Kesä meni, syksy vaatii jo villaa ylle...

Parisen päivää sitten kaivelin esiin pitkän villaisen kaulaliinan niskaa ja kaulan aluetta lämmittämään. Eilen etsin harmaan villapaidan ylleni sen huivin sijaan. Näitä sisällä ihan käytän. Ulosmenoon on jo käytössä lämpimämpi takki.

Tänä aamuna oli sitten auto jo saanut jäätä ikkunoihin. Aamulla näkyi ulkomittari näyttävän + 1,3 asteen "lämpö"tilaa. Sisällä 19,2,  kun kello oli n. 6:50. Nyt on niin iso ero kesän sisälämpötiloihin, että vaikea taas tottua. Niinkuin myös vähävaloisiin aamuihin ja iltoihin. Mutta onpa siis kohta pistettävä kyllä niitä lämmityksiäkin päälle. 

Juttu tuosta tekemästäni puserosta v. 2018, vaateblogissani: (Tuolla yllä olevassa kuvassa näkyy myöhemmin puseron niskaan tekemäni korotus ja sen jatkokohdan naamiointi:)

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2018/03/puseron-mallia-vuoden-1980-lehdesta.html?m=1

Tässä jutussa siitä resorin korjaushommasta: https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/02/korjausviikko.html?m=0

Huivista en onnistunut löytämään juttua. Mutta oma tekemäni sekin on, vuosia sitten virkattu. Pituutta huivilla on vähän päälle pari metriä ja leveyttä yli parinkymmentä senttiä.

Rannekkeissa perhoset - tilkussa kettu

 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/02/perhosrannekkeisiin-ohje-ja-pieni.html

Puseroprojekti vaateblogini puolella

Tänään puikoilla: Neulepusero, jonka ohje on peräisin v. 1988  käsityölehdestä. Homma loppusuoralla, toinen hiha puikoilla. Tyttären ja minun yhteisprojekti. 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/01/puseroprojekti-v-1988-suuri.html

"Kevät"sukat olikin syyssukat... Melkein talviset.

Kun keväällä rupesin sukkia tekemään, oli alkuun kova into saada ne valmiiksikin ja käyttöön. Jostain syystä homma lopahti ja kesällä ei yhtään innostanut hommaa jatkaa. Syksyllä sitten keltainen väri alkoi taas vetää puoleensa ja kaivoin tekeleet esiin. Tuli valmiiksikin nyt sukkapari, mutta jotenkin enempi oli nyt tahimista se tekeminen.

 Mutta nyt saa kuitenkin valmiista olla iloinen😊

Joululahjalangoista myssy "Tähkäpäälle", jolle oli ohje kirjassa "Kauneimmat luontoneuleet"

Aion kyllä itse olla se "Tähkäpää", joka tuota käyttää. Olin ihaillut ohjetta jo muutaman vuoden, mutta kun sain joululahjaksi sopivanväristä lankaa niin siitä se haave muuttui todeksi. Mutta ajattelin kyllä samalla, että ei tuollainen malli varmaan minulle sovi. Mutta nyt kun sitä on päässyt käytännössä sovittamaan, niin sopiihan se. Ehdinpä ennen kevättä ja kesää😌

Päähineen tekeminen alkoi myssyn palmikkoisesta reunuskaitaleesta. Kun se oli tehty, sen päät ommeltiin yhteen ja sen reunasta lähdettiin myssyn pääliosaa tekemään. Sitten oli vuorossa korvaläpät ja niiden jatkoksi suoraan nuo palmikot, jotka olisi kuuluneet olla peräti 35 cm pitkät (jonka päälle vielä hapsut), mutta omani jätin vähän päälle 20 sentin mittaan ja siihen sitten hapsut jatkoksi. Tupsun kehittelin itse.

