Merkillinen "rukousilta"

Olimme eilen illalla perheen naisporukalla mukana nuorille tarkoitetulla Alfa-kurssilla.  Siellä sai olla tämmöinen entinen nuorikin mukana:) Tällä kertaa aiheena oli rukous. Katsottiin ensin nuorille tehty video aiheesta.  Videosta jäi mieleeni se seikka, joka on hyvä muistaa, että Jumalalla on kokonaiskuva tilanteesta. Meillä ei sitä ole. Videolla oli myös kohta, jossa isä kysyi pojaltaan,  kun asiat meni ihan hullusti omin yrityksin, että miksi poika ei käyttänyt kaikkia mahdollisuuksia? Eli mitä siis?  Isän olisi voinut kutsua heti apuun... Sitten seurasi keskustelua. Alla hieman sitä, mitä jäi mieleeni puhutusta.

Mietinnän aiheena oli sekin, mitä rukous on? Sen ei  olisi tarkoitus olla sellaista, että mennään Isän tykö tehtävälistojen kanssa, ja kun on saatu, mitä pyydettiin... niin, sanotaan:  "Heippa!", ja mennään pois, eikä takaisin tulla. Sen olisi tarkoitus olla keskustelua läheisen kanssa. Niinkuin Isän ja ystävän.

Miksi kaikkiin rukouksiin ei tule vastausta? Meidän olisi tarkoitus rukoilla niin, ettei se ole Isän tahdon vastaista. Eräs nuori ihminen, jota en tuntenut, esitti monia viisaita huomioita. Hän oli selvästikin joutunut pohtimaan asioita ja tuumin mielessäni, ettei itselle olisi tullut  monikaan hänen pohdinnoistaan mieleen. Yksi oli, että saattaisimme vaikkapa rukoilla niinkin, että saisimme ihan loppuelämäämme varten kaikki  tulevatkin syntimme jo nyt tässä anteeksi... ja tekisimme sitten lopun elämäämme ihan mitä haluttaa... Ilman anteeksipyyntöjä tietenkin. Jos Jumala tosiaan vastaisi halumme mukaaan kaikkiin rukouksiimme, mikä kaaos siitä syntyisikään.

No, ilta päättyi, ja kotimatkalla jatkui näköjään sama aihe... Radio oli päällä ja mikäs ohjelma sieltä sattuikaan tulemaan? Sellainen, jota en ennen ollut kuullut: Radio Deiltä tuli Rukousasema -niminen ohjelma. Sinne saa ihmiset lähettää rukouspyyntöjä ja ohjelmassa niiden puolesta rukoillaan. Muistaakseni sanottiin, että keskiviikkoon mennessä lähetyt rukouspyynnöt ehtivät perjantaina olevaan ohjelmaan.

Ja vieläpä sekin eilisillalle, että sain takaisin sen tyttärelle lainaamani kirjan "101 rukousvastausta", jonka taannoin ostin, ja josta minulla on vielä suuri osa lukematta.

Yllättävän "rukousaiheinen" oli ilta.

Ja  yllättäen oli hirviasiaakin eilen kahdesti. Alkuillasta näin hirven jäljet lumihangessa kotitiemme pielessä. Sellaista ei usein tapahdu.

Ja myöhemmin illalla, kotimatkalla rukoushuoneen Alfa-illasta, näimme hirven ylittämässä valtatietä. Sellaistakaan ei usein ole tapahtunut. Hirvivaroitusmerkki oli muuten tien pielessä vasta hirven jälkeen... Illalla ne tosiaan tykkää liikkua.

Tämänaamullista: omakuvaa ja "kissojen sädekehää"

Olen kuin kissa itsekin siinä suhteessa, että tykkään lämpimästä. Niinpä siis tänäkin aamuna vedin talvisen takin ylleni, vaikka eilen jo varastosta hain keväisempääkin eteiseen. Jalkoihini sentään vedin tänä aamuna kumisaappaiden sijasta tukevat, kesäiset kengät. Kuvasta poiketen päässänikin oli lämmikettä, nimittäin itse virkkaamani huppu viime syksyltä.

Maisemakin poikkeaa oikeasta hyvinkin paljon, mutta on siinä jotakin pientä ikäänkuin siitäkin.

Tänään näin myös aamukävelylläni pajunkissat "sädekehineen". Vaan eipä skannattuna kovin kummoisena saa kuvia esiin. Ei auttanut isompi kokokaan, se vaan pahensi asiaa. Joten siinä se saa luvan olla pienessä koossa. Ensiksi tein nuo kissat, sitten oli omakuvan vuoro. Ai niin, tuossa omakuvassa näkyy muuten tukkani lyhennetty versio. Saksin tukkani lyhyeksi muutama viikko sitten. Harrastan  sellaista omaparturointia:)

Rörstrandin Fia

Rörstrandin Fia

Tämä on syksyllä tehty kirppisostos. Meillä piti ennestään  olla yksi tuollainen kuppi ilman aluslautasta ja ajattelin sitten saavani toisenkin. En tiedä onko kaappini niin sekaisin, vai olenko laittanut kupin pois, mutta tämän kuvassa olevan kupin ostamisen jälkeen etsin sitä entistä, enkä löytänyt:(   Vieläkin pieni toive kituu, että se jostain kumminkin tulisi esiin...

