tiistai 5. heinäkuuta 2022

Minne lähetettiin? Makedoniaan.

Ja siellä tavattiin purppurakankaiden myyjä Lydia... Hänestä, ja hänen perheestään, tuli ensimmäinen sen alueen kristitty.




Mentiin sinne, koska muualle ei sallittu, kuten teksti kertoo. Heillä oli muut matkasuunnitelmat, mutta Jumala lähetti heidät Makedoniaan.



---

Ostettiin vuosia sitten tuo peltipurkki. Se ei pääse kuvassa oikeuksiinsa, sillä sen kyljet ei tässä  näy. Jouduin kuvan noukkimaan vanhasta jutusta, jossa peltipurkkeja oli muitakin. Se oli kesältä v. 2014, joka oli blogin aloitusvuosi. 



sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Se on Jumala, joka antaa kasvun ihmeen - myös uskon ollessa kyseessä.

Kääntyminen - parannus. Kääntämistä kasvot ja odotus Jumalaan päin, häneltä apua ja armoa odottaen. Ei se ole sitä, että itse yritetään itsestä tehdä Jumalan mielen mukaista. Jumala tekee sitä meissä,  kun on käännetty  kasvot ja pyynnöt, eli sydän häneen päin, häneltä apua odottaen.




Jumalan armo on kuin sade, joka valuu kuivettuneeseen maahan, ja tekee ihmeen - alkaa kasvaa kaikenlaista uutta ja vihreää.

Ei se kasvi saa aikaan sitä sadetta. Sade,  ja Jumalan asettama siemen, kutsuu esiin kasvin.

----

Tällä kuvalla yritin sitä kääntymisen ja parannuksen asiaa kuvata.  Parannus ei ole sitä, että ihminen itse yrittää saada itsensä Jumalalle kelpaavaan kuntoon. Mutta siitä se alkaa, kun ihmisen katse ja odotus on Jumalaa kohti. Jumala antaa kasvun ihmeen.

"Ja kun kylvät, et kylvä sitä varttta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, niin jyvän tai minkä muun tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren,  sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren." 1. Kor. 15:37-38 
 


lauantai 2. heinäkuuta 2022

Kun ihminen unohtaa Jumalan, rupeaa hän itse mestaroimaan...

Ihminen on unohtanut, että hänet on luotu. "Jumalan kuvaksi hän hänet loi." 

Ihminen on unohtanut, että "mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 

Ihminen on unohtanut, ettei Jumala ole sokea. "Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani." 

Unohtanut Jumalan. Ja "vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua, enemmän kuin Luojaa...". 





Jokainen ihminen on Jumalan kuva.

Jokainen ihminen on synnin tärvelemä.

Jokainen ihminen on lunastettu taideteos saamaan sen loiston ja paikan, joka jo varattuna on.

Jeesus maksoi kaiken sen jo, mitä me emme kyenneet, kun hän kärsi, kuoli ja nousi kuolleista. 






"Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen." 

"Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". 

"Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko?" 

Mitä itsekukin sitten Isän, Luojan, taideteoksen tekijän,  kutsuun vastaa, kun kutsutaan kulkemaan kotia kohti, Isän luo?  



---
1. Moos. 1:27, Ps. 139:16, Room. 1:25, Room. 9:16, Room. 10:13, Room. 10:14


tiistai 28. kesäkuuta 2022

Kun ei kerran kunnon valokuvaa tullut, piti yrittää toisella tavalla...


"Kurjen pariskunta aamukävelyllä"... 





Nämä kaksi henkilöä poimin erään aamun luettavista

Sakarias Luuk. 1:57-66. Johanneksen nimenanto herätti hämmennystä, eihän suvussa ennestään ollut ketään sen nimistä.

