maanantai 30. tammikuuta 2017

Villatakki "poikki ja pinoon"

Toissavuonna valmiiksi saamani vaaleanpunainen villatakki ei ole juurikaan käytössä ollut. Totesin, että helma olisi saanut olla pidempi ja pitsiosuus alkaa alempaa. Onneksi lankaa vielä oli helman uudelleen tekemiseen. Tuntuihan se tietysti aika hurjalta leikata villatakki poikki... mutta niin tein. Vyötärön resorista alkaen on helma uusiksi tehty.



Nappeja on edustassa peräti 25 kpl:)  Yleensä inhoan nappien ompelua, koska joku irronneen napin ompelu tulee yleensä eteen  yllättäen. Nyt homma tuntui "melkein" kivalta. Ompelin nyt vain tekemääni uuteen osuuteen nappeja, koska yläosan napit pysyivät paikallaan tämän projektin ajan. Silloin aikanaan tämä oli blogissakin tässä  ja tässä.



Ylijäänyt entinen helmakaitale sopiikin sitten muokata joksikin muuksi. Siitä voisi tehdä vaikka kaulurin, jos tekisi resoria tuohon yläreunaan.

 
Tai vaikka ihan irtokaulukseksi tähän villatakkiin...


Jospa nyt sitten rupeaisi villatakki olemaan käytössäkin:)

perjantai 27. tammikuuta 2017

Päivän pisarat

Eilen tulin kuvanneeksi pisaroita kuusen oksilla. Ja vähän muillakin. On jotenkin ulkona kuvauskohteet aika vähissä... aina samat risut ja oksat.  Mutta oli ne pisarat aika kauniita siinä oksilla - harmaanakin päivänä.





Toivottavasti tämä päivä 
tarjoilee  kauniita ilon pisaroita päivääsi!

torstai 26. tammikuuta 2017

Puhetta patalapusta

Jo syksyllä oli uutisissa puhetta patalapuista... ja nyt taas.  Jotenkin tämä aihe kiihdyttää minua... Tuntuu jotenkin turhalta sääntelyltä, vaikka tarkoitus onkin hyvä. Mutta... mitä seuraavaksi mahdetaan kieltää?  Pitääkö kohta tulitikkukin sytyttää jotkut turvahanskat käsissä...? Voisin vatkuttaa tätä asiaa enemmänkin, mutta se ei ketään hyödytä, eikä ilahduta. Mutta silloin syksyllä jo ärsyyntyneenä virkkasin PATALAPUN.  Ja siinä tarkoituksessa sitä käytänkin ja muita "keittiön turvavälineitä" lisänä, jos tuo melko ohut PATALAPPU ei riitä.


 Virkkuussa mukana kaksi lankaa koko ajan, harmaa ja vihreä - metsäiset on värit:)


Kuulemma sentään mummot ja mukelot saa tehdä niitä edelleen... mutta niitä saa nimittää vain koristeiksi. Olisi mielestäni voitu se PATALAPPU -nimitys jättää tälle perinteiselle tuotteelle ja keksiä sille "keittiön turvavälineelle" jokin uusi.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Taidetta alle eurolla

Osui tässä aamulla silmiini kesäkuisia kuvia. Siellä oli  tämäkin Kontin perimmäisen nurkan tuunauspisteestä ostettu tuntemattoman taiteilijan työ. Hintaa tästä otettiin muutama kymmenen senttiä... paperitavaran hinta, painon mukaan. Halvalla menee.


Minulle tulee tästä aina mieleen Koli, koska tässäkin on korkeat vaaran rinteet.




Tekijä on minun mielestäni ollut taitava,  vaikka väritys taulussa onkin erilainen kuin kuuluisassa esikuvassaan. Tästä pääset näkemään Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset ja lukemaan mitä sen syntyvaiheista kerrottaan.

