Tutkimattomia tekoja, siemenet kasvavat

 "Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa." Job 9:10 KR-92

"... Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään..." Mark. 4:26-28 KR-92 (Jeesus puhui tämän.)

Meillä on ilahduttanut tyttären kylvämät ruiskaunokit ja kehäkukat🌿 Jos joku tykkää kasvattaa puutarhassaan jotakin kaunista ja/tai hyödyllistä, niin tekee se Suuri Puutarhurikin, se ihan ensimmäinen... Vaalii meitäkin, jotka heikosti kasvamme. Ei jätä työtään kesken. Valmisti Poikansa kanssa suojan❤️

Aamun luettavista olivat yllä olleet jakeet. Kuin myös tapaus Filippin kaupungista: Apt. 16:23-34 KR-92. 

Siinä olivat Paavali ja Silas suljettu vankilaan ruoskittuina. "Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä." jae 25. Kukaties sitä joutui kuuntelemaan myös vanginvartija. Ties vaikka olisi kuullut heidän puheitaan jo kaupungilla? Mutta jos eivät ne olisi vaikuttaneet (ja kukaties vaikuttivatkin), niin ainakin se ystävällisyys ja syvä huolenpidon ilmaisu - vanginvartijalle, siinä tilanteessa, kun hän oli riistää hengen itseltään luullessaan vankien karanneen juuri olleen maanjäristyksen jälkeen. "Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään! Me olemme kaikki täällä." jae 28. 

Jotain syvempää oli tapahtunut, kuin vain maanjäristys ja vankilan murtuminen: "Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi:

"Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?"

He vastasivat:

"Usko Herraan Jeesukseen,
niin pelastut, sinä, ja sinun perhekuntasi."
 Apt. 16:29-31 KR-92

---

Siemen oli alkanut siinäkin ihmeellisesti itää🌿

---

Tuon kuvan näkee isompana klikkaamalla. Tai tästäkin: https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/07/sisimmassa-vankikopissa.html?m=0

Kun puutarhalehden kuva antoi innoituksen kuvaan

Muutamia päiviä sitten pöydällä lojui vanha puutarhalehti* avoimena.  Siinä oli koko sivun kuva, jossa oli tasaisen tummanviolettilla taustalla  tekstiä ja pari piirrettyä verson kuvaa. Sitä katsellessa tuli mieleen, että jotain samantapaista haluaisin itsekin kokeilla. Minun tekemäni kuva vers(i)oi  tällaisena, vähän erilaisena.

"uskollisuus versoo maasta,

 ja vanhurskaus katsoo taivaasta."

Psalmit 85:2

"niin se veden tuoksusta versoo jälleen

 ja tekee oksia niinkuin istukas."

 Job 14:9

"Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi,

 ja vesa versoo hänen juuristansa." 

Jesaja 11:1

 (vanhemman käännöksen mukaan)

"... Hän on Uusi Verso."

Sakarja 3:8  KR-92

"... Mies, jonka nimi on Uusi Verso,

nousee jälleen tästä maasta..."

Sakarja 6:12  KR-92

"Jesaja taas sanoo:

 -Iisain juuresta nousee verso,

joka kohoaa kansojen hallitsijaksi.

 Häneen kansat panevat toivonsa."

 Kirje roomalaisille 15:12  KR-92

"Sinä päivänä Iisain juurivesa

 kohoaa merkkiviirinä kansoille. 

Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, 

hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde."

 Jesaja 11:10  KR-92 

Kun tänään lukemassani päivän sanassa tuli esiin "verso", tuossa roomalaiskirjeen kohdassa, niin oli hyvä hetki ottaa kuvitukseksi tuo kuva, josta jo vähän olin ajatellut, ettei siitä taida ollakaan blogiin...🌱☀️

---

*Kotipuutarha 10/2020, sivu oli 54.

Alkuperäisen lehdessä olleen kuvankin löytää netistä tällä hakusanalla:

 #kaamosversoo 

🌱🌱🌱

-----------------------------------------------------------------------

Meillä oli muuten komposti sulanut silloin muutamia päiviä sitten, kun oli niitä lämpimiä säitä. Niinkuin itseasiassa taaskin on. Nyt kompostiin varmastikin  mahtuu se, mikä tarpeen on, eikä tarvinne miettiä väliaikaissijoitusta kompostiin meneville ennen kevättä.🙂

Pieni kukkapuuhastelu - ainoa laatuaan tänä kesänä

 .. ainakin tähän mennessä. Ellei kukkien maljakkoon keräilyä lasketa. 

