Kun jopa Zeuksen pappi vaikuttui

Tapahtui Lystrassa: Jopa Zeuksen pappi vaikuttui! Hän, ja muutkin, ajattelivat jumalien ihmishahmossa tulleen heidän luokseen. Ja minkä vuoksi he niin ajattelivat? Koska heidän silmiensä edessä tapahtui kiistämätön ihme: rampa mies, joka ei ollut koskaan kävellyt, oikaisi jalkansa, hypähti pystyyn ja käveli. 

Väki kaupungissa ajatteli Paavalin ja Barnabaan olevan jumalia, jonka ajatuksen he itse kiireesti torjuivat. Eiväthän he olleet jumalia. Mutta elävä Jumala, kaiken luonut, toimi heidän kauttaan. 

 

Mutta sitten sinne tuli muualta väkeä, jotka sammuttivat orastavan uskon...

Paavali kirjoitti joskus: "Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole teidän edessänne heikko, vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne." Tämä oli Korinttoon kirjoitetusta 2. kirjeestä, luku 13, jae 3.*

Yllämainitun Lystran kaupungin väelle hän ja Barnabas puhuivat (yleensä Paavali oli se, joka puhui): "Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te. Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on.

Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla."

Näin puhuen he vaivoin saivat kansan estetyksi uhraamasta heille." Apostolien teot, luku 14, jakeet 15-17.*

Mutta sitten sinne tuli muualta väkeä, jotka sammuttivat orastavan uskon...

JUMALAN ANTAMA TODISTE

Nyt puhuu Jeesus: "jos itse todistan puolestani, ei todistukseni ole pätevä. mutta minusta todistaakin toinen, ja minä tiedän, että todistus, jonka hän minusta antaa, on pätevä.

Te lähetitte edustajanne Johanneksen luo, jä hän todisti totuuden puolesta. En minä tarvitse ihmisen todistusta, mutta sanon teille tämän, jotta pelastuisitte. Johannes oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan.

 

"Minulla on todistus, joka on Johanneksen todistusta painavampi: teot, jotka isä on antanut tehtäväkseni.  Nämä teot, jotka minä teen, todistavat, että isä on minut lähettänyt. Myös isä itse, minun lähettäjäni, on antanut minusta todistuksen. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen kasvojaan, eikä hänen sanansa pysy teissä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta."  Johanneksen evankeliumi, luku 5, jakeet 31-39.* 

Hän sanoi vielä näinkin - sen jälkeen kun oli antanut suurelle kansanjoukolle leipää - ja kansa sen vuoksi juoksi hänen perässään: "mutta te, niinkuin olen teille sanonut, olette nähneet minut ettekä kuitenkaan usko." 

Johanneksen evankeliumi, luvusta 6, jae 36.*

Miten onkin niin, että meillä on taipumus - vahva sellainen - selittää kaikki Jumalan teot joksikin aivan muuksi... Sen saa aikaan se, joka tahtoo tulla meistä nyhtämään jokaisen meihin kylvetyn Jumalan sanan siemenen, ja hävittämään mahdollisesti jo syntyneen uskon taimen... Se on se sielujemme, ja ikuisen taivaallisen vihollinen: saatana. Sitä, ja sen vaikutusta meissä, kavahtakaamme! Kääntäkäämme kasvomme, ajatuksemme, toivomme elävää Jumalaa kohti...☀️

🌻🌷🌼🌹

*Kaikki jakeet v. 1992 suomennoksesta.

----

Ja laitanpa vielä tämänkin tähän, kun leivästäkin tuossa jo oli puhetta. Tein eilen iltapäivällä leivän. Sellaisen laiskan naisen version, eli yksi jättiileipä pellille, ettei tarvitse taikinan kanssa paljoa touhuta:) Leivän teko sai alkunsa kaurapuurosta, jota aamulta jäi. 

Ja tänä aamuna vähän hämmästyin, kun leivästä oli jäljellä enää puolet... No, hyvä kun on tehnyt kauppansa😃

Pitkästä aikaa omatekoinen leipä

Minkäänsorttinen leipominen ei kuulu mielipuuhiini. Mutta tänään tein pitkästä aikaa leivän. Sellaisen laiskan naisen version, eli yksi iso leipä. Tämä leipäpuuha sai alkunsa siitä, kun aamulla jäi kaurapuuroa, niin päätin hyödyntää sen leipätaikinan osana. Ihan ok leipä siitä tuli. Lämpimänä tietty parhaimmillaan oli. 