"He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja puhkesi ylistämään Jumalaa." Luuk. 1:62-64 KR-92 

Voi vain kuvitella sitä ilon tunnetta Sakariaalla: hänellä oli nyt poika, oma lapsi! Jo se oli suuri ilo. Mutta sitten tapahtuu vielä se, että "mykän kieli riemuun ratkeaa...". Kenties se oli kuin sisällä kupliva ilon virta joka hetken kuluttua purkautui ääneen lausuttuun iloon, nauruun, ylistykseen; ja Pyhän Hengen antamiin profeetallisiin sanoihin!:

"Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen. Väkevän pelastajan hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta, niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.  ... Ja sinua, lapsi, kutsutaan korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen." Luuk. 1:68-70,76-77  KR-92



Jaakob ( - 12 pojan isä) 1. Moos. 28;10-17

Tämä pakolainen näkee unta, jossa hänelle luvataan omaksi se maa, jonka päällä hän nyt makaa, karusti vain kivi päänalusenaan. Ja tälle yksinäiselle matkalaiselle luvataan valtava jälkeläisten määrä tulevaisuudessa, ja myös varjelus hänen matkalleen ym. suurta. Voi vain kuvitella, kuinka unestaan herännyt ponnahtaa vähän järkyttyneenäkin istumaan, ehkä hiessä kylpien ja huudahtaa sittten: "Herra on totisesti tässä paikassa enkä minä tiennyt sitä." Tämä kaikki taatusti rohkaisee häntä hänen myöhemmissä vaiheissaan, jotka eivät olleet helppoja.

"Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Aabrahamin ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun  sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut." Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: "Herra totisesti on tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä." 1. Moos. 28:13-16 KR-92




Jaakobin saamat lupaukset eivät koskeneet vain häntä ja hänen aikakauttaan. Jaakobista on suora "linkki" ja "lanka" meidän omaan aikaamme: keskuudessamme elää Jaakobin jälkeläisiä. Heitähän ovat juutalaiset. Heitä on monissa maissa, mutta suuri osa on jo "tuotu takaisin" siihen omaan, Jumalan lupaamaan maahansa; Israeliin. Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen luvattu siunaus on myös tullut meille kaikille muille kansoille Jeesuksen myötä. Hänessä meillä muillakin kansoilla on luvattu perintö - pelastus synneistämme ja paikka Taivaallisessa kodissa.



sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Minikirja Paaterista
















Ja niin sulkeutuu tämä kirja. Kun rupesin minikirjan tekoa puuhastelemaan, niin ei Paateri suinkaan ollut mielessä ensin. Kun tein kannet ja sivut kiinnitin siihen, niin siinä vaiheessa oli ajatus, että jotain jakeita, mutta ei tullut mieleen mitään. Sitten tuli mieleen Paateri, yhden tyttömme kesätöiden paikka. 



sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Jeesuksen sanoista





Saa tulla sellaisena kuin on 
 ei tarvitse itseä "kohennella" ennen sitä...  










lauantai 18. kesäkuuta 2022

Hän pelästyi - mutta saikin rauhan sanoman...

 

Apt. 10:4   KR-92

Cornelius oli sotilas, jonka vastuulla oli sadan miehen johtaminen. Mutta hän ei silti katsonut arvolleen sopimattomaksi rukoilla Jumalaa. 

Nyt, keskellä iltapäivää, hän näki selvästi edessään enkelin - ja pelästyi kovasti. Mitä tämä tarkoittaa, mitä sanomaa enkeli hänelle tuo?

Mutta enkelin sanoma oli rauhan viesti itseltään Jumalalta: rukouksesi on kuultu. 

Häntä myös neuvottiin, kuka voisi selvittää hänelle asioita tarkemmin. Annettiin sellainen käytännön neuvo. 