Palmikot on vähän sitä sun tätä, niinkuin koko myssykin, kun välillä aioin siitä jo ihan toisenlaistakin, mutta kun se ei onnistunut niin palasin tämän myssymallin pariin. Sainpa sen tehtyä, vaikka omaa sävellystä ja sähläystä siinä on paljon. Isännällekin joku päivä sanoin, että tulee mieleen kuin joku matikan koe, että tulos on suunnilleen oikein, mutta keinot jolla siihen on päästy, on vähän kysymyksen alaiset:😅

Nyt tekeillä tällaiset sukat

Eilen piirsin vähän aikomusta. Sain yhdeltä tyttäreltä punaruskeaa lankaa, joka oli jäänyt hänen projektistaan. Oli sitten jo ennestään saatuna toiselta tyttäreltä vaaleansinistä lankaa, ja myös kolmannelta tyttäreltä joskus saatua tummempaa, kimaltelevaa sinistä lankaa, kuten myös itsellä vielä ennestään vähän tähän sopivaa. Näiden lankojen väreistä se lähti, ja ylläni olleiden vaatteiden väreistä☀️

Kevätsukat jämälangoista☀️

Vaikka kesä on tulossa (ja vaikka ei siltä nyt näytä, kun auton päälläkin on lunta melkein 20 cm) tarvitaan sukkia kylmille lattioille.  Innostuin aiemmin saaduista jämälangoista tekemään lyhytvartisia kevätsukkia. Ensin tein yksiväriset. Toiset tein moniväriset, ja ne ei tasaraitaisesti, koska en ollut tasavarma, että miten langat riittäisivät siihen, että sukat olisivat samanlaiset. Niinpä niistä tuli tehtyä tällaiset:

Aiemmin tehdyt yksiväriset ovat tuossa alla. 

Tuntuu siltä, että vieläkin olisi hieman innostusta tällaisten tekemiseen. Täytyy vielä tutkailla lankoja, millaiset kevät/kesäsukat olisi mahdollista jämälangoista tehdä. Tai sitten ostaa kivanvärisen lankakerän☀️

Käsityötä

Tästä olisi tarkoitus pitkä huivi tehdä. Eilen ostin tuon 200 g lankakerän. Kaiketi joudun ostamaan lankaa lisääkin myöhemmin. Lanka tuli nyt valittua värin (ja hinnan) mukaan varsinkin. Jos olisi vielä ollut helposti saatavilla - eli mieluusti ruokakaupasta - Novita Rose/Rose Mohair -lankaa, olisin ostanut sitä keveyden tähden. Nyt huivista tulee painavampi. Minua harmittaa alati vaihtuvat valikoimat. Kun totut johonkin, ja sitä sitten myöhemminkin haluaisit käyttää, onkin ihan toiset tarjonnat.

Ai niin... ne sukat! - Ja vaatekuvaa eiliseltä

No tässä ne ny on. On oikeestaan valmiit. Eli voi käyttää jo, kunhan tunkee ne langanpäät, joita ei vielä ole päätelty, sukan sisään. On kumminkin jossain solmussa, etteivät riisty.

Tuskin mää niihin mitään kuvioita rupeen tekeen, ellei ny joku varsinainen innostus siihen oikeen iske. 

Sukan terähommelit on tehty tytön koulusta saaman ohjeen mukaan, mut varsi on omaa viritystä - oman koiven mukaan.

---

Laitan tähän vielä eilisen vaatepiirroksen yllä olevista vaatteista. Samoja yllä tänäänkin. Eilen vain oli koivissa tyttären tekemät lyhyet sukat.

"Väriterapiaa" kuvien ja sukanteon muodossa

Toissa-aamuna kaipasin "väriterapiaa". Niinpä sitten ensin kaivoin vesivärit esiin. Halusin sutia paperille turkoosia ja keltaista, ikäänkuin tulppaaneita. Kolme yritystä tein, mutta mikään ei oikein vastannut toiveitani. Tässä niistä viimeisin, jossa ei ole edes turkoosia, vaan sinistä.

No, sitä kaipaamaani väriyhdistelmää ei  tarvinnut jättää kuitenkaan. Minullahan oli jouluna tyttäriltä lahjaksi saamani lankakerät, joista jo saadessani ajattelin, että keväämmällä tehdään niistä. Niinpä siis nyt on tullut se aika. Aloitin niistä eilen sukkien teon. Olin piirrellyt vaatekirjaseeni vähän mallikuvaa aikomuksesta. 