Mutta mistä lienen saanut innon, takapihan muutamasta päivänkakkarasta, vai siitä tyhjästä hernekeittopurkistako se tuli, mutta nyt ne ainakin kuuluu yhteen.

Leikin ulkona seppää nakutellessani vasaralla  purkin teräviä reunoja vähemmän vaarallisiksi. Sen kannen laitoin purkin pohjalle kiven kanssa, ajatuksella, että liiat kasteluvedet menkööt sinne kannen alle. Takapihalta sitten pistin purkkiin yhden villinä kasvavan.

Toimerruin jopa kastelemaan niitä kukkia, joita tytöt ovat ostaneet ja purkkeihin puuhastelleet. Vielä pitäisi sisäkukille tehdä sama kastelukierros. 

Mutta takapihalla huomasin myös kauniin perhosen kukassa. Näissä perhoskuvissa on molemmissa se sama perhonen. Onneksi sain siitä kuvan sinisenäkin, siivet avoinna🦋

🦋🦋🦋🦋☀️☀️☀️🌻🌻🌻🐦🐦🐦🌱🌱🌱🌹🌤️🌧️

Kiviä ja romua - Kuvakierroksen osa II

Olen joskus sanonutkin, ettei meillä ole puutarhaa - on vain piha. Tykkäisin kyllä ihan puutarhasta, mutta en ole viherpeukalo ja inhoan mullan kanssa touhuamista; kasvien istuttamista, jne.  Ja tätä kaikkea haluttomuutta ei suinkaan vähennä se ajatus, että punkkejakin on. Minä voisin muutoin "puutarhassani" tykätä silloin tällöin nyppiä vähän rikkaruohoja tai kuivia lehtiä. Mutta nyt esimerkiksi iltaisin sellainen hiljakseen käveleskely pihassa tai tiellä, puhumattakaan joku puuhastelu, on sietämätöntä kimpussa olevien hyttysten ja tai muiden itikoiden takia. Niinpä siis meille sopisikin sellainen puutarha, jossa on muutakin silmäniloa, tai silmänruokaa edes, kuin hoitoa vaativat kasvit.

Eilen yhden tyttären kanssa vähän romuja raahattiin pihan periltä näkösämmälle...

Maitotonka kavereineen laitettiin "häkkiin".

Nyt ei tarjoilla kahvia eikä kakkua:)

Tuossa sydänvuoassa meillä tehtiin aikanaan täytekakun pohjat:) Vuoan ulkopinta oli silloin punainen. Sain vuoan joskus eräältä ystävältäni. Sitten meillä ruvettiin tarvitsemaan uutta ja isompaa vuokaa. Tämä päätyi lasten leikkeihin. Ja nyt se saa olla vain.

Maitotonka ja kahvipannut on joskus jostain romunkeruupaikalta haalittuja. Tuo ruosteinen säilykepurkkikin löytyi jostain pihan periltä. Se oli kiinnitetty johonkin puiseen "varteen" nauloilla ja narulla... En vain yhtään muista, minkä vuoksi. Onkohan ollut jossain lasten hommissa joskus sekin. Nyhdin tarpeettomat lisukkeet siitä irti. Nyt siihen voisi istuttaa jonkin kukan.

Ei tarvi ruohoa leikata, kun maasto on tätä.

Isännän jo jokunen vuosi sitten laittamia isoja kiviä portaiksi. Ne vievät tuonne vähän taloa alempana olevalle maan osalle. Maalatut pikkukivet tyttöjen monen vuoden takaisia teoksia. Lieköhän siinä sukulaistyttöjenkin maalaamia joukossa.

Kiviä on joka paikassa ja monin tavoin. Itseasiassa tämä vaara, jolla asumme, on varmaan aikamoinen kivikasa, jos sen aivan ilman kasvillisuutta näkisi. Kun muutamia vuosia sitten metsää harvennettiin, niin hakkuukoneen jäljiltä maa oli jonkin verran tietysti kulunut, niin silloin havahtui vielä tavallistakin enemmän huomaamaan, kuinka kivistä täällä on.