Leikkuulaudalla tuossa puolikas leivästä. Toinen osa leivinliinan alla. Leivinliinana toimii äitini yli 60 vuotta sitten, neiti-ihmisenä tekemä keittiöpyyhe. Ja leikkuulauta on tyttären tekemä♥️Niitten  kahden sylissä minun tekemäni leipä.

Pastakastiketta ja piirakkaa

En ole mielestäni pitkään aikaan kokenut mitään onnistumisia ruoanlaitossa, mutta tänään sain vaihteeksi aikaan ihan hyvän pastakastikkeen☀️ Näistä aineksista, joita meiltä nyt kotoa löytyi, se onnistumisen  kokemus tekeytyi:

- 300 g possu-nautajauhelihaa ruskistin

- (suolaa/valkopipp. laitoin, ei varmaan tarvi)

- 1 lihaliemikuutio

- 390 g tomaattimurskaa (basilika/oregano)

- loraus vettä 🍅murskapurkin huuhtelusta

Mutta ei se eilenillalla pykäämäni omenapiirakkakaan ollut hullumpi, jonka tein 70-luvun lopun kouluvihkoni ohjeella. Näkyi olleen niitä ihan ensimmäisiä leipomavihon ohjeita, kun oli siinä toisena. Omenia olimme saaneet isännän siskolta. Piirakan ohje oli tällainen:

(Olin jo aikaa sitten suurentanut ohjeen tuplakokoon uunipeltiä varten.)

- 300 g margariinia

- 3,5 dl sokeria

- 5,5 dl vehnäjauhoa

- 4 munaa

Pinnalle: omenia, kanelia, sokeria

(Piirakkavuokaan tehdessä oli muut määrät kukin vihossa 160 g ja munia 2.)

Sekoita kaikki aineet keskenään ja laita taikina matalaan voideltuun vuokaan. Laita pinnalle omenoita, kanelia ja sokeria. Paista 200 asteen lämmössä 20-30 min.

Meilläpä ei ollutkaan kaapissa kanelia. Sitä harmitellessani löysin kaapista strösselit, joilla sain vähän lisää väriä piirakkaan, joka muutoin näytti turhan kalpealta.

Piirakkahomma ei eilenillalla innostanut minua yhtään. Mutta rupesin siihen, koska tälle päivälle tarvittiin joku tarjottava kahvin kaveriksi. Meillä kun tänään kävi metsäalan mies metsää katsomassa🌲 Hänellä oli mukanaan kiva apulainen, joka oli karvaturri koira🐕.

Harvinainen pullapäivä meidän huushollissa

Ei ole juuri laskiaista tullut ajateltua, mutta eilen tuli puhetta, että olisi voinut laskiaispullia tehdä, jos kaupassa käydessä olisi muistanut ostaa jotain sinne väliin. No tänään yksi tyttäristä kyseli, että toisiko hän jotain niihin, kun hänellä oli siihen aikaa. Niinpä tilasin mantelimassaa ja kermaa. 

En ole hääppöinen pullanleipoja, kuten kuvista näkyy, mutta kyllä ne yleensä syötyä tulee, mitä tehdään🙂 Toista pellillistä yritän kohottaa enemmän.

Tuo "leivinliina" tuossa on yli 60 vuotta vanha. Äitini teki noita useampia vielä neitinä ollessaan, ja tuossa on hänen neitiaikaiset nimikirjaimensa SH. 

Nyt lykkäsin uuniin sen toisen pellillisen. Täytyy olla tarkkana etten polta niitä...😄 

---

Noni! Siinä ne ny on. On ne silosempia kuin nuo ekat:) Löyty viel toinen liinavanhuskin niiden peitteeks.

Jouluinen "koristeleipä"

Meillä oli jäänyt pakastimeen yksi taikina, josta en enää oikein muistanut millaisia juttuja siitä oltiinkaan tehty*. Tavan leipiä ne eivät kuitenkaan olleet. No päätin kuitenkin ottaa sen nyt pakastimesta ja paistaa leiväksi. Painelin taikinan littanaksi pellille. Sitten sain päähänpiston ruveta siihen veitsenkärjellä jotain jouluista aihetta tekemään; tähti, talli, seimi, Maria ja Joosef Jeesus-lapsen kanssa ja vielä eläin  siihen viereen.