Mutta näistä voi lukea lisää halutessaan: Apostolien teot 10. 🌱☀️






perjantai 17. kesäkuuta 2022

Kyläteiden risteys



Eilen ohi kuljettu  - eilen  piirretty.  Halusin jotenkin edes saada kuvitettua sitä, mitä silmät näkee. Ei ihan yksiyhteen todellisen maiseman  kanssa, kun tänä aamuna piirroksen kannalta vielä maisemaa katsoin. Esim. pelto oli jo vähän aiemmin tien vieressä ja se oli siinä ihan vihreää vain. Muualla on ollut tuonnäköisenäkin, että mullassa näkyy vihreät alut.  Huomioni sai eilenaamulla tien oikean laidan valkoiset  koivunrungot vasten mustanpuhuvaa metsää. Ja linja-autopysäkki, jolla ei varmasti ole ruuhkaa... kun ei linja-autotkaan kulje. Ja pieni, valkoinen puukyltti kyläteiden risteyksessä osoittamassa oikeaa suuntaa. Aamuisin näillä pienillä kyläteillä saa väistellä lintuja, jotka viihtyvät metsäisten teiden reunustoilla ja pyrähtelevät viime tingassa auton edestä.  Toinen väisteltävä asia on kuopat, joita todella riittää. Joudutaan ajelemaan hiljakseen näillä teillä.

 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Näistä aineksista...

 ...tuloillaan jotain. En vain itsekään vielä tiedä, että mitä? 




Oli vain halu jotain käsityötä tehdä ja huomasin pöydälläni nuo lankakerät. Tuli vain siinä mieleen kokeilla yhdistää näitä kahta ihan erilaista lankaa.


tiistai 14. kesäkuuta 2022

Kun toinen sana tuntui paremmalta

 Kirjoitin vihkoon tuntojani. Sitten luin, mitä Päivän Tunnussana v. 2021 (Jumalan Sana ei mene vanhaksi)  - tarjoilisi. Siinä oli mm. jae, joka oikeastaan sopi niihin vihkoon kirjoittamiini tuntoihinkin. Jae oli tämä, v. -92 käännöksen mukaan:

"Älkää heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti." Valitusvirret 3:25 KR-92 

Halusin katsoa sen myös vanhemmasta käännöksestä, sillä minulle tuli vanhasta muistista sitkeästi mieleen  siihen jakeeseen toinen sana,  sen rohkeuden tilalle:

"Älkää heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri." Val. 3:25  -33/-38 

Jonkun mielestä se varmaan ihan sama, kumpi siinä on; rohkeus vai uskallus. Mutta mielestäni "uskallus", on jotenkin lempeämpi sana kuin rohkeus. 

Pelokaskin voi kysyä:
"Uskallanko?"

 Ja sitten hän kuitenkin...
Uskaltaa.


Uskaltaa... Ehkä pidemmän kaavan mukaan. Rohkea on ikäänkuin "aina" valmiimpi kaikkeen. Hänelle olisi isompi kynnys siinä, että hän nyt heittäisi pois sen rohkeutensa. Häntäkin ehkä "vähän" pelottaa, mutta hän sanoo useammin: "Rohkeutta vaan!" Ja menee.

Jonkun mielestä tämä on varmaan ihan vain sanoilla saivartelua,  tuumii ettei noilla sanoilla käytännössä mitään eroa ole. Ehkei lopulta olekaan. Mutta yksittäisille  ihmisille  sillä voi olla ainakin pieni vivahde-ero. Minä itse "ei rohkeana" ihmisenä tykkään "lempeämmästä" vaihtoehdosta:). Sana "uskallus" on armollisemman tuntuinen. Se ikäänkuin tunnistaa ja myöntää sen pelokkuudenkin.




 Tänään on ehkä muutenkin "sanojenpyörittelypäivä", jos jatkan eilisiltaista puuhaani englanninkielistä runoa kääntäessäni. Silleen vanhanaikaisen vaikeesti sanakirjan kanssa ja olemattomalla omalla kielitaidolla, mutta suurella kiinnostuksella William Cowperin runoihin! Kun jokin kohta sitten on  sellainen, etten saa mitään tolkullista käännöstä aikaan, käytän avuksi googlekääntäjää - tai isäntää:) 




perjantai 10. kesäkuuta 2022

Tämänpäiväinen

 


Aamun valosta metsikön läpi - ideansa saanut. Vahaväreillä tehty. Viime kesänä oli pakko ajella aamuisin Joensuusta kotia kohti  remontin takia. Nyt ajellaan näitten kylien teillä yhden kesätyön tähden. Ja taas noukitaan ideoita kuviin, kuten viime vuonnakin. 

