"101 Rukousvastausta" + 1

Ostin eilen Joensuun Kontista kirjan... Jälleen kerran, vaikka yhtään kirjaa lisää ei oikeastaan saisi tulla enää tänne notkumaan. Mutta kun se vaikutti niin kiinnostavalta. Kirjan nimi oli "101 rukousvastausta" ja kirjan tekijä Kaija Taival. Siinä oli siis ihmisten kertomuksia, millaisia rukousvastauksia olivat saaneet. Aiheita oli laidasta laitaan. Kun meiltä toiset menivät vielä jossakin kaupassa käymään, minä jäin odottelemaan autoon ja ehdin lukea siitä kirjasta aika monta juttua. Luen loput myöhemmin, sillä jätin kirjan tyttärelle lainaan.  Hän puolestaan toi meille yhden ostamansa kirjan lainaksi; "Säröistä loistava kirkkaus".

Tuosta rukousvastausten kirjasta jäi mieleeni yksi autoon liittyvä juttu. Mies oli ollut jossain mökillä, joka sijaitsi ison mäen alla. Oli jo ilta ja häntä arvelutti. Miten onnistuisi jäistä mäkeä päästä sieltä mökiltä pois? Hän tiesi, että hänen tulisi etuvetoisella autollaan tehdä se homma peruuttaen. Pimeys, jäinen mäki ja peruuttaminen, ei hyvä yhdistelmä. Hän lähti liikkeelle ja ensin meni tasainen osuus hyvin. Mutta sitten tuli stoppi! Hän yritti useamman kerran eikä auto suostunut menemään sinne, minne piti. Mies oli ihmeissään, mitä hän tekisi. Hän ei tiennyt edes kenelle voisi soittaa, sillä ei tuntenut sieltä alueelta ketään. En muista oliko hän ollut tekemässä jotakin työtä siellä mökillä. Sitten kai hän rukoili, joka asia ei niin mieleeni jäänyt, kun sitähän piti tämmöisessä kirjassa itsestäänselvyytenä tietysti. Mutta sittenpä mies lähti uuteen yritykseen. Ensin meni hyvin... ja taas tuli stoppi. Mutta kas kummaa, auto nytkähti uudelleen liikkeelle. Matka edistyi palan matkaa. Taas tuli stoppi. Ja taas auto nytkähti liikkeelle samoin kuin aiemmin. Ja näin kävi sillä vaikealla peruutusosuudella useamman kerran. Mies tuumi, että siinä kun tuli se stoppi, tuntui aina kuin joku olisi heittänyt hiekkaa renkaiden alle! Mutta niin mies pääsi pälkähästä.

No nyt sitten se otsikossa mainittu plus ykkönen. Se on meiltä tänään ja liittyy autoon sekin. Lunta oli tullut yöllä kamalasti. Aura tosin kävi aamulla, mutta sitä oli silti tiellä turhankin paljon ja liukasta jäätä lumen alla. Lisäksi koko päivän on satanut lisää. Kauppareissun jälkeen autolla kotipihaan ajo tyssäsi siihen isoimpaan mäkeen. Siinä on vieläpä kaarre ja tien "kaato" väärään suuntaan, jolloin auto helposti ajautuu tien ulkopuolelle. Sinne joutuminen, varsinkin tähän vuodenaikaan, on vähän ikävämpää, sillä sieltä voi olla vaikea päästä pois. Nytkin siis kävi niin, että auto luisui sinne sivuun, eikä suostunut peruuttamalla siitä irtoamaan useallakaan yrityksellä. Sitten pidettiin kotosalla ruoka- ja kahvitauko ja sen jälkeen lähdettiin varustautuneena erinäisin lisävarustein; 2 lapiota, kola ja  pussillinen hiekoitussepeliä mukana, sinne auton luo. Pahalta näytti kun ruvettiin kaivelemaan lunta siitä auton sivulta. Meillä kummallakin jalka upposi todella syvään. Se toinen etupyörä oli osittain siinä tyhjän päällä. Takapyörien taakse isäntä laittoi sepeliä, etteivät pyörät rupeaisi niin helposti sutimaan. Kun saatiin lunta pois auton sivulta ja auton pyörät sopivaan asentoon, istui isäntä ratin taakse peruuttamista varten. Minä en siihen voinut ruveta, olisin varmaan sählännyt auton syvemmälle hankeen. Minä asetuin etupuolelle työntämistä varten. Kun asettelin jalkojani sopivalle hollille tukea saadakseni työntämiseen, upposi toinen jalkani taas tosi syvälle. Kohensin koipieni asentoa ja aika toivottoman yrityksen edellä pyysin mielessäni, että auto saataisiin irti. Muuten olisi jouduttu soittamaan joku avuksi. Isäntä sitten käynnisti auton ja minä tuuppasin, minkä ei niin kovin kummoisilla voimillani saatoin, ja auto lähti kiltisti peruuttamaan niinkuin toivomme olikin! Ensimmäisellä yrityksellä! Vaikka ei meiltä kirjassa mitään olekaan, niin siinä oli se sadastoinen rukousvastaus ja kiitoksenaihe tietysti Jumalalle!

Kun osaisikin useammin käyttää sitä rukouksen mahdollisuutta.