin tarkoituksella juuri tämän, kun huomasin missä se oli tehty: Ukrainassa. Tarkemmin sanottuna Hersonin alueella, jonka tiedon luin tuosta allaolevasta linkistä. Kuten senkin, että kyseinen firma on ruotsalaisten perustama. Ei ole jäänyt juuri mieleen aiemmin, että ukrainalaisia tuotteita olisi ollut. Ellei sitten tuota ketsuppia ole joskus aiemminkin ostettu. Mutta nyt herää mieleen kysymys, voiko tehdas vielä olla toiminnassa... Ja mitä kuuluu  niille ihmisille, jotka siellä ovat työskennelleet... 

Kun tuo puteli on aika äskettäin tehtaalta valmistunut, ei vielä osattu kuvitellakaan, mitä kohta tulossa on...

https://en.wikipedia.org/wiki/Chumak_(company)

Jostain luin aika äskettäin sellaisenkin tiedon, että Ukraina on ollut Euroopan vilja-aitta. Siitä kun tuli isännän kanssa puhe, niin hän sanoi, että 30-luvulla ukrainalaisia tapettiin nälkään!  Isäntä kehotti minua laittamaan hakuun aiheen: Ukrainan nälänhätä. Ja siitä  löytyy tietoa. Löytyipä vielä siitä aiheesta tehty elokuvakin. Alla linkki Iltasanomien juttuun viime lokakuulta, kuinka Venäjällä oli tultu häiritsemään sen elokuvan  katselua. Elokuvan nimi on Mr. Jones. Elokuva perustuu todellisuuteen; walesilainen toimittaja oli tullut tutkimaan sitä keinotekoisesti aikaansaatua nälänhätää v. 1933. En ole itse aiemmin tällaisesta tiennytkään, eikä elokuvaakaan olla nähty.  Se voisi olla kiinnostava, mutta rankka varmaankin. Mahtaakohan kirjastossa vielä sitä olla. Elokuva oli vuodelta 2020.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008334857.html

No niin, päädyin näköjään lasagnen tehtyäni ja ruokapöydässä istuttuani kirjoittamaan jopa elokuvasta, jota en ole edes nähnyt... Mutta ehkä tässä oli osansa silläkin, kun oltiin katsottu ajankohtaista aihetta ruudulta. Siinä virolainen asiantuntija oli pukeutunut Ukrainan väreihin. Ja minä sitten ajattelin, että voisinkin käydä etsimässä varastosta yhtä keltaista jakkua... jota tosin en nyt tähän hätään löytänyt.

Kovin sitä nyt on Ukrainan asiat olleet mielessä, mutta niinhän ne on monella...

Ja vielä tämäkin: Tänään muistui mieleeni vanhan laulun sanat: "...viimeisen kerran katson Dnjepriin ennenkuin lähden täältä pois..."  Sitä on laulanut Tapio Rautavaara ainakin.  Meilläkin se yhdellä hänen cd-levyllään on. Alla olevassa linkissä on tietoa laulun alkuperästä, joka on siis ukrainalainen.

https://www.kirjastot.fi/kysy/oliko-laulu-dneprille-kristallivirta-kielletty 

Samalla sävekellä on laulettu myös hengellistä laulua nimeltä: Kristallivirta. 

Ihana valo!

Aamulla jo klo 8 aikaan paistoi aurinko!☀️ Se tuntui kivalta, talven pimeiden aamujen jälkeen. Ja eilen ruoka-aikaan, aurinko tuli keittiön pöydälle. Tuli ihan tunne kesästä! 

Mutta tänä aamuna siis metsässä näkyvä auringon valo innosti minut piirustelupuuhiin. Keittiön pöydän ääressä, omalla paikallani, jossa nytkin istun, näen puiden välistä kauas - ja sieltä näkyy auringon valaisemaa kaukaista metsää. Mutta oli sitä auringon vaikutusta lähempänäkin nähtävissä tänä aamuna, kun ihan ikkunan edessä oleva korkea kinos oli myös saanut osansa auringon säteistä. Niinpä minä en malttanut nyt mennä pöydän äärestä toisaalle, (nykyään useimmin hellan päällystä käytän piirustellessa), vaan jäin tekemään touhujani pöydän ääressä, jossa todelliset mallinäkymät on silmieni edessä. 