Etsin sitä viimevuotista tästä blogista, mutta löysinkin sen toisen blogini puolelta kesäkuun 13. päivän kohdalta. Jännästi sitä ihminen itseään toistaa, tällaisessakin:) No mitäs, kun se valo juuri tähän aikaan kesästä tällaisena näyttäytyy.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/06/valo-siiviloityy-pimean-lapi.html



sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Suttuiset muistiinpanot merkittävästä asiasta

Eilen kirjoitettua: En kuvitellut tänä aamuna innostuvani mistään. Mutta Päivän Sana -kirjasesta luetut pari jaetta kirkasti taas asiaa, joka periaatteessa jo olikin tuttu, mutta tuli nyt esiin raikkaana kuin aluillaan oleva kesä:)

Mikä sitten huomioni niin kiinnitti? Se vanha tosiasia, että juutalaisilla, israelin kansalla, on erityisasema meidän muiden kansojen joukossa. Lukemani jae oli sana, jonka Jumala itse sanoi: "mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.' Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille." 2. Moos. 19:5-6 KR-92 

Sitten oli vielä uskovien asemastakin luettavia. Mutta kun kerran on "papisto", on ylimmäinen pappikin. Ja hän on Jeesus. Hänen asemaansa selvittää hebrealaiskirje jakeineen.   




---

Jos jotakuta tämä kiinnostaa, niin tästä näkee nuo hebrealaiskirjeen jakeet helposti, (ja siinä pystyy sitten lukua klikkaamalla lukemaan vaikka enempikin sitä lukua halutessaan):

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Alakulon keskellä kesän alussa



Nyt voisi olla oikeinkin hyvillä mielin, kun nuoremmat on päässeet lomilleen. Vaan jotenkin ei. Tätä tekstin kirjoitusta edeltävät kuutisen tuntia ovat olleet jotenkin liian paljon kaikenlaista pientä arkista "silppua" täynnä. Oli tukkeutunutta pyttyä, vaatepulmia (kun yhden käyttöön aikomat farkut olikin pyykkikorissa, ei löytynyt ehjiä/sopivia sukkahousujakaan hameen kanssa, joten oli ilman), kiireinen aikataulu, auto* temppuili ja tuntui että matka tyssää ihan alkumatkaan, sitä jännitystä, ja sitten yhden  myöhästyminen tilaisuudesta, toisten odottelua kaupungilla, rahojen riittävyysmietintää ja ostosten pähkäilyä, ym. Ja yksi oli sairas, ettei päässyt edes lähtemään mihinkään. Eivät mitään niin isoa ja ihmeellistä, mutta kun useampi harmittava asia kertyy samoille tunneille, niin ottaa taas aikansa, että saa ajatuksia valoisammille raiteille. 

*Auton kanssa oli niin, että se sitten vain lakkasi temppuilemasta. Rukous oli lyhyt, jotenkin siihen tyyliin vain sanottu pyyntö, että Jeesus auttaisi sillä pääsemään eteenpäin. Isäntä oli myös illalla rukoillut, että auto kestäisi siihen saakka, kunnes saadaan uusi.



Aamulla olin kirjoittanut vihkoon mm. näin:

PIENIÄ YKSITYISKOHTIA/SUURIA LINJOJA 

"...taivashan on meren yllä...

... hallitsija sen..." * 


---

Vaikka oma elämä olisi seilausta pikkupurtilolla sekavalla merellä,  on sillä kaikella hallitsija silti.





* Jostain hengellisestä laulusta.



tiistai 31. toukokuuta 2022

Joku ihan mitättömän näköinen...

Silmäni osuivat muutama päivä sitten mitättömältä näyttävään kasviin...  - Mutta mitkä yksityiskohdat siinä onkaan, kun sen tarkemmin näkee! Kuvakaappauksena osa alempana olevasta kuvasta.








