perjantai 5. huhtikuuta 2019

Kirjastoreissu: Kirjanmetsästystä ja mitä sitten sain.

Isäntä halusi kirjastoon. Minullakin itse asiassa oli sinne asiaa, mutta sinne mennessä en sitä edes muistanut. Isännän päästessä kirjahyllyjen ääreen, äkkäsin sen omankin asiani ja rupesin etsimään runokirjahyllyjä. Ei näyttänyt oikein löytyvän. Hetken päästä kysäisin yhdeltä kirjastoihmiseltä runohyllyjen sijaintia ja hänpä lähti näyttämään. Päästyäni runohyllyjen ääreen... olin unohtanut sen hakemani kirjailijan nimen! Mutta muistinpa kylläkin sen kirjan nimen: "Me täs". Yritin muistella, että millähän kirjaimella se kirjailijan nimi edes alkoi? Olikohan se K? Ei kylläkään näyttänyt sen kirjaimen kohdalla mikään lamppu syttyvän. Päätin jo, että jääköön toiseen kertaan. Tuntui nimittäin hölmöltä mennä kysymään tuollaisella nimellä olevaa kirjaa, josta tulee mieleen, ainakin mulle, "mettä", siis metsä, eikä me tässä, jota kirjan nimi tarkoittaa. Kai se täkäläisittäin voisi olla vaikka "myö täsä" tai jotain semmoista. Mutta palatakseni varsinaiseen asiaan, osuipa sitten silmät nimeen Juurakko. Siinähän se oli. Tartuin siihen Juurakkoon ja totesin, että näppeihini tullut kirja oli juuri saman kirjailijan samantyyppinen kirja. Otetaanpa se ainakin mukaan. Kysyin sitten kirjastovirkailijalta, että onko sitä "Me täs" -kirjaa  saatavilla.  Hän etsi tietoa koneelta ja totesi Joensuusta löytyvän. Niinpä siis saan sen sieltä omaan kirjastoomme ensi viikolla, eikä maksa mitään, kun ovat samoja Vaara-kirjastoja kumminkin.

Mistäpä tuo kirjahinku lähti liikkeelle sitten? Olin tänä aamuna Kirjarikas elämäni -blogista lukenut  mainitun "Me täs"  kirjan esittelyn ja tuumin, että siinäpä olisi kirja, jonka haluaisin lukea. Nyt pääsen alkuun "Rakkahan kans" -kirjasta odotellessani sitä alunperin aikomaani:)




---

6.4.2019: Lueskelin eilen jo osan tuosta lainaamastani runokirjasta. Se oli niin hersyvän, hykerryttävän hauskaa luettavaa, että eräässäkin kohtaa rupesin ääneen nauramaan  ja piti isännällekin niitä sanakäänteitä näyttää:)

4 kommenttia:

  1. Joskus menee kovin salapoliisintyöksi, kun pääsee unohtumaan, mitä oli hakemassa!! Onneksi huomasit sitten sen Juurakko-nimen siellä ja sait jo jotain luettavaa mukaasi :) Ehkä se "Me täs" onkin vähän kaksoismerkitys, koska kirjan kansikuvassa on kyllä metsää... :) Nautinnollisia lukuhetkiä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, tuohon on kyllä helppo tarttua:) Siltikin vaikka tuo murre ei silleen ole minulle tuttu. Oli kiva kun sun blogista sain tuon kirjavinkin. Onneksi rupesin sitä myös kirjastosta nyt etsimään, sillä helposti käy niin, että jos ei heti sitä tee, niin saattaa jäädä vallan.

    VastaaPoista
  3. Hyvän kun sait sen kirjan luettavaksi. Minäkin käyn kirjastossa silloin tällöin ja haen kirjoja luettavaksi,olen kova lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan kiva luettava tuo runokirja. Ja muutaman päivän päästä saan sen alunperin tahtomanikin. Minun ei ole viime aikoina kovinkaan paljon tullut luettua, mutta nuorempana luin innokkaasti.

      Poista