Kun kerran tehdään pipareita koristeeksi, niin mikseipä voisi joskus leivänkin tehdä.  Jeesus muuten sanoi olevansa elämän leipä. 

Paistamattomana leipänen oli tällainen:

---

*  Taikina oli ollutkin pizzataikina, muistutti sen tekijä minua.😀 

Mutta vaikka tuo nyt oli pizzataikinaa, ja leivästä tuli uunissa kova kuoreltaan, uskaltautui joku sitä leikkaamaan  ja sitten toinenkin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/12/taikina-ja-leipa.html 

Yhtäkkinen ajatus pullanleivonnasta

Tuli yhtäkkiä mieleen, että pitää leipoa pullaa...

Milloinkaan lienen viimeksi tehnyt? Onko siitä aikaa vuosi tai mitähän lie, lieneekö viime vuonna ollenkaan tehty.  Mutta tänä vuonna on nyt sitten, tämä kerta ainakin.  Kun sen ajatuksen sain päähäni, rupesin sitä toteuttamaan. Vaan eipä ollut jääkaapissa rasvaa kuin vähän päälle 50 g. (On odoteltu auraa, niin olisi helpompi lähteä kaupoille.) Vaan muistinpa sitten,  että pullanleivonnassa voi käyttää ruokaöljyäkin. Niinpä etsin netistä ohjeen. Ihan okei tuli, mutta sokeria olisin voinut laittaa taikinaan runsaamminkin kuin laitoin, vaikka jonkin verran ohjeen määrän jo ylitinkin. 

Mikähän leivontakärpänen on puraissut, kun toissapäivänä tein puolukkapiirakka. Leivonta ei tosiaan kuulu lempipuuhiini.

(Hellan kellonaika on ihan puutaheinää. Kun se viimeksi meni sekaisin, enhän minä sitä oikeaan aikaan saanut. Paras on ihan perinteinen viisarikello! Sellaisesta näkee yhdellä silmäyksellä ja miettimättä jäljellä olevan ajankin.)

Perunat ja kakku yhteen sopii...?

Sopii, jos tehdään ohjeen mukaan taikina. Tämä "Reininmaan perunakakku - kartoffeltorte" tehtiin ohjeen mukaan, joka minulle on ikäänkuin 90-lukulainen, koska silloin saimme kyseisen leivontakirjan lahjaksi isännän tädiltä.  Kirja on Kotilieden leivontakirja, joka on painettu  80-luvun lopulla. Irtokantinen raasu jo tuo kirja. Kakkua tehtiin vanhimman tyttären kanssa yhteistyössä.

Mutta toissailtana oli vähän huvittava juttu iltaruoan suhteen. Kakkuohjeiden katseleminen sai aikaan sen, että iltaruoaksi määräytyi perunat ja jauhelihakastike. No kun kakkua varten tarvittiin keitettyjä perunoita:) Mutta kakkuohjeiden katselu taas alkoi siitä, kun löysin kaapista sinne unohtuneen pienen sukaattirasian. Sitten seuraavana päivänä piti kaupasta täydentää aineksia, joita kaapissa ei ollut, kuten mantelijauho. 

Ja eilenillalla  oli sitten iltaruoaksi kaalikeittoa, kun olin heräteostoksena sen kaalin ostanut. Siitä keitosta saatiin vielä tänään päiväruoka.

Tuoretta leipää...

Laiska nainen meni ostamaan heräteostoksena jauhopaketin leivän tekoon.  Kiva saada välillä tuoretta leipää, oli ajatus. Valmis sekoitus - lisää vain vesi! Helppoa kuin heinän.., eikun siis leivän, teko. Mutta kas kummaa, kotona ajatus sen jauhopakkauksen kanssa puuhailusta ei enää innostanutkaan. Meni muutama viikko, kunnes "innostus" tuli.  Mutta ...

Ei siihen mitään oikotietä ole - paitsi jos ostaa valmiiksi tehdyn... Leivän.

Siinä ajassa, kun lueskelee ensin ohjeita paketin kyljestä ja pohtii minkä version tekisi, tai onko  sopivia kippoja, ja toteaa taikinan vaativan enempi seisottamista, ym., kuin yleensä leipoessaan tekee, voisi ihan yhtä hyvin tavan perustaikinan tehdä ja lisätä siihen mitä itse haluaa. Se on tietysti sitten omalla vastuulla, mitä siitä tulee. Mutta valmispaketeistakaan ei aina tiedä, mitä lopulta saa.