Yritin kuvahaulla etsiä, että mikä tuo olisi. Kasvien tuntemuksenihan on ihan olematonta. Piipot tuli hakutuloksiin. Kenties joku niistä on?


---

Tämä jutunpoikanen on ollut jo ikäänkuin lähtökuopissa odottelemassa muutaman päivän jotain.  Mutta kun tänään löysin senkin mahdollisuuden, että sain kuvaan tekstiäkin, niin lähetänpä jutun matkaan nyt.  



Olisi kiva voida tehdä joistakin kuvista "kortteja" tähän tyyliin, mutta en osaa käyttää mitään kunnon systeemejä, joilla sellaista voisi kätevästi tehdä. Nämä laitehommat kun eivät ole oikein hanskassa. Tämänkin teko oli melkoisen vaivaista ja rajoitettua, kun käytin vain sitä, jolla hiukan voi kännykän kuviin vaikuttaa. Mutta ei voinut mitenkään vaikuttaa edes siihen, mihin kohtaan teksti asettuu. Näköjään aina keskelle. No, tässä se ihan sopikin. 




sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Elokuvavinkki: Kristityn vaellus

Animaatioelokuva perustuen John Bunyanin kuuluisaan vanhaan  kirjaan Kristityn vaellus. Kesto 110 min.

https://www.tv7.fi/arkki/pyhiinvaeltaja_p80161/ 

Tämä oli hyvä! Maltoin katsoa elokuvan jopa kännykän pieneltä näytöltä, pätkissä tosin, kun isompi kone oli muuten varattuna. Meillä on itsellä lapsille tehty kirja Kristityn vaelluksesta, joka on tosi hyvä, erittäin hyvin kuvitettu ja kerrottu, ja on hyvä tiivistelmä varsinaisesta kirjasta, niin tämä elokuva oli omassa sarjassaan mielestäni sitä vastaava. Katselin elokuvan muutama päivä sitten.



Tänä aamuna tämä asia tuli mieleen muutamasta  lukupoiminnasta, toi mieleen sen Kristityn matkanteon:

Martti Simojoki/Päivän sana 29.5: "Kaikki elämän tien matkamiehet ovat saaneet kuljettaa tuota haluttomuutta matkakumppaninansa."  

Martti Luther/Mannaa Jumalan lapsille: "Samoin... vain ne lankeavat, jotka jo seisovat... myös vain ne nousevat, jotka ovat langenneet ja kaatuneet, siis kaikki armoa janoavat..."

Raamattu -92/Room. 11:11, Joh. 15:26:

"Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he  jäisivät maahan makaamaan?..."

Jeesus sanoi: "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta." 



Tällä jutulla on myös "matkaparinsa" ja sen näkee tästä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/05/niinpa-siis-jotain-kristityn.html





perjantai 27. toukokuuta 2022

Laskeutuminen ojanotkoon

Tämän aamun - aamupäivän piirros. Kävelin aamulla ja kävin ojalla asti. Sitä katsellessa tuli mieleen taas se kauan aikomani, eli piirtää kuvitelma siitä, millaista olisi voinut joskus olla... Synkkää kuusikkoa ympärillä, kivikkoista rinnettä laskeuduttava alas joelle, (joissain vanhoissa kartoissa joen nimellä, nyt oja) - ja sitten mietittävä, kuinka vuolas virta ylitetään tällä kertaa.






Kuvastani tuli kyllä enempi ehkä nykyisyyden ja kaukaisen välimaastoa... Sillä tuossahan näyttäisi olevan melkein tie. Mutta silta kyllä puuttuu. Ja isompia puita näyttäisi olevan.

Nykyään tuo kohta on ihan "lempeä" paikka, verrattuna siihen, mitä oletan sen joskus olleen. Vuosia sitten kävimme eräällä paikalla, jos laskeuduttiin pelottavan tuntuiseen notkoon synkkien kuusten kasvaessa ympärillä. Se varmaan on antanut osviittaa kuvitella tätäkin paikkaa.

Mutta tällaista täällä, Pykäläkorvessa, oli tänään, kamerallakin kuvattuna.