 

---

Eka kuva oli minulla innostajana. Toinen kuva on myöhemmin otettu, ja tuokin innostaisi kuvan tekoon.

Mutta hieman turhauttavaa on, kun sitä mitä näkee, ei saa paperille haluamallaan tavalla. Mutta se on jo jotain, kun huvittaa edes yrittää:)

Kenen on valta?

Isä meidän -rukouksen lopussa sanotaan:  " ...sillä sinun on valta, voima ja kunnia..."

Ne ovat siis Jumalan. Jeesus opetti sen rukouksen ja hän tiesi, mistä puhui.

Tänäkin aikana kysytään, kuka valtaa pitää? Ollaanko kestetty? Ajatukset ovat paljon Ukrainan kansan luona. Voimme hyvin kuvitella itsemmekin siihen tilanteeseen. 

Rukoillaan Ukrainan puolesta. Sillä lopulta se asia on Jumalan käsissä; ei sen, joka meidän silmiimme saattaa näyttää mahtavalta. 

Jotenkin tämä aika on muistuttanut enemmän mieliin myös sitä, että saa olla kiitollinen ihan siitä, kun iltaisin saa käydä nukkumaan omalle vuoteelleen, ja päivisin istua oman pöytänsä ääreen. 

Se Jeesuksen opettama rukous; Isä meidän -rukous, tässä sanoin, joita minä siinä käytän: (sitä ei tarvitse posottaa kiireellä läpi kuin jotain litaniaa, vaan voi ajatella ja tarkoittaa, mitä sanoo) 

Isä meidän 

Joka olet taivaissa 

Pyhitetty olkoon

Sinun nimesi 

Tulkoon

 

Sinun valtakuntasi 

Tapahtukoon

Sinun tahtosi 

Myös maan päällä 

Niinkuin taivaassa 

Anna meille 

Tänä päivänä

Meidän jokapäiväinen leipämme 

Ja anna meille 

Meidän syntimme anteeksi 

Niinkuin mekin 

Anteeksi annamme niille 

Jotka ovat 

Meitä vastaan rikkoneet 

Äläkä saata meitä kiusaukseen 

Vaan päästä meidät pahasta 

Sillä sinun on

Valtakunta 

Voima

Ja kunnia 

Iankaikkisesti 

Aamen 

Rauhallista päivää sinulle! 

Sukat sai lisäaikaa "uusina" sukkina

Ehkä tämä on jo liikaa nuukuutta, mutta kun muutoinkin monesta materiaalista ainakin miettii, että mitä niistä vielä saisi, (vaikka ei niistä usein mitään silti teekään), niin mikseipä sukistakin... Eli siis, olipa eilen pohjista risaiset sukat, joista värkkäsin vielä käyttöön sopivat. Leikkasin risaisen pohjaosan pois, ja taitoin ehjän yläosan niin, että se sopi ommella osaksi pohjaa. Ompelun tein käsin.

  

Jospa kuvat selittää paremmin...

 

Voi käyttää kumminpäin vaan,  eli sauma alla tai päällä.

---

Ja tässä;  vaateblogissani, jotain vähän nätimpää: virkkasin muutama päivä sitten kauluksen, kun oli niin tylsä kaulus yllä olleessa trikoopaidassa:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2022/02/virkattu-kaulus-peittamaan-tylsaa.html

Mietteitä ajalta pe - su

Tässä loppuviikon aikana olen pikaiseen muutaman mieleen tulleen ajatuksen kirjoittanut kännykkään talteen. En ole saanut aikaiseksi kaivaa laatikosta uutta vihkoa esille, sillä sellaiseenhan ne varmaan olisi kirjoitettu, jos ei entinen olisi täyttynyt jo jonkin aikaa sitten.