Ei tuollatavoin kuvitettu kuppi minusta mikään kaunotar ole, mutta se on kätevä malliltaan ja jollain kumman tavalla tykkään siitä välillä kahviakin hörpätä. Liekö tuo vihreä värikin osaltaan syynä siihen, että se jollakin tavoin viehättää.

Netistä näin, että tätä sarjaa on valmistettu sinisenäkin. Muuten oli vaikea löytää tietoa tästä.

---
Olin tehnyt tämän jutun luonnoksiin jo syyskuulla. En kai ollut oikein kuviin tyytäväinen, koska jutuntekele jäi silloin julkaisematta. Nyt on nuo kuvat kelvattava, kun uusia ei niin vain oteta - paitsi jos kinuaa tyttäriltä kännykkäkuvia.

Näköjään olen jo monesti aikonut tätä juttua laittaa esiin, sillä noilla ylläolevilla teksteillä ollut luonnos oli viimeksi tammikuun päiväyksellä... Minun oli ihan vaikea uskoa, etten tätä  olisi julkaissut aiemmin. Mutta nyt laitan. Ja jos sitten kumminkin joku toteaa mielessään, että onhan tuo jo nähty, niin ei voi mitään; "kertaus on opintojen äiti" :)

Meillä on muutakin Rörstrandia: Rörstrandin Ulla, Inga ja kolmaskin "sisar"

Menköön nyt vielä nämä pajunkissatkin

Alkaa olla kiirus, jos meinaa näille lumille näitä kisssoja...

... ennenkuin ihan kaikki lumet sulaa!

Purkkipiirrokset

Kun kerran arki jo alkoi, niin laitanpa nämä taannoin piirustelemani purkit "hyllylle".

Meillä on katonrajassa hyllyllä majailemassa muutamia purkkeja. Joitakin aikoja sitten jotkut niistä rupesivat näyttämään kiinnostavilta piirroskohteilta.Tuollaiset versiot kahdesta purkista tein. Piirrokseni ovat sekoitus sitä oikeaa, ja mielikuvitustani.  Toinen purkeista oli lasia, toinen oli metallinen säilykepurkki.

Kuvaa skannatessa ohuehko paperi ryppyili ja siitä syystä toisen purkin yläpuollelle tuli tumma läiskä. Niinpä sitten erottelin purkit yhteisestä kuvasta omikseen.

Ylösnousemuksen päivä. Tyhjän haudan ihme!

Se aamu valkeni varmaankin aivan samannäköisenä kuin kaikki muutkin aaumut niihin aikoihin. Mikään ei kenties sinä aamuna viitannut siihen, että juuri sinä aamuna oli tapahtunut jotain järisyttävää.

Varmaa on, että kaikki ne, joille Jeesus oli ollut rakas, olivat yhä valtavan järkytyksen vallassa. Mutta se järkytys ei estänyt muutamia naisia tekemästä sitä, mitä olivat aikoneet. He lähtivät haudalle erinäiset tarvikkeet mukanaan, jotta voisivat tehdä Jeesukselle viimeisen palveluksen. Mutta se palvelus jäi tekemättä. Hauta olikin tyhjä. Siellä oli enkeli, joka ilmoitti, että Jeesus ei ollut siellä, koska oli noussut kuolleista.

Kun tieto tyhjästä haudasta sinä aamuna levisi, juoksivat haudalle eräät Jeesuksen opetuslapsistakin. Myös he havaitsivat haudan tyhjäksi hänestä, jonka olettivat siellä olevan. Siellä oli vain käärinliinat.

"Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä  oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi." Joh. 20:8

Jeesushan oli sanonut:
"Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut." Joh. 16:16

Jeesus sanoi näinkin:
"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.
 Uskotko sen?"
 Joh. 11:25-26


Useat eivät usko. Jeesus voi itse vakuuttaa sen, joka ei nyt usko.

Ylösnousemus ei ollut vain tapahtuma. Jeesus sanoi, että Hän on ylösnousemus. Ja elämä.

Paimen ja laumansa

Mitä siellä laitumella oikein puhellaan?

Kuvan tein jo tammikuussa, mutta se on jäänyt julkaisematta, koska toivoin saavani  sen tänne selvemmin erottuvana. Mutta olkoon nyt noin. Laitan nuo tekstit tuohon alas vielä luettavaksi.

"Onkos sullakin ny joku hätä?"

"...Mää.."

"Mitäs tual tapahtuu?"

"Joku tarttee paimene hoitoo..." 

"Mut mää en onneks..."

"Varo! Tua iskee sua kohta."

"Eiks toi pässi tajuu, et paimen ei suvaitte puskemista?"

