Tässä loppuviikon aikana olen pikaiseen muutaman mieleen tulleen ajatuksen kirjoittanut kännykkään talteen. En ole saanut aikaiseksi kaivaa laatikosta uutta vihkoa esille, sillä sellaiseenhan ne varmaan olisi kirjoitettu, jos ei entinen olisi täyttynyt jo jonkin aikaa sitten.
Perjantaiaamu:
Sanot ettet jaksaisi lähteä kaupungille ruokaostoksille
Pienten rahojen kanssa miettimään mihin ne riittäisivät
Ruokkiaksesi perheesi tulevan viikon
Mutta enkö minä ole sama joka päivä
Eikö minulla ole rajattomat mahdollisuudet yllättää sinut
Haluaisitko sinä menettää sen kokemuksen nähdä kuinka minä tällä kertaa yllätän sinut
Kuinka järjestän asiat oman viisauteni ja voimani kautta
Haluaisitko todella jäädä siitä paitsi ja hoitaa homman itse
(Ja tämä oli siis se edellisen jutun päivä, jolloin autoa kaivettiin tien sivusta... Mutta auton kyydissä oli myös tyttären ostamat valmiit pizzerian pizzat ja hampurilaiset! Eipä tarvinnut edes ruoanlaittoonkaan ruveta sinä iltana:) Mutta onneksi en aamulla tiennyt tulevista auton kanssa touhuiluista!)
Lauantai:
Tuntuu että aina pitäisi puristaa itsestä jotain lisää
Mutta mitä kuivasta puristat
Sunnuntaiaamu:
Urheilujuhlan tuntua toisten mielissä
Itse en siitä innostu, en urheilusta välitä.
Mutta kadehdin sitä innostusta
Haluaisin itsekin innostua jostain yhtälailla
Tai jopa kovemmin.
Ja nyt soikin Maamme -laulu...
...kun oma maa voitti
---
Antaisitko Jeesus minullekin innostuksen
Johonkin, mitä sinä haluat antaa...
Miksi en voisi innostua Sinusta!???
Silmien avaamistako tässä tarvitaan
Aarteet on edessäni
Mutta en osaa innostua, en iloita
Anna minulle innostus Sinuun!
(Oletan, että suurin osa suomalaisista tykkää seurata urheilua edes jonkin verran. Minä en valitettavasti kuulu siihen joukkoon. Se on oikeastaan sääli, sillä olisi kiva voida innostua jostain, kuten urheilusta innostutaan!)
Tämä on tehty jos aiemmin. Tuota mökkiä olen kyllä ikkunasta ihaillut, lumikasat keittiön ikkunan sen edessä senkun vain kasvavat, joten nyt mökistä ei näy oikeastaan enää oveakaan.
Valokuvakin on tammikuullinen. Aura on työntänyt lumia isosti tähän eteen. Tavallaan haluaisinkin piirtää nykytilanteen, mutta en vain tunnu jaksavan aloittaa sitä.
Huomaan aivan odottavani maalauksiasi! Ne ovat niin kauniita, että toivon sinun jonakin päivänä innostuvan ja kokoavan niistä näyttelyn johonkin 🥰
VastaaPoistaMutta toisaalta, onko ihmisen pakko innostua ainakaan koko ajan jostakin? Voi kai sitä välillä "nukkua talviuntakin"...
Tuntuipa kivalta lukea, että joku ihan odottaa näitä minun piirustuksiani, kiitos Jaana🌹 Itse huomaan heti vähätteleväni omia tekeleitäni, kun näen jonkun taitavamman tekemiä. Ja toinen puoli on sitten tuo, jonka nostit esiin, että minustakin olisi kiva, jos joskus voisi pitää edes jonkun pienen näyttelyn jossain, etteivät vain pelkästään pöytäni laatikossa majailisi. Ja kyllä voi nukkua sitä talviuntakin, kunhan ei vaikka unohdu siihen tilaan:)
PoistaMie möyrin ajatusteni kans samassa jumissa... On niin paljon hyviä valokuvaajia olemassa, että mitäpä mie omista kuvistani piän meteliä 😬 Silti tuntuu välillä että olisihan se rohkeaa järjestää joku pikku näyttely!
PoistaNo meillä meneekin sitten ajatukset samaa rataa🙂 Saataispa kumpikin pitää joskus jonkinlainen näyttely!
PoistaAivan runolta kuulostaa tuo kirjoituksesi ja sitä se taitaa ollakin.
VastaaPoistaSemmoiseksi minäkin ne ajattelin, vaikka en osaakaan määritellä millainen oikeastaan runo on ja mikä olisikin joksikin muuksi nimettävä:)
PoistaHyvää pohdintaa on tuo innostus aihe! Kun on jostakin innostunut, silloin tuntee voivansakin hyvin, ainakin itse koen näin. Voin tunnustaa, että olen tuntenut kateutta jotakuta lähimmäistäni kohtaan, joka on ollut innostunut jostain aiheesta.
VastaaPoistaInnostumisen lahjaa saa rukoilla, niin aion tehdä.
Sitä minäkin haluan rukoilla. Minäkin tajusin silloin kirjoittaessani, kun isännän katsoma ottelu juuri oli lopuillaan, että kadehdin sitä innostusta.
PoistaMiehillä löytyy helposti innostusta juuri urheilusta. Ottelut ovat hyvin jännittäviä. Mutta en pysty niitä katsomaan koska minulla jännitys kasvaa liiaksi. Se menee tuskallisuudeksi. Otteluita pitäisi katsoa rennosti. Olen liian tosikko ilmeisesti.
VastaaPoistaKyllä meilläkin isäntä välillä väistyy ruudun äärestä, kun käy liian tiukaksi ottelutilanne:)
PoistaTuo oli hyvä kuulla! Ihan helpottavaa! Olen soimannut itseäni hermoheikoksi.
Poista🙂
PoistaMinä en tykkää yhtään hiihdoista,jääkiekkoa seuraan jonkun verran
VastaaPoistakun mies katsoo jääkiekkoa C-More kanavalta.
Minun ei tule ollenkaan seurattua mitään urheilua, en ole ollenkaan urheilullinen. Varmaan pari talvea mennyt jo tätä ennen, etten ole edes suksia jalkaani laittanut.
Poista