Nykyään mainoksissa,  pakkauksissa, lehdissä, ohjeissa, kaikki on mukamas niin helpoa ja kätevää:  lisää vain, surauta, pyöräytä, tilaa ja maksa helposti, ym., ym,...

Mutta palatakseni siihen jauhopakettiin, ja siitä pykäämääni leipään, tuli siitä ihan kelvollinen, vaikka en toiminut ohjeiden mukaan, vaan oikaisin sitä tehdessä...

Vähän turhan kauan  taisivat uunissa olla; mitä mahdoinkaan sillä aikaa tehdä, ehkä netissä huuhailla. Syötyä ne leivät kyllä tuli. Kuvan leikkuulauta on muuten tyttären muutama vuosi sitten tekemä:)

---

Tämä juttu on odottanut luonnoksissa viikon,  leivät tehtiin viime sunnuntaina. 

Keitetyt perunat, epätavallista kakkuainesta...

Yleensä keitettyjä perunoita ei tule ajateltua kakkuvärkkinä. Mutta sopii ne näköjään siihenkin. Mulla oli jääkaapissa viisi keitettyä perunaa. Mietin, riitttäisikö ne löytämääni kakkuohjeeseeen. Päätin kokeilla, vaikka olin vähän epävarma riittävyydestä. 

Viisi perunaa, sukaatteja, mantelijauhoa, ym. Leivinjauhe olikin tarpeeton, kun kuvaan aineksia kokosin. Eikä vehnäjauhojakaan tarvittu tässä lajissa. Mantelijauhoa sen sijaan tarvittiin.

Keitetyt perunat piti raastaa karkeaksi raasteeksi.

5 keltuaista piti vatkata... Vatkaamiset tapahtuu meillä tällä Siemensin vatkaimella, jonka tyttönä ostin. Eli se oli  neljäkymmentä vuotta sitten.

Sitten sekaan laitettiin niitä muita aineita, kuten sukaatteja...

...vaniljasokeria, kanelia, ja sitä mantelijauhoa. Jos meillä vatkain onkin vanha, on leivänpaahdin uusi, ja hauskan värinen:)

Kun yllättäen kakkuaineksia meillä oli, niin jotain yllättäen puuttuikin nyt. Korppujauhot olivat päässeet loppumaan. Välillä voitelin ja "jauhotin" siis vuoan. Kaurahiutaleet sai  toimia vuoan jauhottajina.

Tähän sörsseliin piti sitten vielä lisätä kovaksi vatkattu valkuaisvaahto. 

Aika tanakkaa oli se...

Tältä näytti uuniin menevä.

Ja tältä uunista tullut. Ei mikään kaunotar. Mutta kaksi kolmannesta siitä syötiin heti, kun kahviteltiin:)

Tämä oli siis "kartoffelltorte" eli "Reininmaan perunakakku". Ohjeen löysin Kotilieden leivontakirjasta. Netistä näkyy löytyvän ihan vastaavilla aineilla olevia ohjeita. Ja netin ohjeet kakun tekoon näyttivät olevan parempia kuin kirjan ohje. Ensimmäinen vilkaisemani selitti esimerkiksi sen, mikä vaikutus kunnollisella vatkaamisella on tämän kakun teossa. Niin kirjan, kuin netinkin ohjeiden mukaan, kakku olisi kuulunut tehdä irtopohjavuokaan. Jota minä en kyllä käyttänyt.

--- 

Voi hyvänen aika... Äsken kun katsoin tätä jo julkaistua juttua, huomasin kirjoittaneeni sukaatit satsumiksi! Olipa aika möhlinki. No, nyt se on oikaistu.

Eilinen porkkanakakku kahvin kanssa

Tyttöjen tekemä porkkanakakku. Siihen muotoiltiin sitten koristeeksikin porkkanat. Minäkin siihen muotoiluun osallistuin ja se oli ihan kivaa. Kaikkien porkkanoiden ei tarvitse olla muotovalioita. Keskellä oleva porkkanapari sai naatit persiljasta. Liina on äitini joskus 50-luvulla, tai 60-luvun alussa, tekemä. Olisi sen voinut tietysti silittääkin, mutta napatiin se vain äkkiä tähän.

Ei tarvi olla täydellistä...

Heissan lukijani!