Perjantaiaamu: 

Sanot ettet jaksaisi lähteä kaupungille ruokaostoksille 

Pienten rahojen kanssa miettimään mihin ne riittäisivät 

Ruokkiaksesi perheesi tulevan viikon 

Mutta enkö minä ole sama joka päivä 

Eikö minulla ole rajattomat mahdollisuudet yllättää sinut 

Haluaisitko sinä menettää sen kokemuksen nähdä kuinka minä tällä kertaa yllätän sinut 

Kuinka järjestän asiat oman viisauteni ja voimani kautta 

Haluaisitko todella jäädä siitä paitsi ja hoitaa homman itse 

(Ja tämä oli siis se edellisen jutun päivä, jolloin autoa kaivettiin tien sivusta... Mutta auton kyydissä oli myös tyttären ostamat valmiit pizzerian pizzat ja hampurilaiset! Eipä tarvinnut edes ruoanlaittoonkaan ruveta sinä iltana:) Mutta onneksi en aamulla tiennyt tulevista auton kanssa touhuiluista!) 

 

Lauantai:

Tuntuu että aina pitäisi puristaa itsestä jotain lisää 

Mutta mitä kuivasta puristat 

Sunnuntaiaamu:

Urheilujuhlan tuntua toisten mielissä 

Itse en siitä innostu, en urheilusta välitä.

Mutta kadehdin sitä innostusta 

Haluaisin itsekin innostua jostain yhtälailla 

Tai jopa kovemmin.

Ja nyt soikin Maamme -laulu... 

...kun oma maa voitti

--- 

Antaisitko Jeesus minullekin innostuksen

Johonkin, mitä sinä haluat antaa...  

Miksi en voisi innostua Sinusta!???   

Silmien avaamistako tässä tarvitaan 

Aarteet on edessäni 

Mutta en osaa innostua, en iloita 

Anna minulle innostus Sinuun! 

(Oletan, että suurin osa suomalaisista tykkää seurata urheilua edes jonkin verran. Minä en valitettavasti kuulu siihen joukkoon.  Se on oikeastaan sääli, sillä olisi kiva voida innostua jostain, kuten urheilusta innostutaan!)  

Tämä on tehty jos aiemmin. Tuota mökkiä olen kyllä ikkunasta ihaillut, lumikasat keittiön ikkunan  sen edessä senkun vain kasvavat, joten nyt mökistä ei näy oikeastaan enää oveakaan.  

Valokuvakin on tammikuullinen. Aura on työntänyt lumia isosti tähän eteen. Tavallaan haluaisinkin piirtää nykytilanteen, mutta en vain tunnu jaksavan aloittaa sitä. 

Arkea: No jopa oli kauppareissu, kun auto oli jumissa useamman kerran!

Ensin aamupäivällä odoteltiin auraa, kun lunta oli taas tullut paljon. Auran käytyä saattoi ruveta kauppaan lähtöä puuhastelemaan. Minä lähdin edeltä roskapussi kädessä kävelemään, kun isäntä jäi autoa harjaamaaan. Kun olin jo roskapussin laatikkoonsa heivattuani ehtinyt aika pitkälle kävellä, rupesin taakseni välillä vilkuilemaan, että missä toiset viipyy, eli isäntä ja vanhin tytär. Ennenpitkää tuli soitto, että auto oli juuttunut kotiellä lumeen, kun ne tien reunat on, mitä on. No, minäpä siitä takaisin kotiin kävelemään, koska ei sitä kyytiä mulle nyt olisikaan tulossa. Auto oli ihan lähellä kotipihaa, lähimmän mäen laidassa. Isäntä ja tytär olivat sen kimpussa jo töitä tehneet. Piakkoin päästiin yrittämään autoa irti hankalasta tilanteesta, kun yksi takapyörä oli jo ojan puolella. Mutta saatiin se auto siitä pinteestä. Kun oli lunta lapioitu ja hiekkaa laitettu, ja isäntä ohjaimissa ja me naisväki tuuppaamassa.

Mutta tämä oli jo toinen jumi. Se oli jo pihassa ollut jumissa. Kun sitä lunta on joka paikassa niin paljon ja autonpitopaikalle on muodostunut jo oikein monttu. Mutta sitä ekaa jumia minä en siis ollut edes näkemässä, kun olin jo aiemmin häippäissyt pihasta roskapusseineni.