 Männyn pitkä oksa siinä riippuu ihan nenän edessä...

Tuo metalliverkko on ilmeisesti jäänne siltä ajalta, kun taloa 90-luvulla jatkettiin. Sitä käytin joskus aitanakin "kasvimaalla" siihen tapaan, että laitoin oksia maahan aidan joka ruudun kohdalle, jotta jänikset edes pysyivät etäämmällä vaivaisista kasveistamme. Asettelin tyttären kanssa nyt tuon verkon niin, että  se on tuossa vähän kuin katiska. Tuonne voi kävellä sisään tuon pienen kuusen ja sen vieressä olevan koivun toiselle reunalle, mutta takaisin on tultava samaa tietä. Jotain olisi tarkoitus tuohon verkon kupeeseen vielä laittaa kasvamaankin.

Tähän tapaan...

Ja siinä menee verkon vierestä polku metsään. Meillä on talosta katsoen neljään suuntaan joku kulkureitti: tie tietysti, ja kolmeen suuntaan lähtee pihasta polku.

Jahaas! Joku päivä sitten huomasin, että vanha mattoviukakin on päätynyt nuoremman väen touhuihin pihalle... No, enpä minä ole sitä enää käyttänytkään.

Osa III kai juttuun myös tuloillaan. Se lähtee "ihan pihalta" vähän ulommas: Metsän puolelle.

Kun pihaan pölähti yllättäen pakettiauto...

Meille ei kovin usein yllättäen autoja pihaan tule. Mutta joskus kuitenkin. Kuten eilen. Pakettiauto tulla pölähti vaudilla pihaan. Isäntä oli jo ehtinyt ihmetellä siellä ulkona ollessaan, että mikähän katto-, ikkuna-, putki-,  tai jonkun muun myyntifirman auto sieltä niin reippaasti pihaan ajaa? Minä olin sisällä ja minulle käytiin sanomassa, että pitäisi tulla ulos. Vilkaisin ikkunasta ensin ja näin pakettiauton. Auton kuski näytti viittoilevan minulle, että tulla nyt sieltä... Ja meni hetken, kunnes tajusin, keitä sinne pihaan oli tullut: meidän nuoret aikuiset. Heillä oli pakettiauto vuokrattuna, ja sen kyydissä erikoinen lähetys: Iso musta rautaportti! Sen olimme alkuvuodesta nähneet eräässä paikassa, jossa sen ilmoitettiin olevan myytävänä. Innostuimme isännän kanssa siitä silloin kovasti, mutta erinäisistä syistä portti jäi sinne, missä se olikin. Mutta nyt nämä meidän nuoret aikuiset olivat järjestäneet yllätyksen meille!

Tämä on se sama portti, joka joskus oli esiintyvinään yhdessä jutussa piirustukesssanikin, jonka silloin alkuvuodesta innostuksessani tein.

Portti on jo, mutta hametta ei ole vielä aloitettukaan:) Nyt meillä on mietittävänä se seikka, mihin paikkaan pihassa portti laitetaan, ja kuinka se laitetaan.

Oli joskus rehevämpääkin...

Vähän huvittavaa. Etsin tänä aamuna toiseen blogiini kuvaa. Löysin sopivan vuodelta 2017 ja siitä huomasin, että oli ollut vähän paremmman "puutarhan" vuosi. Krassejakin vähän toisin kuin nyt. Ja kaikenlaista muutakin näkyi olleen.  Nythän ne, jotka kukkii, taitaa voida lähes yhden käden sormilla laskea... Ja luulin, että mustasilmäsusannaa ei ole saatu ennen kukkimaan. No, olipas. Löytyi kuvia siitäkin. Vaikka ei takapihasta otettu yleiskuva silloinkaan kovin häävi ollut, on siitä silloisesta kukkarunsaudesta (nykyiseen verraten) kuitenkin otettu silloin ilo irti  runsaan kuvamäärän muodossa ja maljakkoonkin siitä oli otettu.  Riittääpä siitä kuvitukseksi tähänkin nyt.