"Se pöhkö luulee, ettei paimen huomaa."

Näihin lammasmaisiin ajatuksiin:)

Ps. Lisää lammasmaisia ajatuksia tässä.

Muutama lammas lisää

Viime vuonna haaveilin pääsiäisen aikaan lammaslaumasta. Yhden lampaan ressukan silloin  ostinkin, mutta eipä minulla muita tainnut ollakaan. Mutta vuoden aikana on laumani vähän kasvanut. Olen pitänyt kirppareilla silmäni auki ja nyt laumani on tällainen:

Ei mitään valiolampaita nuokaan. Yhdeltä puuttuu toinen korva. Tuo pieni tuossa kuvan oikeassa  alareunassa ei ehkä ollut kirpparilta, vaan se saattaa olla lapsuuteni tavaroita.

Torstaista perjantaihin

"...siellä oli puutarha, johon hän meni opetuslapsinensa.
Mutta Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan,
koska Jeesus ja hänen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne."

Se oli varmaankin ollut aiemmin heille kaikille rauhoittumisen paikka...

"Niin Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita

 ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan."

Kova oli väki ja varustus yhtä miestä haettaessa!

Vai odottiko Juudas ja toiset jotain erityistä tapahtuvaksi?

"Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi.

 Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa ylimmäisen papin kartanoon. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle."

Aika tuttu se toinen on ylipapin kanssa ollut, kun hänet noin sisälle laskettiin. 

Portinvartijakin hänet hyvin tunsi, koska suostui tämän pyynnöstä Pietarinkin sinne päästämään.

Mitähän tuttavuudelle tapahtui tämän kaiken jälkeen...?

"Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu..."

Sinä yönä kukaan  tapahtumiin osallisista ei varmastikaan ollut nukkunut.

"Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"

Jeesus vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?"

"Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?"

Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta..."

Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?"

Voi ihan mielessään nähdä ja kuulla Pilatuksen asenteen. 

Hän varmaankin hymähti pilkallisen huvittuneesti moiselle... "Kuninkaalle".

"Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat  sen hänen päähänsä 

ja pukivat hänen ylleen purppuraisen vaipan ja tulivat hänen luoksensa ja sanoivat:

"Terve, juutalaisten kuningas"; ja he antoivat hänelle korvapuusteja."

Miten huvittuneita he olivatkaan, kun olivat kuulleet "Kuninkaaan" olevan Pilatuksen edessä.

Ja nyt he saivat vapaat kädet tämän "Kuninkaan" suhteen. Tietenkin jollekin tuli mieleen,

että pitihän "Kuninkaalla" kruunu olla. Ja niinpä joku otti asiakseen sen vääntämisen.

Joku toinen keksi, että viitta myös. 

Ja kaikilla oli niin hauskaa...

"Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: 

"Katso, minä tuon hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä."

Pilatus yritti vielä. Eihän hän ollut löytänyt hänestä mitään syytä.

"Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi."Kun Pilatus nyt kuuli tämän sanan, pelkäsi hän vielä enemmän 

ja meni taas sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: "Mistä sinä olet?"

Mutta Jeesus ei hänelle vastannut."

Jotain outoa tässä Pilatuksen mielestä oli. 

Ja se pelotti häntä.

Juutalaisten johtomiehet luulivat tekevänsä palvelusta Jumalalle.

"Niin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö puhu minulle? 

Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?"

Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. 

Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi."

Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti..."

Koetti, vaan ei päästänyt. 

Luovutti ristiinnaulittavaksi.

Lohduttikohan häntä myöhemmin Jeesuksen sanat hänelle?

"Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena. Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso poikasi!". Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa."

Vielä viime hetkillä, tuskiensa keskellä,

 Jeesus huolehti äidistään,

ja ystävästään.

"Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän:

"Se on täytetty", ja antoi henkensä."

Ja viimeisen palveluksen sinä päivänä Jeesukselle tekivät

Joosef, arimatialainen, joka oli ollut salaa Jeesuksen opetuslapsi,

 ja Nikodeemus, joka salaa yöllä hänkin oli Jeesuksen tykönä käynyt juttelemassa.

Nyt he toimivat kaikkien nähden. He hautasivat Jeesuksen lähellä olleeseen hautaan.

---

Raamatun tekstit: Johanneksen luvuista 18-19

Tulkaa katsomaan toista paikkaa...

"Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille:

"Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu.

Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi.

Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut."

Matt. 28:5-6

Ja menkää kiiruusti,

ja sanokaa hänen opetuslapsillensa,

että hän on noussut kuolleista..."

Matt. 28:7

Viipyilemme mieluummin seimen ääressä katselemassa pientä lasta. Mutta enkelit kutsuivat katsomaan valmiiksi tehtyä työtä. Ristillä meidän edestämme kuollut Jeesus oli maannut haudassa kolme päivää. Mutta nyt hän oli noussut ylös. Hauta oli tyhjä. Sitä enkelit kutsuivat katsomaan.