Joskus voi ihan pelkkä sumukin näyttää savulta, kuten tässä kuvassa, joka elokuussa oli blogissa:  Melkein kuin savua.  Kuin sellainen Luojan taiteen näyttely:)

lauantai 21. tammikuuta 2017

Arkielämän tiimellyksen keskellä koettuja rukousvastauksia

Tässä olisi arkielämän tiimellyksen keskellä koettu muutama pieni, tai mikä nyt on iso ja mikä pieni... asia, joita on rukoiltu ja joihin on tällä viikolla tai lähiaikoina saatu vastaus. Kiitosaiheita siis.


- Mulla oli taannoin korvatulehdus, joka teki sen, että en kuullut tavanomaiseen tapaan. Nyt on kuulo palautunut varmaankin aika tavanomaiselle tasolleen.
- Viime viikolla kauhistelin mielessäni, että mistä tempaisen yhdelle neitokaiselle tälle viikolle suksisauvat, joita viimeistään perjantaina olisi tarvis. No, torstaina ne löytyivät käytettynä ja  perjantaina ne oli käytössä. Juuri oikeaan aikaan siis. Ja kuin bonuksena, eilen löytyi vielä toisellekin uudet (siis aivan kirjaimellisesti uudet) sauvat, hinta 2 e! Kyllä nyt hiihto maistuu neitokaisille.
- Isäntä sai tällä viikolla postia, jossa oli ilahduttavaa tietoa eräästä asiasta.
- Muutamia päiviä sitten ilmaantui tyttärelle yllättävä, häntä ilahduttava asia, jollaista  me  emme olisi voineet hänelle järjestää.
- No, eilen oli aihetta rukoilla, että nuorimies saisi samana päivänä mieltä ilahduttavia uutisia. Joita  uutisia hän sitten iltapäivällä meille soittelikin saaneensa. 

Siinä muutama ihan arkinen asia, joita helposti pitää, ne saatuaan,  ikäänkuin itsestään selvänä, luonnostaan lankeavana. Hän kuitenkin kaiken järjestää, niin pienet kuin isotkin asiat. Nekin joihin ei vielä ole vastausta saatu. Ajallaan ne saapuvat vastaukset niihin.

"... saati jo sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä:  odota häntä." Job 35:14

torstai 19. tammikuuta 2017

Tämän aamun puolikas kuu

Tulin juuri äsken ulkoa ja toin kuvia tullessani.




Taivas oli kirkas, joten kuu näkyi hyvin, samoin jokunen tähti. Ulkona oli  lämpöasteita muutama ja oli tuulista. Se minua yllätti, että tällä säällä taivas olikin niin kirkas.  Useinhan on niin, että jos on lämmintä, taivas on pilvessä.




"Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?"
Ps. 8:4-5

"Ja kuitenkin... "  jatkuu teksti tuossa psalmissa, kertoen millaiseen asemaan Jumala  näki hyväksi luomansa ihmisen asettaa.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Jonkun ison otuksen aamuiset jäljet

Olimme eilen aamulla kävelemässä taksille. Pihasta lähdettyämme ensimmäisen mäen alla, paikassa jota nimitämme "mutkaksi", oli isot jäljet. Samanlaiset olivat siinä muutamia päiviä sitten, mutta koska niihin silloin oli jo sadellut lunta, en niitä ruvennut sillä kertaa kuvailemaan. Nyt ei jälkien päällä ollut lunta ja noudin kameran, kun olin saanut lapset taksin kyytiin.

Siinä elukan jäljet oikeassa reunassa...


Tästä kohdasta se oli tullut metsästä tielle. Siinä se sitten kulki saman matkan kuin mekin, eli postilaatikolle asti. Aamun pimeässä en jäänyt tutkailemaan minne suuntaan se siitä oli jatkanut.


Tuossa alla näkyy kuinka jäljissä on kaksi yksittäistä tassunjälkeä ja sitten on kaksi tassunjälkeä samassa.


Pitkät matkat sen jäljet kulkivat aivan tien vasenta laitaa pienessä traktorin painamassa urassa.



Päivällä otettiin sitten vielä muutamia kuvia jäljistä mustavalkoisena sillä ajatuksella, että josko jälkien yksityiskohdat paremmin erottuisivat. Noissa kuvissa taas on se huono puoli, että jos ne suurentaa, kuvanlaatu ei suinkaan parane...