Mutta sitten takaisintullessa olimme melkoisen varmoja, että sinne isoon mäkeen auto ainakin jää. Vaan eipä jäänyt. Siitä päästiin yllättävän hyvin. Mutta annas olla, homma ei ollut vielä selvä. Nimittäin tämän pienemmän lähimäen yläpäähän päästyä, auto ajautui taas sivuun ja jäi siihen. Sama mäki kuin lähtiessä, mutta silloin se oli mäen alla, nyt päällä. Ja taas lapioimista, hiekkoja tai auton tuuppaamista. Onneksi se saatiin siitä!

Mutta kyllä kyllästyttää jo jatkuva lumentulo. Aina kun tie saadaan aurattua, tulee uutta lunta. Auran mukana monesti ne aurauskepitkin kulkeutuu pois paikoiltaan ja niin tien reunat on arvoitus. Tie on hyvin mutkainen ja kapea. Me jo kuitenkin  tiedetään, missä kohtaa ei kannata mennä liian lähelle tien reunaa, mutta sitten kun on liukasta tai lumipöperöä tiellä auraamisesta huolimatta, niin tällaisiin on suuri mahdollisuus. Mutta tämä oli nyt yllättävän hankala kauppareissu tällä kertaa. Mutta onneksi saatiin auto pihaan asti:)

Aamulla oli kaunista

Nämä oli mielestäni kaksi parasta aamulla ottamistani.  Ensimmäisessä on ihanan valkoista ja taivaskin näkyy puiden välistä valoisana. Toisessa kuvassa minua viehättää valon ja varjon vaihtelu. 

Eilisen yllätyksiä

Vanhin tytär teki eilen meille täydellisen yllätyksen, kun tuli etukäteen ilmoittamatta meille. Olin lähtenyt siinä iltahämärissä  kävelemään ja lähellä kääntymispaikkaani näin, että edestä on tulossa jotain. Olin jopa vähän harmissani ja ihmettelin, että mikä sieltä... kunnes rupesin aavistelemaan, että olisiko tuo ... Ja olihan se:)  Saapuva ei varmasti ihan tietänytkään kuinka iso ja mieluinen  asia hänen yllättävä saapumisensa meille oli, vaikka sen hänelle sanoinkin. Mutta yllätinpä minäkin itseasiassa hänet, sillä hän oli toivonut ihan, että joku tulisi vastaan, vaikka ei oltukaan tietoisia tulostaan, ja niin minä sitten tietämättäni toteutin sen toiveen.

Hänellä oli niitä kantamuksiakin. Yhtä kassia kannoimmekin yhdessä loppumatkan. Ja mitä sieltä hänen kasseistaan paljastuikaan? Esimerkiksi nämä hienoudet, jotka hänen ystävänsä oli meille lähettänyt: ihanat ruusukupit!

Vinkki arkeologiasta kiinnostuneille

Laitoin äsken toiseen blogiini muutaman linkin niitä varten, jotka on kiinnostuneita Israelin arkeologiasta. Tästä pääset vilkaisemaan:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/02/kiinnostaako-israelin-arkeologia.html 

---

Eipä täältä nyt muuta - kuin että lunta pukkaa jatkuvasti. Taas tänä aamuna sai kävellä nilkkoja myöten lumessa. Mutta onneksi aura kävi!

Kuva takapihalta, näkymä tänään tällainen.

"Ihanaa, että tulitte!" - Että jokainen voisi sovittaa itsensä siihen kuvaan...

Selitystä kuvaan. Minulla on soinut päässä hengellisestä laulusta sanoja: "...armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..." * Aloitellessani piirtämistä, oli mielessä piirtää siihen istuvien joukkoon yksi, jota odotellaan, jonka tuoli on vielä istujaa vailla. Mutta ainahan ne piirrokset tehdessä vähän muuttuvat, ja niin nytkin. Saapuvia on enemmän, tyhjiä tuoleja myöskin. Mutta yhtäkaikki; jokainen saapuva on odotettu ja tervetulleeksi Isän toimesta ilolla  toivotettu. Juhlat alkavat pian, kunhan kaikki tyhjät tuolit ovat täyttyneet. Isä on kääntänyt tuolinsakin siihen asentoon, jotta on hyvä toivottaa tulijat sydämellisesti tervetulleeksi❤️

Ihanaa kun tulitte! 