Vaihteeksi tämmöinen, vähän niinkuin kirjemuotoinen. Eilen nappasin yhden ajatuksen ruudulta. Sen esitti haastattelussa ollut laulaja Yona, joka minulle oli aivan tuntematon. Tässä linkki  juttuun Ylellä. Hänen ajatuksensa oli se, että asioita voi tehdä, vaikka ei ole hyvä jossain.  Hän oli opetellut nyt sellaista elämäntapaa. Hän esimerkiksi kertoi piirtävänsä, vaikka sanoi olevansa siinä surkea. Ja säesti itseään, vaikka koki, ettei ole siinä niin hyvä.

Monella varmaan on sellainen "tulppa" asioiden tekemiseen, ettei tee, koska jälki ei ole täydellistä, tai ainakin  hyvää. Minun ei sitten pitäisi tehdä mitään, koska aina on joku parempi jossakin, aina on jokin puute tekemisissäni. Mutta teen kuitenkin sitä mistä tykkään: piirrän, ompelen, kirjoitan tätä...:)

Juuri eilen isännälle päivällä sanoin, kun pullataikinaa värkkäsin, että noita yllämainittuja mieluiten tekisin. Juuri leipominen, siivous ja ruoanlaitto on kolmikko, joka ei minua innosta. Noista kolmesta jos pitäisi yksi mieluisampi valita, olisi se sitten ruoanlaitto kuitenkin. Aina vähemmän, ja vähemmän, välitän vaikkapa juuri leipomisesta. Ja sitä tulee nykyään tosi harvoin tehtyä. Onneksi nuorimmat leipovat nykyään.

Siitä eilisestä pullatouhusta; kun olin saanut mielestäni  riittävän hyvänoloisen taikinan valmiiksi, kaavin loppuja sormistani. Pistin yhden pikku kökön suuhuni siitä, ja just.... eihän taikinassa ollut lainkaan sokeria. Niinpä sitten otin kulhon uudestaan työn alle, kaadoin sinne sokeria ja yritin saada sen sinne sekoontumaan. Onnistuihan se niinkin, mutta kun sokeri suli, piti taas jauhojakin lisätä. Mutta pullaa sentään eilen saatiin pitkästä aikaa:)



Tekemisiin, mihin tahansa!
T: Metsäntyttö

---

Päätin vielä lisätä tänne tämän marraskuun alkupuolella tekemäni kuvan. Metsässä kävellessäni tuli mieleen ajatus, että Jumalakin tietää, miltä edessäni ollut varvikko sitä silitellessä tuntuu. Kuvan taakse kirjoitin mm: "Jumala sanoi: Minä tiedän miltä tämä tuntuu. Minähän sen tein..."

Arkipuuhia: Leipää ja pyyhkeitä

Yksi neitokainen esitti muutama päivä sitten, että tekisin leipää. Hän sai ajatuksen jostain kaupan leivästä. Se kuulemma toi hänen mieleensä leivän, jota olin joskus tehnyt. Eilen sitten toteutin sen toiveen. Keitin aamulla kaurapuuroa niin ison satsin, että sitä jäi leipäänkin laitettavaksi. Laitoin taikinaan kaurapuuron lisäksi myös vähän ruisjauhoja vehnäjauhojen seuraksi. Ihan leivän näköinenhän siitä tuli:) Eikä maussa ja koostumuksessakaan ollut nyt valittamista.

Tein kaksi leipää. Toisen paistoin vähän myöhemmin, että koulusta tulevatkin saivat lämmintä leipää.


Toinen eilispäivän puuha oli yhden pyyhekankaan ompelu. Olin sen Kontista joskus ostanut. Se on samanlaista, kuin äitini 60-luvulla tekemien pyyhkeiden kangas. Tässä "uudessa" kankaassa oli vain reunan hulpio leveämpi. Arvoitukseksi jäi, onko tämäkin kangas silti niin vanhaa. Niitä oli silloin siellä Kontissa muutamia paloja myynnissä.

Päädyin tekemään palasta kolme tavallista pienempää pyyhettä. Jälkeenpäin on tietysti harmittanut, että olisi sittenkin pitänyt tehdä kaksi isompaa.  Ja jos olisin tehnyt niin, olisin varmaan harmitellut, että kolme pientä olisi pitänyt tehdä...  Niinhän se usein menee.

Koska äiti oli aikoinaan, neiti-ihmisenä vielä, nimikoinut pyyhkeensä, halusin minäkin
nimikirjaimeni tekeleisiini. Yhteen jo tein, muut kaksi vielä odottavat kirjaimia.