Meitäkin kutsutaan katsomaan sitä,  ajattelemaan, mitä se merkitsee meille. Rangaistuksemme kärsittiin jo. Meidän syntimme naulattiin ristille Jeesuksessa. Jeesus elää!

Kun aurinko sinä aamuna nousi,

 kaikki oli toisin!

Tänään tapahtunutta: tuttavan saama rukousvastaus

Menimme kaupoille. Mutta sitä ennen kävimme hakemassa rukoushuoneelta taas ruokapussinkin. Tuumin sinne pihaan ajaessa niinkin, että kuinkahan kauan meidän täytyy niitä sieltä hakea. Kun me jo istuimme ovensuussa erään pöydän ääressä, tuli sinne eräs tuttu ihminen, jonka emme olleet tieneet siellä käyvänkään. Emme olleet osuneet samoilla kerroilla siellä aiemmin käymään. Vaihdoimme siinä muutaman sanan. Hän kertoi kuinka oli kotona miettinyt, että kukahan hänet sieltä kotiin toisi ja oli rukoillut, että Herra jonkun lähettäisi, joka voisi kyytiä hänet sieltä kotiin. Hän ei voi kävellä kuin lyhyitä matkoja. Me saimme antaa hänelle sen kyydin. Se ilahdutti häntä, ja ilahdutti meitä. Joskus on itse saamassa, joskus saa antaa - vaikka sen kyydin:)

Kuvat on vanhoja.

Jotain arkipäiväistä

Kylvin rairuohoja vasta tänään kahteen vanhaan kahvikuppiin ja pariin muuhun pieneen kipposeen. Olin aiemmin ajatellut, etten kylvä sitä lainkaan. Ja tuskin olisin siemeniä ostanut, mutta löysin kotoa pari vanhaa, vajaata siemenpussia. Paras itävyysaikakin oli jo mennyt umpeen jokunen vuosi sitten. Saa nähdä tuleeko niistä mitään, mutta ovatpa nyt kuitenkin ikkunalla huputettuina, josko jotain vihreää niihin vielä vaikka ilmaantuisikin.

Varmastikin tuohon rairuohohomman aloittamiseen, vaikkakin myöhään kuten aina, vaikutti yksi luonnoksista löytäni kirjoitus, marraskuussa jo kirjoittamani, jonka julkaisin tänään toisessa blogissani. Siinä oli juhla-aikojen riemusta joitakin ajatuksia.

Nuo kuvan tiputkin on vielä jossain varastossa. Kuva on menneiltä vuosilta.

Hyvää alkanutta viikkoa!

"101 Rukousvastausta" + 1

Ostin eilen Joensuun Kontista kirjan... Jälleen kerran, vaikka yhtään kirjaa lisää ei oikeastaan saisi tulla enää tänne notkumaan. Mutta kun se vaikutti niin kiinnostavalta. Kirjan nimi oli "101 rukousvastausta" ja kirjan tekijä Kaija Taival. Siinä oli siis ihmisten kertomuksia, millaisia rukousvastauksia olivat saaneet. Aiheita oli laidasta laitaan. Kun meiltä toiset menivät vielä jossakin kaupassa käymään, minä jäin odottelemaan autoon ja ehdin lukea siitä kirjasta aika monta juttua. Luen loput myöhemmin, sillä jätin kirjan tyttärelle lainaan.  Hän puolestaan toi meille yhden ostamansa kirjan lainaksi; "Säröistä loistava kirkkaus".

Tuosta rukousvastausten kirjasta jäi mieleeni yksi autoon liittyvä juttu. Mies oli ollut jossain mökillä, joka sijaitsi ison mäen alla. Oli jo ilta ja häntä arvelutti. Miten onnistuisi jäistä mäkeä päästä sieltä mökiltä pois? Hän tiesi, että hänen tulisi etuvetoisella autollaan tehdä se homma peruuttaen. Pimeys, jäinen mäki ja peruuttaminen, ei hyvä yhdistelmä. Hän lähti liikkeelle ja ensin meni tasainen osuus hyvin. Mutta sitten tuli stoppi! Hän yritti useamman kerran eikä auto suostunut menemään sinne, minne piti. Mies oli ihmeissään, mitä hän tekisi. Hän ei tiennyt edes kenelle voisi soittaa, sillä ei tuntenut sieltä alueelta ketään. En muista oliko hän ollut tekemässä jotakin työtä siellä mökillä. Sitten kai hän rukoili, joka asia ei niin mieleeni jäänyt, kun sitähän piti tämmöisessä kirjassa itsestäänselvyytenä tietysti. Mutta sittenpä mies lähti uuteen yritykseen. Ensin meni hyvin... ja taas tuli stoppi. Mutta kas kummaa, auto nytkähti uudelleen liikkeelle. Matka edistyi palan matkaa. Taas tuli stoppi. Ja taas auto nytkähti liikkeelle samoin kuin aiemmin. Ja näin kävi sillä vaikealla peruutusosuudella useamman kerran. Mies tuumi, että siinä kun tuli se stoppi, tuntui aina kuin joku olisi heittänyt hiekkaa renkaiden alle! Mutta niin mies pääsi pälkähästä.