Ensin aloittelin sukkaan kuviota ihan kirjoneuleena, mutta hylkäsin sen idean. Oli  vaikea säätää kuvioidun osan kireys oikeaksi, enkä olisi voinut tehdä sukista haluamani pituisia. Purin kuviot pois tässä  vaiheessa, mutta ajattelin palata niihin, kun sukat ovat valmiit. Silloin niihin voisi silmukoita jäljentäen tehdä kuviot, jos se vielä siinä vaiheessa kiinnostaa. Kuviossakin olisi vielä säätämistä, sillä niiden oli tarkoitus näyttää tulppaaneilta... En ole tottunut mitään neulekuvioita suunnittelemaan; on vaikea tietää millaiselta piirretty aikomus  näyttää neuleessa.

Nyt teenkin ensin vain raitoja. Ja sukista niin pitkät, että ulottuvat polven alle, kun kerran lankaakin on runsaasti. Joka onkin ihan luksusta tavalliseen verrattuna. Turkoosi ja keltainen ovat Seitsemää veljestä, niitä lahjalankoja. Vihreä ei ole villaa, mutta se sopii värinsä puolesta tähän. Ei ehkä ihan viisas veto laittaa sitäkin tähän, kun ei ole samaa lankaa, enkä tiedä kuinka se sukissa tulee käyttäytymään... mutta toivottavasti ihan kiltisti:)

Pitsinpalasta tuli kaularöyhelö

Joskus jossain elokuvissa varsinkin saattaa nähdä kaulassa koristeena röyhelön. En sellaista tarvitse, mutta sellaisen päätin pitsipalasta tehdä. Vähän mietin, että pitääkö siinä joku nauha olla, vai jollain korullako ne kiinni yleensä ovat. Löysin pitsinvirkkuuboxistani aiemmin virkkaamani pienen nauhanpätkän, joka olikin juuri sopivan pituinen käytettäväksi tähän projektiin. Siihen laitoin nappikiinnityksen, joka tulee niskapuolelle. Kullanvärinen nappi tuli myös ommeltua röyhelöön koristeeksi.

Tämä vaatii parikseen jonkin korkeakauluksisen puseron. 

Ylläni ollut sinikuvioinen on muuten sopiva, mutta koska siinä on jo etumuksessa punainen nauha,

 joka kuuluu toispuoleiseen kaulukseen, ei se tämän puseron kanssa ole sen vuoksi paras pidettävä. 

Puseron näkee kokonaan tästä: Käsinompeluprojekti: Pusero 80-luvun kaavalla

Neulottua pitsiä 80-luvun kirjasta - aivan liian vaikea minulle

Selasin muutama päivä sitten joskus siskolta saamaani kirjaa, jossa on enimmäkseen neulottujen vaatteiden ohjeita, mutta hieman jotain muutakin. Yht'äkkiä silmäni rekisteröivät kiinnostavan jutun siinä: tuossahan on neulottua pitsiä. Oli kirjassa lakanapitsinä. Kun olin jo valmiiksi muutenkin ajatellut, että olisi kiva neulottua pitsiä kokeilla, niin rupesin heti tuumasta toimeen. Ajattelin, että eihän tuo vaikealta näytä.

Vaan toisin kävi. Oli liian hankala minulle. Mallikerta sinänsä ei ollut vaikea, siinä oli kaksikymmentä kerrosta, jotka oli lyhyitä. Mutta vaikeus olikin siinä, että minun oli näköjään mahdoton pysyä oikealla kohdalla sen suhteen missä kohtaa ohjetta ollaan menossa. Asiaa helpottaakseni olin jopa ottanut ohjeesta suurennoksen ja värittänyt kerrokset paperissa. Malli oli kuitenkin sellainen, että paperia piti koko ajan tuijotella, että teki oikeita juttuja. Totesin etten voinut edes ajatella niitä näitä tuota tehdessäni. Viisi mallikertaa on tuossa tehtynä, eikä yksikään ole oikein. Ja olinhan tehnyt niitä purettuja yrityksiäkin. Nyt saa riittää tämä malli. Se ei sopinut minun tehtäväkseni. 

Mutta kyllä tuosta epäonnisesta pätkästäkin jotain saa tehtyä, minulla on siitä jo idea. Mutta en kerro sitä vielä.