60-luvun pyyhkeessä "SH" , äitini nimikirjaimet neitinä olleessaan.

Ensin aioin piirtää jotkut hienot kirjaimet, mutta sitten ompelinkin tuosta vain kankaalle suoraan...

Rouvashenkilön nimikirjaimet: "TN" vuonna 2018

Äidin pyyheitä on jäljellä viisi. Yhdessä on jäljellä sydänkuvioidusta nauhasta tehty lenkki. Omiin tekemiini tein lenkin siten, että leikkasin vanhan lakanakankaan palasesta, hulpioreunasta, suikaleen ja sen käänteet ompelin punavalkoisella monipistosiksakilla.

Äiti käytti noita omia pyyhkeitään aikanaan leivinliinoinakin ja siinä tarkoituksessa ne minullakin välillä ovat olleet. Olen vähän vältellyt niiden muuta käyttöä, eikä se vaikeaa ole ollutkaan, sillä vain yhdessähän oli se lenkki tallella...:)

Nyt kaikki keittiöpyyhkeet ovat kylppärissä pyykkitelineillä; kuivina, mutta ryppyisinä. Eilen pyykkäsin kaikki.

Kaikki kakkuvuoat käytössä

Täällä tuoksuu  kakulle, mikä ei ole ihan tavallista meillä. Olen jo ottanut kaksi kakkua uunista ja yksi on paistumassa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Ensimmäinen oli kakkupohja, jossa ei pitäisi mitään yllätyksiä olla, vaikka vähän korkeampi sekin olisi voinut olla.

Toinen oli kookoskakun uusintayritys ja nyt kakku näyttää hyvältä, irtosi vuoastakin runsaan rasvauksen ja korppujauhotuksen jälkeen hyvin. Sitä en kyllä vielä tiedä, millainen se muuten on... Tällä kertaa laitoin vähemmän kookoshiutaleita, kuin edelliskerralla. Onko edes kypsän oloinen. Pohjasta kyllä meni jo vähän mustaksikin, mutta se ei suuresti haittaa, koska sellaiset on helppo leikata pois siitä.

Kolmas kakku on suurin arvoitus. Rupesin haluamaan englantilaista hedelmäkakkua, kun näin keittokirjassa sen kuvan ja olisiko se edellinen kookoskakkukin jotenkin sen tuonut mieleeni. Minulla oli nokkani edessä tänään kolmesta keittokirjasta ohjeita siihen tutkittavana. Yksi ei ollut englantilaisen hedelmäkakun nimellä, mutta oli samantyylinen kuitenkin. Sillä sitten tein, mutta vähän sävelsin sitäkin ohjetta. Taikina oli aika tönkköä.

Ja syy miksi niitä kakkuja nyt niin on innostuttu leipomaan, on isännän huominen synttäripäivä:)
Onneksi oli nyt viitsimystä tähän hommaan. On sellaisiakin päiviä, ettei minkäänlaiseen kakkujen tekoon ole vähäistäkään intoa.

---
Kolmas kakkukin tuli uunista ulos ja ihan kelvolliselta näyttää.

Ja tuleva päivänsankari halusi sitten jotain maistiaisia... jota minäkään en vastustanut. Ja niinpä leikattiin kookoskakusta palaset meille kaikille. Ja nyt oli kakku hyvä, ei mitään toivomisen varaa, (paitsi ne palaneet kohdat tietysti:)  Nyt minun pitäneekin piilottaa se kakku. On nimittäin uhkana, että se hupenee jonkin verran yön aikana, kun isäntä aikoo katsoa kiekkoa...

Piparinleipojat hommissaan

Toissailtana neitokaiset halusivat leipoa pipareita. Olin ostanut valmiin taikinan. Ei ollut mitään intoa ruveta itse taikinaa tekemään, vaikka olisihan sitä ollut kiva maistella. Lopputulos on kuitenkin parempi kaupan taikinasta... minun taikinantekotaitoni huomioon ottaen.

Ihan kivaa näköjään oli:)

Isäntä otti neitokaisten leipomapuuhista kuvia. Piparit onnistuivat hyvin. Niin hyvin, että kun niitä ruvettiin "maistelemaan", ne hupenivatkin kaikki...:)  Se oli sellainen puolen kilon taikina. Toinen odottaa pakastimessa.