No nyt sitten se otsikossa mainittu plus ykkönen. Se on meiltä tänään ja liittyy autoon sekin. Lunta oli tullut yöllä kamalasti. Aura tosin kävi aamulla, mutta sitä oli silti tiellä turhankin paljon ja liukasta jäätä lumen alla. Lisäksi koko päivän on satanut lisää. Kauppareissun jälkeen autolla kotipihaan ajo tyssäsi siihen isoimpaan mäkeen. Siinä on vieläpä kaarre ja tien "kaato" väärään suuntaan, jolloin auto helposti ajautuu tien ulkopuolelle. Sinne joutuminen, varsinkin tähän vuodenaikaan, on vähän ikävämpää, sillä sieltä voi olla vaikea päästä pois. Nytkin siis kävi niin, että auto luisui sinne sivuun, eikä suostunut peruuttamalla siitä irtoamaan useallakaan yrityksellä. Sitten pidettiin kotosalla ruoka- ja kahvitauko ja sen jälkeen lähdettiin varustautuneena erinäisin lisävarustein; 2 lapiota, kola ja  pussillinen hiekoitussepeliä mukana, sinne auton luo. Pahalta näytti kun ruvettiin kaivelemaan lunta siitä auton sivulta. Meillä kummallakin jalka upposi todella syvään. Se toinen etupyörä oli osittain siinä tyhjän päällä. Takapyörien taakse isäntä laittoi sepeliä, etteivät pyörät rupeaisi niin helposti sutimaan. Kun saatiin lunta pois auton sivulta ja auton pyörät sopivaan asentoon, istui isäntä ratin taakse peruuttamista varten. Minä en siihen voinut ruveta, olisin varmaan sählännyt auton syvemmälle hankeen. Minä asetuin etupuolelle työntämistä varten. Kun asettelin jalkojani sopivalle hollille tukea saadakseni työntämiseen, upposi toinen jalkani taas tosi syvälle. Kohensin koipieni asentoa ja aika toivottoman yrityksen edellä pyysin mielessäni, että auto saataisiin irti. Muuten olisi jouduttu soittamaan joku avuksi. Isäntä sitten käynnisti auton ja minä tuuppasin, minkä ei niin kovin kummoisilla voimillani saatoin, ja auto lähti kiltisti peruuttamaan niinkuin toivomme olikin! Ensimmäisellä yrityksellä! Vaikka ei meiltä kirjassa mitään olekaan, niin siinä oli se sadastoinen rukousvastaus ja kiitoksenaihe tietysti Jumalalle!

Kun osaisikin useammin käyttää sitä rukouksen mahdollisuutta.

Haluan jakaa tämän

Haluan jakaa yhden kirjoituksen, joka oli Yksin armosta -blogissa. Se on lohdullista luettavaa, kun tuntuu että on juuttunut monenlaisiin vaikeuksiin.

Kun sain sen kirjoituksen silmieni eteen, olimme isännän kanssa juuri puhuneet siitä, että vanhemmiten niitä taakkoja tuntuisi olevan hartioilla aiempaa enemmän.

https://yksinarmosta.fi/2019/04/09/oletko-verkossa-kiinni/

---

Jos auton kuvat kiinnostaa, ne on tässä.

Ojapyörylät

Tyttären ottama kuva 

Keskimmäinen tytär oli viime viikolla kuvannut ojassa olevia pyörylöitä.  Sanoi niiden muistuttaneen muffinssivuokia, koska pyörylöissä oli reunatkin. Olivat kooltaan noin kämmenenkokoisia.

Jäätähän niiden on täytynyt olla, mutta jännän näköisiä ovat. Olisi itsekin kiva ollut nähdä ne ihan paikanpäällä. Miten lienevätkään muodostuneet. Tytär sanoi, että niitä tuli sieltä tien alta kulkevasta putkesta tuohon pyörimään. Eivät päässeet heti edemmäs, kun oli jäätä esteenä.

---
Siitä tyttären ottamasta kuvasta ovat nämä kaikki  muutkin kuvaversiot.

"Mun miälestä kahvi tarttis juada kuumana"