Kutsu on ihan kaikille: kaikennäköisille,  - värisille, - kokoisille, -luontoisille. Kaikille kansoille Jeesus itse käski sen kutsun kuuluttaa!

---

* Olipa hakusessa ne  laulut sanat. En millään muistanut laulun alkua, kyselin ensin yhdeltä ystävältä, joka ei hänkään muistanut. Sitten kysyin toiselta ystävältä ja sieltä löytyi laulun numero ja alkusanat: "Sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen...". Laulun numero Hengellisessä laulukirjassa 605. Tätä ei vielä näkynyt olevan kuunneltavissa netin Hengellisestä laulukirjasta, koska se projekti on vielä kesken.  

"Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi..." Luuk. 14:23

"Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti." Matt. 25:34

Huomenna on ystävänpäivä, kuva sopii siihenkin:)

Eilen kirpparilta

Eilinen kirppisostos seurakuntamme Löytöpuoti -nimiseltä kirpparilta. Siellä on alakerrassa paljon kirjoja ja niitä käymme isännän kanssa aina siellä käydessämme katsomassa.

Mutta sitten tähän kirjaan. Eikö ole ihana kansi ja nimi kirjalla! Ja sisältö oli pikaisen vilkaisun jälkeen sellaista, että sopii hyvin esim. masentuneen, allapäin olevan luettavaksi.

Ensimmäisen tekstin nimi onkin: "Lupausten tähtitaivaan alla". Siitä löytyy mm. tämä: "On aikoja, jolloin pilvet peittävät tähtitaivaan, mutta tähdet ovat siellä kaikesta huolimatta."

Tämä kirja on norjalaisen  H. E. Wislöffin kynäilemä ja Kirjapajan kustantama. Tämä minun hankkimani opus on 3. painosta v. 1971. Suomennos Sointu Rö (eipä löydy näppäimistöstä norjalaista öötä...). 

Suomessa löytyy paljon kirjoja Wislöffeiltä, joita on siis kaksi; eipäs, vaan kolmekin! Tunnetumpi minulle on Fredrik Wislöff, sitten  H. E. Wislöff ja olipa vielä Carl Fredrik Wislöffkin.  He ovatkin kaikki  sukulaisia keskenään. 

---

Kirjoitin kirjasta myöhemmin näin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/03/oikeaan-aikaan-luettua.html 

Yhtäkkinen ajatus pullanleivonnasta

Tuli yhtäkkiä mieleen, että pitää leipoa pullaa...

Milloinkaan lienen viimeksi tehnyt? Onko siitä aikaa vuosi tai mitähän lie, lieneekö viime vuonna ollenkaan tehty.  Mutta tänä vuonna on nyt sitten, tämä kerta ainakin.  Kun sen ajatuksen sain päähäni, rupesin sitä toteuttamaan. Vaan eipä ollut jääkaapissa rasvaa kuin vähän päälle 50 g. (On odoteltu auraa, niin olisi helpompi lähteä kaupoille.) Vaan muistinpa sitten,  että pullanleivonnassa voi käyttää ruokaöljyäkin. Niinpä etsin netistä ohjeen. Ihan okei tuli, mutta sokeria olisin voinut laittaa taikinaan runsaamminkin kuin laitoin, vaikka jonkin verran ohjeen määrän jo ylitinkin. 

Mikähän leivontakärpänen on puraissut, kun toissapäivänä tein puolukkapiirakka. Leivonta ei tosiaan kuulu lempipuuhiini.

(Hellan kellonaika on ihan puutaheinää. Kun se viimeksi meni sekaisin, enhän minä sitä oikeaan aikaan saanut. Paras on ihan perinteinen viisarikello! Sellaisesta näkee yhdellä silmäyksellä ja miettimättä jäljellä olevan ajankin.)