Pienet perhoskuvioidut rannekkeet

Kun ei muu juuri huvita, on kiva katsella vaikka innostavia käsityökirjoja. Niitä mulla on muutamia ollut nyt esillä, eli lojuneet lattialla koneen vieressä, helposti esille otettavina. Yksi erityisen jännä kirja on "Kauneimmat luontoneuleet"- kirja/Stepanie Dosen. Siinä on kaikkea jännää ja kaunista, kuten eläinkuvioituja neuleita. On esim. neulehuppari, jossa edessä karhun kuva, kauriinvasalla kuvioitu poncho, ketunmuotoisia huiveja, kissakuvioiset rannekkeet, perhoskuvioiset kämmekkäät, pitkä huivi kuin koivunkylki (on kirjan kansikuvassa) jne. No, mullahan ei lankoja ole yleensä valmiina mihinkään vähänkään isompiin juttuihin, eikä usein mahdollisuuksia niitä ostellakaan. Mutta olinpa joskus ostanut  puolellatoista eurolla Novita Nordic Wool -kerän. Siitä langasta värkkäsin pienet rannekkeet, jotka koristelin perhosilla. Idea tuli taatusti kyseisestä kirjasta, vaikka oma toteutukseni onkin erilainen. Kirjan perhoskämmekkäät oli  kuitenkin varustettu tuohon tyyliin perhosilla ja kämmekkäiden päävärikin oli lähellä minun neulelankaani.

Ajattelin nämä ikäänkuin nuorimmalle, mutta voi olla ettei hän näitä käytä, sillä hän toivoisi pehmeämpää lankaa. Mutta jos nämä jäävät mulle, niin ei haittaa lainkaan, sillä ne sopii hyvin minunkin ranteisiini:)

Aloitin sitten jo vaaleanpunaisesta villalangasta samalla tyylillä toisia rannekkeita, joita kaavailen toiseksi nuorimmalle... Niiden koristelua en ole vielä oikein osannnut varmasti päättää, mutta harmaa sydän voisi sopia ehkä  niihin. Jää nähtäväksi.

Korjausviikko

Tällä viikolla on tullut korjailtua vaatteita. Ensin oli villakangastakkiin uuden taskun tekeminen. Sitten ompelin punaisen trikoohameen lerpattavan helman, josta olikin jo suurin osa helmasta auki sinä vaiheessa, kun huomasin pitkän langan jostain esiin pistävän. Eilen päätin sitten ryhtyä harmaan neulepuseroni kauluksen parantamiseen.  Kaulus on takaa liian matala. Kaipasin niskaan enemmän lämmikettä. Toivottavasti hommasta ei vain  tulekin huononnus lopulta, sillä tiedän jo, että lisäosa ei voi olla yhtä siisti kuin tuo alunperin tehty, joka on kuvassa.

Eipä olisi ensimmäinen kerta kun "korjaukseni" joudun purkamaan ja palaamaan alkuperäiseen. Mutta muutakin korjattavaa on tiedossa. Tytär kouluun lähtiessään ottikin toisen takin kuin yleensä. Siitä tavallisesti käyttämästään onkin nyt vetoketju vaihdon tarpeessa. Kunhan nyt ensin siihen jostain saa sopivan vetoketjun.... Takki on musta, mutta takin vuori ja vetoketju on turkoosia. No, musta siihen kyllä käy. Mutta kun Lieksasta on häipynyt ompeluliike. Ainakin siinä kohtaa missä ennen se oli, on nyt vain tyhjät ikkunat:(

---

Tämä perjantai menikin pitkälle iltapäivään tuon puseron kimpussa. Kun se oli valmis, saikin ruveta ruoanlaittoon. Mutta tässä näitä kuvia, kun puseron kauluksen muokkaus oli vielä vaiheessa...

Tässä on entinen resori riistetty pois ja tehty uusi. 

Kuvassa näkyy selvästi ja rumasti, mistä entinen resori on purettu.

Tässä tuo äskeinen uusi resori on käännetty puoliksi sisään, kuten alkuperinkin oli.

Piti sitten jotain siihen ruman päälle keksiä.