Noin ajattelin lauantai aamuna. Kahvi on usein ollut sellaista lämmintä löröä, että hyh!  Vika on kahvinkeittimessä, vaikka ei siinä varsinaista vikaa olekaan... Se vain on liian uusi, muutaman kuukauden vanha, ja katkaisee virran 40 minuutin kuluttua. Eihän se riitä ollenkaan. Aamuisin saatan viipyä pitkään keittiön pöydän ääressä ja hörppisin mieluusti kahvini kuumana. Mutta kun ei. Syntyykö siitä jotain säästöä, kun joutuu sitten napsuttelemaan sitä keitintä uudestaan päälle, jos huomaa tehdä sen.  No nyt joku sanoo kenties, mielessään tai ääneenkin, että tuohan on hullun hommaa, eihän noin pidä tehdä, vaan laittaa kahvi termokseen.  Juupa juu. Voisi kuvitella sellaisenkin tilanteen, että on jotkut kivat kekkerit ja väki istuu kenties hyvässä tunnelmassa pöydässä. Jutellaan ja juodaan kahvia siinä tunti  tai parikin. Vähä ehkä tunnelma latistuu termoksen kanssa sählätessä. Tai aamuisin on ylimääräistä hommaa ja ääntä toisten nukkuessa, kun ensin lämmittelet sitä termosta lämpimällä vedellä, ettei kahvi sinne kaadettaessa "jähdy". (Nuarempi polvi meillä muute yks päivä ihmetteli, että sanonko tuan yhdellä äällä. No sanon, ainaski toisinaan. Mitä sitä venyttään... :)  Ja jotenki ei se termospullotouhu muuteskaa innosta. Muistan ku kenkätehtaalla aikanaan sai juoda sitä termoskahvii. Ei se nii häävii ole.

Nii, että ois kiva, jos kahvi sais pysyy pitenpää lämpimänä alkuperäses paikassas. Et ois ees  se täys tunti kahvinkeittimellä aikaa, mut mialuummin kyl  kaks. Joskus mä oon lämmittäny sen keittimeen jääneen kahvin kattilassa hellallaki. Mikroohan meil ei o.  Harmi ku se entinen keitin sillon hajos. Sinänsä se o hyvä, ettei se keitin koko päiväks päälle jää. Mut on tos kyl seki, että jossai autokorjaamol tai vastaavas paikas, tuskin sit saa tuaretta, kuumaa kahvii, jollei joku o vartavaste siittä touhusta vastuus. Kas ku ei kahviloiski o lämpölevyt kiälletty...

Tai kas kun ei oo rajotusta näis tietsikoissaki, ettei montaa tuntii sais päällä pitää ja tämmösii turhanpäiväsii kirjotella. Tai millonkas vaik telkkarit saa aikarajotuksen, tai kännykkätouhut, tai saunomine? Noitahan rupeis keksimää varmaa vaik kui, ku oikee miättis. Miks se just kahvinkeitin oliki. Monel on varmaan viäl sellanen keitin, joka voi olla pääl vaik koko päivä, jossei ite sammuta. Mut ku sellanen hajoo, ni sit on vaan tommosii rajotettui versioita kaupois tarjolla, Joku direktiivi kait sen määräs.

Ja niinpä minäkin sitten menin keittään uutta kahvii, kun vanhat oli juatu. Isoo satsiiha ei ny kannata keittää kerralla, vaa useammin pienempii, jokka varmaan ehtis juoda kans. Mahtaako tuost säännöksest nyt hyötyy olla, jos muuki kansa toimii kuten mä? Jos siinä onki takana kahvinsäästö:)

Jeesus kutsui ensin kalastajia

"Kulkiessaan järven rantaa Jeesus näki kaksi veljestä, Simonin, toiselta nimeltä Pietarin, ja Andreaan, hänen veljensä. He olivat heittämässä verkkoa järveen, sillä he olivat kalastajia. Hän sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä  teen teistä ihmisten kalastajia." He jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä."

Sieltä jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, veneessä isänsä Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon. Jeesus kutsui heidätkin. He jättivät kohta veneen ja isänsä ja seurasivat häntä." Matt. 4:18-22*

Kun Jeesus tuli sen järven rannalle, kalastajat jättivät verkkonsa, veneensä ja toinen veljespari vieläpä isänsäkin. Tunsivatkohan he Jeesuksen jo entuudestaan? Jeesushan oli ollut rakentaja ja varmaan tavannut paljon ihmisiä jo senkin vuoksi. Olivatko he kenties jopa kavereita ennestään? Jos olivat sitä, oliko Jeesus jo aiemmin viitannut puheissaan jotenkin tulevaan elämäänsä ja näinollen nämä kalastajat olisivat osanneet odottaa jotain tällaista? Vai oliko se näille kalastajille yksinkertaisesti järisyttävä ensikohtaaminen jonkun sellaisen kanssa, jota he eivät voineet selittää?

Oli miten oli, ihmetystä moinen lähtö varmasti herätti heidän lähipiirissään. Lähteä nyt noin vain ja jättää työt ja perheet. Pietari ainakin oli naimisissakin. Joutuivatkohan näiden kalastajien perheet kovinkin selittelemään perheenjäsentensä erikoisia ratkaisuja? Miten Sebedeus selitteli tutuilleen, että hänen poikansa olivat jättäneet noin vain kalastajan työn ja lähteneet? Sanoikohan hän jollekulle, että pojat lähtivät etsimään muualta työtä; olivat aina olleet kiinnostuneet enemmän jostain muusta kuin kaloista, vaikka sitä työtä olivat joutuneet tekemään. Johanneskin sellainen... sanojenpyörittelijä.