Tänä aamuna

 

Tänä aamuna vielä auraamattomilla teillä, sai isommalle tielle tullessa sentään siirtyä kävelemään auton varhoissa. Se oli iso etu, vieläpä kun jäljet oli riittävän leveät.

Himppua vaille kahdeksan aamulla

 

Kuvajainen pimeässä ikkunassa

Kuva valmis himppua yli kahdeksan... Jolloin onkin jo valoisaa.

Tuulet ja myrskyt...

"Kun sitten alkoi puhaltaa heikko etelätuuli, he luulivat onnistuvansa aikeessaan, nostivat ankkurin ja  purjehtivat aivan Kreetan rannikkoa pitkin. Mutta ei kestänyt kauankaan, kun saaren yli syöksyi raju tuuli, koillismyrsky. Se tempasi laivan mukaansa, ja meidän oli jättäydyttävä tuuliajolle, sillä emme kyenneet nousemaan tuuleen.

Päästyämme Kauda-nimisen saaren suojaan saimme työllä ja tuskalla laivaveneen talteen. Kun vene oli vedetty ylös, merimiehet ryhtyivät varotoimiin ja sitoivat köysiä laivan ympäri. Koska laiva oli vaarassa ajautua Syrtin hiekkasärkille, he laskivat ajoankkurin, ja ajelehtiminen jatkui näin. Kun rajumyrsky yhä vain ahdisti laivaamme, miehet heittivät seuraavana päivänä osan lastista yli  laidan, ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat kaiken irtaimen kannelta mereen. Moneen päivään emme nähneet aurinkoa emmekä tähtiä, ja kun myrsky yhä raivosi ankarana, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä.

Mutta silloin, kun emme pitkään aikaan olleet saaneet syödyksikään mitään, Paavali nousi toisten keskeltä ja sanoi: "Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisitte välttäneet nämä vastukset ja vahingot. Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.' Pysykää siis rohkeina, miehet!  Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä ajaudumme." Apostolien teot 27:13-26 KR-92

 

Varsinainen jännityskertomus! Ja niin myös tapahtui,  kuin oli sanottu.

"Mahtava on meren aallokko, 

mahtavampi vaahtopäinen myrsky,

mahtavin on korkeuden Herra." 

Psalmit 93:4 KR-92

Tuohan oli suorastaan runollista! Kaunista ja vaikuttavaa. 

(Nämä oli torstaina kirkon päivän sanan teksteissä, mm.)

---

Ja pitihän mun joku aiheeseen soveltuva kuva saada... Mutta en osannut piirtää mitään komeaa, vanhaa purjelaivaa myrskyssä, enkä edes tuohon pikkupurtiloon ihmistä pitämään mastosta kiinni, niin piti tyytyä tyhjään veneeseen. Ehkä tuo onkin se laivavene, jonka ne saivat korjuuseen...

Kauniisti pakattuja osia!

Harvoin näkee, että jonkun laitteen osat olisi pakattu näin kauniisti kuin nämä: kukkapapereihin! Oli kyllä yllätys, kun tylsän pahvipakkauksen sisältä löytyi tällaiset pikkukääreet. Eikä ollut mistään luxushinnalla ostetusta tuotteesta kyse, vaan ns. älyttömän halvalla hinnalla tehty hankinta.

Kyseessä on ihan remontin alkuvaiheessa hankittu, tai siis kaksikin, pyyhekuivainta. Tosin kumpaakaan ei ole vielä sijoitettu mihinkään. 

Remppa venyy ja vanuu erinäisistä syistä. Mutta tämä  päätyi jutun aiheeksi nyt, koska satuin tänään löytämään lattialta yhden kuvioituun paperiin käärityn pötkylän. Tunnistin mihin se kuului. 

Yhtä matkaa...

Sikäli mielenkiintoista, että tätä niin monin tavoin vaivaista, eikä aina niin kärsivällisesti toisiinsa suhtautuvaa joukkoa, Raamattu sanoo kuljetettavan voittosaatossa... Mutta se voitto johtuu sitten aivan täysin siitä joukon johtajasta:)

"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" 2. Kor. 2:14

Ja Jeesus rakkaudella katsoo kaikkia!🙂

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/02/voittosaatossa.html