Tuo jää yleensä hiusten alle, mutta jos tukka on kiinni, se näkyy.

 Ja tällainen pusero oli edestäpäin.

Tällaista oli aikanaan tuon puseron teko.

Tältä se näyttää kansallispuvun hameen kanssa.

Käsitöitä: neulottu vaaramaisema

Vaaramaisemat ovat kai tulleet suosikkimaisemikseni jäädäkseen. Laitoin lokakuussa jämälangan kanssa puikot heilumaan ja "kudoin" pienen neuletilkun. Kun en sille muuta käyttöä keksinyt, laitoin sen ensihätään yhden huiveista tehdyn liivin selkämykseen. Se on helppo ottaa siitä poiskin, jos parempi paikka löytyy tai kyllästyn sitä siinä pitämään.

Kettutilkkuhan oli jutunaiheena jo aiemmin.  Siinäkin vaaramaisema. Näitten tilkkujen tekeminen oli ihan hauskaa. Ei tarvinnut ohjeita seurailla, antoi vain mielikuvituksen viedä.

Sininen neuleliivi sopii varsin hyvin farkkumekon kanssa, johon taannoin pykäsin  joustavammat hihat. Joustavien hihojen ansiosta mekosta on tullut huomattavasti aiempaa käytettävämpi. Tässä kuva mekosta ennen joustavia hihoja.

Käsitöitä: villatakin hihan pidennys ja helman jämäpalasta jotain

Tein tämän villatakin muutama vuosi sitten. Hiukan huvittavaa on, että se jo alunalkaenkin koki muutoksia siihen ohjeeseen nähden, jota siinä käytin. Kaula-aukkoon tein resorin, etureunat tein oman mieleni mukaan, vyötäröresorit tein itselleni sopivammalle korkeudelle ja kauniit, pitsiset ja erittäin leveät hihansuut, muutin käytännöllisyys ja lämpimyys huomioonottaen ihan toisenlaisiksi. Ja  helmankin tein myöhemmin vielä uudestaan pidemmäksi versioksi.

Mutta nyt minua kiusasi liian lyhyet hihat. Tein muutaman sentin lisää niihin, niin eipä tarvitse enää nykiä hihoja alemmaksi. Ja jos vielä jotain muutosta neuletakkiin keksisin, niin helma olisi voinut olla leveämpi, mutta siihen muutokseen en sentään rupea:)

Tässä sitten on se helman pidennyksestä jäänyt kaitale.

Jos joku ihmettelee, miten siitä tuollainen jäikin, niin tämä villatakki kudottiin ylhäältä alaspäin. Helpointa oli aloittaa neuleen pidennys vyötäröresorin kohdalta ja tehdä se käyttämättömästä langasta, kun sitä kerran oli. Liitoskohdan sai parhaiten häivytettyä siihen.

Tuosta ylijäämäkaitaleesta on nyt tekeillä lyhyt viitta hartioille lisälämmikkeeksi. Jää nähtäväksi millainen siitä lopulta tulee, kun ajatus siitä on vaihdellut jo monta kertaa. Aluksi mietin jopa hamettakin, mutta koska olin epävarma langan riittävyydestä, jätin sen idean.

Kettuhuivin fiksausta

Tein mainitun kettuhuivin viime vuoden lopulla. Koska en tehnyt siihen reunoihin silloin mitään kiertymistä estävää, on se ollutkin aikamoinen kiertynyt rulla. Kudoin siihen nyt vähän reunoihin lisää eri päin, jos se vaikka auttaisi hieman. Sekin lisä kääntyy kyllä nurjalle näkymättömiin, mutta jos se estäsi vähän enempää kiertymistä, niin se olisi ihan hyvä. Jää nähväksi.

 Mutta ei minun siitä pitänyt kirjoittaa. Siitä piti, että huivin yksinäinen kettu sai kaverin. Kunhan vain saa kiinni  tuon vaaroilla juoksentelevan lajitoverinsa.

Kyseisessä tilkussa on monenlaista "vetoa",  "krympsyä" ja mutkaa.Tarkoitukseni oli vähän vaaran muotoja saada, mutta ei kovin kummoisesti onnistunut.