Ja mitä lienee sanonut Pietari vaimo? Tai anoppi? Mies ottaa ja lähtee kuljeksimaan ja jättää turvatun toimeentulonsa, ja perheensä selviytymään ilman häntä, käsittämätöntä! Mutta kukaties Pietari koetti jotain selittää näille naisille siitä, mitä hän tunsi; että hänen vain oli pakko! Jos olisi ollut niin, että anoppi olisi ollut  nyreissään vävylleen moisesta toiminnasta, niin kukaties hänen sydämensä heltyi viimeistään siinä vaiheessa, kun vävy toi Jeesuksen heidän kotiinsa. Jeesus paransi tuon Pietarin anopin kovasta kuumeesta. "Tullessaan Pietarin kotiin Jeesus näki hänen anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa. Jeesus koski tämän käteen, ja kuume lähti hänestä. Nainen nousi ja palveli häntä." (Matt. 8:14-14*) Sekin olisi jo ollut valtava ilon aihe, mutta varmaan anoppi huomasi senkin, että Jeesushan on valloittava persoona; hänenlaistaan ei ole toista samanlaista.

Eikä edelleenkään ole.

---
* Raamatunkohdat:  Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

Johannes 3:16

Lupsakkaa lauantaita:)

Kirjastoreissu: Kirjanmetsästystä ja mitä sitten sain.

Isäntä halusi kirjastoon. Minullakin itse asiassa oli sinne asiaa, mutta sinne mennessä en sitä edes muistanut. Isännän päästessä kirjahyllyjen ääreen, äkkäsin sen omankin asiani ja rupesin etsimään runokirjahyllyjä. Ei näyttänyt oikein löytyvän. Hetken päästä kysäisin yhdeltä kirjastoihmiseltä runohyllyjen sijaintia ja hänpä lähti näyttämään. Päästyäni runohyllyjen ääreen... olin unohtanut sen hakemani kirjailijan nimen! Mutta muistinpa kylläkin sen kirjan nimen: "Me täs". Yritin muistella, että millähän kirjaimella se kirjailijan nimi edes alkoi? Olikohan se K? Ei kylläkään näyttänyt sen kirjaimen kohdalla mikään lamppu syttyvän. Päätin jo, että jääköön toiseen kertaan. Tuntui nimittäin hölmöltä mennä kysymään tuollaisella nimellä olevaa kirjaa, josta tulee mieleen, ainakin mulle, "mettä", siis metsä, eikä me tässä, jota kirjan nimi tarkoittaa. Kai se täkäläisittäin voisi olla vaikka "myö täsä" tai jotain semmoista. Mutta palatakseni varsinaiseen asiaan, osuipa sitten silmät nimeen Juurakko. Siinähän se oli. Tartuin siihen Juurakkoon ja totesin, että näppeihini tullut kirja oli juuri saman kirjailijan samantyyppinen kirja. Otetaanpa se ainakin mukaan. Kysyin sitten kirjastovirkailijalta, että onko sitä "Me täs" -kirjaa  saatavilla.  Hän etsi tietoa koneelta ja totesi Joensuusta löytyvän. Niinpä siis saan sen sieltä omaan kirjastoomme ensi viikolla, eikä maksa mitään, kun ovat samoja Vaara-kirjastoja kumminkin.

Mistäpä tuo kirjahinku lähti liikkeelle sitten? Olin tänä aamuna Kirjarikas elämäni -blogista lukenut  mainitun "Me täs"  kirjan esittelyn ja tuumin, että siinäpä olisi kirja, jonka haluaisin lukea. Nyt pääsen alkuun "Rakkahan kans" -kirjasta odotellessani sitä alunperin aikomaani:)

---

6.4.2019: Lueskelin eilen jo osan tuosta lainaamastani runokirjasta. Se oli niin hersyvän, hykerryttävän hauskaa luettavaa, että eräässäkin kohtaa rupesin ääneen nauramaan  ja piti isännällekin niitä sanakäänteitä näyttää:)

Huhtikuun 3. pvä alkoi kiireinen paluumatka

Sinä lähtöpäivänä 3. huhtikuuta aurinko  saattoi hyvinkin paistaa jo maata sulattaen, mutta aamulla maa oli vielä jäinen. Hankikantosilla kävely olisi ollut mahdollista, mutta näillä matkalaisilla ei ollut aikaa moiseen. Oli niin kiire, ettei haluttu edes yöpyä missään majapaikoissa, vaan matkaa tehtiin kiireisesti koko ajan ja yövyttiinkin reessä.  Päivällä oli turkissa jo kuuma, mutta kun aurinko illalla painui mailleen, alkoi tulla vilu. Ja yöt ne vasta kamalia olivat. Vaikka kuinka oli vällyjäkin yllä, tuntui että sitä ihan vallan jäätyy!

Paluumatka Huhtikuun 3. pvä.  