Päivällä se sitten selvisi, että siitä se oli postilaatikon kohdalta mennyt yli tien ja jälleen metsään.


Minkä jäljet nuo nyt sitten olivat? Onko ne ilveksen? Sellainenhan täällä tallusteli ihan pihassa kerran: http://vaaranlaella.blogspot.fi/2016/05/ilves-pihassa.html

Suuren otuksen jälkiähän täällä on nähty ennenkin, kuten tässä, vähän erilaisia: http://vaaranlaella.blogspot.fi/2016/04/suuren-otuksen-jaljet.html

maanantai 16. tammikuuta 2017

Pienet rannekkeet jämälangasta

Minulla oli aivan pieni määrä joskus kirppikseltä ostettua  jämälankaa. En tiennyt mitä siitä tekisin, riittäisikö se oikein mihinkään, joten kokeilin ajankulukseni ensin joitain pyörylöitä tehdä. Tein niitä sitten kolme samanlaista ja kaksi erilaista. Vielä näytti lankaa olevan ja kokeilin kapeaa "huivimaista" virkkuuta. Kun se oli jo saanut vähän pituutta, mallailin sitä ranteeseeni. Se oli liian lyhyt, mutta siitä sain idean, että olisi rannekkeena kiva. Sitten loppui lanka...  No purin isoimman niistä pyörylöistä. Olihan se vähän hankalaa, pörröistä lankaa kun oli, mutta siitä sain kuitenkin tarvittavan pätkän ranneketta varten.  Ja kun se ranneke oli valmis, ompelin sitten vielä ne kolme samanlaista pyörylää toiseksi rannekkeeksi.


Nämä rannekkeet ovat ihanan pehmeää lankaa, joten sopivat senkin vuoksi hyvin ranteisiin.


 Minulla on tuossa myös pari salomoninsolmuilla aiemmin tehtyä minihuivia, jotka myöskin ovat sellaisista langanlopuista tehtyjä. Ovat ne kuitenkin sen kokoisia, että ne saa kaulaansa kietaistua.


Hyvää alkuviikkoa itse kullekin!

torstai 12. tammikuuta 2017

Tämän aamun kuu

Tänä aamuna oli kirkasta ja oli komea täysikuu. Kun olin saanut lapset taksiin, palasin hakemaan sisältä kameran ja yritin napsia tuosta komeudesta kuvia. Eiväthän ne tietysti siltä näytä, kuin mitä minun silmäni saivat  nähdä, mutta tässä nyt kuitenkin näitä otoksia.









 Tuo kuva, jossa ei ole mitään edessä, onkin kuin se paljon puhuttu juusto...:)

Ylemmät kuvat on niillä asetuksilla, joita useimmin kamerassa käytän, eli ohjelmoitu automaatti, jolloin jotain asetuksia voi halutessaan itsekin muuttaa. Alemmat kuvat otin yökuvausohjelmalla, kun toivoin saavani paremmin myös puita näkyviin. No, nämä nyt ovat mitä ovat, ei minulla oikein ole hallussa kameran kaikki mahdollisuudet. Mutta tykkään kamerasta, koska sillä voi tälläinenkin kuvaaja saada ihan kelvollisia ja joskus aivan onnistuneitakin otoksia:)
 




Näissä kahdessa alimmassa näkyy sekin, kuinka kuu hieman valaisee lumihangen pintaa.



Tälläistä tänä aamuna. Kivaa, kun tytär ilmoitti eilen, että on jo tänään tulossa tänne. Kyllä se nuoriso aina niin odotettua on:)

Mutta laitanpa tähän vielä linkin yhteen vanhaan tekstiin, jossa on erittäin rohkaisevia ajatuksia rukouksesta. Minä ainakin tarvitsen niitä. Tuntuu jatkuvasti olevan jotain asiaa Jumalalle.

RUKOUKSEN SALAISUUS


Hyvää päivänjatkoa Sinulle!