Tilkun reunatkin jäivät ihan mutkaisiksi, vaikka alunperin suoraksi niitä aioin. Mutta päätin sitten ommellakin sen tilkun huiviin siten, etten ruvennut edes liiemmin yrittämään mutkien oikomista.

Onpahan käsintehdyn näköistä:)

Puretun neuleen puhetta

Siirryin äsken tuosta sohvalta tähän nahkapallille koneen ääreen. Purin yhtä taannoin aloittamaani ja keskeneräiseksi jäänyttä neuletta. Olin siitä samaisesta langasta joskus tehnyt hupun, joka tavallaan tuli aikanaan valmiiksikin, paitsi ei ihan... Koskaan en siihen saanut aikaiseksi mitään kiinnitystä laittaa. Sitä olisi voinut käyttää sellaisenaankin, vaikkapa ison hakaneulan kanssa, mutta se ei vain löytänyt paikkaansa, eli oikeammin takkiansa, jonka kanssa se olisi tullut käytetyksi. Puran luultavasti senkin. Mutta nyt siis purin joitakin aikoja sitten aloittamaani värkkäystä. Halu vain oli jotain tehdä, mutta ei valmista suunnitelmaa. Kudoin ja purin - ja sitä rataa. Lopulta kyllästyin. Äsken sitten purin ihan sillä tarkoituksella, että nyt se puretaan kokonaan. Kohta sitä puuhaa jatkankin. En tiedä, mitä langoille sitten teen, heitänkö kenties roskiin ne, ja samalla muutakin sellaista, mitä on jäänyt kesken ja joista ei näytä mitään milloinkaan tulevankaan.

Nyt kuitenkin minun piti pitää pieni kirjoitustauko, sillä tulipa vain mieleeni, että onneksi Jumala ei ole kuin minä... Hän ei heitä pois keskeneräistä. Muutoin minutkin olisi jo heivattu aikaa sitten pois. Hän ei heitä pois myöskään sitä, mikä ei ole löytänyt paikkaansa. Eikä sitä mikä ei näytä onnistuneelta. Eikö se ole lohdullista. Hänellä on ymmärtämystä meille. Hänellä on suunitelma, jonka hän myös jaksaa toteuttaa. Ja hän tietää, mitä milläkin tekee. Ei jää paikkaansa vaille yksikään, joka on hänen. Me voimme kyllä ihmetellä, että mitä tekoa milläkin on? Hän tietää.

Näiltä keriltä... ja näille kerille taas.
Kuva on vanha. Kerien alla oleva neule  ei liity tähän juttuun.

Virkattu kuva

Tämän tekeleen mallina oli noin vuosi sitten tekemäni piirros.

Paperisessa kuvassa istujalla on pitkä, musta takki. Virkatussa kuvassa takista tuli tummansininen ja  lyhyempi.  Siihen piti sitten punainen hame lisätä.

Rannalla istuja   29.10.17   Liekö joku Myrskyluodon Maija?

Aikamoinen lankasotku virkkuu kyllä oli valmistumisvaiheessaan. Välillä se oli kuukausia hautumassa, mutta taannoin otin sen taas tehtäväkseni. Tauko tekee joskus hyvää, tietää taas miten jatkaa.

Aloitin tekemiseni ottamalla kopion piirroksestani. Ensimmäiseksi virkkasin veneen, sitten vettä, kallioita ja hiekkaa. Erillisenä kappaleena virkkasin tytön kiven päälle istumaan. Ja itseasiassa tytön huivikin tuli erikseen virkattua.

Kun sitten hiekkaakin olin tarpeeksi "levitellyt maastoon", oli tyttökin valmis istutettavaksi rannalle jotain miettimään ja katsomaan kaukaisuuteen. Tämä on nyt lähes valmis, mutta ajattelin, että jatkaisin virkkausta  vielä hieman sekä ylös että alas. Sitten on ollut ajatus, että sen voisi kenties joihinkin puurimoihin kiinnittää; mieluiten ihan tuolta metsästä haettuihin, etteivät ole liian siloiteltuja.

---
Tänään, lauantaina 15.12. virkkasin kuvaani valkoiset reunukset. Lisätty siitä kuva tuonne ylös.