Nyt oltiin oltu lähes viikko jo paluumatkalla. Nyt oli 8. pvä huhtikuuta. Ylitettiin raja.  Mutta valitettavasti tämä rauhasta neuvotellut reessä istuja, oli huonovointinen. Reki piti kohtapuoleen pysäytttää erääseen kylään, kun olo kävi sietämättömän huonoksi. Rauha oli kyllä tullut sotivien maiden välille, mutta tämä  rauhanneuvottelija ei päässyt itse siitä nauttimaan, sillä hänelle olivat  matkan  rasitukset olleet liikaa. Hänen työnsä oli tehty. Kuolema korjasi hänet huhtikuun 9. pvä.  Kyytimies joutui viemään kyydittävän hengetönnä kaupunkiin.

Arvaatko ketä ajattelin,  kun noita rivejä kirjoitin? Vastauksen saat tästä.  Linkki vie Yle Areenan ohjelmaan, jota tänään katselimme ja jonka johdosta minun mielikuvitukseni alkoi myös laukata ja sen takia tähän juttuun tuo pikakuvakin kehitellä.

Kirpparilta pussillinen vaatteita 0 euroa!

Tänään kävimme mm. kirpparilla. Hengitysyhdistyksen kirpparin ovessa huomasin plakaatin, jossa sanottiin että takahuoneen kaikkia vaatteita ja tavaroita sai pussillisen hintaan 0 euroa! No, minähän menin katsomaan sitä takahuonetta... eikä se pelkäksi katseluksi jäänyt. Sanoinkin kotiintullessa isännälle, että mua ei oikeastaan saisi päästää kirpparille!

Ilmaispussin vaatteet: (joita vasta kotona sovittelin)

Turkoosi Finnkarelia housupuku. Siinä oli farkkumallinen takki ja farkkutyyliset housut. Olivat minulle aivan liian isot, joten niistä saa joku muu kivan keväisen asun.

Luonnonvaalea portugalilainen neulepusero, jossa vähän jotain palmikko- ja pitsineulettakin. Tuli siitä mieleen joku 80- tai 90-luku, mutta mitä sitten oikeasti lie. Neule oli akryyliä, mutta hyväkuntoinen. Ajattelin, että se sopisi ruskean pitkän hameeni kanssa, kun sekin kerran oli sopiva kooltaan:)

Kirjava, leveä ja keveä ryppykankainen, ehkä puuvillainen hame,  jossa leveä kuminauhavyötärö. Jonkun omatekoinen. Mielsin sen 80-lukulaiseksi kankaan räikeän kirjavuuden vuoksi. Mutta eikös se 80-luku ole taas suosiossakin? Minulle sopiva oli tuokin hame.

Tummanruskea nykymallinen, leveähelmainen puuvillahame, jossa leveä punottu vyö. Trendy Look. Iso minulle ylhäältä vyötäröstä, mutta helppo kaventaa. Vielä mietin, että pidänkö vai vienkö jonnekin sen.

Musta tanskalainen "tätihame". Siis sellainen polven alle ja vähän levenevä. Mitä lie mennyttä vuosikymmentä varmaankin. Minulle sopiva, siis ihan koonkin puolesta:)

Kirjava boleromallinen jakku. Jotain tekokuitua kai, eikä mitään merkintöjä. Saattaa olla omatekoinenkin. Olin sitä jo aiemmin siellä katsellut "vähän sillä silmällä". Nyt sekin lähti mukaan ja oli sopiva. Vuorille on jotain tehvävä, sillä hihojen vuorissa on jotain vajetta... Kun pujotin käteni hihaan, se jäi aluksi pussiin kummassakin hihassa. Siitä oli kainalon alta leikattu vuori pois tai sitten oli alun alkaenkin ollut niin, en tiedä. Nimittäin hihansuissa sitten oli taas noin kymmensenttiset pätkät vuoria. Käväisi mielessäni sekin, oliko vuorikangas ollut niin niukalla? Niissä hihansuiden reunoissa oli hulpiot.

Pola. Prässilliset suorat housut, minulle sopivat:)

Merlyn-merkillä varustettu vaaleansiniraitainen neule nykymallia. Siis sellaista, jossa on takahelma pidempi, olka pudotettu alemmas ja kapeat hihat. Tykkäsin siitä tangolla, mutta en ylläni. Sopii ehkä tytöille. Näytti olevan K-Citymarketin merkki siinä ja taisi olla kiinalaista valmistetta.

Punainen trikoohame, Finnkarelia, jossa kuminauhavyötärö ja hameessa vuori. Trikoossa oli muistaakseni osa pellavaakin. Minulle sopiva.

Että semmoinen vaatepussi. Yhteen pussiin ne muuten mahtui. Siinä oli yhteensä 10 vaatekappaletta. Vähän kaapintäytettä taas... Nyt ne on ensiksi varastossa ja sieltä sitten olisi aikomus vähän kerrallaan niitä tuoda pestäväksi ja käyttöön.

Ai niin muuten, nuo henkaritkin on ilmaiseksi saadut. Joskus alkuvuodesta Joensuun Tokmannin aulassa oli laatikko, josta niitä ilmaiseksi sai.